Noh, jos kirjoittaisi pienet kausimuistelmat.
Mukava on ollut tänään vietellä mestaruuden jälkeistä kakkospäivää. Eilen juhlittiin hallissa ja sen jälkeen baarissa. Tänään on tullut saunottua noin kolmisen tuntia ja katsottua ratkaisevaa finaalia uudestaan mestaruushumuineen. On se vaan jämmä miten erilaiselta tuo matsi näyttää siihen live-kokemukseen verrattuna. Molemmissa omat hyvä puolensa, mutta kumpaakaan ei saa koskaan irti vain toiselta puolelta katsottuna/koettina. Hyvin on maistunut c moren lähetys, ei kertaakaan ole harmittanut kelata hieman taaksepäin ja jauhaa tuota viiden tunnin lähetystä uudelleen ja uudelleen. Makkaranpaitsokaan ei nuotiolla vituttanut vesistateessa yhtään, tämä on taas näitä päiviä. Kaikki musiikki kuulostaa 10 kertaa paremmalta kuin normaalisti ja niinpoispäin.
Homma alkoi noin elokuussa, kun tuli täräytettyä isot betsit Tapparan mestaruudelle. Kertoimella 4,75. Jos tulee kannu niin nelinumeroisesti tiliä. Kärpät toki varmistukseksi, toisena pikku betsinä. Lauriinhan toki niin paljon luotettiin. Lukkokin piti laittaa pieneksi turvaksi ja se unohtui, ja syksyllä tämä harmitti kovasti.
Kausihan oli sitte Jussin (Tapola) perussettiä, syksyllä suvantovaihetta, Ilves voittaa paikallisia ja vittuiluedut pysyy naapurilla. Mutta suvantovaihe jäi aika pieneksi, koska jotenkin se CHL-moodi kantoi tätä kautta. Alettiin pelaamaan aktiivisempaa ja vauhdikkaampaa eurooppalaista ja ruotsalais kiekkoa. Ja lopulta ne paikallisetkin alkoi kääntyä Tapparan eduksi, kun peleille kasvoi se oikea meritys ja naapurin puolella pelaajat alkoivat lähinnä sammua otsat kolahtaen baaritiskiä vasten. Nämä huhut alkoivat olla hyvä merkki lopputulemasta.
Siinä vaiheessa kun Davidssonit hankittiin, niin ekan pelin nähtyäni sanoin monelle kaverilleni, että tää kausi on tässä. Mestaruus on aivan varma. Rosteri oli jo muutenkin vahva, mutta nämä kaverit toivat juuri sellaista sopivaa sellaista suoraviivaisuutta Tapparaan, mitä oli tarvittu. Siinä kohtaa paikkasivat loukkaantumisia, mutta tietenkin myös tiedettiin, että kun loukkaantuneet palaa takaisin, niin syvyys alkaa olla aika superlatiivisella mallilla.
CHL-reissukin kantoi taas loppuun asti ja tällä kertaa tuli myös finaaliin lähdettyä. Luulajan reissu ja matsikokemus oli jotain vertaansa vailla. Aivan unohtumaton ja erilainen kokemus. Hauskaa oli bussissa kun Oulu ohitettiin täysin ignoroiden, tiedä mikä kylä se oli, mutta sentään Jypinkylän kohalla lautettiin bussissa vähä oijojoita.
Lehterän hankinnasta olin tyytyväinen, mutta häntä kohtaan oli myös pieniä epäilyksiä. Ylimielisyydestä oli kuulunut juttuja ikätovereilta, mutta ihmiset elää, aikuistuu ja nämä 15 vuotta vanhat hommat heitettiin kauden aikana romukoppaan. Jori kävi aivan uskomattoman kasvutarinan vielä vanhoilla päivillään yksilönä. Joutui alivoimalle useammin kuin koskaan ennen Rauhalan loukkaantumisen ja aloitustaitojensa takia. Alkuun tuli helvetisti miikkaa ja ykköskenttä vuoti omiinpäin. Mutta tämä oli vain syksyn ongelma. Keväällä mies oli täyttä timanttia. Niin perkeleesti kaksi mestaruuttansa ansainnut, kun aiemmin ei ollut voittanut mitään. Veti tapparalaisen soturipaidan ylleen, teki itsestään oman elämänsä "jukkapeltolan" tai "ottorauhalan" ja ei antanut yhtään vastustajille anteeksi. Arvostukseni Lehterää kohtaan nousi aivan stratosfääriin tämän kauden ansiosta. Jos tästä eteenpäin olet Hifkin mies, niin siinähän olet, ymmärrän täysin perheasiat ja muun, mutta perkele että laitoit ittes tällä kaudella likoon.
Kristian Kuusela. Ura tuli päätökseen. Et mahtunut pelaamaan. Se ei ole sinun vikasi, kun joukkue on niin tasokas kuin se nyt oli. CHL-mestaruus oli se sinun juttusi, eniten olit sen jahtaamisessa vuosikymmenen verran mukana ne kaikki epäonnistumisen vuodet, kunnes onnistuttiin. Sait nostaa sen kannunkin, koska Otto oli poissa. Mutta, kyllä me täällä tiedetään että sinun vaikutuksesi siihen joukkueeseen oli koko ajan olemassa. Mentoroit junnuja ja veit omaa osaamistasi eteenpäin tuleville sukupolville. Aivan mielettömän tärkeää ja arvokasta työtä, vaikkei pelaavaan rosteriin enää mahdukaan. Teit muista vierelläsi parempia. Sille on aivan oma hintansa, jota ei aina kaikilla nettikeskustelupalstoilla ymmärretä. Se missä ja mitä Tappara on nyt, on Kristian Kuuselan joukkue, vaikkei herra itse siihen rosteriin enää mahtuisikaan pelaamaan. Se on tasan sitä arkipäivää ja esimerkkiä, mitä Kuusela on melkein vuosikymmennen ajan näyttänyt. Krisu on suurin soihdun kantaja, yhdessä Peltolan Jukan kanssa tässä hyvien aikojen putkessa. Ja muitakin on, mutta mainitsen nyt vain nämä nimet.
Veli-Matti Savinainen. Olen sanaton. Aina jumaloinut noita maalinedusmiehiä, Detroitin Tomas Holmströmistä lähtien. Tätä maailman parasta maalinedusmiestä tuli katsottua melkein kaksi vuosikymmentä ja nyt sama hahmo elää ja samat elementit on Euroopan parhaassa Savinaisessa. Ostan vittu sen fanipaidan mikä on jo liian pitkään ollut mietinnässä ja vielä ostamatta. Tämänkaltaisilla ukoilla ne kannut voitetaan. Esim Kärpissä Mika Pyörälä oli yhtä tärkeä jamppa.
Waltteri Merelä. Voiko suoraselkäisempää ja tervepäisempää kaveria olla koko Suomessa? Aina haastattelussa puhuu oikeista asioista ja vetää hommaa hyvällä huumorilla.
Christian Heljanko. Joutui aivan mielettömään mediapaineeseen playoffsien alla, mutta asiat näemmä pystyttiin täysin ignoroimaan. Maalivahtien peliesitykset ovat paljon kenttäpelaajia enemmän henkimaailman hommia ja sinänsä "Jankon Betonin" suoritus oli aivan uskomaton. Mitkään kohut ei vaikuttaneet mitenkään negatiivisesti, vaan lähinnä päinvastoin. Se tuntui tuovan lisäpontta tekemiseen.
Jussi Tapola. En ymmärrä sinuakaan. Mutta aivan varmasti olisi mukava tehdä töitä ssamassa porukassa. 6 kautta, 17 playoff-sarjaa, 15 voitettua sarjaa, voittoprosentti 88%. Ei mitään järkeä. Hannu Jortikkakin on hävinnyt enemmän. Jukka Rautakorven uran paras rekrytointi.
Jatkan Life is lifen kuuntelua. Ei siihen vaan kyllästy.