Tämähän se yksi suuri kaksoisstandardi onkin.
Tämä nykymaailma on ihan täynnä kaksoissandardeja. Omalla FB-seinällä on ollut kaikenlaisia episodeja, ja varsin monet niistä ovat herättäneet minut huomaamaan, että sillä ei ole niinkään väliä, mitä tehdään, vaan että kuka tekee. Asiat, jotka jonkun toisen tekemänä ovat ällöttäviä ja paheksuttavia, ovat jonkun toisen tekeminä hienoa kapinaa ja voimaannuttavaa. Noita juttuja seuratessa itse asiassa minusta kaikkein kauheinta oli se, että edes ajattelevat ihmiset, joille heidän kaksoisstandardeistaan sanoin, eivät niitä huomaa.
Pyydän vain sitä, että jos tasa-arvo on todella tärkeää, niin molempia sukupuolia kohdellaan yhtä arvokkaasti historiasta huolimatta.
Ei se ole edes historiaa. Voisin miltei taata, että jos Suomessa naapurista tulee isompi uhka, niin jälleen kerran arvostetaan miehiä hoitamassa fyysisiä konflikteja. Aika aikaansa kutakin.
Mutta kyllä, olen ensinnäkin sitä mieltä, että ei - ei tasa-arvoa voi rakentaa jollain kollektiivisella syyllistämisellä jostain aiemmista tapahtumista, ei, koska maailma oli erilainen. Jokaisella ajalla tasa-arvo rakennetaan sen hetkisen tilanteen mukaan. Se, mikä historiassa koettiin tasa-arvona, ei välttämättä päde enää nykyään, eikä se, mikä nykyään käsitetään tasa-arvona, välttämättä olisi ollut sellaista historiassa.
En minä oikeasti tietenkään tiedä ratkaisua asialle. Mutta maailma on ollut pitkään sen kaltainen, että mies on pahis. Kaikki ongelmat johtuvat miehistä. Se ei ole edes nykyilmiö, vaan paljon varhaisempaa perua joltain 70-80 -luvulta. Jos olet mies, niin sinun kuuluu hävetä olemassaoloasi, koska olet aiheuttanut kaikki maailman kärsimykset.
Siihen on tavallaan jo jotenkin tottunut. Sitä ajattelee itsekin, että näin se varmaan on, ja ihmettelee, miksi naiset edelleen isoissa määrin tykkäävät miehistä. Kait meissä nyt jotain hyvää silti on.