Siinä viimeisellä minuutilla Draper oli liki siniviivalla ja viides mies kentällä (Barkov istumassa hyvin epäjohdonmukaista jäähyä), kun Blues saikin yllättäen kiekon ja edessä oli tyhjä maali. Draper palasi takasin ja esti maalin synnyn mutta jäähy tuli. Krykovin maaleille Draper ei voinut mitään. Zibin maalista en ole varma tuliko maskin takaa, mutta toisesta päädystä näytti helpohkolta. Draperillä hyvin helppo matsi, koska Tappara vei peliä suurimman osan aikaa. Alle kahdenkymmenen jäivät varmasti Draperin tarpeet puuttua kiekon tielle. Kaikki Bluesin maalit ylivoimalla ja tasakentällisin tekopaikat yhden käden sormissa.
Myllyksellä oli enemmän töitä ja Jamo piti muutenkin itsensä hyvin lämpöisenä. Ekassa erässä pakki tuuppasi Sjögrenin Jamoon kiinni ja enpä tiedä oliko jotain Elitserien-velkoja vai avausminuutin kampin kostoa, mutta Myllys hyökkäsi vielä rivosti päälle pakin jo "kostettua" oman mokansa (oman molarin päälle vastustajan tuuppaamisen). Sjögren, Myllys ja Kuusisto kaikki 2 min. vaikka Jamo olisi aktiivisuudellaan ansainnut kyllä enemmänkin. Lisää töitä Myllys aiheutti itselleen mailapelillään, kun muutama niistä napsui Tappara-lapoihin, törkein sellainen Myllyksen itsensä ollessa maalin vieressä ja ammuttua kiekon maalin editse Sami Venäläisen katkottavaksi. Junnu vaan hyytyi sitten täysin eikä saanut kiekkoa edes ammuttua. Johannes Alanen taas ehti kiekkoon ennen vastaantullutta Jamoa mutta ampui sitten tyhjän maalin ohi. Myllykselle menneet maalit eivät olleet torjuttavia. Eka lipsahti suojusten kautta Grönvallin jatkettua Tarvaisen epäonnistuneen kudin. Toisessa Janne Ojanen pelasi Välivaaralle niin varman paikan, että Jamokin suoristi selkänsä jo ennen laukausta.
Bluesin paras oli Krykov, oli jo ennen maalejaankin. Turek näkyi vaan jäädessään jälkeen ja koukkiessaan jäähyjä. Zelenkan pelaamisesta en edes tiedä, kun ei nää toiset vaivaudu palvelemaan yleisöä nimillä selässä. Zib oli aika hyvä.
Caloun on lihonut niistä HIFKin huippuajoistaan varmaan 10 kiloa tai sitten käyttää nyt vaan hurjasti isompia hartiasuojia. Purnasi huitomisjäähyään tuttuun calounmaiseen tyyliin, yritti kerran kalastaa sukeltamalla jäähyä tuttuun calounmaiseen tyyliin, konttasi aina vastustajan päästessä iholle tuttuun calounmaiseen tyyliin... ja sitten antoi kaksi ratkaisusyöttöä Krykovin maaleihin tuttuun calounmaiseen tyyliin. Caloun on kuitenkin yhtä kaukana kahden vuoden takaisesta kunnostaan kuin Tampereen viimeinen mestaruus.
Tapparasta ei erityisesti erottunut oikein muut kuin Janne Ojanen, joka tosin kärsii karmeasta Raipe-syndroomasta eikä suostu ampumaan itse mistään. Se veivi maalin takaa blokkien avulla maalin eteen ja syöttö Välivaaralle tyhjälle takatolpalle oli kuitenkin hurjan kaunis. Tarvainen oli aivan yössä, minkä takia Marko Ojasen työnteko ja Barkovin kynäily menivät ihan hukkaan. Pirneksellä oli vähemmän taitavat laitamiehet Alasessa ja Venäläisessä eikä ketjulla tapahtunut oikein mitään lukuunottamatta Myllyksen tarjoamia paikkoja laitamiehille. Nelosketju jyrisi kulmissa Mäkisen ja Kukin voimalla, ja Reijoselle siunaantui ohilaukaukseen päättynyt läpiajo. Pakeissa ykkönen oli tietysti Mäntylä.
Kovin sekava ottelu. Tappara hivenen niskan päällä tasakentällisin pelaten, mutta huippumaalipaikkoja ei oikein rakentunut.
Hakametsän remontin lasku maksetaan ilmeisesti ravintoloiden hinnoilla.