No pistetään jotain.
Se oli oikeastaan aika tylsä ottelu, kunhan pelailtiin pois kun oli turnausohjelmaan merkitty. Molemmissa joukkueissa tietysti oli väsymystäkin, kun neljättä päivää peräkkäin pelattiin eikä perjantain peleistä ollut montaa tuntia, kun aamukahdeltatoista jo aloitettiin. Ei ollut kauheesti tunnetta, fysiikkaa eikä vauhtia.
HPK hallitsi pari ekaa erää hienokseltaan, tokassa pitkälti paljojen Tappara-jäähyjen takia. Kolmannessa erässä oli HPK:n vuoro istua jäähyllä, jolloin Tappara hallitsi. Kummankaan joukkueen ylivoimapeli ei vain ollut ollenkaan kohdillaan. Viimeiset pari minsaa Kerho yritti ilman molaria ja saikin muutaman paikan, mutta Sasu Hovi torjui. Hovi olikin kentän ylivoimainen hahmo, sillä Tapparan puolustus on kuin reikäjuustoa ja HPK pääsi monta kertaa kokeilemaan läheltä ja poikittaissyötöistä ja muutenkin, mutta maalintekovirettä ei ollut.
Avausmaalin teki Janne Lahti hienolla ohjauksella. Aki Heino veti oikean laidan vierestä kiekon jäätä pitkin kohti maalia ja Lahti piisti sen pienestä kulmasta viistomailaohjauksella Hovin olkapään yli yläkulmaan.
Tapparan tasoitus tuli, kun Dylan Gyori ensin HPK-alueella pääsi koukustaan ilman jäähyä, Janne Ojanen sai sen seurauksena kiekon päädyssä, mikä oli Puistolalle merkki lähteä nousuun. Ojanen pisti aloituspisteiden väliin lapaan ja Puistola suoraan syötöstä Tallasin längistä.
Voittomaali tuli Tapparan pelatessa alivoimaa. Puistola sai kiekon ja veti sellaisen puolittaisen purun, puolittaisen "ajokoiran" HPK-alueen kulmaa kohti, jonne Arto Kuki olikin jo hyvin menossa. Kuki ehti kiekkoon kulmassa ja ainoa pakki lähti sinne kaventamaan, ja samaan aikaan Marko Mäkinen teki rynnimisellään tilanteesta maalipaikan. Takakoukkija ei pystynyt estämään eikä sitomaan mailaa ja Mäkinen pisti taas läheltä suoraan syötöstä ohi Tallasin.
Kolmannen erän yv:llä Tappara teki vielä yhden, kun JOjanen lakaisi läheltä reboundin sisään. Tuulolan johdolla HPK sai kuitenkin aikaan tuomaripalaverin, jonka jälkeen maali hylättiin kun sitä oli edeltänyt korkea maila. Pakin viivalaukaus epäonnistui, nousi korkeuksiin ja maalinedusruuhkassa se osui johonkin, siitä päin Tallasia ja sitten Ojasen lapaan.
En tietenkään hirmusti vihulaisia katsellut, mutta Louhi jäi mieleen yritteliäänä. Tosin se poiki sitten kaksi jäähyäkin, toinen turhasta jälkitilanneväkivaltaisuudesta, toinen polvitaklauksesta kun Venäläinen oli menossa ohi. Tuulola oli oma hyvä itsensä väärälläkin numerolla ja Tallas maalissa myös hyvä.
Negapuolella jäi mieleen se, että katselin monessa otteessa numeroa 11, että onpa flegmaattinen kaveri. Muistelin Rajamäen pelanneen sillä ja nyt tuumin, että eipä tää junnu ainakaan samasta muotista oo vedetty, kun ei tee mitään. Vasta ihan viime minuuteilla tajusin, että se on Tony Virta. Samoin Aki Heino pisti silmään rauhallisena kiekonkäsittelijänä, joka ei kuitenkaan saanut sillä aikaiseksi mitään muuta kuin pari hasardia. Kucharcik ja Burstöm olivat ihan massaa. Laakkonen (jos oli se 42 niin kuin kuvittelin) oli pettymys viime kauden jälkeen.
Veikkaisin, että HPK olisi voittanut pelin jos maalinteossa olisi ollut herkempää tai jos Hovi ei olisi pelannut niin loistavaa peliä.
