Joku voi sanoa, että kausi on nyt Pelicansin osalta taputeltu. Olisi kuitenkin häpeällistä luovuttaa taistelutta ja siihen ei varmasti joukkue eikä seurajohtokaan sorru.
Kun Aravirta tulee ja ottaa tammikuun alun jälkeen valmennusvastuun on oletettavaa, että asiat muuttuvat melko paljon. Jos siihen mennessä pisteitä on reilusti alle 30 voidaan tietenkin heittää hyvästit play-off-peleille. Jos taas pisteitä on alle 20, niin kuin nykytahdilla todennäköisesti on, olisi jopa Aravirran vaikea kääntää joukkueen jumi-tilaa ennen runkosarjan loppua.
Kaikki varmasti näkevät missä joukkueen suurin puute on. Joukkue alisuorittaa, mikä voi johtua osin myös väärin tehdyistä tai tekemättä jättämistä kesätreeneistä. Sitä voi vain arvailla. Suurin syy menestymättömyyteen on epäusko omiin kykyihin. Selkärangan napsahtaessa poikki vastustajan kaventaessa ottelun maalin päähän on jo ennen näkemätöntä tällä tasolla.
Pasien suurin tehtävä on saada takaisin rentous, joka hävisi joukkueen otteista jossakin lokakuun raskaassa tappioputkessa. Hyökkäykset ovat mielikuvituksettomia ja hitaita. Vastustajan ei tarvitse olla juuri Mestis-tasoa parempi tällä hetkellä pysäyttääkseen nuo onnettomat hitaat kiekonkuskaukset ja ropellisyötöt. Jopa Saaristen veljekset ovat unohtaneet luistelun ja taklaukset, joilla he ennen pysyivät pelissä mukana. Harjoituspelien ja alkukauden kuuman parivaljakon Loppi-Paulsson otteet ovat hiipuneet täysin. Ilves-pelissä Loppi jaksoi tasan yhden jalkakikan heittää, joka herätti suuren osan yleisöstä taas seuraamaan pelin tapahtumia.
Pelaajistoa pitäisi muistuttaa jollain tavalla myös niistä positiivisista asioista joita alkukaudella on tapahtunut, koska itsetunto joillakin pelaajilla on niin alhaalla että tästäkin olisi apua. Suurin tukipilari on seissyt tietenkin maalin suulla. Niemelle ei ole helppoja maaleja tehty ja tuskin tullaan montaa tekemäänkään. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan tuoda puolustajille lisää rohkeutta omaan tekemiseensä.
Harjoituksissa ja miksei kentän ulkopuolellakin pitäisi nyt saada tehtyä psykologisesti oikeita asioita. Onko Nupesta ja Räsäsestä tähän?
Iso jarru on päällä, ollut jo pitkään. Puheita on pidetty, mutta mistään ei ole vielä löytynyt ratkaisua. Joukkuetta ei ole herättänyt Jami Kaupin loputtomat ketjujen sekoittelut paremmin kuin samaisen miehen potkutkaan. Jos pelaajat saataisiin pelaamaan ilman paineita siitä ainaisesta häviämisestä niin tulos olisi varmasti jotain parempaa.
Henkistä lukkoa avaisi varmasti yksi VALMIS pelaaja puolustukseen ja toinen hyökkäykseen. Jos rahatilanne niin vaatii, löytyy seurasta varmasti muutamia turhia roudareita, poliiseja tai mikkihiiriä.
Kun Aravirta tulee ja ottaa tammikuun alun jälkeen valmennusvastuun on oletettavaa, että asiat muuttuvat melko paljon. Jos siihen mennessä pisteitä on reilusti alle 30 voidaan tietenkin heittää hyvästit play-off-peleille. Jos taas pisteitä on alle 20, niin kuin nykytahdilla todennäköisesti on, olisi jopa Aravirran vaikea kääntää joukkueen jumi-tilaa ennen runkosarjan loppua.
Kaikki varmasti näkevät missä joukkueen suurin puute on. Joukkue alisuorittaa, mikä voi johtua osin myös väärin tehdyistä tai tekemättä jättämistä kesätreeneistä. Sitä voi vain arvailla. Suurin syy menestymättömyyteen on epäusko omiin kykyihin. Selkärangan napsahtaessa poikki vastustajan kaventaessa ottelun maalin päähän on jo ennen näkemätöntä tällä tasolla.
Pasien suurin tehtävä on saada takaisin rentous, joka hävisi joukkueen otteista jossakin lokakuun raskaassa tappioputkessa. Hyökkäykset ovat mielikuvituksettomia ja hitaita. Vastustajan ei tarvitse olla juuri Mestis-tasoa parempi tällä hetkellä pysäyttääkseen nuo onnettomat hitaat kiekonkuskaukset ja ropellisyötöt. Jopa Saaristen veljekset ovat unohtaneet luistelun ja taklaukset, joilla he ennen pysyivät pelissä mukana. Harjoituspelien ja alkukauden kuuman parivaljakon Loppi-Paulsson otteet ovat hiipuneet täysin. Ilves-pelissä Loppi jaksoi tasan yhden jalkakikan heittää, joka herätti suuren osan yleisöstä taas seuraamaan pelin tapahtumia.
Pelaajistoa pitäisi muistuttaa jollain tavalla myös niistä positiivisista asioista joita alkukaudella on tapahtunut, koska itsetunto joillakin pelaajilla on niin alhaalla että tästäkin olisi apua. Suurin tukipilari on seissyt tietenkin maalin suulla. Niemelle ei ole helppoja maaleja tehty ja tuskin tullaan montaa tekemäänkään. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan tuoda puolustajille lisää rohkeutta omaan tekemiseensä.
Harjoituksissa ja miksei kentän ulkopuolellakin pitäisi nyt saada tehtyä psykologisesti oikeita asioita. Onko Nupesta ja Räsäsestä tähän?
Iso jarru on päällä, ollut jo pitkään. Puheita on pidetty, mutta mistään ei ole vielä löytynyt ratkaisua. Joukkuetta ei ole herättänyt Jami Kaupin loputtomat ketjujen sekoittelut paremmin kuin samaisen miehen potkutkaan. Jos pelaajat saataisiin pelaamaan ilman paineita siitä ainaisesta häviämisestä niin tulos olisi varmasti jotain parempaa.
Henkistä lukkoa avaisi varmasti yksi VALMIS pelaaja puolustukseen ja toinen hyökkäykseen. Jos rahatilanne niin vaatii, löytyy seurasta varmasti muutamia turhia roudareita, poliiseja tai mikkihiiriä.