Testament

[Pavlikovsky]

Ajattelinpa perustaa yhdelle Thrash-heavyn oman aikakautensa jättilaiselle oman ketjun jatkoaikaan, sillä varmasti löytyy kyseisen poppoon faneja täältäkin.

Testament kuuluu itselleni ehdottomasti sinne viiden parhaan bändin joukkoon, kun puhutaan näistä kovista thrash-bändeistä. Testament sijoittuu näihin vanhoihin Thrash-metallin pioneereihin, joilla on jo pitkä sekä kunniakas ura takana, mutta vielä jaksetaan. Toki bändin kaupallinen menestys ei ole ollut ikinä yhtä kovaa kuin saman ajan muilla bändeillä kuten Slayer, Megadeth, Anthrax, mutta pidän Testamentia musiikillisesti vähintään samassa sarjassa.

Testament oli Megadethin jälkeen ensimmäisiä thrash-bändejä joihin tutustuin debyytti The Legacy-albumin kautta ja sen jälkeen olikin heti saatava lisää eli The New Order ja Practice What You Preach. Tämän jälkeen vielä pari kovaa Testament albumia tuli hankittua, mutta thrash-metallin laajentuessa omaan kuunteluun jäi kuitenkin Testament vähäksi aikaa sivuun, mutta nyt on jälleen sytytty uudestaan kyseiseen bändiin ihan kybällä ja tarkoitus olisikin hommata puuttuvat kiekot hyllyyn.
Itse bändistä sen verran, että miestä on rosterissa vaihtunut kuin pipoa, mikä ei ole yllätys ottaen huomioon bändin pitkän uran. Originaali kokoonpanosta kuitenkin ovat jäljellä lähes kaikki eli Greg Christian bassossa, Alex Skolnick kitarassa, Eric Peterson toisessa skebassa ja Chuck Billy murisee laulajana. Rummuissa Testamentissa on sitten ollutkin useampi kaveri aina Louie Clementestä Slayer junttaaja Dave Lombardoon asti, mutta nykyään ex-Slayer Paul Bostaph hoitaa todella tyylillä nämä hommat.

Bändi julkaisi viime vuonna todella huikean The Formation Of Damnation albumin, joka piti samantien hankkia ja on todella mahtavaa heviä alusta loppuun. Kiistatta meni omalta kohdalta vuoden top 5 levyihin viime vuodelta.
On hienoa, että Testament jaksoi vielä työstää noin hienon albumin ja pystyy laittamaan vieläkin kampoihin muillekkin vanhoille thrash-jyrille näinä päivinä, jotka ovat vielä hengissä aina Megadethista lähtien.
Bändi keikkaileekin aktiivisesti ja ainakin Ankkarockin pääesiintyjinä ovat tänä vuonna. Tarkoitus olisikin päästä katsomaan Testamentia ensimmäistä kertaa.

Nyt sitten sana on vapaa bändistä, toivottavasti saadaan hyvää keskustelua.

 

[Jj]

Joo omia "kakkoskorin" thrash-suosikkejani myös takavuosilta aina Ritual-levyyn saakka. Itse näin bändin aikanaan Maidenin Fear of the dark-kiertueen lämppärinä. Levyt Practice.. ja Souls of black nousevat omalla listallani aika korkealle kun puhutaan tyylisuunnan parhaimmistosta.

Nyt Skolnickin paluun myötä uusi levy oli taas askel parempaan, 90-luvun loppupuolen tuotokset olivat aika yhdentekeviä minusta. Merkittävää on myös Chuck Billyn paluu lavalle ylipäätään, kahden vuoden taistelun syöpää vastaan jälkeen.

 

[Hammer]

Testament on vähän kuin Metallican "hevimpi pikkuveli", jos minulta kysytään. Chuck Billyn vokaalit ovat aivan helkkarin hyviä, kun taasen Hetfieldin laulusuoritukset ovat Kill 'Em All -lättyä lukuunottamatta aika tylsää peruskauraa. Tämä siis vain meikäläisen mielipide ja tiedän, että suurin osa metallipäistä on minun kanssani täysin eri linjoilla. Tarkoituksena ei ollut heittää provoa Metallica-leiriin, vaan lähinnä kehua Testamentia.

Levykokonaisuuksien tasolla Testament on tosin harvoin pystynyt tekemään mitään elämää suurempaa, sillä yleensä myös fillereitä tai tylsempiä raitoja on mahtunut joukkoon jokunen. Ensimmäiset kolme levyä ovat toki oikein hyviä. The Legacy on oma suosikkini bändin tuotannosta, mutta myös Practice What You Preach on ylistämisen arvoinen pitkäsoitto. '90-luvun levyt ovat puolestaan olleet itselleni aikamoisia pettymyksiä ja vain puolittain toimivia. The Gathering palautti '90-luvun lopulla Testamentin takaisin A-sarjaan. Unelmakokoonpano ja muutamia bändin tuotannon ykkösbiisejä. Down for Life yksi omia Testament-lemppareitani kautta aikojen. Tajuntaa levy ei aivan räjäyttänyt, mutta palautti minun silmissäni uskottavuuden Testamentin toimintaan. Myös tuo The Formation of Damnation vaikutti pikaisen tutustumisen perusteella sellaiselta kiekolta, että sitä pitäisi kuunnella enemmänkin ja hommata myös omaan levyhyllyyn.

Pidemmittä puheitta, Testament on ehdottomasti thrashin kulmakiviä ja yksi tärkeimmistä thrash-yhtyeistä itselleni. Jos parasta thrash metal -bändiä kysyttäisiin olisi oma vakiovastaukseni '80-luvun Sepultura, mutta sen voi lukea toisaalta enemmän death-/thrash-kategoriaan.

 

[Taito-Ojanen]

Chuck Billy on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita thrash-vokalisteja. Miehellä on harvinanen yhdistelmä melodiaa, pontta ja mylvintää laulussaan, eikä hänen lavakarismassakaan ole moitteen sijaa.

Testament on muuten edelleen kova livebändi. Tuli nähtyä bändi Tukholmassa yli kuukausi sitten, eikä sen jälkeen Megadethillä Judas Priestistä puhumattakaan ollut mitään asiaa lauteille. Ankkarockiin käy suunta ihan jo Testamentin vuoksi.

Levyjen taso on tosiaankin ailahdellut kovasti, mutta The Legacy ja The New Order ovat ajattomia klassikoita. Harvoista biiseistä muistelee erikseen kitarasooloja, mutta Alex Skolnickin virtuoosimaiset ja jäljittelemättömät suoritukset ovat jääneet mieleen näiltä levyiltä. Testamentin "kohtaloksi" koitui eräällä tavalla Souls of Black -levy, joka on oikeasti karsea. Ilmeisesti bändi työsti levyn hirveällä kiireellä ehtiäkseen promoamaan Clash of the Titans -kiertuetta, ja kiire kuuluu levyltä. Biisit ovat järjestään surkeita ja tuotanto on jäänyt puolitiehen. Tälläisen levyn siis julkaisivat juuri silloin, kun bändi alkoi saada todella suurta huomiota osakseen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin loistava orkesteri.

 

[Pavlikovsky]

Harvoista biiseistä muistelee erikseen kitarasooloja, mutta Alex Skolnickin virtuoosimaiset ja jäljittelemättömät suoritukset ovat jääneet mieleen näiltä levyiltä.

Kyllä vain ja onhan Skolnick kitaristina taitava kuitenkin. Myös tällä uusimmalla kiekolla Skolnick&Peterson kaksikko heittelee mukavaa soolon tynkää, jotka eivät kuitenkaan ole mitään turhaa tilulilua.
Chuck Billyn raaka ääni sopii tosiaan tähän thrash-meininkiin loistavasti ja sopii biiseihin mainiosti. Billyltäkin onnistuu myös tällainen murina-tyylinen laulu, joka on ehkä death-metal puolelta enemmän tuttu, mutta suurimman osan kappaleista laulaa kuitenkin selkeästi, mutta agressiivisesti nekin. Hienoa, että mies voitti syövän ja Testament jyrää edelleen lauteilla sata lasissa.
Livebändinä Testament tosiaan tunnistetaan, omien muistikuvien mukaan Sauna Openissa kusi kerran kuitenkin äänentoisto ja soundit aika pahasti, mutta noitahan sattuu bändille kuin bändille.

Lopuksi vielä Testamentin The Formation Of Damnationin omasta mielestäni kolme kovinta raitaa ja kyllä potkii kovaa. Nämä biisit jo osoittavat sen, että Comeback-albumi on onnistunut.

More Than Meets The Eye:
http://www.youtube.com/watch?v=LMZq...F42862A9&playnext=1&playnext_from=PL&index=20

The Evil Has Landed:
http://www.youtube.com/watch?v=UYLClvSeDkI&feature=PlayList&p=DC5B2D45F42862A9&index=19

The Persecuted Won`t Forget:
http://www.youtube.com/watch?v=15dVl1fSvw8&feature=PlayList&p=DC5B2D45F42862A9&index=4

 

[er_bai_wu]

Jees mama

Testamentin "The New Order" oli kiistatta S.O.D.:n "Speak English or Die"-klassikon ohella aikakauden kovinta settiä. Sen riman ylitti sitten vain Morbid Angel ja Napalm Death. Aivan timattinen levy tuo kakkonen, mutta "Practice What You Preach"-levyn jälkeinen "Souls of Black" veti homman lokaan.

En ole kuunnellut uusia levyjä ollenkaan, mutta kaksi ensimmäistä ovat kiistatta klassikoita, oikein isosti.

 

[Datsun]

No johan nyt on perkele kovia ketjuja auki, kun juurikin kirjoitin KD-ketjuun ja nyt tähän!

Practise what you preach-kolahti erittäin kovaa ilmestyessään seiskaluokkalaiselle. Hyllystä löytyy myös Souls of black, Ritual ja Low. Demonicin omistin joskus, mutta olen sen sitten vaihtanut johonkin. Ei pudonnut mulle silloin, nyt ehkä menisikin jo.
Nuo linkitetyt uudet biisit vaikuttivat kyllä eri mielenkiintoisilta joten ehkäpä tuo uusi levy pitäisi katsastaa?

Muuten, eikös vaan ollutkin niin että kotoinen Stone "kiersi" 80-luvun lopussa amerikkaa juuri Testamentin kanssa? Stonehan joutui sitten palaamaan takaisin Keravalle työlupaongelmien vuoksi ja Chuck Billy (ainakin huhujen mukaan) tiedusteli monesti mitähän Stonen veikoille kuuluu. Kelpo bändi, livenä en ole nähnyt enkä ilmeisesti näe tänäkään kesänä.

 

[jesse72]

Muuten, eikös vaan ollutkin niin että kotoinen Stone "kiersi" 80-luvun lopussa amerikkaa juuri Testamentin kanssa? Stonehan joutui sitten palaamaan takaisin Keravalle työlupaongelmien vuoksi ja Chuck Billy (ainakin huhujen mukaan) tiedusteli monesti mitähän Stonen veikoille kuuluu. Kelpo bändi, livenä en ole nähnyt enkä ilmeisesti näe tänäkään kesänä.

Jep, noin tarina menee. Testamentia tuli kuuneltua todella paljon silloin "varsilenkkari-ikäisenä". Välillä oli vaisumpaa Testamentin kuuntelun suhteen, mut toi viimeisin lätty palautti mielenkiinnon aktia kohtaan. Billy vetää kyllä pirun komeesti vokaalit. Levyistä tulee pyöriteltyä lähinnä uuden lisäksi Practisea, New Orderia ja mainettaan parempaa Souls Of Blackia.

Keikalla tuli oltua Iron Maidenin lämmittelijänä 92, mut tuolloin meni tankkaus yli ja mukaan tarttui vain kiertuepaita, muistikuvat jäi sarteiseen ja synkkään stadin syksyyn.

 

[Pavlikovsky]

Niin kaikki Ankkarockissa olleet, vetikö Testament kovan keikan? Oliko Chuckin ääni rautaa? Miten toimi kitaraosasto Skolnick/Peterson? Entäs rytmiryhmä Bostaph ja Christian?
Harmittaa, kyllä kun ei itse päässyt paikalle, mutta toivotaan, että tämä vanhan liiton thrash-poppoo Suomeen vielä eksyy.

 

[tinkezione]

Niin kaikki Ankkarockissa olleet, vetikö Testament kovan keikan? Oliko Chuckin ääni rautaa? Miten toimi kitaraosasto Skolnick/Peterson? Entäs rytmiryhmä Bostaph ja Christian?
Harmittaa, kyllä kun ei itse päässyt paikalle, mutta toivotaan, että tämä vanhan liiton thrash-poppoo Suomeen vielä eksyy.

Kyllähän Billy komeasti ärjyi menemään ja jengi oli rocklavan edustalla hienosti mukana. Myös Skolnick oli totutun kurko ja jopa Christian intoutui olemaan messissä. Kevyehkö circle pit pyörähteli liki koko keikan ja päätöskipaleessa toki myös wall of death. Mainiota rässin juhlaa, itselleni positiivisimmat yllärit D.N.R. ja TFoD.

Settilista:

Intro: For the Glory of...
1. The Preacher
2. The New Order
3. Over the Wall
4. Practice What You Preach
5. More Than Meets the Eye
6. The Persecuted Won't Forget
7. Burnt Offerings
8. Into the Pit
9. Disciples of the Watch
10. D.N.R. (Do Not Resuscitate)
11. 3 Days in Darkness
12. The Formation of Damnation

Tokihan tuonne olisi voinut toivoa kaikenlaisia Sins of Omissionsia ja Raging Watersia ja vaikka mitä muita vanhan liiton helmiä, mutta mainiosti tykitti tällaisellakin settilistalla. Over the Wallista kaikki kuitenkin aikanaan jo alkoi yläaste/lukioikäisellä kölvillä.

 

[Pavlikovsky]

Settilista...

Mukavaa kuulla, että vanha inkkari on jaksanut karjua ja eläytyä koko keikan läpi ja Skolnickhan on todella taitava ja monipuolinen kitaristi muutenkin, yksi suosikeistani. Aiemmin Testamentin keikkoja vaivaisi kuulopuheiden perusteella puuroutuminen, mutta nyt ei tainnut olla sitä vikaa.

Settilista on lyhyehkö näköjään, mutta festarikeikka on festarikeikka ja aikamääreet sen mukaisia, mikä bändeille suodaan. Todella tiukanoloinen setti ja löytyypä sieltä nuo kovimmat viimeisimmän levyn vedotkin mm. More Than Meets the Eye ja The Persecuted Won't Forget unohtamatta vanhoja klassikkoja.

Long Live Thrash!

 

[SgtMarkov]

Thrash historia-ketjun innoittamana lyödään tähänkin ketjuun omat näkemykset Kälifoonian lahjasta musiikkimaailmalle.

Tosiaan, Testament on yksi niistä seitsemästä bändistä, joille olen menettänyt sydämeni, (loput kuusi ovat Death, Iron Maiden, Judas Priest, Megadeth, Rush ja Saxon) eikä Maidenin lisäksi mikään toinen bändi ole ensikuuntelun jälkeen jättänyt samanlaista "mitämäjustkuuntelin" fiilistä, eli lisää oli saatava. En tarkkaan muista, mikä oli ensimmäinen kuulemani biisi, mutta The Gathering-levyltä se oli. Oma suosikkini tähän päivään asti, vaikka kokoonpanosta puuttuivat Christian ja Skolnick. Sehän ei menoa haitannut, sillä Chuck Billy ja Eric Peterson kasasivat ympärilleen todella murhaavan rytmiryhmän; James Murphy kitaraan, Steve DiGiorgio basistiksi ja Dave Lombardo rumpaliksi.

Tuosta aiemmin julkaistut levytkään eivät mitään huonoja ole, päinvastoin, täyden kympin levyjä kaikki nekin, mutta ehkä tässä on sitä tunnearvoa. Tästä se lähti jne..

Ja tällä vuosituhannella julkaistut The Formation of Damnation ja Dark Roots of Earth, mitä näistä voisi sanoa...? Tuntuu vähän siltä, että bändi vain paranee vanhetessaan. Ei uskoisi 50-vuotiaiksi ukkeleiksi tuolla raivolla. Testament nykykunnossaan soittaisi aika varmasti minkä tahansa autotallibändin maanrakoon.

Uutta levyäkin olin toivonut tulevan tämän vuoden puolella, mutta viime tietojen mukaan pumppu on vasta syyskuussa menossa studioon, ja uusi kiekko saataisiin kuunteluun vasta ensi vuonna. Mikäli sieltä lopulta on tulossa puoliksikaan yhtä kova levy kuin Dark Roots... tulee se varmasti olemaan vuoden kirkkaasti paras albumi tässä genressä.

Ikävä kyllä vain kerran olen päässyt todistamaan Testamentin livekuntoa. Tämä tapahtui Wackenissa 2012. Armottomien vesisateiden jälkeen mudassa kahlattiin polvia myöten mutta eipä tuo näyttänyt yleisöä hidastavan. Pitti saatiin pyörimään ja mutapainit aikaiseksi, tosin omat painimiset tuolta reissulta taisivat jäädä omaan telttaan sen aikaisen likkakaverin kanssa ;)

YouTubesta löytyy tämäkin keikka.

 

[SgtMarkov]

Ja nostetaan tätä ketjua taas valmiustilaan. Ensi yönä nimittäin pärähtää käyntiin Pohjois-Amerikan kiertue, jolla lämppäävät Slayeria yhdessä Carcassin kanssa ja todennäköisesti settiin lyödään toivottavasti useampikin roketti myöhemmin tänä vuonna julkistettavalta 11. studiolevyltä "The Brotherhood of The Snake". Tai sitten ei, kautta likaisten varpaitteni.

Uho bändin taholta on ollut mukavaa luettavaa, on lupailtu nopeampaa ja agressiivisempaa tavaraa kuin edellisellä levyllä. Noh, lukekaa itse. Minä jaksa kaikkea tänne kirjoittaa.

Linkki Blabbermouthiin.

 

[SgtMarkov]

Jatkan monologiani. Tänään päräytettiin ulos ensimmäinen single tulevalta levyltä, eli levyn avausraita ja nimikkobiisi The Brotherhood of The Snake.

Pari kertaa tuon nyt kuunnellut ja liekö uutuuden innostusta vai mitä, mutta en keksinyt siitä mitään huonoa sanottavaa, toisin kuin erään toisen nimekkään orkesterin singlelohkaisusta, jolta myös odotetaan uutta tavaraa loppusyksystä.

Viime talvena lupailtiin nopeaa ja agressiivista matskua ja täytyy olla todella helpottunut että ei tarvinnut pettyä kaiken sen hehkuttamisen jälkeen. Kieli pitkänä jäädään odottamaan lisää.

Linkki yllättäen Youtubeen.

 

[Ollakseni]

Jatkan monologiani. Tänään päräytettiin ulos ensimmäinen single tulevalta levyltä, eli levyn avausraita ja nimikkobiisi The Brotherhood of The Snake.

Pari kertaa tuon nyt kuunnellut ja liekö uutuuden innostusta vai mitä, mutta en keksinyt siitä mitään huonoa sanottavaa, toisin kuin erään toisen nimekkään orkesterin singlelohkaisusta, jolta myös odotetaan uutta tavaraa loppusyksystä.

Viime talvena lupailtiin nopeaa ja agressiivista matskua ja täytyy olla todella helpottunut että ei tarvinnut pettyä kaiken sen hehkuttamisen jälkeen. Kieli pitkänä jäädään odottamaan lisää.

Linkki yllättäen Youtubeen.

Ihan menevä biisi mutta en päässyt ihan ytimeen kertakuulemalta. Ei huono muttei timanttinenkaan. Palaan tämän pariin huomenna tarkemmin.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Pari kertaa tuon nyt kuunnellut ja liekö uutuuden innostusta vai mitä, mutta en keksinyt siitä mitään huonoa sanottavaa, toisin kuin erään toisen nimekkään orkesterin singlelohkaisusta, jolta myös odotetaan uutta tavaraa loppusyksystä.

Eikös tuo riffi ole aika likellä niinkuin sama kuin jo biisissä Testament - The Persecuted Won't Forget - YouTube

Kumpikohan lienee vaikeampaa: sokerimunkin syöminen huulia nuolematta vai oman suosikkimetallibändin kehuminen vertaamatta sitä... noh, you get the picture.

 

[SgtMarkov]

Kerrassaan miellyttävä työmatka. Korvani ejakuloivat koko matkan pisteestä A pisteeseen B, eikä todellakaan siksi että olisin joutunut kuuntelemaan kanssamatkustajien molotusta, vaan koska yön aikana oli Spotifyyn ilmestynyt The Brotherhood Of The Snake kokonaisuudessaan. En rupea nyt tässä rustaamaan mitään levyarviota, koska tämmöisessä tunnekuohussa tuskin saa mitään järkevää aikaiseksi ja pitäisi koittaa keskittyä työjuttuihinkin. Nyt en vertaa sitä muihin thrashmetal-bändeihin koska niiden kritisointi täällä aiheuttaa saman reaktion kuin paralympialaisissa buuaaminen mutta uskallan väittää tätä vuoden kovimmaksi hevialbumiksi. Levy on nyt kerran kuunneltu läpi ja voi jeesuksen kalsarit kun se potkii ja kovaa.

Tuolla Top 5-bändit-keskustelussa kehaisin jo Testamentia, että vaikka vuodet vierivät niin minkäänlaisia väsähtämisen merkkejä ei ole kuultavissa, ei millään lailla. Kyllä tämä muutaman kuuntelukerran vaatii ennenkuin pystyy säveltämään vähääkään syvempää analyysia. Mutta jos yhtään diggailet heviä, niin tästä levystä et kertakaikkiaan voi kävellä ohi.

 

[Pavlikovsky]

Oikeastaan nyt vasta voin sanoa ottaneeni Brotherhood Of The Snaken haltuuni. Syksyllä tuo tuli jo hankittua, mutta kuuntelut jäivät vain pariin kertaan. Luottoa levyyn löytyi alkujaankin hyvin, mutta voi kissan viikset, että väkevä on teos. Soundillisesti ollaan Testamentin ytimessä jälleen, vaikken olettanutkaan paluuta Souls Of Black- kolisteluihin. Chuck kuulostaa vihaisemmalta kuin aikoihin, Hoglan takoo peltejä siihen frekvenssiin että sääliksi käy alan kollegoita ja Skolnick on tehnyt mukavan räyhäkkäitä riffejä. Petersonin soolotkin ovat saaneet kasvojen kohotusta. Kappaleita on selvästi mitetitty (niin kuin bändikin totesi levyn tekemisen haasteellisuudesta) eikä vain paiskottu yhtä turboahdettua biisiä toisensa perään. Nimikkobiisi, Black Jack ja Seven Heals ovat muodostuneet jonkinlaisiksi suosikeiksi. Muutenkin tuollainen kolmevarttia on juuri passeli aika tällaiselle jytämusalle, sillä väistämättä pidempi kesto alkaa viemään biiseiltä ydintä. Testamentila jo kolmas kelpo levypläjäys putkeen, tästä laadusta voisi moni aikalainen ottaa esimerkkiä....

 

[Ollakseni]

Itse sanoisin kyseessä olevan neljäs huikea levy putkeen (The Gathering, Formation of Damnation, Dark Roots of the Earth ja Brotherhood of the Snake). On kyllä ollut kovia soittajiakin levyillä etenkin rumpuja soittamassa.

 

[Pavlikovsky]

Bändi buukattu John Smitheille kesällä. Kyllä nyt nousee veden pinta hetkellisesti Päijänteellä asti. Chuck Billy on skenen karismaattisimpia osaajia edelleen asiassaan etenkin tummemmissa ja synkemmissä biiseissä, kun kun alkaa ampeerit musiikissa nousta.

 

[Pavlikovsky]

Inferno tietää kertoa, että itse Dave Lombardo palaa Testamentiin. Nyt on niin tiukka haku, että kivet ja oksat pois alta. Ei Hoglanissa mitään vikaa sinänsä ole, mutta mulle Dave on ollut yksi alan raskaskätisimpiä ja taidokkaimpia seppiä rumpupatterin takana. Komppi lienee edelleen painava ja tunnistettava. Rock on!

 

[Fiftie]

Hoglan ja Lombardo kaksi ikonisinta Thrash metal rumpalia. Igor Cavalera tähän toki vielä kolmanneksi. Dave Lombardo on kyllä vielä youtuben perusteella erittäin kovassa vedossa tänäkin päivänä. Pari viimeisintä Testamentin levyä on kyllä hyviä joten toivottavasti jatkossakin levyt on.

 

[SilentMan]

Nyt olisi kyllä Skolnickinkin aika alkaa tehdä biisejä. Peterson on loistava riffittelijä, mutta ilmeisesti joutunut Billyn kanssa vähän liikaa rustaamaan edellisille levyille kappaleita ja kaksi viimeisintä ovatkin melko tasapaksua räminää. Monipuolisuus kunniaan ja uusi Dark Roots of Earth tulille, kiitos.

 

[Fiftie]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=TM3HHKB_9QU

Peterson vois tehdä näitä vokaaleja lisää jatkossa. Viime levyn paras biisi minusta!

 

[Fiftie]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=AHOJVINZVR0

Yksiä parhaita kitarasoolotteluja tässä biisissä kyllä koskaan! Aina sytyn kun kuuntelen!