En mielestäni väittänytkään tuota viestissäni. Hyväksyisitkö muuten määritelmän että warettaja on asiakas joka jättää maksamatta ?
Tuo määritelmä täsmää toki, mutta pitää yhä muistaa että tällöin myös kuka tahansa, joka käyttää jotain hyödykettä maksamatta syyllistyy samaan. Sen takia koko käsitteistö onkin ongelmallinen ja lakikin epämääräinen.
En edelleenkään oikein ymmärrä mikä tässä Disney-vertauksessasi on niin vaikeaa hahmottaa. Jos kotiteatterissasi näytät ostamasi DVD-elokuvan muutamalle kaverillesi, se ei ole sama asia kuin että rippaisit samaisen elokuvan ja laittaisit sen jakoon, niin että reilusti isompi joukko "kavereita" voisi ladata leffan omaan käyttöönsä. Esimerkiksi ensimmäisessä tapauksessa ei luoda kopioita teoksesta, toisessa taas luodaan ja niitä myös levitetään. Tähän kun oikeus taitaa kuitenkin olla vain sillä tekijällä tai tekijän osoittamilla tahoilla.
Mikä siitä tekee erilaista, jos määrä kasvaa? Onko siis rajoitettu waretus ok? Mikä on sitten se raja missä se ei enää ole ok.
Kai ymmärrät, että ihan samaa tulokseen päästään, jos yksi ihminen jakaa sadalle tuhannelle kuin jos tuhat ihmistä jakavat kukin sadalle.
Ja laki on juurikin ongelmallinen juuri sen takia, että eihän sillä digitaalisella kopiolla ole oikeastaan mitään väliä, vaan sillä sisällöllä, jonka nämä kaveritkin nauttivat, maksamatta siitä tekijälle.
Ja kopioitten tekeminen omaan käyttöön on sallittua, joten palataan määritelmään mikä on oma käyttö.
Onko se omaa käyttöä, jos ottaa oman kopionsa mukaan kaverin kotiteatterin luokse ja elokuva katsotaan kaverin luona. Tai ylipäätänsä lainaa kopiota kaverille. Ongelma onkin juuri se ero varsinaisen fyysisen median ja itse sisällön välillä.
Toki asiassa saa käyttää ihan maalaisjärkeäkin mutta jos meinaat että sen Disney-leffan rippaaminen ja jakaminen netissä on ihan ok vain sen takia että on mielestäsi ihan yhtä moraalisesti arveluttavaa katsoa ostamasi DVD tyttöystävän kanssa, niin enpä tiedä mitä tuohon enää sanoisi.
En yritä sanoa, että jokin asia on ok, vaan että se on perusteiltaan samanarvoista kuin mainitsemani keissit. Rautalangasta vääntäen: Joku nauttii sisällöstä maksamatta siitä tekijälle. Ja yhä se jakamisen määrä on kyseenalaista, aika harva oikeastaan jakaa jotain yksittäistä tiedostoa kovinkaan monelle yksilölle, p2p-verkkojen rakenne hoitaa sen että keskimäärin tiedostoa jaetaan ihan vain muutamille kymmenille henkilöille (riippuen vähän protokollasta). Onko sitten alkuperäinen rippaaja vastuussa sadoista tuhansista latauksista?
Mitä ovat ne sellaiset extrat, jotka eivät kuulu pelin sisältöön sellaisenaan eli warettaja ei niitä saa käyttöönsä siinä missä pelin laillisesti hankkinut ? Määritelmä viittaisi edelleen johonkin muuhun kuin itse varsinaisen pelin sisältöön, eli pelin hyvä sisältö sellaisenaankin ei olisikaan riittävä saamaan warettajaa ostamaan peliä.
Toimiva moninpeli noin esimerkiksi, aika moni MMORPG (tai miten nyt menikään) ovat peleinä joko todella halpoja tai ilmaisia, mutta moninpeli vaatii sen maksamisen ja tätä on vaikea crackata.
Kunnollinen manuaali (tyyliä CIV IV) on myös aika kiva plussa, etenkin haastavimmissa peleissä, mutta toki tämä toimii vain tietyissä peleissä.
Tai sitten ääritapauksissa Guitar Hero-tyylinen "gadget", joka pakottaa ostamaan pelin.
Kiekko.tk-ilmaispelissä tekstareilla saa hankittua kaikenlaista krääsää (jota nuoremmat pelaajat sitten tietenkin käyttävät minkä kerkiävät kustomoiduista pelipaidoista treenihuone-mahdollisuuksiin) ja tietääkseni pelin kehittäjä kattaa osan, ellei kokonaan, serverikustannuksista tällä tavoin.
Melkolailla samassa haarukassa ovat omat käsitykseni lätkämanageripelin kustannuksista jos meinaa omilleen päästä ilman suurempaa kaupallista massaläpilyöntiä. Tähän pääseminen toki edellyttää sitä, että yhtäkään maksullista lisenssejä pelaajiin tai liigoihin ei hankittaisi ja koko peli tehtäisiin melko lailla sivutoimisesti ja pienellä tiimillä. Siltikin näkisin ongelmana edelleen sen osan yleisöstä, joka sitten käyttää ison osan vapaa-ajastaan pelin parissa mutta ei halua maksaa siitä penniäkään, koska on tottunut aina ilmaiseksi saamaan vaikka se ei ehkä moraalisesti tai juridisesti oikein olisikaan. Ja näitähän riittää pelin kuin pelin kohdalla, sitä tuskin kiistät ?
Kuten baari Sokostilla, myös jotkut pelit eivät vain välttämättä ole sellaisia, että ne työllistäisivät täysipäiväisesti ketään.
Pitää yhä muistaa, että jos hinta on sopiva, entistä harvempi näkee enää tarvetta warettaa peli. Etenkin jos levitys hoidetaan niin kätevästi, että itse ostoprosessi ja pelin saaminen omaan haltuun ei vaadi juuri mitään (ts. esim. Steamissa parit klikkaukset ja kohta peli jo valuu koneelle).
Ja tärkeintä on se, että iso osa niistä jotka käyttävät peliä ilmaiseksi, eivät siitä vältämättä maksaisi koskaan mitään. En oikein pysty uskomaan, että varsinaisia tapawarettajia olisi kovinkaan montaa ja/tai kovinkaan pitkään, omalla kohdallanikin töitten mukana vähentynyt vapaa-aika ja toisaalta merkittävästi parantunut taloustilanne on siirtänyt painopisteen pelien osteluun (no, rehellisyyden nimissä ei ehkä aivan täysin, kaikesta paskasta en ole valmis maksamaan, vaikka pikainen kokeilu voi kiinnostaa ja demoissakin piilevät starforcet yms. pitävät minut kaukana niistä).
Ts. En olisi niin äärettömän pessimistinen waretuksen todellisista vaikutuksista varsinaisen pelimyynnin vähenemiseen, en ainakaan itse tunne ketään joka oikeasti olisi ostanut ikinä niin montaa peliä kuin on warettelemalla pelannut, vaikkei pelejä olisi saanut ilmaiseksi.
Jos baari olisi perustettu Sokostin huipulle eikä niitä drinkkitarvikkeita kuluisi, niin ei myöskään täyttyisi asiakkaan päämäärä. Molemmat alkuehdot yritetään nyt täyttää niin että kaikki voittavat.
Kyllähän asiakas voisi saavuttaa päämääränsä Sokostinki huipulla.
Drinkkien tarjoaminen ei auta koska asiakkaat voivat edelleen tuoda tasan samat juomat mukanaan jos vain haluavat ja saavat aivan varmasti ne halvemmalla riippumatta ravintolan hintatasosta.
Asiakkaat voivat tuoda ne omat juomansa mukaan, mutta pointtini olikin että tällöin baarin kannattaisi suunnata tarjontaansa sellaisiin tuotteisiin mitä ei ulkomaailmasta saa hankittua helposti. Ts. niinä harvoina kertoina kun itse eksyn baariin tilaan mielelläni jonkin erikoisemman drinkin, koska sellaista en itse osaa/jaksa tehdä, kolmostuopin sisällön pystyn korvaamaan kotonakin helposti. Jos ravintola silti pitäytyy alkuperäisessä, tuottamattomassa, tavoitteessaan, tällöin toiminta lähinnä osoittaa heikkoa bisnesvaistoa ja kyvyttömyyttä reagoida muuttuneeseen toimintaympäristöön.
Noin analogiana pelimaailmaan voi ottaa esim. Operation Flashpointin, joka toi sotapelimaailmaan jotain sellaista, mitä ei ikinä oltu nähty ja mikään muu peli ei pystynyt tarjoamaan samaa.
Jos asiakkaat nyt kuitenkin tuovat omia juomiansa, porskuttaako ravintola jatkossakin koska ne omat juomat eivät ole ravintolalta pois vaan kaikki voittavat ?
Sehän riippuu täysin siitä miten tuottava ravintola on ts. kattaako ravintolan oma myynti kiinteät kulut. Jos näin on, ei asiakkaitten oma tissuttelu sikäli vaikuta suoraan negatiivisesti ravintolan taseeseen (se on osa potentiaalista voittoa, mutta ei varsinaisesti realisoidu mitenkään). Koska kielsit tämän vaihtoehdon lisäoletuksella (ts. rakentamalla olkiukkoa) pitää kysyä tarkentava kysymys: Jos ravintolaan tulee raitis ihminen, joka viettää aikaa kaveriensa seurassa, ilman että juo Y:tä ja samalla vie asiakaspaikan joltain joka voisi juoda Y:tä, varastaako hän ravintolalta?