Here we go again! Eli nyt taas yhden lätkän ”pikkumaan” eli Saksan kisakuulumiset + tietenkin omat kriittiset mussuttavat mielipiteeni. Ainakin Ozo lukee tämän, ehkä joku toinenkin jaksaa.
Jatkuuko Ruotsin MM-kisoissa Saksan mukava arvokisataistelu? Viime kevään mainiot kotikisat ja omissa silmissäni vieläkin hienommat O-kisat toivat paikan 8:n parhaan joukkoon ja nyt samaa lähdetään ahnehtimaan Ruotsista. Tavoite on kuitenkin vain päästä alkulohkosta jatkoon eli avausmatsissa Japanin kaadolla säilytetään paikka A-sarjassa ja siitä eteenpäin haetaan koko ajan parempaa.
Sanoisin kuitenkin että olen jälleen kerran huolissani…niin kuin niin usein ennenkin! Olen usein kritisoinut valmentaja Hans Zachin pelaajapolitiikkaa mutta aina myöntänyt että mies todella saa joukkueesta parhaan irti ja tuo maajoukkueeseen kaiken maailman parin vuoden takaisia ”divarimiehiä”, jotka löytävät Zachin opeissa aivan uuden suunnan uralleen. Ristiriitainen mies siis…
Tänä vuonna joukkuetta on koeteltu loukkaantumisten ja kieltäytymisten muodossa ja kuten tiedämme Saksan joukkue ei näitä kestä kovinkaan paljon, jos yhtään!
Aloitetaan tietysti maalivahdeilla:
Loogiset valinnat Marc Seliger ja Robert Müller ovat pelaavat molarit. Molemmat, varsinkin Seliger oli erinomainen Olympialaisissa ja Müller oli mainio vuosi sitten. Christian Künast on loukkaantunut ja poissa kuvioista. NHL-tähti Olaf Kölzig olisi mielellään tullut mutta pojan vakava sairaus muutti suunnitelmat. Jälleen tyly osoitus että elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita. Kolmosvahti kisoissa on nuori Markus Janka, joka on tyypillinen Zach-valinta! Täysi yllätys, jota kukaan ei odottanut. No nuorukainen kokee hienon elämyksen. Itse olisin ottanut kisaturistiksi mieluummin Saksan ”Kari Lehtosen”, Dmitri Pätzöldin. Nuorukainen ei ikävä kyllä ole päässyt paljoa pelaamaan, joten sinänsä ihan ymmärrettävää.
Pakisto:
Tässä sitten riittääkin mietittävää…puolustus on toiminut upeasti viime kisoissa mutta jotenkin tuntuu siltä että hyvä voisi olla parempi. Saksan tilanne on ironisesti sama kuin monilla huippumailla eli siltä puuttuu parhaat. Tässä tapauksessa puuttuu maan neljä parasta puolustajaa. Se on todella pahasti! Eli vanha legenda Uwe Krupp, joka on jälleen kentillä ja on mukana NHL:n pudotuspeleissä. Sven Butenschön, jolla on kaksoiskansalaisuus eikä siis saa pelata MM-kisoja. Sascha Goc, joka on ihan oma lukunsa ja Mirko Lüdemann, jolla on käsivamma.
Nimetyt pelaajat: Mainio nuori kolmikko ikähaitarilla 19-21v, joita olen hehkuttanut läpi kauden eli Christoph Schubert, Christian Ehrhoff ja Dennis Seidenberg, kaikki NHL-varauksia. Kova ja fyysinen Schubert pelasi olympialaisissa erinomaisesti. Ei kumarrellut kuvia vaan jakoi rehtejä pommeja ja sai jopa hänet varanneen Ottawan fanien huomion. DEL-liigan kevät jatkui hienosti ja play-offeissa mies näytti kiekollista osaamistaan lataamalla 7 pistettä. Ehrhoff on hyvä allround-pakki, jolla ei myöskään ole mitään turhaa isompien kunnioitusta. Vikkelä ja hienosti liikkuva Dennis Seidenberg valittiin viime MM-kisoissa Saksan parhaaksi pakiksi ja on taas vuoden viisaampi ja kokeneempi.
Myös NHL:n kävijä Erich Goldmann on joukkueessa. Goldi pelasi O-kisoissa myös esimerkillisesti ja putsasi oman pään. Muut vakiot ovat Jochen Molling ja Andreas Renz, peruspakkeja joista kuitenkin Renzin kiekollinen peli on yhä kehittynyt. Hieno yllätysvalinta oli nuori Patrick Köppchen, joka vielä muutamia vuosia sitten oli samalla tasolla edellä mainitun nuorisokolmikon kanssa mutta katosi sitten. Nyt hän on saanut pelipaikan DEL-liigasta ja kutsu maajoukkueeseen kävi nopeasti. Saanee kuitenkin vähän jääaikaa. Ja puolustukseen on myös valittu Jan Benda…niin Jan Benda…
Benda on pelannut jo kyllästymiseen asti pakkia maajoukkueessa mutta tällä kertaa hänet on nimettykin puolustajaksi kun yleensä sentään mies lähtee kisoihin ”hyökkääjänä”. Ei siinä mitään, kyllähän Jan toimii pakkinakin mutta silti mielestäni tuhlausta varsinkin kun Sascha Goc on törkeästi sivuutettu valinnoista!
Tapaus Sascha Goc on siis hyvin ikävä. Kyseessä on mielestäni tällä hetkellä paras saksalainen puolustaja yhdessä Sven Butenschönin kanssa. Uwe Krupp on tavallaan vähän oma lukunsa monien loukkaantumistensa kanssa. Krupp on kuitenkin kaikkien aikojen saksalaispakki. Niin takaisin Gociin…Hans Zachin ajatuksenjuoksua Gocin kohdalla ei vain voi ymmärtää. Ainoa vaihtoehto olisi jokin henkilökohtainen syy mutta Sascha on jo pitkään ihmetellyt miksei Zach edes ilmoita itsestään. Välillä herää kysymys tietääkö Zach Gocin olemassaolosta? Olen aika varma että Sven Butenschön olisi aika samassa tilanteessa vaikka saisi edustaa maataan. Yksi vaihtoehto on myös ettei Zach arvosta lainkaan AHL-liigaa, joka olisi kyllä naurettavaa ylimielisyyttä! Sitä paitsi Gocilla ja Butenschönillä on molemmilla NHL-matseja jo mukavasti alla.
Pointti on kuitenkin se että jos pakkeja puuttuu ja Jan Benda nimetään puolustukseen niin kyllä Sascha Gocin pitäisi mahtua maajoukkueeseen. Piste!
Zach jatkoi kyseenalaista linjaansa epäilemällä julkisesti Mirko Lüdemannin loukkaantumista. Zach totesi ettei Mirko näyttänyt kovinkaan loukkaantuneelta DEL:n finaaleissa. Koutsin ei nyt kuitenkaan kannattaisi polttaa siltoja joka suuntaan…
Hyökkäys: Viime MM-kisoissa mukana oli mainiosti joukkuetta johtanut NHL-peluri Marco Sturm. Tällä kertaa mukaan piti saada Edmontonin Jochen Hecht. Hecht kuitenkin petti joukkueen rumasti vaikka jo olympialaisissa lupasi tulla MM-kisoihin. Syväkurkut kertovat että Zach pettyi pahasti Hechtiin ja oli mm. tokaissut että ”No eihän Hecht mikään Sturm olekaan”. Jochenin puuttuminen on erittäin ikävää ennen kaikkea tietenkin miehen pelillisten arvojen takia. Esim. O-kisoissa Hecht oli juuri niin röyhkeä ja terävä kuin odotinkin, olisi ollut erittäin tärkeää saada hänet mukaan. Uskon vahvasti että San Jose menee pitkälle NHL:ssä, joten Marcoa ei kannata odottaa.
Ykkössentteri on Stefan Ustorf, joka oli myös O-kisoissa hyvä. En ole pitkään aikaan nähnyt Stefania yhtä nälkäisenä. Muita tuttuja konkareita ovat Martin Reichel, Len Soccio, Jürgen Rumrich ja Tobias Abstreiter. Soccio pelasi uransa parhaimman kauden ja vaikka mies on hitaampi kuin Jukka Seppo niin kyllä se kääpiö siellä jotain aikaan saa. Tietyllä tavalla toivoisin että Rumrich ja Abstreiter saataisiin kohta paikattua nuoremmilla mutta en voi muuta kuin kehua miesten maajoukkuepelaamista. Erittäin tasaista ja nämä jos jotkut pelaavat suurella sydämellä. Nuoret ja potentiaalisen NHL-saumankin omaavat ovat Klaus Kathan, Daniel Kreutzer ja Andreas Morcinietz. Heille MM-kisat ovat myös näyttöpaikka scouttien silmille. Kreutzer oli jo vuosi sitten mainio ja Kathan on ollut tänä vuonna todella kuuma. Morcinietz on myös tämän kauden nimi ja kuuluu juuri näihin paljon kehittyneisiin uusiin hahmoihin. Kaksi ns. pimeää, uutta nimeä on ilmestynyt jengiin eli Eduard Lewandowsky ja Boris Blank. Nämä edustavat Zachin ihanne-pelaajatyyppiä eli loppuun asti taistelevaa ja hanakasti laukovaa. Mielenkiintoisia kavereita ja varsinkin Lewandowskyn pelipaikka tuli erinomaisten harjoitusmatsien ansiosta. Sitten on vielä kaksi tuttua peruskaveria eli Andreas Loth ja hyvä aloittaja Wayne Hynes. Nämä kaksi yllättävät myös usein tärkeillä maaleillaan.
Poissaolevista pelaajista pitää mainita tietysti maan huippulahjakkuus Marcel Goc, joka periaatteessa olisi pelikunnossa vaikka nuorukaisen kevään pilasi murtunut sormi. Koutsi Zach oli kuitenkin sitä mieltä että pelituntuma ei riitä. Toivottavasti nimi Goc ei liity tähän mitenkään…
Thomas Greilinger on ollut loukkaantuneena ja ikävä kyllä kisat jäävät väliin. Mark McKay on lopettanut maajoukkueuransa.
Mies joka ei olisi jättänyt ketään kylmäksi olisi ollut Robert Francz. Phoenixin varaama ja P-Amerikan junnusarjoja vääntänyt Francz on särmikäs pelaaja, jos joku! Taklaa kaikkea mikä liikkuu mutta miehellä on taitavat kädet ja painaa aina 110 lasissa ja jos joku haluaa tapella niin Robert sen kuin innostuu! Teki 2 viikkoa sitten maajoukkuedebyyttinsä ja onnistui hyvin mutta tippui viime metreillä ulkopuolelle. Zach oli kuitenkin otettu ja lupasi jatkossa lisää vastuuta. Olisin todella nähnyt kaverin mielelläni kisoissa.
Saksa pelasi aika mukavasti harjoitusmaaotteluissa. Heikommista maista kuten Itävallasta ja Ranskasta otettiin rutiinivoitot ja sana ”rutiinivoitto” ei ole mikään itsestäänselvyys Saksan lätkässä. Latvian kanssa oli tiukkaa vääntöä, joista ainakin ensimmäisen voitti Latvia ja toinen päättyi muistaakseni tasan. Tsekkiä vastaan taistelu oli hyvää ja tiistaina hieno voitto USAsta antoi hyvän potkun kisoihin. Treenipeleissä monet kaverit onnistuivat mutta varsinkin Kathan, Kreutzer, Rumrich ja Abstreiter ovat olleet kuumia.
Alkusarjassa Japani kaatuu, Tsekki lienee liikaa mutta Sveitsi-matsi on erittäin tärkeä 8:n joukkoon pääsyn kannalta. Saksa on saamassa Sveitsistä jälleen yliotetta, joten kyseessä erittäin kiehtova vääntö.
Kiitokset ja eiköhän tänne ilmesty lisää MM-kisojen aikana.
MACK
Jatkuuko Ruotsin MM-kisoissa Saksan mukava arvokisataistelu? Viime kevään mainiot kotikisat ja omissa silmissäni vieläkin hienommat O-kisat toivat paikan 8:n parhaan joukkoon ja nyt samaa lähdetään ahnehtimaan Ruotsista. Tavoite on kuitenkin vain päästä alkulohkosta jatkoon eli avausmatsissa Japanin kaadolla säilytetään paikka A-sarjassa ja siitä eteenpäin haetaan koko ajan parempaa.
Sanoisin kuitenkin että olen jälleen kerran huolissani…niin kuin niin usein ennenkin! Olen usein kritisoinut valmentaja Hans Zachin pelaajapolitiikkaa mutta aina myöntänyt että mies todella saa joukkueesta parhaan irti ja tuo maajoukkueeseen kaiken maailman parin vuoden takaisia ”divarimiehiä”, jotka löytävät Zachin opeissa aivan uuden suunnan uralleen. Ristiriitainen mies siis…
Tänä vuonna joukkuetta on koeteltu loukkaantumisten ja kieltäytymisten muodossa ja kuten tiedämme Saksan joukkue ei näitä kestä kovinkaan paljon, jos yhtään!
Aloitetaan tietysti maalivahdeilla:
Loogiset valinnat Marc Seliger ja Robert Müller ovat pelaavat molarit. Molemmat, varsinkin Seliger oli erinomainen Olympialaisissa ja Müller oli mainio vuosi sitten. Christian Künast on loukkaantunut ja poissa kuvioista. NHL-tähti Olaf Kölzig olisi mielellään tullut mutta pojan vakava sairaus muutti suunnitelmat. Jälleen tyly osoitus että elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita. Kolmosvahti kisoissa on nuori Markus Janka, joka on tyypillinen Zach-valinta! Täysi yllätys, jota kukaan ei odottanut. No nuorukainen kokee hienon elämyksen. Itse olisin ottanut kisaturistiksi mieluummin Saksan ”Kari Lehtosen”, Dmitri Pätzöldin. Nuorukainen ei ikävä kyllä ole päässyt paljoa pelaamaan, joten sinänsä ihan ymmärrettävää.
Pakisto:
Tässä sitten riittääkin mietittävää…puolustus on toiminut upeasti viime kisoissa mutta jotenkin tuntuu siltä että hyvä voisi olla parempi. Saksan tilanne on ironisesti sama kuin monilla huippumailla eli siltä puuttuu parhaat. Tässä tapauksessa puuttuu maan neljä parasta puolustajaa. Se on todella pahasti! Eli vanha legenda Uwe Krupp, joka on jälleen kentillä ja on mukana NHL:n pudotuspeleissä. Sven Butenschön, jolla on kaksoiskansalaisuus eikä siis saa pelata MM-kisoja. Sascha Goc, joka on ihan oma lukunsa ja Mirko Lüdemann, jolla on käsivamma.
Nimetyt pelaajat: Mainio nuori kolmikko ikähaitarilla 19-21v, joita olen hehkuttanut läpi kauden eli Christoph Schubert, Christian Ehrhoff ja Dennis Seidenberg, kaikki NHL-varauksia. Kova ja fyysinen Schubert pelasi olympialaisissa erinomaisesti. Ei kumarrellut kuvia vaan jakoi rehtejä pommeja ja sai jopa hänet varanneen Ottawan fanien huomion. DEL-liigan kevät jatkui hienosti ja play-offeissa mies näytti kiekollista osaamistaan lataamalla 7 pistettä. Ehrhoff on hyvä allround-pakki, jolla ei myöskään ole mitään turhaa isompien kunnioitusta. Vikkelä ja hienosti liikkuva Dennis Seidenberg valittiin viime MM-kisoissa Saksan parhaaksi pakiksi ja on taas vuoden viisaampi ja kokeneempi.
Myös NHL:n kävijä Erich Goldmann on joukkueessa. Goldi pelasi O-kisoissa myös esimerkillisesti ja putsasi oman pään. Muut vakiot ovat Jochen Molling ja Andreas Renz, peruspakkeja joista kuitenkin Renzin kiekollinen peli on yhä kehittynyt. Hieno yllätysvalinta oli nuori Patrick Köppchen, joka vielä muutamia vuosia sitten oli samalla tasolla edellä mainitun nuorisokolmikon kanssa mutta katosi sitten. Nyt hän on saanut pelipaikan DEL-liigasta ja kutsu maajoukkueeseen kävi nopeasti. Saanee kuitenkin vähän jääaikaa. Ja puolustukseen on myös valittu Jan Benda…niin Jan Benda…
Benda on pelannut jo kyllästymiseen asti pakkia maajoukkueessa mutta tällä kertaa hänet on nimettykin puolustajaksi kun yleensä sentään mies lähtee kisoihin ”hyökkääjänä”. Ei siinä mitään, kyllähän Jan toimii pakkinakin mutta silti mielestäni tuhlausta varsinkin kun Sascha Goc on törkeästi sivuutettu valinnoista!
Tapaus Sascha Goc on siis hyvin ikävä. Kyseessä on mielestäni tällä hetkellä paras saksalainen puolustaja yhdessä Sven Butenschönin kanssa. Uwe Krupp on tavallaan vähän oma lukunsa monien loukkaantumistensa kanssa. Krupp on kuitenkin kaikkien aikojen saksalaispakki. Niin takaisin Gociin…Hans Zachin ajatuksenjuoksua Gocin kohdalla ei vain voi ymmärtää. Ainoa vaihtoehto olisi jokin henkilökohtainen syy mutta Sascha on jo pitkään ihmetellyt miksei Zach edes ilmoita itsestään. Välillä herää kysymys tietääkö Zach Gocin olemassaolosta? Olen aika varma että Sven Butenschön olisi aika samassa tilanteessa vaikka saisi edustaa maataan. Yksi vaihtoehto on myös ettei Zach arvosta lainkaan AHL-liigaa, joka olisi kyllä naurettavaa ylimielisyyttä! Sitä paitsi Gocilla ja Butenschönillä on molemmilla NHL-matseja jo mukavasti alla.
Pointti on kuitenkin se että jos pakkeja puuttuu ja Jan Benda nimetään puolustukseen niin kyllä Sascha Gocin pitäisi mahtua maajoukkueeseen. Piste!
Zach jatkoi kyseenalaista linjaansa epäilemällä julkisesti Mirko Lüdemannin loukkaantumista. Zach totesi ettei Mirko näyttänyt kovinkaan loukkaantuneelta DEL:n finaaleissa. Koutsin ei nyt kuitenkaan kannattaisi polttaa siltoja joka suuntaan…
Hyökkäys: Viime MM-kisoissa mukana oli mainiosti joukkuetta johtanut NHL-peluri Marco Sturm. Tällä kertaa mukaan piti saada Edmontonin Jochen Hecht. Hecht kuitenkin petti joukkueen rumasti vaikka jo olympialaisissa lupasi tulla MM-kisoihin. Syväkurkut kertovat että Zach pettyi pahasti Hechtiin ja oli mm. tokaissut että ”No eihän Hecht mikään Sturm olekaan”. Jochenin puuttuminen on erittäin ikävää ennen kaikkea tietenkin miehen pelillisten arvojen takia. Esim. O-kisoissa Hecht oli juuri niin röyhkeä ja terävä kuin odotinkin, olisi ollut erittäin tärkeää saada hänet mukaan. Uskon vahvasti että San Jose menee pitkälle NHL:ssä, joten Marcoa ei kannata odottaa.
Ykkössentteri on Stefan Ustorf, joka oli myös O-kisoissa hyvä. En ole pitkään aikaan nähnyt Stefania yhtä nälkäisenä. Muita tuttuja konkareita ovat Martin Reichel, Len Soccio, Jürgen Rumrich ja Tobias Abstreiter. Soccio pelasi uransa parhaimman kauden ja vaikka mies on hitaampi kuin Jukka Seppo niin kyllä se kääpiö siellä jotain aikaan saa. Tietyllä tavalla toivoisin että Rumrich ja Abstreiter saataisiin kohta paikattua nuoremmilla mutta en voi muuta kuin kehua miesten maajoukkuepelaamista. Erittäin tasaista ja nämä jos jotkut pelaavat suurella sydämellä. Nuoret ja potentiaalisen NHL-saumankin omaavat ovat Klaus Kathan, Daniel Kreutzer ja Andreas Morcinietz. Heille MM-kisat ovat myös näyttöpaikka scouttien silmille. Kreutzer oli jo vuosi sitten mainio ja Kathan on ollut tänä vuonna todella kuuma. Morcinietz on myös tämän kauden nimi ja kuuluu juuri näihin paljon kehittyneisiin uusiin hahmoihin. Kaksi ns. pimeää, uutta nimeä on ilmestynyt jengiin eli Eduard Lewandowsky ja Boris Blank. Nämä edustavat Zachin ihanne-pelaajatyyppiä eli loppuun asti taistelevaa ja hanakasti laukovaa. Mielenkiintoisia kavereita ja varsinkin Lewandowskyn pelipaikka tuli erinomaisten harjoitusmatsien ansiosta. Sitten on vielä kaksi tuttua peruskaveria eli Andreas Loth ja hyvä aloittaja Wayne Hynes. Nämä kaksi yllättävät myös usein tärkeillä maaleillaan.
Poissaolevista pelaajista pitää mainita tietysti maan huippulahjakkuus Marcel Goc, joka periaatteessa olisi pelikunnossa vaikka nuorukaisen kevään pilasi murtunut sormi. Koutsi Zach oli kuitenkin sitä mieltä että pelituntuma ei riitä. Toivottavasti nimi Goc ei liity tähän mitenkään…
Thomas Greilinger on ollut loukkaantuneena ja ikävä kyllä kisat jäävät väliin. Mark McKay on lopettanut maajoukkueuransa.
Mies joka ei olisi jättänyt ketään kylmäksi olisi ollut Robert Francz. Phoenixin varaama ja P-Amerikan junnusarjoja vääntänyt Francz on särmikäs pelaaja, jos joku! Taklaa kaikkea mikä liikkuu mutta miehellä on taitavat kädet ja painaa aina 110 lasissa ja jos joku haluaa tapella niin Robert sen kuin innostuu! Teki 2 viikkoa sitten maajoukkuedebyyttinsä ja onnistui hyvin mutta tippui viime metreillä ulkopuolelle. Zach oli kuitenkin otettu ja lupasi jatkossa lisää vastuuta. Olisin todella nähnyt kaverin mielelläni kisoissa.
Saksa pelasi aika mukavasti harjoitusmaaotteluissa. Heikommista maista kuten Itävallasta ja Ranskasta otettiin rutiinivoitot ja sana ”rutiinivoitto” ei ole mikään itsestäänselvyys Saksan lätkässä. Latvian kanssa oli tiukkaa vääntöä, joista ainakin ensimmäisen voitti Latvia ja toinen päättyi muistaakseni tasan. Tsekkiä vastaan taistelu oli hyvää ja tiistaina hieno voitto USAsta antoi hyvän potkun kisoihin. Treenipeleissä monet kaverit onnistuivat mutta varsinkin Kathan, Kreutzer, Rumrich ja Abstreiter ovat olleet kuumia.
Alkusarjassa Japani kaatuu, Tsekki lienee liikaa mutta Sveitsi-matsi on erittäin tärkeä 8:n joukkoon pääsyn kannalta. Saksa on saamassa Sveitsistä jälleen yliotetta, joten kyseessä erittäin kiehtova vääntö.
Kiitokset ja eiköhän tänne ilmesty lisää MM-kisojen aikana.
MACK