Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[mjr]

Siis ylipäätään mulla on mennyt aikaa about 40 vuotta päästä sisään humanistiseen ajatteluun, ja silti olen vielä hämilläni. Laajalla perspektiivillä katsottuna humanistisella puolella tunnutaan hakevan tuollaisia matemaattisia absoluutteja, jotain universaalia, jotain kaiken ydintä. Sellainen epätäydellisyys, jota luonnontiede on pullollaan ja jonka jokaisen luonnontieteilijän on pakko hyväksyä, ahdistaa humanisteja.

Sosiologeja, yhteiskuntatiedettä - historiantutkimus, arkeologia, kirjallisuudentutkimus (tosin tämä viimeinen on nykyään aika rappeutunut postmodernismin myötä) jne ovat humanismia ja "matemaattiset absoluutit" ovat todella kaukana näistä akateemisuuden aidoista kruununjalokivistä. Sopivat enemmän sinne mekanistiselle ja suoraviivaiselle insinööripuolelle. Hymiö. Toki teoreettinen fysiikka ja matematiikka mahtuisivat minun ihanneylipistoni pääaineiksi, muut olisivat filosofia ja historian- ja kirjallisuudentutkimus...

 

[Ollakseni]

Siis ylipäätään mulla on mennyt aikaa about 40 vuotta päästä sisään humanistiseen ajatteluun, ja silti olen vielä hämilläni. Laajalla perspektiivillä katsottuna humanistisella puolella tunnutaan hakevan tuollaisia matemaattisia absoluutteja, jotain universaalia, jotain kaiken ydintä. Sellainen epätäydellisyys, jota luonnontiede on pullollaan ja jonka jokaisen luonnontieteilijän on pakko hyväksyä, ahdistaa humanisteja. Luonnontieteilijä on tyytyväinen, kun teoria selittää valtaosan havainnoista: humanistin maailmankuvan murentaa yksikin poikkeus teoriassa.

En osaa selittää tätä ajattelumaailman eroa vielä tätä paremmin. Siinä missä luonnontieteilijänä olet koko ajan tekemisissä ainoastaan keskimäärien kanssa, humanistisella puolella ajatellaan absoluutteina ja universaaleina, jotka ovat meille luonnontieteilijöille tuttuja ainoastaan matematiikan puolelta: ja matematiikassakin tunnustetaan järjestelmän omat puutteensa.

Minusta tämä aiheuttaa humanisteille tiettyä todellisuuspakoa. Kun tähdätään absoluutteihin ja universaaleihin, niin arvattavasti mikään tosielämän ilmiö ei sellaiseen mene. Siksi tulee tällainen relatiivisuusharha tai miksi sitä nyt kutsuisi, eli yksinkertaisesti sanottuna humanisti ei pysty erottamaan mäntyä kuusesta, koska jokainen mänty on erilainen ja jokainen kuusi on erilainen.

Aika paljon on sitten historioitsijoita ja kieliteiteilijöitä jotka eivät olekaan oikeasti humanisteja kun heidän maailmankuvansa ei murennu kun teoria ei selitäkään kaikkea. Puhumattakaan jostain filosofeista jne. tai joku kirjallisuustieteen näkemys kirjailijan kuolemasta jonka voi tiivistää niin että jotain yhtä oikeaa tulkintaa kirjoista ei ole.

Sinällään aika erikoista patologisoida kokonainen ryhmä tutkijoita, opiskelijoita ja muita koska itse ei ymmärrä jotain asiaa. Vähän sama kuin joku osoittaisi kaikkia luonnontieteilijöitä ja sanoisi että heidän maailmaansa ei mahdu kuin mekaniikkaa ja kaikki taide on heille käsittämätöntä.

 

[Barnes]

Samoin esim täysin flopanneet "The Marvels" sekä muutaman vuoden takainen Charlies Angels remake. Elokuvayhtiö ja elokuvan tekijät syytti miespuolista yleisöä että elokuvat floppasi. Tosiassa enemmistö niiden leffojen yleisöstä oli miehiä, naisia (joille ne ilmeisesti osittain oli myyty/tehty) ei nämä elokuvat kiinnostanut ollenkaan.

Enkelit ohjannut Elizabeth Banks itse asiassa muutti näkemystään muutama vuosi myöhemmin ja syytti mediaa leffan floppauksesta. Hänen mielestään media teki elokuvasta naisten leffan, eikä markkinoinnista ollut korjaamaan tätä käsitystä. Minusta (olen siis katsonut ko. pätkän) Banks on ihan oikeassa, koska ei se mikään woke-leffa ollut. Media vaan meni sekaisin kun aasialaistaustaisen mimmin sijasta elokuvassa olikin musta nainen ja tuotanto mokasi laittamalla tunnariksi Don't Call Me Angelin - Charlien enkeleissä kun oli aina ollut kyse pilke silmäkulmasta tehdystä toimintaviihteestä, mitä feminististä viestiä toitottanut kappale ei edustanut. Itse leffahan jatkoi vanhalla linjalla.

Toinen syy miksi Charlien enkelit epäonnistui oli se, että elokuvalle ei enää ollut kohderyhmää. Tilanne oli täysin erilainen 2000-luvun alussa, jolloin Farrah Fawcettin julisteita seinällä pitäneet miehet olivat päälle kolmevitosia (toki sarjaa katsoivat paljon ajan tytötkin) eli juuri sitä maksukykyisintä asiakaskuntaa. Nuorempia taasen houkuttelivat Diaz ja Barrymore sekä toisen elokuvan aikaan myös Lucy Liu. Elokuvia markkinoitiin kursailematta kevyenä höttöviihteenä, jossa olisi jokaiselle jotakin. 2019 rebootissa se jäi täysin tekemättä, vaikka ero Diaz-Barrymore-Liu-elokuviin ei järin suurin ollutkaan.

 

[eläin]

Juu , jälkiviisaus jne. Muistan kyllä niitä sekä hänen että näyttelijöiden kommentteja kun tämä "elokuva" lopulta julkaisitin.

No, ehkä yksi syy lisää että tämä viimeinen Charlies Angels elokuva epäonnistui oli se että se oli myös aika paska ja huonommin ohjattu kuin ne edelliset. Ei ne edellisetkään ollut mitään oscar-kamaa, mutta olihan ne huomattavasti viihdyttävämpiä kuin tämä viimeinen yritys. Niistäkin muistaa muutaman action-kohtauksen vieläkin, vaikken ole nähny niitä 15-20 vuoteen.

Suurin osa äijistä tossa leffassa oli täysin idareita, joka on juttu menee ihan hyvin siihen "woke"-lokeroon.

 

[I am not Jesus]

Tämä Ylen juttu oli ihan mielenkiintöinen: Sukupuolensa kyseenalaistavien tyttöjen määrä kasvoi jyrkästi Britanniassa – nyt raportti tuomitsee tarjotun hoidon rajusti

 

[Luolis]

Tämä Ylen juttu oli ihan mielenkiintöinen: Sukupuolensa kyseenalaistavien tyttöjen määrä kasvoi jyrkästi Britanniassa – nyt raportti tuomitsee tarjotun hoidon rajusti

Tuosta raportista tuli luettua aiemmin, niin kummalliselta vaikutti että siinä oli sivuutettu todella iso määrä tutkimuksia jotka menevät raportin lopputuloksia vastaan. Myös muuta asiallista kritiikkiä raporttia kohtaan on tullut vastaan (väitteitä jotka perustuvat anekdootteihin, johtopäätöksiä joita ei perustella, jne). Vähän skeptinen olo tulee kun nämä asiat yhdistetään.

Edit: Kopioin alle kommentin Ylen uutisesta, jossa tiivistetään kritiikkiä vähän paremmin kuin mihin itse pystyn.

"Tämä raportti on eriskummallinen. Siinä siivutetaan sadoittain sukupuolidysforiaa koskevia tutkimusartikkeleita, koska niissä ei ole käytetty kaksoissokkotestimenetelmää. Eli siis ei ole esimerkiksi tehty testiä jossa osalle potilaista annetaan hormonihoitoa ja osalle ei. Tässä on vaan se ongelma, että potilas huomaa hyvin nopeasti että hän syö sokeripillereitä eikä hormoneja, koska hormoneilla on nopeita ja selkeästi havaittavia vaikutuksia kehoon. Eli tällaista asiaa ei ole mahdollista edes testata kaksoissokkona. Toisin sanoen Cass on asettanut sukupuolidysforiahoitojen myönteisiä tuloksia osoittavalle tutkimukselle mahdottoman korkean kynnyksen. Pidän myös erikoisena sitä, että raportin mukaan ikäraja sukupuolidysforian hoidolle pitäisi olla 25-vuotias. Eli siis henkilö saa mennä armeijaan tai äänestää, mutta ei saada hoitoa sukupuolidysforiaan. Tässä on kaikuja Britannian aiemmasta lainsäädännöstä, jossa sukupuoliyhteyden alaikäraja (age of consent) oli homoseksuaaleille 21-v., eli alle 21-vuotiasta ei pidetty aikuisena, jos tämä oli homo."

 

[Euro71]

"... Siinä siivutetaan sadoittain sukupuolidysforiaa koskevia tutkimusartikkeleita, koska niissä ei ole käytetty kaksoissokkotestimenetelmää."

Sinänsä vain kommenttina, en ole lukenut sivuutettuja tutkimuksia (enkä tiedä mitä ne ovat): määrä ei valitettavasti korvaa laatua. Tietämättä mitä ja minkä alan tutkimuksia on sivuutettu, on valitettava tosiasia, että kaikkeen tutkimukseen ei todellakaan ole luottamista varsinkaan ja erityisesti niiden koejärjestelyjen takia.

 

[finnjewel]

Itse pidän jossain määrin odottamattomana, että em. raportissa ihmetellään sukupuolidysforiaa kokokeneita tyttöjä. Jotenkin tuntuu siltä, että mm. Suomessa julkisuuteen pääsevät nimenomaan sukupuolidysforiaa kokevat pojat.
Ison-Britannian keskustelussa poikien tilannetta ei käsitellä.