Turun Palloseura on vuodesta vuoteen tappavan tehokas ja taitava. Heillä on rikkumaton joukkuehenki. Vain harva lähtee seurasta pois, ja lähes kaikki omat pojat palaavat ennenpitkää takaisin. Mihin tuo kaikki perustuu?
Seuraavassa oma tarinani.
Prologi:
------------------------------------------------------------
TPS ei ota jäähyjä. TPS ei sikaile. TPS ei tee virheitä. TPS voittaa melkein aina. TPS on ärsyttävä joukkue.
------------------------------------------------------------
TPS:ssä joukkuekurin käsite on viety äärimmilleen. Kun pelaaja tulee Tepsin leipiin, hänet syynätään äärimmäisen tarkasti läpi. Taustat tutkitaan lastentarhaa myöten ja kaikki kielteinen kootaan mustaan kirjaan. Psykologiset testit ovat armottomat. Siellä tulija psyykataan millintarkasti läpi, kiveäkään ei jätetä kääntämättä. Kaikki mahdollinen taustoista löytyvä TPS-negatiivinen materiaali otetaan raskauttavana huomioon. Lopullisessa syynissä hänet viedään Aurajoen rantaan "valatilaisuuteen". Siellä kaikki Tepsiä lähellä olevat tärkeät henkilöt kokoontuvat Klu Klux Klan-tyyppisissä kaavuissa suuren nuotion äärelle rinkiin.
Kaiken keskelle tuodaan tuo pelokas tulokas. Ylipappina toimii Hannu Jortikka, adjutantteinaan Hannu Virta ja Jukka Koivu. Messumaisin menoin he vaativat tulokasparkaa vannomaan ikuista uskollisuutta Turin Palloseuralle. "Minä olen TPS, sinun jumalasi. Älä pidä muita jumalia." Usean tunnin vakuuttelun ja messuamisen jälkeen kokelasraukalle annetaan kymmenen sekunnin hengähdystauko.
Viimeisenä testinään hänen tulee uskonnollisen vaistonsa varassa tunnistaa sokkona TPS:än lippu viidestä tarjolla olevasta. Se täytyy tuntea sormenpäissään, se täytyy haistaa sieraimissaan. Jos hän tässä vaiheessa sortuu valitsemaan TPS:än sijasta vääräuskoisen lipun, on kohtalo kova. Hänet kyyditään side silmillään metsätaipaleelle jonnekin Turun ja Tampereen välimaastoon ja uhataan rituaaliteurastuksella mikäli hän koskaan kertoo asiasta kellekään tai näyttäytyy 50 kilometrin säteellä Elysee-areenasta.
Mutta jos tuo vapiseva alokas onnistuu valitsemaan oikein, ja lujan vaistonsa varassa takertuu tuohon mustavalkoiseen tiennäyttäjään, on taivas hänelle avoinna.
Hän pääsee osaksi TPS:än veljeskuntaa, jossa ihmisen on hyvä olla. TPS:än pelaajat asuvat kaikki samalla kadulla rauhallisessa ja siistissä Turkulaisessa lähiössä. Aamuisin he tapaavat postilaatikolla ja hymyilevät toisilleen aurinkoisesti; on tulossa hieno päivä harjoitella TPS:än hyväksi.
Aamukahvikeskusteluissa puhutaan siitä, mitä tänään voisin tehdä joukkueen eteen. Omista tavoitteista tai yksilöllisestä elämästä puhumista ei pidetä suotavana, se on suorastaan kiellettyä. Virta ja Jalonen käyvät heti aamusta läpi asunnoissa illan ja aamun aikana käydyn keskustelun. Kaikki epäsuotava raportoidaan suoraan Isolle Hannulle. Lievä rikkomus, esimerkiksi henkilökohtaisen pistemäärän mainitseminen, johtaa varoitukseen ja puhutteluun. Jos keskustelussa käyttää jonkun toisen joukkueen nimeä itsensä yhteydessä, tai livauttaa poikkipuolisen saman seurasta tai valmentajista, seuraukset ovat karmeat.
Harjoituksissa pelaajat hymyilevät, raatavat ankarasti, ja keskustelevat siitä, miten koko joukkueen suoritusta voisi parantaa. Harjoitusten tärkeä jokapäiväinen osa-alue on jokaisen tilanteen salamannopea kääntäminen joukkueen eduksi. Pelaajia harjoitetaan kahvaamaan juuri sopivasti vauhti pois vastustajilta, niin että jäähyä ei tule. Tässä käytetään apuna TPS-henkistä eläkkeellä olevaa erotuomaria.
Seuraavaksi harjoitellaan kaatumista aidosti. Se ei saa näyttää hypyltä, Hannu painottaa, vaan ankarasti eteenpäin yrittävän rehdin pelaajan törkeältä koukkaamiselta. Myös lievän loukkaantumisen näytteleminen kaatumisen jälkeen on suotavaa.
Lisäksi erilaisilla nöyryytysharjoituksilla saadaan pelaajat unohtamaan miehinen kunniansa; takaisin ei saa lyödä vaikka äärimmilleen ärsytettäisiin. Tärkeintä on Joukkueen etu. Kaikissa tilanteissa. Ainoa pelaaja, jonka nöyryyttämisessä Hannut ovat lähivuosina epäonnistuneet, on Aki Berg. Hän kun veti Jortikkaa pari kertaa niin pahasti turpaan, ettei tämä enää uskaltanut sanoa mitään. Tämä on ainoa kerta kun Hannu J. on epäonnistunut. Hän maksaa vieläkin Bergille viisi tonnia kuussa siitä, ettei tämä paljasta häpeää julkisesti.
Harjoitusten lopuksi kenttä luistellaan kolmesataa kertaa päästä päähän. Jalonen hoitaa sen, että kukaan ei tipu vauhdista, ajaessaan perässä piikein varustetulla viritetyllä jääkoneella. Tärkeintähän on se, että TPS säilyy liigan parhaiten luistelevana joukkueena. Muutamaa piikinpistoa takapuolessa pidetään Tepsiläisten keskuudessa vain osoituksena miehuudesta; se on luonnonmukainen tatuointi, joka kertoo vuosien panoksesta Joukkueen eteen.
Harjoitusten päätteeksi TPS:än pelaajat kumartavat viisikymmentä kertaa vaihtoaition suuntaan, jossa Hannu J. johtaa harjoituksia erikoisvalmisteisella kolmen metrin korkuisella valtaistuimellaan, pelaajien toistellessa monotonisesti riittiä: "Elämäni on sinun käsissäsi, oi Hannu suuri. Annan henkeni Sinun ja TPS:än puolesta."
Kaikki tämähän johtaa siihen, että hajanaiset ja individualistiset vastustajat ovat ilta illan ja vuosi vuoden jälkeen Tepsille peleissä pelkkä suupala. Heillä joukkuekuri tarkoittaa vain inhimillistä yhteiseloa. He vain yrittävät saada erilaiset ihmiset jotenkuten pelaamaan yhteen. He sortuvat omaan ajatteluun, luoviin ratkaisuihin ja miehisen kunniansa puolustamiseen vuosi vuoden jälkeen. He hätääntyvät joskus tappion uhatessa ja antavat harhasyötön tai ottavat tyhmän jäähyn.
TPS ei tällaiseen sorru. Sen pelaajat tietävät pelastuvansa, vaikka pari kertaa kaudessa häviäisivätkin. He ovat oikealla tiellä ja oikeassa uskossa. Heitä ei voi mikään ulkoinen järkyttää. He ajattelevat vain Joukkuetta.
He ovat tuo loistava, tehokas, taitava, yhteen hiileen puhaltava, ja samalla ah, niin ärsyttävä joukkue.
He ovat Turun Palloseura.
__________________
Johnny99
Last edited by Johnny99 on 21-03-2001 at 03:06
Seuraavassa oma tarinani.
Prologi:
------------------------------------------------------------
TPS ei ota jäähyjä. TPS ei sikaile. TPS ei tee virheitä. TPS voittaa melkein aina. TPS on ärsyttävä joukkue.
------------------------------------------------------------
TPS:ssä joukkuekurin käsite on viety äärimmilleen. Kun pelaaja tulee Tepsin leipiin, hänet syynätään äärimmäisen tarkasti läpi. Taustat tutkitaan lastentarhaa myöten ja kaikki kielteinen kootaan mustaan kirjaan. Psykologiset testit ovat armottomat. Siellä tulija psyykataan millintarkasti läpi, kiveäkään ei jätetä kääntämättä. Kaikki mahdollinen taustoista löytyvä TPS-negatiivinen materiaali otetaan raskauttavana huomioon. Lopullisessa syynissä hänet viedään Aurajoen rantaan "valatilaisuuteen". Siellä kaikki Tepsiä lähellä olevat tärkeät henkilöt kokoontuvat Klu Klux Klan-tyyppisissä kaavuissa suuren nuotion äärelle rinkiin.
Kaiken keskelle tuodaan tuo pelokas tulokas. Ylipappina toimii Hannu Jortikka, adjutantteinaan Hannu Virta ja Jukka Koivu. Messumaisin menoin he vaativat tulokasparkaa vannomaan ikuista uskollisuutta Turin Palloseuralle. "Minä olen TPS, sinun jumalasi. Älä pidä muita jumalia." Usean tunnin vakuuttelun ja messuamisen jälkeen kokelasraukalle annetaan kymmenen sekunnin hengähdystauko.
Viimeisenä testinään hänen tulee uskonnollisen vaistonsa varassa tunnistaa sokkona TPS:än lippu viidestä tarjolla olevasta. Se täytyy tuntea sormenpäissään, se täytyy haistaa sieraimissaan. Jos hän tässä vaiheessa sortuu valitsemaan TPS:än sijasta vääräuskoisen lipun, on kohtalo kova. Hänet kyyditään side silmillään metsätaipaleelle jonnekin Turun ja Tampereen välimaastoon ja uhataan rituaaliteurastuksella mikäli hän koskaan kertoo asiasta kellekään tai näyttäytyy 50 kilometrin säteellä Elysee-areenasta.
Mutta jos tuo vapiseva alokas onnistuu valitsemaan oikein, ja lujan vaistonsa varassa takertuu tuohon mustavalkoiseen tiennäyttäjään, on taivas hänelle avoinna.
Hän pääsee osaksi TPS:än veljeskuntaa, jossa ihmisen on hyvä olla. TPS:än pelaajat asuvat kaikki samalla kadulla rauhallisessa ja siistissä Turkulaisessa lähiössä. Aamuisin he tapaavat postilaatikolla ja hymyilevät toisilleen aurinkoisesti; on tulossa hieno päivä harjoitella TPS:än hyväksi.
Aamukahvikeskusteluissa puhutaan siitä, mitä tänään voisin tehdä joukkueen eteen. Omista tavoitteista tai yksilöllisestä elämästä puhumista ei pidetä suotavana, se on suorastaan kiellettyä. Virta ja Jalonen käyvät heti aamusta läpi asunnoissa illan ja aamun aikana käydyn keskustelun. Kaikki epäsuotava raportoidaan suoraan Isolle Hannulle. Lievä rikkomus, esimerkiksi henkilökohtaisen pistemäärän mainitseminen, johtaa varoitukseen ja puhutteluun. Jos keskustelussa käyttää jonkun toisen joukkueen nimeä itsensä yhteydessä, tai livauttaa poikkipuolisen saman seurasta tai valmentajista, seuraukset ovat karmeat.
Harjoituksissa pelaajat hymyilevät, raatavat ankarasti, ja keskustelevat siitä, miten koko joukkueen suoritusta voisi parantaa. Harjoitusten tärkeä jokapäiväinen osa-alue on jokaisen tilanteen salamannopea kääntäminen joukkueen eduksi. Pelaajia harjoitetaan kahvaamaan juuri sopivasti vauhti pois vastustajilta, niin että jäähyä ei tule. Tässä käytetään apuna TPS-henkistä eläkkeellä olevaa erotuomaria.
Seuraavaksi harjoitellaan kaatumista aidosti. Se ei saa näyttää hypyltä, Hannu painottaa, vaan ankarasti eteenpäin yrittävän rehdin pelaajan törkeältä koukkaamiselta. Myös lievän loukkaantumisen näytteleminen kaatumisen jälkeen on suotavaa.
Lisäksi erilaisilla nöyryytysharjoituksilla saadaan pelaajat unohtamaan miehinen kunniansa; takaisin ei saa lyödä vaikka äärimmilleen ärsytettäisiin. Tärkeintä on Joukkueen etu. Kaikissa tilanteissa. Ainoa pelaaja, jonka nöyryyttämisessä Hannut ovat lähivuosina epäonnistuneet, on Aki Berg. Hän kun veti Jortikkaa pari kertaa niin pahasti turpaan, ettei tämä enää uskaltanut sanoa mitään. Tämä on ainoa kerta kun Hannu J. on epäonnistunut. Hän maksaa vieläkin Bergille viisi tonnia kuussa siitä, ettei tämä paljasta häpeää julkisesti.
Harjoitusten lopuksi kenttä luistellaan kolmesataa kertaa päästä päähän. Jalonen hoitaa sen, että kukaan ei tipu vauhdista, ajaessaan perässä piikein varustetulla viritetyllä jääkoneella. Tärkeintähän on se, että TPS säilyy liigan parhaiten luistelevana joukkueena. Muutamaa piikinpistoa takapuolessa pidetään Tepsiläisten keskuudessa vain osoituksena miehuudesta; se on luonnonmukainen tatuointi, joka kertoo vuosien panoksesta Joukkueen eteen.
Harjoitusten päätteeksi TPS:än pelaajat kumartavat viisikymmentä kertaa vaihtoaition suuntaan, jossa Hannu J. johtaa harjoituksia erikoisvalmisteisella kolmen metrin korkuisella valtaistuimellaan, pelaajien toistellessa monotonisesti riittiä: "Elämäni on sinun käsissäsi, oi Hannu suuri. Annan henkeni Sinun ja TPS:än puolesta."
Kaikki tämähän johtaa siihen, että hajanaiset ja individualistiset vastustajat ovat ilta illan ja vuosi vuoden jälkeen Tepsille peleissä pelkkä suupala. Heillä joukkuekuri tarkoittaa vain inhimillistä yhteiseloa. He vain yrittävät saada erilaiset ihmiset jotenkuten pelaamaan yhteen. He sortuvat omaan ajatteluun, luoviin ratkaisuihin ja miehisen kunniansa puolustamiseen vuosi vuoden jälkeen. He hätääntyvät joskus tappion uhatessa ja antavat harhasyötön tai ottavat tyhmän jäähyn.
TPS ei tällaiseen sorru. Sen pelaajat tietävät pelastuvansa, vaikka pari kertaa kaudessa häviäisivätkin. He ovat oikealla tiellä ja oikeassa uskossa. Heitä ei voi mikään ulkoinen järkyttää. He ajattelevat vain Joukkuetta.
He ovat tuo loistava, tehokas, taitava, yhteen hiileen puhaltava, ja samalla ah, niin ärsyttävä joukkue.
He ovat Turun Palloseura.
__________________
Johnny99
Last edited by Johnny99 on 21-03-2001 at 03:06
Viimeksi muokattu: