Itse taas olen vahvasti sitä mieltä, että Hartikaiselta odotettiin etukäteen aivan liikaa. Sen huomasi jo ennen kisoja, kun katseli monien kirjoituksia tälläkin forumilla. Missään vaiheessa Teemu ei ole kuitenkaan ollut mikään varsinainen maalintekijä tai pelinrakentaja tyyppi, vaan Hartikaisen vahvuudet ovat kaksinkamppailupelaamisessa ja ne maalit syntyvät suurelta osin maalinedustalta. Rouhijapelaajasta ei saada yhden meren ylilennon aikana loihdittua samettikätistä playmakeria, vaikka sitä moni ehkä toivoikin.
Ei Hartikaisesta mitään playmakeria toivottukaan, ainakaan minä. Enkä mielestäni sellaista edellisessä viestissäni väittänytkään. Hartikaiselta kuitenkin odotettiin maaleja, vaikka sitten sieltä maalinedustalta. Oli pakko odottaa, ne kahdeksan maalia velvoittivat. Katsos tuossa joukkueessa juuri kovempia meriittejä ei keltään löytynyt.
Jos edelleen verrataan Suomen tasoon, niin Hartikainen oli kisoissa Suomen johtavia hyökkääjiä. Kokonaisuudessaan Suomen peli oli niin huonoa, että on vaikea edes arvioida onnistuneita pelaajia. Hyökkäys kärsi puolustajien totaalisesta kädettömyydestä todella paljon. Alkulohkon kovat pelit eivät olleet hyviä yhdeltäkään suomalaiselta.
Oletko todellakin sitä mieltä ettei vaikkapa Ruotsi-peli ollut Toni Rajalalta hyvä? Tai Nättisen esitys Venäjä-matsissa vähintäänkin kelvollinen? Näitkö pelejä?
Toki Hartikaista voi arvostella ja krtiittisestihän poikien tekemiseen voi ja pitääkin suhtautua. Hartikainen teki oman hommansa, mutta missään vaiheessa hän ei pystynyt kannattelemaan Suomea. Varsinaista tason nostoa liigapeleihin verrattuna ei Härskinkään kohdalta tapahtunut kisojen aikana. Mutta hyvää kokemusta tuli ja ensi vuonna Hartikainenkin on vuotta kokeneempi ja vastuuta lienee luvassa, jos ihmeitä ei satu. Myös ketjukavereiden pitäisi olla astetta kovempia.
Niin. En ole millään tavalla kaatamassa Suomen turnauksen lopputulemaa Hartikaisen niskaan, suurimmat ongelmat olivat ihan muualla (puolustuksessa). Pointtini on vain se, että tällä harvinaisen tasottomalla hyökkäyskalustolla pelattaessa Hartikaisen ja Sallisen kaltaisten pelaajien olisi pitänyt pystyä nousemaan (tilastollisesti) esiin, ihan vaan siksi että ovat saaneet kovia liigapelejä isossa roolissa ja jopa niitä onnistumisia ihan hyvin. Ei heiltä voinut odottaa mitään tuomoruutumaisia otteita kun eivät ole lupauksina samaa tasoa, mutta tuolla nestorilähteiden, eetupöystien ja anttiroppojen seassa jos joiltain saattoi jotain odottaa, niin heiltä. Ja jos katsotaan jälkeenpäin Suomen hyökkääjien esityksiä, niin häkkipääketju pelasi erinomaiset kisat iän huomioonottaen. Noissa kolmessa kovassa pelissä heidän kenttänsä teki kolme maalia. Nestori Lähde ja Niklas Lucenius -osastokin onnistui heittämään pari häkkiä, joka oli ainakin yli omien odotusteni. Mutta sitten Pöysti - Sallinen - Hartikainen...Joukkueen ykkösvitja, eniten yv-aikaa. Tuloksena nolla maalia. Ei voi mitään, se on yksinkertaisesti liian vähän. Mikä tahansa joukkue on vaikeuksissa jos ykkösketju ei tee maaleja. Ja Suomen tapauksessa, kun pakisto oli katastrofitasoa, hyökkäykseltä vaadittiin onnistumisia. Hartikainen-Sallinen -osasto ei onnistunut. Pelasivat ihan hyvää kiekotonta peliä, melko fyysisesti ja loivat toki jonkun verran maalipaikkoja, mutta se ei vaan riitä jos pelaat ykkösketjussa ja yyveetä. Sad but true.
Koitetaan tiivistää ylläoleva turina muutamaan virkkeeseen: Suomen huonouden ja karsintasarjaan tippumisen suurimpana syynä oli surkea pakisto. Sitä olisi kuitenkin ollut mahdollisuus kontrata erinomaisella hyökkäyspelillä. Jos hyökkäyspään onnistujia ja epäonnistujia analysoidaan, nousevat nimet Hartikainen ja Sallinen esille. Jos tuo ykkösketju olisi pelannut edes häkkipäiden tasolla (3 maalia), Suomi olisi voittanut jonkun noista matseista ja päässyt pudotuspeleihin pakistostaan huolimatta. En väitä että Suomi olisi siellä pystynyt samaan kuin Slovakia, mutta silti on keskimäärin kivempaa voittaa kuin hävitä.
Sori jos on sekavaa tekstiä, kellokin on jo aika paljon.