En tiedä oikein, mitä tästä kaudesta sanoa. Liikaa ei viitsi tuomitakaan. Kyllähän sitä ennakoida osattiin, ettei tästä kaudesta kovin helppoa tule. Takana kaiken voittanut joukkue. ...ja niille pohjille tuotiin uusi UTJ rakentamaan joukkuetta, uusi valmentaja viemään joukkuetta uusille urille. Projekti, jolla nyt lähtökohtaisestikin oli vain hävittävää viime kauden saldon jälkeen. Projekti on vasta alussa, kun Grönborg vetää ensimmäistä kauttaan. Vaikka pohja oli kova, niin onhan nyt aika vahvasti eri suuntaan pelillisesti menty. Kyllähän tuossa varsinkin syksyllä Tappara pelasi äärimmäisenkin viihdyttävää kiekkoa.
Juuri nyt Tappara tuntuu pelillisesti olevan pahemmin sekaisin kuin kertaakaan tähän aikaan vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Heljanko on kova. Levtchin, Leskisen ja kumppanien johdolla kenttäpelaajistossakin on taitoa, jolla kaiken loksahtaessa olisi eväitä vaikka mihin. Mutta ei tunnu tällä hetkellä olevan joukkueella pelillistä selkärankaa, johon nojata. Ihan ei toimi hyökkäys, ei toimi puolustus. Viime vuosien esimerkki on epäreilu, kun Tapolan joukkueiden kovuus tiedetään ja toisaalta muistetaan Grönborgin projektin Liigassa olevan vasta alussa. Mutta juuri nyt Tappara ei vaikuta mestariehdokkaalta. Ei ole sellaista luottoa joukkueen kollektiiviseen tekemiseen, vaan pakka on liian levällään. Pelitapa ei tarjoa riittävän kovaa selkärankaa oman maalin suojeluun, ei tuota riittävästi hyökkäykseen. Niin ei saada yksilöistäkään parasta irti tällä hetkellä.
Noh, matka jatkuu. Katsellaan, mitä tästä tulee. Hiukan enteitä on, että vahvasta syksytä huolimatta tässä on se monien povaama välikausi tarjolla. Opetellaan tulevaisuutta silmällä pitäen. Toki kaiken loksahtaessa kohdalleen tässä kevään mittaan, voihan se opettelu jo tänäkin keväänä pitkälle kantaa. Mutta paljon pitää pelin parantua, ja varsin nopeasti.