Teknologinen edistys elinaikanasi

  • 2 464
  • 20

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
En ainakaan löytänyt vastaavaa varhaisempaa ketjua, outoa kyllä. Anyway, aihepiiri tuli mieleen kun joku aika sitten tulin miettineeksi Puolan kansallislaulua, notta eikös se ollut aika sankarillinen masurkan tyyppinen veisu, jonka säestyksellä sitä ilomielin lähtisi ratsastamaan tankkeja päin. Ja älypuhelin taskussa eikun loihe kuuntelemaan... Synnyin 60-luvun lopulla pieneen eteläpohjalaiseen maalaiskylään ja ensimmäinen kosketus tietotekniikkaan oli poikkeuksellisen varhainen kun isoveli lähti 80-luvun alussa Helsingin yliopistoon opiskelemaan ATK:ta, ja toi sitten kotiin Telmac 600:n, jonka pystyi yhdistämään televisioon ja ohjelmoimaan sille Basic-pelejä. Ja sitten 80-luvun lopussa, kun tulin itse opiskelemaan Helsinkiin, ostin Osborne 5ST:n 7000 markalla, mikä nykypäivän näkökulmasta oli jonkinlainen semi-toimiva mekaaninen kirjoituskone, mutta silloin aika ihmeellinen. Raju on ollut ajan riento...

Äitini varhaisimmat muistot ovat pienenä tyttönä 30-luvulta, kun näki isänsä murehtivan mahdollisia yöpakkasia ja sadon tuhoutumista - nyt maksaa laskuja internetissä, notta vielä paljon suurempi murros on tapahtunut hänen elinaikanaan, mutta joka tapauksessa tämä on ollut aika haipakkaa sodanjälkeisten vuosikymmenien aikana. Tässä ketjussa voisi jakaa näitä kokemuksia ja miettiä niitä suuria teknologisia muutoksia mitä on omana elinaikana tapahtunut.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Lapsuudesta muistan, että meillä vanhemmat olivat jollain tapaa teknologiakielteisiä aina - tai se tuntui siltä, että suhtautuivat teknologian kehitykseen hirvittävän nuivasti.

Muistan kuinka lapsena joskus 70-luvulla tuumasin, että miksei meillekin voida hankkia väritelevisiota niin vastaus oli jotain luokkaa "kyllä ne ohjelmat mustavalkoisestakin televisiosta ihan hyvin näkee". No kyllä meille sitten ajastaan hankittiin ihan väritelevisiokin ja kyllä se loppujen lopuksi oivallinen hankinta oli.

Samaan tapaan muistelen tuumailleeni, että kylläpä se tv-kaukosäädin on aika ihmeellinen juttu - mummilla ja vaarilla kun oli uusi väritelevisio, jossa oli kaukosäädin. Isäni taisi tuumailla jotain, että kyllä sitä jaksaa sohvalta nousta ylös vaihtamaan kanavaa. No siinä uudessa väritelevisiossa sitten aikanaan oli myös kaukosäädin olemassa - ihmevekotin!

Mutta ehkäpä konkreettisimmillaan se teknologiavastaisuus tuli esiin minun toivottua itselleni 80-luvun alkupuolella tietokonetta. Kumpikin vanhmemmistani oli tiukasti sitä vastaan, ei sellaista meille ei hankittaisi. Heidän mukaansa tietokoneella ei tee yhtään mitään, turhana hullutuksena sitä pidettiin. Niinpä kävin sitten kaverillani pelaamassa commandore 64:llä ramboja ja commandoja sun muita.

Ensimmäisen tietokoneeni ostin vasta 90-luvulla palkkatuloillani ja sen jälkeen en ole ollut päivääkään ilman - tai muutamia päiviä kun kone on ollut huollossa. Enkä kyllä itse pärjäisi ilman tietokonetta, en jaksaisi kaikkia kirjeitä kirjoitella käsin tai edes kirjoituskoneella - jollainen minulla on joskus ammoisina aikoina ollut. No mutta onpa isälläni nyt tietokone kuin myös ipad sekä älypuhelin. Äitini on pärjännyt ilman tietokonetta ja voi olla ettei sellaista enää elämänsä ehtoopuolella itselleen kaipaa tai halua. Vaikka viimeksi nähdessämme hiukan ihmetteli Samsungin tabelttiani ja mietti, jotta kannattaako sellainen ostaa - positiviiseen sävyyn siis.

Mutta en minäkään ole aina teknologiakelkkaan ensimmäisten joukossa ollut hyppäämässä. Olin vuosia sitä mieltä ettei älypuhelimella tee juuri mitään, että pärjään ilmankin. Kyllä pärjäsinkin aina elokuulle 2012 saakka, jolloin sitten hankin ensimmäisen älypuhelimen itselleni.

Tässäpä muutamia ajatuksia teknologian kehitykseen liittyen...

vlad.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Teknologia on aina muokannut ihmisten elämää. Aina tulen teon hallitsemisesta internetin ihmeelliseen maailmaan. Tällä hetkellä tuntuva internetin vallankumous varmasti pelottaa osaa ihmisiä kuten teollinen vallankumous pelotti ihmisiä 1800-luvun alussa. Tuhoaako internet osan elämäntyylistämme kuten niin moni pelkää? No aivan varmasti, mutta pitääkö sitä muutosta pelätä? Ja voiko sitä muutosta vastaan taistella? Vastaan toki voi taisteella, mutta muutoksen voima on liian suuri että sitä voisi edes hidastaa. Esimerkkinä vaikka esports eli elektroninen urheilu joka on tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua jota näytettiin jokin aika sitten YLEn tv-kanavilla. Vastareaktio oli laajuudessaan kohtuu huvittava, näytetään jotain tietokonepelaamista televisiossa! Eikä nyt puhuta mistään Hugo peikko pelistä vaan elektronisesta urheilusta joka on vakavasti otettava urheilulaji. Parin vuoden kuluttua tätä "kohua" ei kukaan enää muista kun katsomme telkkarista/tabletista/puhelimesta kun oma "nykäsenmattimme" pelaa Dota 2:sta isoista rahasummista.

Pari sanaa teknologiasta...

-Tinke
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Hiukan samaa aihepiiriä hipoo ketju Mikrokivikaudet ja internetin esihistoria - keskustelua varhaisista nettikokemuksista, joka toki nimensä mukaisesti keskittyy enemmän tietokoneiden ja internetin edistysaskeleisiin, historiaan ja kokemuksiin siitä minkälaisia palstalaisten omat varhais- ja kehityskokemukset ovat olleet.

Teknologista edistystä on toki muutakin kuin vain tietokoneisiin ja verkkoihin liittyvää, mutta aika moni edistys on näiden lomassa tai näiden avulla edennyt.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
1993 keväällä meille hommattiin ensimmäinen tietokone, IBM 486 33 Mhz. Muistia taisi olla neljä megaa ja kovalevyä 128. Ei sitä muut perheenjäsenet tainneet käyttää, enkä mäkään nyt niin hirveästi. Oli mulla aiemmin ollut Commodore, mutta siitä en hirveästi innostunut kun se oli silloin enemmänkin nolojen tietokonefriikkien juttuja. Tuohon aikaan se suhtautuminen noihin vekottimiin taisi muutenkin hieman muuttua. Nyt tänä päivänä tietokonenörtti on joissakin piireissä jopa kovakin juttu.

Joo pornokuviahan sitä kavereiden kanssa koneelle keräiltiin ja muutamaa peliä pelattiin, kuten esim. sitä ekaa NHL:lää. Mitähän niitä muita oli. Worms, Slicks' n Slide, Stunts, Minebombers... Myöhemmin sitten jossakin vaiheessa itse väsäsin jotain härskejä tekstipelejä. Ton ekan tietokoneen jälkeen mulla oli vielä joku käytettynä ostettu kone ja vuonna -99 tammikuussa hommasin sitten omilla rahoillani Pentium kakkosen. Peräti 400 mhz oli siinä tehoa. Tuohon aikaan vielä AMD:t oli tosi paskoja, mutta myöhemmin kuulemma menivät ohi. Nyt 2000-luvulla en ole jaksanut seurata tietotekniikan kehitystä.

Älypuhelimen hommasin alkukeväästä 2011, mutta nyt tänä kesänä vaihdoin takaisin vanhanmalliseen netittömään.

Mun telkkarikin on edelleen sellainen tyylikkäämpi kuvaputkimallia oleva, mutta naisen luona on littana.
 

trap

Jäsen
Teknologinen kehitys on kyllä viime vuosikymmeninä ollut ihan sairaalla tasolla. 90-luvun alussa syntyneenä olisin todella mielelläni elänyt nuoruuteni joskus 70-80-luvulla. Ei oikein nappaa, kun miettii mitä kaikkea paskaa tässä tulevien vuosikymmenten aikana keksitään vielä elämänlaatua "parantamaan".
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Oma varhaislapsuuteni osui 70-luvulle, jolloin kodintekniikka oli melko toisenlaista kuin nykyään. Yleensä teknologiasta puhuttaessa otetaan ensimmäisenä esiin viestintävälineet, äänen ja kuvan tallentaminen, puhelimet, tietokoneet jne. Näitäkin merkittävimpinä pidän sellaisia arkipäivää mullistaneita kapistuksia, kuin astianpesukone ja mikroaaltouuni. Peruskoulun ala-asteetta käydessäni en ollut tällaisia laitteita koskaan nähnyt, eikä niitä tainnut olla juuri keskivertoihmisten huusholleissa kenelläkään.

Toisaalta kun miettii hiukan filosofisesti ja laajemmin tätä teknologian kehitystä, niin periaattessa ihminen on aina pyrkinyt sen kautta helpottamaan omaa elämistään, vapauttamaan itsensä fyysisestä raatamisesta ja säästämään aikaa johonkin mielekkäämpään tekemiseen. Mutta kun katselee nykypäivän menoa, niin tietokoneiden orjuuttamat ja stressaantueet konttorirotat ovat salasanaviidakkojen, dead-line -paineiden ja istumatyön runtelelaman kroppansa kanssa kiireisempiä kuin koskaan. Mikrouuni lämmittää pizzan minuutissa ja tiskikone surhattaa nopeasti käyntiin, mutta kiire ei ole poistunut minnekään.

Älypuhelinta ja läppäriä nysvätään joka paikassa. Nykynuoriso on jo oppinut siihen, että pitää olla ns. on-line tilassa 24/7. Sähköpostia, twitteriä ja facebookia ja muuta informaatioähkyä tulee joka tuutista. Jos et ole SoMe-orientoitunut, olet pian syrjäytynyt koko yhteiskunnasta.

Meikäläisen aivotoiminta on ilmeisesti edelleen osin siellä 70-80 -luvuille, kun kaipaan niitä lankapuhelinten soittoja. Ei voinut tietää kuka on toisessa päässä, ja silti kaikki tapaamiset ehdittiin sen avulla järkätä ja asiat hoituivat. Yksikään firma ei tainnut niihin aikoihin kärsiä siitä, että kirjeposti oli armottoman hidasta ja vain harvalla oli käytössään esim. telefaxit.

Ja parasta vielä 90-luvun alussa oli se, kun ei jääkiekkopelien jälkeen jauhettu paskaa selkäranka kippuralla yömyöhään näyttöpäätteen ääressä nimimerkin suojissa. Seuraavana päivänä koulussa tai duunissa sitten kerrattiin pelin tapahtumia ja aamun lehdestä katsottiin mitä toimittajat olivat printanneet illan matsista. Silloin itse peli ja ottelutapahtuma olivat keskiössä. Nykyään tuntuu että tärkeämpää ovat nämä provot ja vittuilut bittiavaruudessa puusilmäisten fanien kesken.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Lapsuudessani 70-lukuisella maaseudulla omien vanhempieni enin aika kului työntekoon. Sama juttu naapureilla. Pienellä maitotilalla herättiin aikaisin aamulypsylle, ja sesongista riippuen iltalypsyä ennen oli koko joukko maa-, metsä- ja kotitaloustöitä tehtävänä. Todella raskasta hommaa tuo kaikki oli vielä varhaislapsuudessani, jolloin navetassa ei ollut edes lypsykonetta, ja heiniä ei vielä paalattu vaan irtoheinä mätettiin seipäille. Isäukko ei ollut kaikkein edistyksellisimpiä agroinnovaatioiden hyödyntäjiä, mutta vakuututtuaan riittävästi keksinnön tarpeellisuudesta hän pikku hiljaa hankki kaikenlaista kätevää töitä helpottamaan.

Heinänpaalauskone merkitsi silmitöntä edistystä heinäntekoprosessiin pikkutilallamme. Homma nopeutui valtavasti, heinä saatiin keskimäärin laadukkaampana katon alle, ja työvoiman tarve väheni huomattavasti. Faijan voimasanojen käyttö väheni samalla puoleen. Ruotsin sukulaisetkin uskalsivat taas tulla loisimaan keskikesällä, kun ei ollut pelkoa joutumisesta heinätalkoisiin.

Lypsykone mullisti navettatyön. Tosin meille 70-luvulla hankittu lypsykoneyksikkö oli käytettynä hankittu Alfa Lavalin karvalakkimalli, jossa maito ei siirtynyt putkia pitkin kylmäsäiliöön, vaan käsin liikuteltavaan metalliastiaan. Mutta eipä tarvinnut ukon ja muorin enää käsinlypsää karjaansa. Edistys saapui Kyrvänkorpeen! Enää oli tuntuvana haittapuolena vain tumpelon isoisäni aikoinaan rakennuttama navetta, joka oli tehty niin matalaksi, että vain max. 175-senttinen henkilö saattoi kävellä siellä selkä suorassa ja ilman päähinettä.

Kylmäilmakuivuri. Faija oli nuuka pienviljelijä, joka vältti riskejä ja ennen muuta tarpeettomia investointeja. No ei niillä hehtaarimäärillä kannattanut omaa puimuria hankkiakaan, jos oli mahdollista hankkia puintityöt ostopalveluna muilta viljelijöiltä. Joku ehti aina puimaan, jahka omat työt sallivat. Pahempi juttu oli viljan kuivaaminen. Puintiaikaan joka ainoa kylän kuivuri oli ahkerassa käytössä. Puimurittoman ja kuivurittoman pienviljelijän piti olla tarkkana, että sovitun puintiurakan perään olisi sovittu kuivuri vapaana. Neljännesvuosisadan tätä leikkiä pelanneena faija sisuuntui ja rakensi oman kuivurin. Halvalla. Tuloksena oli kaksilavainen kylmäilmakuivuri, joka rakennettiin konesuojan sisälle. Ahdasta oli. Vilja siirrettiin sähkötoimisella kierukalla kuivausosastoon, jossa lapiomies siirteli viljaa sopivasti ympäri osastoa. Kun tila oli helvetin matala ja ahdas, niin Pisin Kääpiö 186cm oli luonteva valinta noihin olosuhteisiin, usein luontevampi kuin Pisimmän Kääpiön Faija 173cm. Mutta eipähän oltu enää riippuvaisia vieraista kuivureista, nyt enää vain puintiurakan tekijöistä.

Lapsuuteni ihmiskunta saattoi ylpeillä kuun valloituksella ja ydinvoimalla. Eikä aikaakaan, kun Suomessa oli jo hurahdettu Rubikin kuutioon. Sellaisen toi joulupukki muassaan joskus 1982 tai jotain siihen suuntaan. Kuutio oli kuulemma omiaan kehittämään matemaattisia kykyjä ja kolmiulotteisuuden hahmottamista, joten hyödyllisyyttä arvostava lahjan antaja sai tästä varmasti hyvän mielen. Jahka oivalsin rasvata kuution nivelet ompelukoneöljyllä, niin johan liikkuivat särmät vikkelästi nurinniskoin, ja kolmiulotteisen ajattelun kymi valtasi mielen sopukat!
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Syntymävuoteni aikoihin (1988) mm. internet ja matkapuhelin oli jo keksitty, mutta niitä ei vielä keskivertokuluttajilta löytynyt. Wikipedian mukaan ensimmäinen oikea digikamera on tältä vuodelta. Noihin aikoihin VHS-kasetit, LP-levyt ja C-kasetit olivat keskeisiä elementtejä videon- ja äänentoistossa. Wikipedian mukaan 1988 C-kasettien myynti olikin huipussaan. C- ja VHS-kasetteja sekä LP-levyjä porukoiltani löytyikin ihan mukavasti kun olin alle kouluikäinen. Ensimmäinen tietokone meille tuli muistaakseni 1995 ja sillä tuli pelattua pokeria ja tetristä :D Muistaakseni saman vuoden aikana (kuitenkin ennen peruskouluani) porukoilla oli ensimmäinen kännykkä käytössään. Muistaakseni 1998 oli minulla ensimmäinen oma kännykkä käytössä. Ala-asteikäni aikana myös CD-levyjen määrä taloudessamme nousi.
 

Carlos

Jäsen
Minun varhais-lapsuudessani oli kaikenlaista, oli alkuun jopa semmoinen musta-valko TV, sitten värillinen puukuorinen Philips ilman kaukoa, myöhemmin kaukon kanssa, tallissa Toyota Crown piilofarmari (nykyään kai "crossover", heh), äänen tallentamiseen ihan semmoinen nauhuri, matkavalokuvia katseltiin diaprojektorilla, puhelin oli isän kotoa mallia vanha (kankainen kuulokejohto), ja suht. asutullakin alueella kouluun oli tunnin kävelymatka. Jonka kuljin ihan pienestä asti ihan itsenäisesti. Nykyään varmaan aika epätodellista.

Pankissa oli pankkikirja, ja kaikkea muuta jännää.

Meille muuten tuli melko varhain KAHDET videot, olin tienoolla varmaankin ensimmäisiä piraatteja. :-)
 

Target

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ManU
Käpylehmästä kämmentietokoneisiin, siinä sitä kehitystä. Junnuna 70-luvulla mökillä (Lapissa) ei näkynyt kuin yksi kanava. Ja kun piti soittaa etelään, ensin piti tietää mistä (siis tietää missä oli puhelin) soittaa ja sitte tilata puhelu keskukselta.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Näköjään siis olikin noita ketjuja - jotenkin tämän palstan haku-toiminnot eivät tunnu ihan ideaalisilta... Anyway, modet voivat sitten yhdistää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tässä on jo tullut esiin monta tuttua asiaa, mutta luojan tähären, pankkikirja - se oli huomattavan tärkeä juttu ja sen kanssa sitten marssi konttoriin, mikä todennäköisesti oli melkoisen lähellä, jos asuit kaupungissa. Helsingissä 80-luvun lopulla tuntui olevan noin miljoona pankkikonttoria, joka kadunkulmassa vaikutti seisovan yksi. Nyt jo aika kaukaista historiaa. Mitä sitten tulee tuohon alkuviestiin, Puolan kansallislaulun suhteen aprikoimiseen, niin tulinpa siinä ajatelleeksi, että jos olisin nuorena lukiolaisena 80-luvun jälkipuoliskolla tullut samaa asiaa miettineeksi niin eipä oikein olisi homma pelittänyt mitenkään: kunnankirjastosta olisivat ehkä löytyneet sanat ja nuotit, mutta epämusikaalisena henkilönä se olisi ollut vähän plus miinus nolla. On aika ihmeellistä ja hienoa mitä on omana elinaikana tapahtunut - nykyään sitä kuljeskelee päätelaite taskussa, jolla voi ottaa yhteyden maailmanlaajuiseen tietoverkkoon ja vastaanottaa audio-visuaalista dataa täysin rutiininomaisesti. Ei tälläistä tullut edes ajatelleeksi vain muutama vuosikymmen sitten.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tässä on jo tullut esiin monta tuttua asiaa, mutta luojan tähären, pankkikirja - se oli huomattavan tärkeä juttu ja sen kanssa sitten marssi konttoriin, mikä todennäköisesti oli melkoisen lähellä, jos asuit kaupungissa. Helsingissä 80-luvun lopulla tuntui olevan noin miljoona pankkikonttoria, joka kadunkulmassa vaikutti seisovan yksi. Nyt jo aika kaukaista historiaa.

Pankkikirjasta ja pankkikonttorista juohtui mieleen auvoisia muistoja 80-luvun alkupuolelta jolloin marssin säästämäni kolikot pussissa läheiseen postipankkiin (toimi postikonttorissa) ja avasin itselleni tilin postipankkiin ja totta vie sain itselleni omalla nimellä kirjoitetun pankkikirjan.

Muistaakseni näistä kolikoista kertyi reilut 50 markkaa omalle tilille - tuntui tuolloin suurelta summalta ja sitä se varmaan tuolloin olikin ala-asteen kuudetta luokkaa käyvälle vladille. Tokkopa nykyään voi vaan mennä pankkiin ilman henkilötodistusta avaamaan itselleen tiliä mutta 80-luvun alkuvuosina sellainen oli mahdollista ainakin postipankissa.

Eikä postipankki ollut ainoa pankki naapurustossa, samaisessa liikerakennuksessa oli myös osuuspankin konttori - keskustasta ja länsialueilta löytyi sitten lisää konttoreita, puhumattakaan Lauritsalasta, jossa taisi tuolloin olla yhden korttelin alalla kaikkien pankkien konttorit. Nyt Lauritsalan alueella taitaa olla kokonaista yksi toimiva konttori osuuspankilla - jos enää sitäkään. Niin ne vuodet vaan vierii...

vlad.
 

Bunder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Coyotes, Thrashers
Kyllä on jatkoaika kehittynyt vuosien varrella. Kun minä olin pieni niin piti kirjoittaa kirje ja viedä se tämän jälkeen kaupungin kirjastolla olevaan seinään. Varjopuolena oli mm. että tämä oli irtoseinä, joten se useasti kaatui ottelupäivinä suuren kävijämäärän vuoksi. Kirjastossa huoneita oli kolme, joten liigalle, NHL:lle ja vapaalle keskustelulle oli omat huoneensa. Portsari piti huolen ettei TOJ päässyt tähän viimeisenä mainittuun huoneeseen. Tästä nykyisestä jatkoajasta sen verran, että vaikuttaa ainakin aluksi entistä lagisemmalta, mutta jospa tähänkin tottuisi.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Teknologinen kehitys on kyllä viime vuosikymmeninä ollut ihan sairaalla tasolla. 90-luvun alussa syntyneenä olisin todella mielelläni elänyt nuoruuteni joskus 70-80-luvulla. Ei oikein nappaa, kun miettii mitä kaikkea paskaa tässä tulevien vuosikymmenten aikana keksitään vielä elämänlaatua "parantamaan".

Samanlaisia fiiliksiä, paitsi että elin nuoruuteni tuolloin 70-80 luvulla, ylioppilaaksi 1993. Minä viihdyin paremmin tuona hieman yksinkertaisempana aikana. Oikein harmittaa omien lasten puolesta, kun ovat kännykän takia jatkuvasti vanhempien tarkkailun alla. Itse kun painoi perässään oven kiinni, niin oli vapaa. Samoin esimerkiksi nuorisokulttuuri ei ollut tuolloin vielä kovin eriytynyttä, ja tuokin nosti osaltaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mutta en mä nyt mikään vanhoja aikoja kaipaava änkyräkään ole. Onhan esimerkiksi Suomen henkinen ilmapiiri piristynyt noista ummehtuneista ajoista, vaikka se ei silloin nuorena paljon häirinnytkään. Ja hyvillä mielin voin nauttia laajentuneesta viihde/urheilutarjonnasta televisiossa, vaikka olikin nostalgista, kun kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Jotenkin elämä oli kuitenkin tuolloin kiireettömämpää, ja sitä kyllä kaipaa. Samoin kaikenlainen materialismi on minusta noussut samaan tahtiin teknologian kehityksen kanssa, ja se ärsyttää. Tuolloin kaikki käyttivät ihan tyytyväisenä vanhoja ja kuluneita varusteita tai vaatteita, eikä kaiken tarvinnut kiiltää uutuuttaan.

Mutta aiheeseen, muutama keksintö kirjaimellisesti mullisti elämän:

1. VHS- nauhuri, eli videot. Kaikenlaista kehitysversiota on tästä tullut myöhemminkin, mutta se mullistus oli silloin 80- luvun alussa. Ensimmäistä kertaa historiassa vapautui katsomaan ohjelmat haluamanaan ajankohtana, ja ylipäänsä leffojen katselu muuten kuin ohjelman aikaan tai teatterissa. Tekniikka kehittyy edelleen, mutta sinällään ei mitään uutta videoiden jälkeen tässä.

2. Kännykät. Aina ja kaikkialla tavoitettavissa. Monestihan tuo vituttaakin, mutta enemmän tuostakin hyötyä on. Nuorena poljettiin esimerkiksi fillarilla muutama kilsa mestoille, jossa porukat yleensä oli. Jos ei tärpännyt, poljettiin lisää. On se niin helppoa, kun voi soittaa ja kysyä. Toki kotiin pystyi soittamaan, mutta harvemmin kaveritkaan kotona istui. Oli se aina jännää, kun piti esitellä itsensä soittaessa;)

3. Internet. Kaikki tieto (ja porno) kädenkäänteessä. Jumalauta, ennen oikeastaan kaikki katsottiin puhelinluettelosta (paitsi porno)!

4. Kai tämä Some on myös pakko mainita. En kuulu Facebookkiin tai muihin, mutta kai tämä jatkiskin lasketaan. Mainio väylä samanhenkisten löytää toisensa, niin hyvässä kuin pahassakin( esim. erilaiset kouluammuskeluja ihannoivat ryhmät).
 

Kälvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen itse vielä melko nuori (olen syntynyt vuonna 1992), mutta kyllä minunkin elämääni on teknologian kehitystä mahtunut.

Ensimmäisenä mieleen tulevat puhelimet. Lapsuudessani perheelläni oli vielä käytössä lankapuhelin, ja jossain vaiheessa lapsuuttani vanhempani opettivat, miten siihen tulisi vastata jos he eivät olisi paikalla. Muistan, että puhelimeen vastaaminen tuntui minusta melko pelottavalta - eihän sitä koskaan voinut tietää, kuka soittaa!

Lankapuhelimen korvaajaksi saatiin ensin perheen yhteinen kännykkä, mutta myöhemmin jokaiselle perheenjäsenelle päätettiin hankkia oma luuri. Ensimmäinen oma kännykkäni (muistaakseni Nokia 5110) olikin todella siisti laite - pystyihän sillä puheluiden ja tekstiviestien lisäksi pelaamaan matopeliä ja siitä sai tehtyä hienomman näköisen erilaisilla värikuorilla! Nykyisiin älypuhelimiin verrattuna tuokin aikanaan edistyksellinen laite tuntuu todella alkeelliselta.

Vaikka puhelinten kehitys jo omana elinaikanani tuntuu mullistavalta, on muutoksen täytynyt olla vielä isompi esimerkiksi mummolleni. Hän sanoi kerran, että hänen elämänsä aikana "puhelin tuli ja meni", viitaten tietysti lankapuhelimiin.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Itse olen viettänyt varhaislapsuuteni 80-luvun alussa. Muistan hyvin kuinka kotiimme tuotiin laite, jonka avulla pystyi telkkarin avulla pelaamaan pong-peliä. Laitteen merkkiä en muista ja kontrollointi tapahtui pyörittämällä kuin volyymia olisi räplätty. Muistan myös VHS-sodan jonka VHS valitettavasti voitti. Itse olin jo pienenä lapsena täysin ylivertaisen Phillipsin ja Grundigin kehittelemän Video 2000:n puolella. Ironista on että kolmesta (VHS, V2000, Beta) se oli juuri V2000 joka tippui markkinoilta ensimmäisen huonon markkinoinnin takia.

Ensimmäinen tietokone meidän taloudessa oli Commodore Vic 20 ja siitä myöhemmin päivitettiin kuusnepaan. Se olikin pitkään ainoa tietokone. Paljon myöhemmin tuli ensimmäinen PC kotiin. 286 tuli aikana kun 486 oli jo ja pentium oli tulossa. Digitaalikello oli iso asia lapsuudessani ja elektroniikkapelit. Samaahan ne toisti mutta hienoja asioita lapselle olivat. Samoin kauko-ohjattavat autot. Nikko Buggy oli se kaikkien suosikki. Siinä kun oli sellainen turbo-vaihde, tavallaan, ja silloin auto usein suorastaan lensi. Ainakin jos oli tarpeeksi iso hyppyri rakennettu. Kun markkinoille tulivat ensimmäiset CD-soittimet ja CDRom-levyt alkoi teknologia ottamaan oikeita harppauksia eteenpäin. Itsekin aloin kasvamaan hieman nopeammin joten siitä lähtien teknologian kehittyminen on ollut tavallaan aika sumua, koska se eteni oikeastaan niin nopeasti ettei mukana oikein pysynyt ja nyt ollaan ajassa jossa meitä jokaista voidaan tarkkailla. Toisia tarkemmin, mutta se myös antaa teknologian ansiosta viihdykettä ja työkaluja pienessä tilassa joka mahtuu taskuun ja on aina käytettävissä.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yleensä teknologiasta puhuttaessa otetaan ensimmäisenä esiin viestintävälineet, äänen ja kuvan tallentaminen, puhelimet, tietokoneet jne. Näitäkin merkittävimpinä pidän sellaisia arkipäivää mullistaneita kapistuksia, kuin astianpesukone ja mikroaaltouuni.
Mä muuten en käytä noista kumpaakaan. Mikro kyllä tuolla keittiössä möllöttää, mutta mielummin lämmitän sapuskan uunissa tai paistinpannulla. Astianpesukonetta en ole koskaan omistanut, vaikka kohta 13 vuotta olen yksin asunut, mitä nyt välillä jonkun aikaa jonkun naisen kanssa. Mä tiskaan mielummin käsin niin ainakin tietää että astiat ovat varmasti puhtaita ja hyvin huuhdeltuja. Itse asiassa naisten tiskaamat astiatkin tekis mieli salaa huuhdella ennen käyttöä. Niihinkään kun ei täysin voi luottaa.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Viimeisen 40 vuoden teknologiakehitys erityisesti elektroniikan ja ohjelmistotekniikan alalla on ollut hurjaa, muttei yhtä suuresti elämänlaatua parantanutta kuin muutokset 1950-60 luvuilla tavallisen ihmisen arjessa. Olen jutellut näistä muutoksista 86 vuotiaan isoisäni kanssa, joka oli/on kohtuullisen kokoisen tilan maanviljelijä. 50-luvulla hän hankki ensimmäiset traktorit, kun sitä ennen työkaverina olivat olleet hevoset, niin pellolla kuin metsässä. Sähköt tilalle saatiin 40-/50-luvulla, aluksi omaan, itse rakennettuun generaattoriin turvautuen, joka tuotti sähkön pienestä koskesta ja myöhemmin sitten kyseinen kylä alkoi tuottamaan omaa vesivoimaa padotusta koskesta. Tätä kautta saatiin sähkövaloa pirttiin, myöhemmin pulsaattori ja sitä en muista milloin lypsykone tuli taloon. Jokainen voi varmaan kuvitella kuinka suuren helpotuksen maatilan töihin nämä kaikki koneet toivat. Ensimmäiset puimakoneet, paikoillaan seisovat rytkyt ja sirkkelit tulivat samoihin aikoihin kuin traktorit. 50-luvun lopussa sitten tuli ensimmäiset autot, jonka myötä moottoripyörät (Jawa, MZ) siirtyivät historiaan pääasiallisina moottorikulkuneuvoina maaseudulla. Ainakin fiat 600 ja Morris Mini olivat kulkupeleinä 60-luvulla. Taas harpattiin iso askel eteenpäin tavallisen kansalaisen elämässä. Sellaiset asiat kuten hedelmät kaupassa olivat vielä 50-luvulla suuri harvinaisuus. Omenia toki oli, mutta appelsiini oli harvinainen ilmestys. Puhelinliittymän saaminen taisi mennä sekin 60-luvun puolelle. Ja muistaapa vaari, että hänen äitinsä kuunteli uutisia alkavasta sodasta kideradion kautta - sekin oli aikansa ihme ja eräänlainen informaatiovallankumous tavalliselle kansalaiselle.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tein ensimmäiset tietokoneohjelmani vuonna -78 Fortranilla ja ensimmäinen autopuhelin tuli työsuhde-etuna vuonna -85 (samana vuonna kun Ilves viimeksi voitti mestaruuden, muuten, eli TOSI kauan sitten). Koko työurani olen ollut tekemisissä teknologian kanssa, tietyllä sektorilla vieläpä ihan kärkiteknologian kanssa. Joten näin vanhemmiten eivät uuden keksinnöt ja vimpaimet jaksa oikein innostaa. En saa kiksejä älykelloista tai 3D-tulostimista.
Pikemminkin olen pyrkinyt jossain määrin välttämään facebookia, twitteriä ym. somea. Ja sanomalehdenkin, Guardian Weeklyn, tilasin paperille painettuna. Olen odotellut milloin somen välttämisestä ym. tulee trendi, mutta sitä saanee vielä odotella seuraavaan sukupolveen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös