Kyllä yksittäinen työntekijä pelaa oman lähitulevaisuutensa työpaikkojensa suhteen todella isoilla panoksilla lähtiessään julkisesti syyttämään ex-työnantajaansa syrjinnästä ilman pitävää näyttöä. Kysymys kuuluukin, että miksi? Todennäköisesti duunipestikään ei ole ollut mikään once in a lifetime-tyyppinen virka, joten mikä on saanut ihmisen lähtemään julkisesti ruotimaan tapahtumia? Ystävät ja oma kupla, joka näkee vihollisia siellä täällä? Usko, että mitään muuta syytä työsuhteen päättymiseen ei voi olla kuin seksuaalinen suhtautuminen? Joku muu, mikä?
Ystävät ja muut läheiset voivat muutenkin olla aika vaarallinen yhdistelmä, kun tuuletetaan omia aivoja ja käydään läpi duunissa sattuneita asioita. Yllättävän moni ihminen on täysin sokea oman lähipiirinsä huonoille piirteille tai vaikka olisivatkin niistä tietoisia, eivät uskalla puhua suoraan. Pyyteetön ja ehdoton rakkaus käsitetään usein niin, että se oma lähimmäinen on duunissa sellainen kuin parhaimmillaan siviilissäkin ja saatetaan kaiken pöyristyksen keskellä jopa lietsoa sitä lähimmäistään käymään vastarintaan. Huolimatta siitä, että heillä on vain yhden henkilön näkemys. Siis ymmärtämättä itse toimivansa niin. On äärimmäinen taitolaji tukea lähimmäistä, mutta kuitenkin yrittää samalla saada selitettyä, että ehkä kannattaisi rauhoittua ja tarkkailla tilannetta jonkin aikaa. Usein jo pieni aikalisä kun saa ihmisen miettimään asioita toiseltakin kantilta edes vähän ja koko kohkaaminen saattaa kuivua kasaan. Itselläni on hyviäkin ystäväksi laskettavia ihmisiä, joiden kanssa en missään nimessä haluaisi tehdä duunia ja saatan hyvin kuvitella, että osa työpaikan draamoista on kyllä ihan heistä itsestään lähtöisin. Pitää vain hienotunteisesti yrittää tuoda sitä toista ”mahdollista” näkökulmaa julki. Mun kertomana kun saattaa joku osanen mennäkin jakeluun, koska olen lähtökohtaisesti kuitenkin heidän puolellaan, enkä toivo heille pahaa.
