Kun puhutaan jääkiekon suurimmasta pelaajasta, sillä yleensä tarkoitetaan Wayne Gretzkyä. Jotkut pistävät vastaan ja väittävät sen olevan Mario Lemieux, perusteinaan lahjakkuus joka tuntui loppumattomalta. Ainoaksi ongelmaksi Marion nousussa kohti maailman parhaan titteliä koituivat loukkaantumiset. Ja niin koituivat monella muullakin.
Paras ajanjakso tarkastellessa "The Next Oneja" on vuosirykelmä 1990-2011. Ennen tätä aikaa Gretzky oli pelannut jo yli 10 vuotta NHL:ssä tehden jokaisena kautenaan yli 135 pistettä. Ennenkaikkea syöttömäärät olivat uskomattomia, 160 syöttöä kaudessa. Se on kaksi kertaa niin paljon kuin tuohon aikaan pelattiin pelejä kauden aikana. Ohelle syntyi monen kymmentä maalia ja otsikot ylistivät Gretzkyä kiekkojumalana.
Vaan kuka ottaisi tämän roolin Gretzkyn jälkeen?
Keskustelut kävivät kuumina seuraavien vuosien aikana. Kausi 1991-92. 30 vuotias Gretzky on tehnyt Los Angelesin joukkueessa 31 maalia ja 121 pistettä. Joukkue on selvinnyt ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle, ja tippunut kuuden ottelun jälkeen. Huikeista tehoistaan huolimatta Gretzkyn +/- tilasto on miinuksella. Tulevan varaustilaisuuden ykkösnimeksi on odotettu Owen Nolania, Irlantilais-Kanadalaista voimahyökkääjää. Ehei, tässä ei ole mies joka tulee viemään The Great Onen paikan, sanoi media ja suuntasi valoikeilansa supertalentti Eric Lindrosiin. Vuosi Nolanin, jonka lyhyt ja vaatimaton NHL-ura oli vasta alussa, jälkeen Quebec Nordiques varasi paljon puhutun Eric "The Next One" Lindrosin riveihinsä. Kolmas peräkkäinen ykkösvaraus Quebeciin. Joukkue näytti todella hyvältä paperilla, Lindros, Sundin, Nolan, Sakic, Kamensky... Vaan Iso-Eric ei halunnutkaan edustaa tätä joukkuetta. Tapahtui iso kauppa, jonka kaikki tietävät. Paljon pelaajia, Eerikki, Foppa, rahaa.
Lindros meni Philadelphiaan, paukutteli milloin Renbergin, milloin Renbergin ja LeClairin kanssa The Legion Of Doomissa 8 vajaata, mutta ppg-tahdin runkosarja kautta ja samalla laittoi itsensä paskaksi pelityylillään. Viimeisimmän Philadelphia visiitin jälkeen 5 paskaa kautta ja lopettamispäätös. The Next One? Ei tapahtunut.
Meni pari vuotta Lindrosin varauksen jälkeen, kun Ottawa Senators poimi vuoden 1993 draftista Alexandre Daiglen, jota niin-ikään povattiin The Next Oneksi. Tämä siloposkinen poika, joka oli jo 16 vuotiaana tehnyt QMJHL junioriliigassa huikeat tehot, valittiin koko tilaisuuden ensimmäisenä pelaajana. Taitoa ja lahjakuutta löytyi. Tämän pelaajan piti olla modernin ajan Gretzky, pelaaja joka dominoisi liigaa seuraavien vuosien aikana. No näin ei käynyt, vaan Daiglen parhaaksi saavutukseksi jäi 51 pistettä ja jatkuva seuran vaihtaminen, lopulta Alexandre päätyi Sveitsiin pelaamaan. Pää ei kestänyt paineita, treenaaminen ei kiinnostanut ja tulipa urakin keskeytettyä näyttelijä haaven takia, tässä on kaikki mitä Daiglestä jää kerrottavaksi jälkipolville.
Tämän jälkeen ei tapahtunut kummempia. Varattiin kaikenmaailman Thorntoneja ja LeCavaliereita, joista kyllä odotettiin suuria, mutta ei kuitenkaan uusia Gretzkyjä. Gretzkyn ura hiipui hiljalleen, ja lopettamispäätös julkaistiin. Lemieux teki comebackin ja sitä rataa.
Hyppäämme vuoteen 2005. Elettiin draftin ensimmäistä päivää, ja odotetusti Pittsburg Penguinsin mikrofonista kajahti ilmoille nimi. Sidney Crosby. Rimouski Oceanicin sankari on osoittanut viime vuodet loistavia otteita. Vihdoinkin nuorukainen, joka vastaisi haasteisiin? The Next One? Kuka Crosby oikeastaan oli? Hän oli poika Atlantin valtameren rannalta. Suhteellisen lyhyt, 180cm, lahjakas ja joukkueensa MVP. Isänsä oli entinen NHL-varaus, joka ei päässyt toteuttamaan ammattilaisuraa. Tilastot olivat huomattavat, Crosby kahmi henkilökohtaisia palkintoja, teki ennätyksiä ja pelasi yli kahden pisteen keskiarvolla viimeisen kautensa.
Seuraavina vuosina Pittsburghin fanit seurasivat Crosbya toteuttamassa unelmaansa. Nuorin yli 100 pistettä liigassa tehnyt, nuorimpana 200 pistettä kokoon haalinut, nuorin pistepörssin voittaja, nuorin kapteeni ikinä, nuorin Lester B. Pearson voittaja, Stanley Cup, Olympia kulta. Siinä muutamia saavutuksia, joista isä ja äiti Crosby voivat olla ylpeitä.
Aivotärähdykset. Sama vaiva kun samalla tavalla suitsutetulla Eric Lindrosilla. Mutta se ei kaatanut Crosbya, tai siltä ainakin vaikuttaa. Jotkut syyttävät tuomareita ilmaisten syöttöjen jakelusta. Minä uskon, että Crosby on vieläkin hyvässä tikissä ja paranee vain vanhetessaan. The Next One? Ehkä. Parempi painos Lindrosista, mutta kohtalo voi olla sama.
Crosbyn jälkeen on varattu kolme todellista ykkösvarausta, joista voi odottaa suuria. Steven Stamkos, John Tavares ja Ryan Nugent-Hopkins. Tavaresin ja Nugent-Hopkinsin kohdalla on liian aikaista sanoa mitään, mutta pessimisti ei toisaalta voi ikinä pettyä, joten näistä kahdesta ei kannata odottaa seuraavaa Gretzkyä. Yhdenkään näistä alku ei ole ollut loistava, niinkuin Crosbylla. Stamkos, 46 pistettä tulokaskaudella. Tavares, 54 pistettä tulokaskaudella. RNH, 49 so far.
Stamkos paransi kausi kaudelta. Seuraavalla kaudella kasaan tuli 51 maalia, sitä seuraavalla 45. Tällä hetkellä menossa on 55 maalin rupeama, joka huipentuu näillä näkymin 60 rajapyykkin. 95, 91 ja toistaiseksi 90. Nämä ovat Stamkosin pistesaldot viime vuosilta. 100 pistettä on tuottanut hankaluuksia, mutta sen uskotaan menevän rikki vielä monet kerrat tulevina vuosina. Vai onko asia näin? Entä jos kyseessä onkin uusi Lindros, joka tekee monesti p/g, mutta saa vain kerran urallaan 100 pistettä kasaan, entä jos Stamkos onkin vain loukkaantumisvapaa ja lahjattomampi versio... Voi olla, mutta hyvästä pelaajasta on siltikin kyse. Seuraavaa Gretzkyä ei Stamkosista enää tule, vaikka aikaa vielä olisikin. Crosby ajaa ohi monipuolisuudellaan ja lahjakkuudellaan.
Jos unohdetaan loukkaantumiset ja muut hölläilyt kuten Daiglen haave Hollywood urasta, kuka mielestäsi olisi ollut potentiaalisin Gretzkyn manttelinperijä, The Next One?
Paras ajanjakso tarkastellessa "The Next Oneja" on vuosirykelmä 1990-2011. Ennen tätä aikaa Gretzky oli pelannut jo yli 10 vuotta NHL:ssä tehden jokaisena kautenaan yli 135 pistettä. Ennenkaikkea syöttömäärät olivat uskomattomia, 160 syöttöä kaudessa. Se on kaksi kertaa niin paljon kuin tuohon aikaan pelattiin pelejä kauden aikana. Ohelle syntyi monen kymmentä maalia ja otsikot ylistivät Gretzkyä kiekkojumalana.
Vaan kuka ottaisi tämän roolin Gretzkyn jälkeen?
Keskustelut kävivät kuumina seuraavien vuosien aikana. Kausi 1991-92. 30 vuotias Gretzky on tehnyt Los Angelesin joukkueessa 31 maalia ja 121 pistettä. Joukkue on selvinnyt ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle, ja tippunut kuuden ottelun jälkeen. Huikeista tehoistaan huolimatta Gretzkyn +/- tilasto on miinuksella. Tulevan varaustilaisuuden ykkösnimeksi on odotettu Owen Nolania, Irlantilais-Kanadalaista voimahyökkääjää. Ehei, tässä ei ole mies joka tulee viemään The Great Onen paikan, sanoi media ja suuntasi valoikeilansa supertalentti Eric Lindrosiin. Vuosi Nolanin, jonka lyhyt ja vaatimaton NHL-ura oli vasta alussa, jälkeen Quebec Nordiques varasi paljon puhutun Eric "The Next One" Lindrosin riveihinsä. Kolmas peräkkäinen ykkösvaraus Quebeciin. Joukkue näytti todella hyvältä paperilla, Lindros, Sundin, Nolan, Sakic, Kamensky... Vaan Iso-Eric ei halunnutkaan edustaa tätä joukkuetta. Tapahtui iso kauppa, jonka kaikki tietävät. Paljon pelaajia, Eerikki, Foppa, rahaa.
Lindros meni Philadelphiaan, paukutteli milloin Renbergin, milloin Renbergin ja LeClairin kanssa The Legion Of Doomissa 8 vajaata, mutta ppg-tahdin runkosarja kautta ja samalla laittoi itsensä paskaksi pelityylillään. Viimeisimmän Philadelphia visiitin jälkeen 5 paskaa kautta ja lopettamispäätös. The Next One? Ei tapahtunut.
Meni pari vuotta Lindrosin varauksen jälkeen, kun Ottawa Senators poimi vuoden 1993 draftista Alexandre Daiglen, jota niin-ikään povattiin The Next Oneksi. Tämä siloposkinen poika, joka oli jo 16 vuotiaana tehnyt QMJHL junioriliigassa huikeat tehot, valittiin koko tilaisuuden ensimmäisenä pelaajana. Taitoa ja lahjakuutta löytyi. Tämän pelaajan piti olla modernin ajan Gretzky, pelaaja joka dominoisi liigaa seuraavien vuosien aikana. No näin ei käynyt, vaan Daiglen parhaaksi saavutukseksi jäi 51 pistettä ja jatkuva seuran vaihtaminen, lopulta Alexandre päätyi Sveitsiin pelaamaan. Pää ei kestänyt paineita, treenaaminen ei kiinnostanut ja tulipa urakin keskeytettyä näyttelijä haaven takia, tässä on kaikki mitä Daiglestä jää kerrottavaksi jälkipolville.
Tämän jälkeen ei tapahtunut kummempia. Varattiin kaikenmaailman Thorntoneja ja LeCavaliereita, joista kyllä odotettiin suuria, mutta ei kuitenkaan uusia Gretzkyjä. Gretzkyn ura hiipui hiljalleen, ja lopettamispäätös julkaistiin. Lemieux teki comebackin ja sitä rataa.
Hyppäämme vuoteen 2005. Elettiin draftin ensimmäistä päivää, ja odotetusti Pittsburg Penguinsin mikrofonista kajahti ilmoille nimi. Sidney Crosby. Rimouski Oceanicin sankari on osoittanut viime vuodet loistavia otteita. Vihdoinkin nuorukainen, joka vastaisi haasteisiin? The Next One? Kuka Crosby oikeastaan oli? Hän oli poika Atlantin valtameren rannalta. Suhteellisen lyhyt, 180cm, lahjakas ja joukkueensa MVP. Isänsä oli entinen NHL-varaus, joka ei päässyt toteuttamaan ammattilaisuraa. Tilastot olivat huomattavat, Crosby kahmi henkilökohtaisia palkintoja, teki ennätyksiä ja pelasi yli kahden pisteen keskiarvolla viimeisen kautensa.
Seuraavina vuosina Pittsburghin fanit seurasivat Crosbya toteuttamassa unelmaansa. Nuorin yli 100 pistettä liigassa tehnyt, nuorimpana 200 pistettä kokoon haalinut, nuorin pistepörssin voittaja, nuorin kapteeni ikinä, nuorin Lester B. Pearson voittaja, Stanley Cup, Olympia kulta. Siinä muutamia saavutuksia, joista isä ja äiti Crosby voivat olla ylpeitä.
Aivotärähdykset. Sama vaiva kun samalla tavalla suitsutetulla Eric Lindrosilla. Mutta se ei kaatanut Crosbya, tai siltä ainakin vaikuttaa. Jotkut syyttävät tuomareita ilmaisten syöttöjen jakelusta. Minä uskon, että Crosby on vieläkin hyvässä tikissä ja paranee vain vanhetessaan. The Next One? Ehkä. Parempi painos Lindrosista, mutta kohtalo voi olla sama.
Crosbyn jälkeen on varattu kolme todellista ykkösvarausta, joista voi odottaa suuria. Steven Stamkos, John Tavares ja Ryan Nugent-Hopkins. Tavaresin ja Nugent-Hopkinsin kohdalla on liian aikaista sanoa mitään, mutta pessimisti ei toisaalta voi ikinä pettyä, joten näistä kahdesta ei kannata odottaa seuraavaa Gretzkyä. Yhdenkään näistä alku ei ole ollut loistava, niinkuin Crosbylla. Stamkos, 46 pistettä tulokaskaudella. Tavares, 54 pistettä tulokaskaudella. RNH, 49 so far.
Stamkos paransi kausi kaudelta. Seuraavalla kaudella kasaan tuli 51 maalia, sitä seuraavalla 45. Tällä hetkellä menossa on 55 maalin rupeama, joka huipentuu näillä näkymin 60 rajapyykkin. 95, 91 ja toistaiseksi 90. Nämä ovat Stamkosin pistesaldot viime vuosilta. 100 pistettä on tuottanut hankaluuksia, mutta sen uskotaan menevän rikki vielä monet kerrat tulevina vuosina. Vai onko asia näin? Entä jos kyseessä onkin uusi Lindros, joka tekee monesti p/g, mutta saa vain kerran urallaan 100 pistettä kasaan, entä jos Stamkos onkin vain loukkaantumisvapaa ja lahjattomampi versio... Voi olla, mutta hyvästä pelaajasta on siltikin kyse. Seuraavaa Gretzkyä ei Stamkosista enää tule, vaikka aikaa vielä olisikin. Crosby ajaa ohi monipuolisuudellaan ja lahjakkuudellaan.
Jos unohdetaan loukkaantumiset ja muut hölläilyt kuten Daiglen haave Hollywood urasta, kuka mielestäsi olisi ollut potentiaalisin Gretzkyn manttelinperijä, The Next One?