Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Laitela]

Kiltiksellä joskus tuli LUTissa läpänheittoa kuunneltua, rasistisiakin vitsejä. Minusta olivat hauskoja, enkä niistä mieltäni pahoittanut, eipä ollut yhtään asianosaista kuulemassakaan. Joitakin kuukausia sitten tuli julkista tiedotetta, miten kiltiksen ilmapiiriä pitää tuulettaa, koska siitä on tullut joillekin ahdistavaa, esimerkiksi "epäasiallisten juttujen" takia. Toinen lievä mielenpahoituskeissi, ei toki merkittävä mutta kuitenkin, polttokammioista kertovalla luennolla proffa esitteli polttokammiota, josta pisti silmään saksankielinen teksti ja vuosi "1942". En voinut olla pistämättä kavereiden kesken siihen väliin, että "Taisi tuo laitos käydä jutkuvoimalla. Siellä on aikansa teekkarit laskenu tentissä, kuinka monta juutalaista pitää polttaa, jotta Adolf-setä saa saunan lämpimäksi. Huippupisteillä on sitten välttäny joutumisen itärintamalle." Kavereista oli hauska, muutama pimu taaemmassa rivissä katsoivat norsunvitulla, "ei ollu hauska". Että melkeinpä parempi on kun ei puhuisi mitään, mutta turha sitten ihmetellä, miksi teekkarimeininkikin muuttumassa totisemmaksi. Sitä se todellakin on tekemässä, mitä nyt vertaa kuultuihin juttuihin, joita tapahtui vaikka vielä 20-30v sitten.

Niinpä niin, lumihiutaleet ovat rantautuneet yliopistoihinkin, mutta se on kaiketi sitä evoluutiota. Ymmärrän kyllä, että kaikki jutut ei naurata kaikkia, mutta onko siitä pakko valittaa. Se vasta ilmapiiriä syökin. Loppujen lopuksi nämä teekkarijutut ovat aika harmittomia, jos niitä ei ota liian tosissaan.

 

[Osmo Rapeli]

Kiltiksellä joskus tuli LUTissa läpänheittoa kuunneltua, rasistisiakin vitsejä. Minusta olivat hauskoja, enkä niistä mieltäni pahoittanut, eipä ollut yhtään asianosaista kuulemassakaan. Joitakin kuukausia sitten tuli julkista tiedotetta, miten kiltiksen ilmapiiriä pitää tuulettaa, koska siitä on tullut joillekin ahdistavaa, esimerkiksi "epäasiallisten juttujen" takia. Toinen lievä mielenpahoituskeissi, ei toki merkittävä mutta kuitenkin, polttokammioista kertovalla luennolla proffa esitteli polttokammiota, josta pisti silmään saksankielinen teksti ja vuosi "1942". En voinut olla pistämättä kavereiden kesken siihen väliin, että "Taisi tuo laitos käydä jutkuvoimalla. Siellä on aikansa teekkarit laskenu tentissä, kuinka monta juutalaista pitää polttaa, jotta Adolf-setä saa saunan lämpimäksi. Huippupisteillä on sitten välttäny joutumisen itärintamalle." Kavereista oli hauska, muutama pimu taaemmassa rivissä katsoivat norsunvitulla, "ei ollu hauska". Että melkeinpä parempi on kun ei puhuisi mitään, mutta turha sitten ihmetellä, miksi teekkarimeininkikin muuttumassa totisemmaksi. Sitä se todellakin on tekemässä, mitä nyt vertaa kuultuihin juttuihin, joita tapahtui vaikka vielä 20-30v sitten.

Niinpä niin, lumihiutaleet ovat rantautuneet yliopistoihinkin, mutta se on kaiketi sitä evoluutiota. Ymmärrän kyllä, että kaikki jutut ei naurata kaikkia, mutta onko siitä pakko valittaa. Se vasta ilmapiiriä syökin. Loppujen lopuksi nämä teekkarijutut ovat aika harmittomia, jos niitä ei ota liian tosissaan.

Tai sitten on ihan yleismaailmallinen juttu, että useat vitsit vanhenevat. Kuka vanhoja vitsejä jaksaa moneen kertaan*? Onko kaikki Kilon poliisissa vielä hauskaa? Ujo piimä?

*=turengilaisvitsit eivät vanhene koskaan

 

[Orava]

Minua kiinnostaisi tietää, että miten yliopiston käyneet (itse kävin AMK:n) ex-teekkarit näkevät nämä asiat?

Yö kuin sielu neekerin on pimiä!

Joo kyllähän teekkarikulttuuria voisi osaltaan päivittää nykyaikaan. Omalta osalta on kuitenkin sanottava, etten syrjivää tai rasistista käytöstä havainnut kuin yksittäisten ihmisten toimesta. Tosin en ollut mikään kilta- tai kerhoaktiivi. Sitsilauluissa varmasti sellaista esiintyy, vaikken sitä nyt muistakaan. Ihan kauheasti ei kyllä yleensäkään ollut fuksien simputusta. Enemmän sellaista positiivista tekemistä, johon liittyi kyllä heittäytymistä.

 

[Kulkija]

Bongasin tuolla Somessa Katju Aron kommentin missä hän kyseli, että mitä painostuskeinoja löytyisi, että facebook poistaisi räkänauruhymiön käytöstä, koska siitä on tullut rasistien käyttämä loukkaava vihan merkki.

Mielestäni tässä kyllä mennään ihan helvetin metsään alkaen siitä, että pitäisi ihan painostuskeinoja löytää hymiön poistamiseen. Toisekseen, jos joku ihminen nyt loukkaantuu tai tuntee itsensä naurunalaiseksi, jos joku käyttää nauruhymiötä ehdottaisin menemään psykiatrin juttusille puhumaan näistä tuntemuksista.

 

[vdx mua zorbas]

Suomen kuvalehdessä mielenkiintoinen juttu siitä, miten teatterikorkeakoulun opiskelijat ahdistuvat mm. väkivaltaa sisältävistä kohtauksista.

Opiskelijat jopa antavat opettajille listoja, mitä elokuvia ja käsikirjoituksia koulussa voidaan käydä läpi. (Tämähän ei sinällään ole ainutlaatuista, vaan aiemminkin on eletty aikoja, jolloin opiskelijat ovat kritisoineet opetusmateriaalia, esim. 60-70-luvuilla vasemmistoradikalismin aikana.)

Jutussa ei ole mukana opiskelijoiden kommentteja, joten tämän perusteella on ehkä aikaista tehdä syvempiä johtopäätöksiä, mutta sen voi sanoa, että herkillä ollaan. Enkä sano tätä moitteena, vaan osoituksena siitä, kuinka patriarkaatin asemaan näin #me toon jälkeisenä aikana suhtaudutaan.

Joka tapauksessa tämä on erittäin mielenkiintoista, koska voisi ajatella, että nimenomaan teatterialan opiskelijat olisivat valmiita käsittelemään aiheita kuin aiheita. Ja varmaan pitkälti kykenevätkin käsittelemään aiheita kuin aiheita, mutta tavoitteena onkin pyrkiä muuttamaan koko alan kulttuuria.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joka tapauksessa tämä on erittäin mielenkiintoista, koska voisi ajatella, että nimenomaan teatterialan opiskelijat olisivat valmiita käsittelemään aiheita kuin aiheita. Ja varmaan pitkälti kykenevätkin käsittelemään aiheita kuin aiheita, mutta tavoitteena onkin pyrkiä muuttamaan koko alan kulttuuria.

Niin voisi ajatella, mutta kuten viittasit 60-70-lukuihin, niin melkoisen laumasieluista sakkia tuntuvat teatterilaiset ja melkoisen suuri osa koko kulttuurikentästä olevan, mitä tulee kunkin aikakauden yhteiskunnallisiin hyveisiin. Nyt syyllistyn jonkinasteiseen yleistämiseen, mutta olen näkevinäni kulttuurialan ihmisissä sanotaanko vaikka muuta väestöä korostuneempia taiteilijataipumuksia. Nämä voivat sitten ilmetä ties minä herkkyytenä, paatoksellisuutena ja tunteikkutena, mutta myös määrätynlaisena sinisilmäisyytenä ja idealistisuutena. Tunteen paloa saattaa esiintyä. Toki teatterilaisissa on persoonaa joka lähtöön, eikä tällainen yleistävä luonnehdinta tee välttämättä oikeutta yksilölle, mutta suuntaa-antavalla tarkkuudella arvioin olevani väittämäni kanssa aika tukevalla tuntumalla.

Sikäli kun olen alan liepeillä toimivilta tutuilta kuullut, niin teatteriala saattaa näyttäytyä muutamille aika tylynä maailmana. Näin ainakin silloin, jos pärjää huonosti tietyissä valtapeleissä ja onnistuu suututtamaan taiteellisilla tai ulkotaiteellisilla mielipiteillään jonkun väärän ihmisen. Esim. julkiporvarin tai dogmaattisen feminismin lieveilmiöihin kriittisesti suhtautuvan voi olla vaikeaa tehdä uraa teatterin piirissä, ainakin jos ilmaisee mielipiteitään kovin avoimesti.

Jos teatterilaisen näkemykset eivät myötäile kulloisiakin ”oikeita” asioita, niin voi hyvin olla, että tämä näkyy töiden vähenemisenä ja uralla etenemisen vaikeutena. Välttämättä näin ei tarvitse tapahtua, mutta vääränlaiseksi leimautumista pelätään jo etukäteen. Siksi moni varmaan kokee, että on parempi kaakattaa lauman mukana, tai olla vähintään hiljaa, jos omat mielipiteet eivät ole riittävän oikeita.

Taistolaisaikoina taidealoilla ja muuallakin yhteiskunnassa koettiin usein painostusta ja monenmoista peliä laitavasemmistolaisten taholta. En usko olevani aivan väärässä, jos väitän, etteivät tuolle ajalle tyypilliset toimintatavat ole aivan juuriaan myöten hävinneet kulttuurin liepeiltä. Ei mikään ihme, sillä niin runsaasti vanhassa taide- ja teatteriväessä on tänäkin päivänä entisiä taistolaisia, kuten myös heidän jälkeläisiään. Useita teatterivaikuttajia tapaa vaalien alla SKP:n, Vasemmistoliiton ja nyttemmin myös Vihreiden ehdokaslistoilta.

 

[vdx mua zorbas]

Nyt syyllistyn jonkinasteiseen yleistämiseen, mutta olen näkevinäni kulttuurialan ihmisissä sanotaanko vaikka muuta väestöä korostuneempia taiteilijataipumuksia. Nämä voivat sitten ilmetä ties minä herkkyytenä, paatoksellisuutena ja tunteikkutena, mutta myös määrätynlaisena sinisilmäisyytenä ja idealistisuutena.

Ilman muuta näin. Itse edustan koulukuntaa, joka näkee siinä kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa. Jos joku vetää ensin pöpelikköön, tien tehokkain linjaus saadaan kartoitettua nopeammin.

 

[finnjewel]

Niin voisi ajatella, mutta kuten viittasit 60-70-lukuihin, niin melkoisen laumasieluista sakkia tuntuvat teatterilaiset ja melkoisen suuri osa koko kulttuurikentästä olevan, mitä tulee kunkin aikakauden yhteiskunnallisiin hyveisiin. Nyt syyllistyn jonkinasteiseen yleistämiseen, mutta olen näkevinäni kulttuurialan ihmisissä sanotaanko vaikka muuta väestöä korostuneempia taiteilijataipumuksia. Nämä voivat sitten ilmetä ties minä herkkyytenä, paatoksellisuutena ja tunteikkutena, mutta myös määrätynlaisena sinisilmäisyytenä ja idealistisuutena. Tunteen paloa saattaa esiintyä. Toki teatterilaisissa on persoonaa joka lähtöön, eikä tällainen yleistävä luonnehdinta tee välttämättä oikeutta yksilölle, mutta suuntaa-antavalla tarkkuudella arvioin olevani väittämäni kanssa aika tukevalla tuntumalla.

Tässä yhteydessä voisin mainita omat kokemukseni eräästä kaupunginteatterista viime vuosituhannella: Olin siellä töissä apumiehenä lavastuspuolella muutamia vuosia ja pääsin tietysti seuraamaan läheltä muunkin henkilökunnan asioita.
Tulevan kauden ohjelmistoa suunniteltaessa näyttelijät halusivat mukaan yhden melko poliittisen näytelmän. Teatterin johto suostui sillä edellytyksellä, että mukaan tulee myös takuuvarmasti yleisöä vetävä kansallisromanttinen musikaali paikkaamaan tuon poliittisen näytelmän todennäköisesti aiheuttamaa kassavajetta. Molemmat sitten tulivat ohjelmistoon, musikaalia esitettiin yli 60 näytöstä ja kantaa ottavaa poliittista laulunäytelmää 12 kertaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tässä yhteydessä voisin mainita omat kokemukseni eräästä kaupunginteatterista viime vuosituhannella: Olin siellä töissä apumiehenä lavastuspuolella muutamia vuosia ja pääsin tietysti seuraamaan läheltä muunkin henkilökunnan asioita.
Tulevan kauden ohjelmistoa suunniteltaessa näyttelijät halusivat mukaan yhden melko poliittisen näytelmän. Teatterin johto suostui sillä edellytyksellä, että mukaan tulee myös takuuvarmasti yleisöä vetävä kansallisromanttinen musikaali paikkaamaan tuon poliittisen näytelmän todennäköisesti aiheuttamaa kassavajetta. Molemmat sitten tulivat ohjelmistoon, musikaalia esitettiin yli 60 näytöstä ja kantaa ottavaa poliittista laulunäytelmää 12 kertaa.

Ei tainnut kantaa ottava poliittinen laulunäytelmä perustua Solženitsinin tai Havelin teksteihin.

 

[Osmo Rapeli]

Vähän ohi aiheen, mutta Suomen Kuvalehti kyllä luovii toistuvasti erittäin laadukkaasti näissä yhteiskunnallisissa aiheissa toivotulla tavalla, eli ei turhan mustavalkoisesti, muttei tietenkään myös teennäisen "tasapuolisesti" päästämällä molemmat selittelemään mustaa valkoiseksi, tai teennäisen "neutraalisti", ettei mitään uskalleta määritellä tai esittää. Eli jos aiheen sisällä tarkoitus pyhittää keinoja jossain hyvään pyrkivässä asiassa, se tuntuu välittyvän artikkeleista sellaisenaan, yhdistelmänä onnistumista ja epäonnistumista.

Joskus samasta syystä se saa päähenkilöt kuulostamaan komedian päähenkilöiltä.

 

[vdx mua zorbas]

Vähän ohi aiheen, mutta Suomen Kuvalehti kyllä luovii toistuvasti erittäin laadukkaasti näissä yhteiskunnallisissa aiheissa toivotulla tavalla,

En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta jos oikein ymmärsin pointtisi, niin Suomen Kuvalehteä voisi luonnehtia asialehtien Seiskaksi vai pitäisikö sanoa asialehtien Motiksi?

Ainakin tässä edellä mainitussa Teatterikoulu-jutussa on jätetty "sopivasti" opiskelijat haastattelematta.

Itse asiassa, kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin Suomen Kuvalehteä ei voi kutsua journalismiltaan objektiiviseksi. Ja jos näin on, se ansaitsisi niskaansa shittiä enemmän kuin nyt saa.

 

[The Nikkari]

En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta jos oikein ymmärsin pointtisi, niin Suomen Kuvalehteä voisi luonnehtia asialehtien Seiskaksi vai pitäisikö sanoa asialehtien Motiksi?

Sanoisin, että MOT on lähempänä. Kertoo asiat ja jättää päätelmät lukijalle. Mielestäni tämä on median keskeinen tehtävä.

Ainakin tässä edellä mainitussa Teatterikoulu-jutussa on jätetty "sopivasti" opiskelijat haastattelematta.

Varmaan parempi näille opiskelijoille, että jäivät haastattelematta. Yksi kovaääninen haastateltava, joka on kadottanut kosketuksen todelliseen maailmaan, olisi tehnyt enemmän hallaa kuin nämä listat, joilla kerrotaan mitä yliopistolla pitäisi opettaa. Tai miten. Haastateltavasta olisi helposti tullut parodia tai tragikomedia. Luultavasti tämä uuno ei kuitekaan olisi puhunut kaikkien opiskelijoiden suulla. Sama tietysti myös toisinpäin.

Itse asiassa, kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin Suomen Kuvalehteä ei voi kutsua journalismiltaan objektiiviseksi. Ja jos näin on, se ansaitsisi niskaansa shittiä enemmän kuin nyt saa.

Tästä olen eri mieltä. Don't shoot the messenger. Jos joku kertoo mitä tapahtuu, ei se ole kertojan vika. Näin olleen tämä shitin saamattomuus kertoo siitä, ettei siellä julkaista omia mielipiteitä.

 

[vdx mua zorbas]

Tästä olen eri mieltä. Don't shoot the messenger. Jos joku kertoo mitä tapahtuu, ei se ole kertojan vika. Näin olleen tämä shitin saamattomuus kertoo siitä, ettei siellä julkaista omia mielipiteitä.

Osmo Rapellin viesti yllä sai ennen kaikkea miettimään sitä, jos toisen osapuolen näkökulma jätetään kertomatta. En ollut aiemmin ajatellut sitä näin konkreettisesti, että jutusta voi tulla paljon "myyvempi" jos näin tapahtuu. Toimittajan luomasta näkökulmasta voi tulla näin mehevämpi, ja silloin tämä näkökulma voi olla ikään kuin toimittajan mielipide tai halu näyttää asia vain tietystä näkökulmasta.

 

[The Nikkari]

Osmo Rapellin viesti yllä sai ennen kaikkea miettimään sitä, jos toisen osapuolen näkökulma jätetään kertomatta. En ollut aiemmin ajatellut sitä näin konkreettisesti, että jutusta voi tulla paljon "myyvempi" jos näin tapahtuu. Toimittajan luomasta näkökulmasta voi tulla näin mehevämpi, ja silloin tämä näkökulma voi olla ikään kuin toimittajan mielipide tai halu näyttää asia vain tietystä näkökulmasta.

Kyllähän juttu on aina myyvempi, jos siihen saadaan sidottua henkilö tai henkilön edustama ryhmä. Tässä tapauksessa vielä olisi voitu saada sellainen huumoripläjäys ulos, että varmasti olisi saanut lisää näkyvyyttä. Nythän kyseessä oli raportti tapahtuneista asioista sen enempää niillä revittelemättä. Olen kyllä sitä mieltä, että sama toimittaja voisi haastatella myös oppilaita jatko-osaan, mutta nyt tehty jako, jossa kerrotaan tapahtuneesta on hyvä. Ensin asia, sitten kommentit.

 

[vdx mua zorbas]

Kyllähän juttu on aina myyvempi, jos siihen saadaan sidottua henkilö tai henkilön edustama ryhmä.

Mulle tästä Suomen Kuvalehden jutusta välittyi opiskelijoista sellainen kuva että ovat LETKUKULLISIA SIVAREITA JA HIEKKAPILLUISIA LESBOJA. Ja ihan näin välttämättä asia ei ole, vaan että ihan relevanttejakin pointteja heillä oli. Siksi olisin halunnut heidät haastatteluun mukaan.

 

[The Nikkari]

Mulle tästä Suomen Kuvalehden jutusta välittyi opiskelijoista sellainen kuva että ovat LETKUKULLISIA SIVAREITA JA HIEKKAPILLUISIA LESBOJA. Ja ihan näin välttämättä asia ei ole, vaan että ihan relevanttejakin pointteja heillä oli. Siksi olisin halunnut heidät haastatteluun mukaan.

Kertakaiikkisen hieno kuvailu.

Ymmärrän tuon haastattelupuolen ja olen siitä kanssasi samaa mieltä. Pidän kuitenkin nykyistä lähestymistä siitä järkevänä, että ensin välittyy asia ja mahdollisessa jatkojutussa motiivi ja tunne. Syynä puhtaasti se, etä yliopisto-opetuksen muuttaminen ideologisin perustein olisi (on?) katastrofi koko koulutuslaitokselle. Vaikka nyt kyse onkin tällaisesta mitättömästä osasta, mutta pienestähän se alkaa ja mädätys leviää sitten muuallekin.

 

[Osmo Rapeli]

Mulle tästä Suomen Kuvalehden jutusta välittyi opiskelijoista sellainen kuva että ovat LETKUKULLISIA SIVAREITA JA HIEKKAPILLUISIA LESBOJA. Ja ihan näin välttämättä asia ei ole, vaan että ihan relevanttejakin pointteja heillä oli. Siksi olisin halunnut heidät haastatteluun mukaan.

Minusta tuo näyttää todennäköisesti paremmin, että oppilailta tulee vaatimuksia, melkoisia vaatimuksia, järkeviä vaatimuksia, älyttömiä vaatimuksia sekaisin. Eli kuvaa sitä ilmapiiriä, relevanttien ja kenties ohi menevien pointtien keskellä luovivaa opettajaa, kenties vähän haistelee tulevia suuntauksia, että kaikenlaista virtaa sisään, oppilaat ovat alttiita vaikutuksille muualta maailmasta, näillä mennään, nyt ei juututa väittelemään yksittäisestä aiheesta, jotain muuta tämä aika opettajalta vaatii kuin joukoturkkaa. Helpot oppilaat eivät välttämättä määrittele sitä yleistä tasoa, jos haastavampia tilanteita riittää yli omien tarpeiden.

 

[finnjewel]

Ei tainnut kantaa ottava poliittinen laulunäytelmä perustua Solženitsinin tai Havelin teksteihin.

Ei todellakaan, kyseessä oli Bertolt Brecht, joka lienee edelleen kulttuuripiirien suosiossa. Se toinen esitys oli "Roinilan talossa".

 

[vdx mua zorbas]

Yle haastatteli Teatterikoulun opiskelijoita Suomen kuvalehden juttuun liittyen.

Kyllähän tuosta jutusta tulee hieman erilainen kuva kuin Suomen kuvalehden alkuperäisestä jutusta. Olen edelleenkin sitä mieltä, että oli epäasianmukaista jättää opiskelijoiden kommentit jutusta pois. Radiossa sanottiin, että Kuvalehden toimittaja haastatteli juttua varten 40 ihmistä, siinä mukana oli varmasti myös opiskelijoita. Ehkä Kuvalehden tuottaja keksi, et hei, jätetään opiskelijat pois niin tästä tulee raflaavampi.

 

[paki77]

Yle haastatteli Teatterikoulun opiskelijoita Suomen kuvalehden juttuun liittyen.

Kyllähän tuosta jutusta tulee hieman erilainen kuva kuin Suomen kuvalehden alkuperäisestä jutusta. Olen edelleenkin sitä mieltä, että oli epäasianmukaista jättää opiskelijoiden kommentit jutusta pois. Radiossa sanottiin, että Kuvalehden toimittaja haastatteli juttua varten 40 ihmistä, siinä mukana oli varmasti myös opiskelijoita. Ehkä Kuvalehden tuottaja keksi, et hei, jätetään opiskelijat pois niin tästä tulee raflaavampi.

Kukaan ei kuitenkaan kiistä, etteivätkö he olisi vaatineet sensuuria opetukseen. Lähinnä keskittyvät vain perustelemaan, että heillä on oikeus siihen ja että opettajat on perseestä.

 

[axe]

Kukaan ei kuitenkaan kiistä, etteivätkö he olisi vaatineet sensuuria opetukseen. Lähinnä keskittyvät vain perustelemaan, että heillä on oikeus siihen ja että opettajat on perseestä.

Se Lundánin viimeinen lainaus kertoo kyllä joo kaiken, varsinkin kohta "Opiskelijoilla on nyt sanasto, jota ei vielä ole kaikilla opettajilla". Heillä tosiaan on ne kovaa huutavilta amerikkalaisilta yliopistofeministeiltä opitut toksisuudet ja turvalliset tilat ja muut jokaisen heikäläisen toistelemat termit ja sanat, joita muut sen kuplan ulkopuolella ei käsitä. Ja sitten on setämies joka pelkää maailman muuttumista. Suoraan sanastosta sekin.

 

[Jussih]

Kukaan ei kuitenkaan kiistä, etteivätkö he olisi vaatineet sensuuria opetukseen. Lähinnä keskittyvät vain perustelemaan, että heillä on oikeus siihen ja että opettajat on perseestä.

Juuri näin. Yliopistoihmisenä on itse jyrkästi sitä mieltä, että opettajat päättävät opetuksen sisällöstä (siihen on syynsä, että heidät on rekrytoitu oman alansa huippuasiantuntijoina lehtoreiksi ja professoreiksi), eivät pari vuotta opiskelleet ja sen perusteella mielestään kaiken kaikesta tietävät opiskelijat. Tottakai tällainen valta-asema tuntuu pahalta pilalle hemmotellusta opiskelijasta, joka ei vaan voi ymmärtää, miksei koko koulutus voi pyöriä Black Life Matters ja Me Too -ilmiöiden ympärillä heidän valitsemallaan kielellä ja sanastolla. Yliopiston tehtävä ei kuitenkaan viime kädessä ole huolehtia, ettei mussukoista tunnu pahalta, vaan yrittää opettaa heille jotakin hyödyllistä.

 

[The Nikkari]

Kukaan ei kuitenkaan kiistä, etteivätkö he olisi vaatineet sensuuria opetukseen. Lähinnä keskittyvät vain perustelemaan, että heillä on oikeus siihen ja että opettajat on perseestä.

Erinomainen nosto. Yliopiston mädätykseen ei ole kenellekään oikeutta.

Asioita pitää pystyä tarkastelemaan asioina ja sitä kautta tutkimaan. Jos näytelmässä tai romaanissa ei ole tarpeeksi vaikkapa intersektionaalista feminismiä, on syytä pohtia miksi ei peilaten ajan kuvaan. Vielä enemmän pitäisi tässä tapauksessa miettiä miten se vaikuttaa yleisöön ja tarinan kerrontaan/esittämiseen.

Romaanin tai esityksen kieltäminen on puhtaasti väärin ja haittaa oppimista. Tällä tavalla toimitaan diktatuureissa.

 

[Ilmari Ahde]

Mutta onhan tämä kaikki Amerikan kampuksilta apinoitu nykyään tuttua jo peruskoulun yläasteelta. Ei tarvi mennä yliopistoihin. Tänään kuulin äidinkielenopettalta yhden kympin oppilaan ilmoittaneen, että onhan se Mika Waltarin Sinuhe ihan mielenkiintoinen, mutta en voinut lukea sitä kahtakymmentä sivua enempää, kun siinä loukattiin jo niin monia ihmisryhmiä. Voi hyvä Sylvi! No, ehkä tuolla tasolla tämän voi jotenkin ymmärtää, mutta sinne yliopistoon mennessä pitäisi pystyä erottamaan historiallinen konteksti ja hyväksymään sekä Waltari että Shakespeare oman aikansa ja tyylinsä edustajina.

Joku kieroutunut osa minussa haluaisi tietää millainen kirja uppoaisi kympin tyttöön kuin vanhaan mummoon, varmaan joku Paolo Coelho tai muu maailmoja syleilevä mitäänsanomattomuus. Ihan vaan että tietäisi välttää.

 

[Ollakseni]

Hauska ajatella, että nuo vanhat taistolaisuuteen omassa nuoruudessaan hurahtaneet taideopettajat kuuntelevat nyt huuli pyöreänä näitä heteronormatiivisuutta yms. kritisoivia skidejä ja tuntevat itsensä setämiehiksi. No, ehkä se ei ole ihan näin yksinkertaista, kun tuo stalinistinen hurupolvi alkaa oikeasti olla jo eläkkeellä.

Mutta onhan tämä kaikki Amerikan kampuksilta apinoitu nykyään tuttua jo peruskoulun yläasteelta. Ei tarvi mennä yliopistoihin. Tänään kuulin äidinkielenopettalta yhden kympin oppilaan ilmoittaneen, että onhan se Mika Waltarin Sinuhe ihan mielenkiintoinen, mutta en voinut lukea sitä kahtakymmentä sivua enempää, kun siinä loukattiin jo niin monia ihmisryhmiä. Voi hyvä Sylvi! No, ehkä tuolla tasolla tämän voi jotenkin ymmärtää, mutta sinne yliopistoon mennessä pitäisi pystyä erottamaan historiallinen konteksti ja hyväksymään sekä Waltari että Shakespeare oman aikansa ja tyylinsä edustajina.

Niin itse kun kuuntelen Gibbonin Rooman valtakunnan rappiota ja tuhoa niin hetki sitten kirjailija pääsi kertomaan, että afrikkalaiset eivät ole yhtä älykkäitä kuin pohjoisempana asuvat ja siellä ei ole saatu aikaiseksi mitään. Tulihan siinä vähän sellainen mitä vittua fiilis, mutta sitten muistin että kirja on kirjoitettu 1700-luvulla.