Tapio Suominen

[McBean]

Muistan nuo ajat ja Tapsa oli tosi hyvä selostamaan myös formuloita.

Tämä oli hyvä nosto, korostaa Suomisen monipuolisuutta.
Itse muistan todella hämärästi Ylen F1-ajat, mutta YouTubesta löytyy pieni näyte:

Linkki: https://youtu.be/BxRRIBLWOAE?si=n1TAsimbwZDhBToU

Vanhojen Twitter-viestien perusteella F1 oli lähellä Tapsan sydäntä:

Linkki: https://x.com/tapio_suominen/status/1279746733535363073?t=CGhx7EGrynG3lC5TUy_Gfg&s=19

Linkki: https://x.com/tapio_suominen/status/1603479792602447872?t=ytPO-MWt_5yW-uw8sAludg&s=19

 

[Alejandro]

Itselläni oli iso kynnys lähteä kertomaan mitään sen syvällisempää Tapio Suomisesta. Tuntui kuin kaikki oli jo sanottu, ja jäljelle jäisi vain banaalia ja kornia latteuksien luettelemista.

Pakko kutenkin sanoa, että jos jollakin oli määrittelemätöntä karismaa, niin hänellä. Suomiselta löytyi jotain sellaista mitä en ole keltään media-alan ammattilaiselta nähnyt: nimittäin sanoinkuvaamatonta lämpöä, joka kosketti jokaista televisionkatsojaa. Tapio Suominen oli urheilulähetyksien oma joulupukki, jonka läsnä oli aina selittämättömän turvallinen olo. Hankalaa selittää tätä sen tarkemmin.

Suomisen ollessa äänessä tuntui olevansa aina takkatulen ääressä. Ammattimainen rautainen tietämys yhdistettynä kauniiseen rytmitettyyn puheensorinaan oli parhaillaan silkkaa taidetta. Itselläni rakkain muisto on jalkapallon MM-finaali vuodelta 2006. Jos joku mainitsee nimet Zidane tai Materazzi, niin luen nimet uudestaan päässäni Suomisen äänellä.

Lepää rauhassa, legenda. Ikävä on jo nyt.

 

[SJK10]

Seurasin Tapsaa vuosikaudet Twitterin/X:n puolella ja joka kerta hänen kirjoituksia lukiessaan luin ne pääni sisällä Tapsan omalla äänellä, ihan automaattisesti. Niin legendaarinen ääni se oli.

Lepää rauhassa, Tapio.

 

[Numero13]

Valtava lahjakkuus ja oli kyllä omimmalla alallaan selostajana ja studioisäntänä. Täydellinen paketti tietoa, tilannetajua, ymmärrystä urheilusta ja ulosanti poikkeuksellisen hyvä ja miellyttävä rauhallista ääntänsä myöten.

Lopun ajan sekoilut rattijuopumuksineen ja nyt tämän lopullisen päätöksen oletettava tekotapa toki vie suurinta loistoa miehestä, mutta turhaapa tuota menehtynyttä miestä sen suuremmin alkaa enää tuomitsemaan.

Rauhaisia lepoja Tapio Suominen.

 

[Animal]

Tuohon aikaan Ylen toimittajat eivät todellakaan sylkeneet kuppiin ja näistäkin kinkereistä kirjassa on juttua.

Tätä taustaa vasten Jone Nikulankin mainitsema YLE:n tekopyhyys huutaa taivaaseen asti.

Nyt muistellaan ja hehkutetaan, aiemmin ollaan annettu (ilmeisesti) alkoholismin takia potkut, vaikka itse ollaan vuosikymmenet sallittu työyhteisössä kulttuuri, jossa ulkomaankomennuksilla on sallittua vetää pellit ruttuun niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan vaan työnsä hoitaa. Ja tämähän ei koske vain ja mitenkään erityisesti Suomista, tai pelkkiä urheilutoimittajia, vaan entisajan toimittajakuntaa yleisesti. Nykyajan hektisessä maailmassa varmaan vähenemään päin.

 

[Dino]

En halua syyttää ja osoitella sormella yksittäistä ihmistä, koska tämä on ehkä enemmän yhteiskunnallinen ongelma kuin yksittäisen ihmisen syy, ja itsekin olen syyllistynyt ja syyllistyn ihan samaan, mutta tästä Ilta-Sanomien jutusta särähti pahasti korvaan tämä Tapsan naapurin sanoma lause:

 Aika huonossa kunnossa hän oli. Tuli sellainen tunne, että kaikki ei ollut kunnossa ja olisi pitänyt mennä juttelemaan

Tämä naapuri oli siis nähnyt Suomista ja huomannut, että ei ole kaikki kunnossa, mutta päättänyt jättää menemättä juttelemaan. En tiedä, olisiko tässäkään tapauksessa muuttanut yhtään mitään, kaikki eivät edes pidä siitä jos mennään kyselemään, ja tuo lause saattoi olla ihan tyypillistä jälkiviisasta pohdiskelua. Mutta tyli vaan tuosta mieleen, että ehkä meidän pitäisi ihan yhteiskuntana miettiä, voitaisiinko me parantaa meidän maan mielenterveysongelmista kärsivien tilannetta ihan sellaisella, että mentäisiinkin vähän pienemmällä kynnyksellä kysymään jos huomataan että sillä naapurilla tai työkaverilla on ihan silminnähden paha olla? Liian helposti sitä itsekin ohittaa tilanteen ja ajattelee vaan, ettei halua tungetella.

Henna törmäsi hiljattain Tapio Suomiseen: ”Tuli tunne, että kaikki ei ollut kunnossa”

Kotitalonsa lähiasukkaan mukaan Tapio Suominen oli pidetty naapuri.

www.is.fi

 

[msg]

Nyt muistellaan ja hehkutetaan, aiemmin ollaan annettu (ilmeisesti) alkoholismin takia potkut, vaikka itse ollaan vuosikymmenet sallittu työyhteisössä kulttuuri, jossa ulkomaankomennuksilla on sallittua vetää pellit ruttuun niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan vaan työnsä hoitaa

Potkut taisivat tulla sen jälkeen, kun päätti vetää ruttuun työpaikkansa vartijan naaman. Ja omien sanojensa mukaan oli selvin päin, mutta maanisessa vaiheessa pahoinpidellessään vartijan.

 

[iRobot]

RIP Tapsa.

 

[L. Paraske]

Tätä taustaa vasten Jone Nikulankin mainitsema YLE:n tekopyhyys huutaa taivaaseen asti.

Nyt muistellaan ja hehkutetaan, aiemmin ollaan annettu (ilmeisesti) alkoholismin takia potkut, vaikka itse ollaan vuosikymmenet sallittu työyhteisössä kulttuuri, jossa ulkomaankomennuksilla on sallittua vetää pellit ruttuun niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan vaan työnsä hoitaa. Ja tämähän ei koske vain ja mitenkään erityisesti Suomista, tai pelkkiä urheilutoimittajia, vaan entisajan toimittajakuntaa yleisesti. Nykyajan hektisessä maailmassa varmaan vähenemään päin.

Toisaalta Tapsa itse kertoi (potkujensa jälkeenkin), kuinka hienosti YLE:llä suhtauduttiin hänen sairastumiseensa ja annettiin kaikki aika palata töihin sillä tahdilla joka Tapsasta ja häntä hoitavasta lääkäristä tuntui sopivalta. Alkoholismihan ei ollut syy potkuihin, vaan väkivaltainen käytös YLE:n tiloissa muutaman jo sitä edeltäneen varoituksen jälkeen. Kyllä minusta ainakin Suominen itse ymmärsi YLE:n päätöksen eikä se minunkaan korviin kohtuuttomalta kuulostanut, niin paljon kuin olisinkin halunnut Tapsan jatkavan YLE:llä upeaa uraansa.

 

[adolf]

@Dino

Iso juttu näissä on sekin, että vaikka joku kysyisikin, että miten menee, ja halu auttaa on vilpitön, niin ihmiset eivät välttämättä kovinkaan usein avaudu. Että miten ihan oikeasti menee.

Olemme sinun kanssasi paljon puhuneet alkoholismista tällä palstalla. Olen omista vaikeuksistani menneisyydessä tänne kirjoitellut, ja tuo on omaakin toimintaani vahvasti leimannut. Kun minulta joku aikanaan on tullut kysymään, että mitä kuuluu tai miten menee, niin enhän minä siihen rehellisesti ole ikinä vastannut. Tuollaisessa tilanteessa on kenenkään ulkopuolisen paha päästä siihen todelliseen tilanteeseen käsiksi, jos asianomainen ei itse osaa kertoa, että missä oikeasti mennään tai suostua ottamaan apua vastaan.

Nämä on kinkkisiä asioita.

 

[Dino]

@Dino

Iso juttu näissä on sekin, että vaikka joku kysyisikin, että miten menee, ja halu auttaa on vilpitön, niin ihmiset eivät välttämättä kovinkaan usein avaudu. Että miten ihan oikeasti menee.

Ihan totta puhut. Aika monesti ongelmista kärsivät eivät pysty siitä avautumaan, ja joidenkin kohdalla suhtautuminen voi olla jopa aggressiivinenkin, joten ei se kysyminenkään välttämättä mitään auta. Mutta joskus voi olla sitten myös se joku, jolle se kysymys "Onko sinulla kaikki hyvin, voisinko auttaa jotenkin?" voisi olla se joka auttaisi eteenpäin. Kuten sanoit, niin kinkkisiä asioita. Alkaa vaan välillä pohtimaan, että onko meidän yhteiskunnasta tullut liiankin välinpitämätön ja sisäänpäin kääntynyt?

 

[I am not Jesus]

Ihan totta puhut. Aika monesti ongelmista kärsivät eivät pysty siitä avautumaan, ja joidenkin kohdalla suhtautuminen voi olla jopa aggressiivinenkin, joten ei se kysyminenkään välttämättä mitään auta. Mutta joskus voi olla sitten myös se joku, jolle se kysymys "Onko sinulla kaikki hyvin, voisinko auttaa jotenkin?" voisi olla se joka auttaisi eteenpäin. Kuten sanoit, niin kinkkisiä asioita. Alkaa vaan välillä pohtimaan, että onko meidän yhteiskunnasta tullut liiankin välinpitämätön ja sisäänpäin kääntynyt?

Toisaalta sairaana tuon voi nähdä myös vittuiluna, vaikka kysyjä olisi ihan vilpittömästi kysymässä. Olenko jo niin surkeassa kunnossa henkisesti, että naapuritkin jo huomaa kuinka päin persettä elämä menee.

 

[Dino]

Toisaalta sairaana tuon voi nähdä myös vittuiluna, vaikka kysyjä olisi ihan vilpittömästi kysymässä. Olenko jo niin surkeassa kunnossa henkisesti, että naapuritkin jo huomaa kuinka päin persettä elämä menee.

Niin, tätä juuri tarkoitan tuolla että joskus se vastaanotto voi olla jopa aggressiivinen. Tai sitten se voi jopa pahentaa sitä masennusta. Vaikeita asioita.

 

[adolf]

Näen tuon asian niin, että mitä enemmän me ihmiset saamme keskenämme hälvennettyä mielenterveysongelmiin ja erilaisiin addiktioihin liittyvää häpeää, niin aina se madaltaa sitä kynnystä, että näiden ongelmien kanssa kamppaileva uskaltautuu kertomaan, että miten oikeasti menee. Ja ottamaan sitä apua vastaan. Tämä läpileikkautuu ihan tuolta eduskunnan tasolta, terveydenhuollon kautta aina tänne meidän ihmisten arkielämään ja meidän keskinäisiin ihmissuhteisiimme.

Ymmärrys näistä ongelmista pitäisi mielestäni olla kaiken keskiöissä. Jotain sellaista ei voi ratkaista, jota ei ymmärrä. On kyse sairauksista, ei ihmisen huonoudesta tai kelvottomuudesta.

Tämän lisäksi ennaltaehkäisy on niin tärkeää, että ei sen merkitystä voi millään korostaa liikaa. Se millaisissa oloissa saamme lapsuutemme kasvaa, niin tuolla on aivan mielettömän suuri merkitys. Mielenterveyden maaperä luodaan aika pitkälti siellä lapsuudessa ja nuoruudessa.

 

[Turder]

Tätäkin ketjua lukiessa miettii, että ymmärtiköhän Tapsa kuinka iso merkitys hänen työllään oli monelle? Ja jos olisi tiennyt ja tällaista palautetta saanut, olisikohan elämän kulku voinut olla toinen? Siksi kannattaa se hyvä palaute, onnentoivotus, mikä tahansa sanoa toiselle vielä kun voi. Mitään et itse siinä häviä, mutta merkitys voi olla toiselle arvaamattoman tärkeä.

 

[Patarouva]

En halua syyttää ja osoitella sormella yksittäistä ihmistä, koska tämä on ehkä enemmän yhteiskunnallinen ongelma kuin yksittäisen ihmisen syy, ja itsekin olen syyllistynyt ja syyllistyn ihan samaan, mutta tästä Ilta-Sanomien jutusta särähti pahasti korvaan tämä Tapsan naapurin sanoma lause:



Tämä naapuri oli siis nähnyt Suomista ja huomannut, että ei ole kaikki kunnossa, mutta päättänyt jättää menemättä juttelemaan. En tiedä, olisiko tässäkään tapauksessa muuttanut yhtään mitään, kaikki eivät edes pidä siitä jos mennään kyselemään, ja tuo lause saattoi olla ihan tyypillistä jälkiviisasta pohdiskelua. Mutta tyli vaan tuosta mieleen, että ehkä meidän pitäisi ihan yhteiskuntana miettiä, voitaisiinko me parantaa meidän maan mielenterveysongelmista kärsivien tilannetta ihan sellaisella, että mentäisiinkin vähän pienemmällä kynnyksellä kysymään jos huomataan että sillä naapurilla tai työkaverilla on ihan silminnähden paha olla? Liian helposti sitä itsekin ohittaa tilanteen ja ajattelee vaan, ettei halua tungetella.

Henna törmäsi hiljattain Tapio Suomiseen: ”Tuli tunne, että kaikki ei ollut kunnossa”

Kotitalonsa lähiasukkaan mukaan Tapio Suominen oli pidetty naapuri.

www.is.fi

No, tämä juttu on näitä tyypillisiä iltapäivälehtien järkyttyneiden ihmisten höpinöihin perustuvia tarinoita, joita saadaan lukea onnettomuuksien ja tragedioiden jälkeen.

Suominen oli sentään julkisuudesta tuttu ja avoimesti puhunut sairaudestaan, että hänestä saattoi naapurikin jotakin oikeasti tietää tai kuvitella tietävänsä.

Tavallisen Pekan tai Pirjon kohdalla sitä miettii, millä ihmeen julkisuuden halulla kukaan muutaman satunnaisen roskapussin viemisen yhteydessä vaihdetun moikkauksen ja kaunis ilma- kommentin perusteella kehtaa kommentoida yhtään mitään toisesta ihmisestä julkisuuteen.

 

[UnenNukkuja]

Tavallisen Pekan tai Pirjon kohdalla sitä miettii, millä ihmeen julkisuuden halulla kukaan muutaman satunnaisen roskapussin viemisen yhteydessä vaihdetun moikkauksen ja kaunis ilma- kommentin perusteella kehtaa kommentoida yhtään mitään toisesta ihmisestä julkisuuteen.

Ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat monesti ottavat esiin sitä, että riittää edes se yksi "mitä kuuluu?" -kommentti parantamaan mieltä. On joku, joka kiinnostuu toisen tilasta ja tulee hetki ehkä juteltua. Sen sijaan ne nasevat "mene lenkille" ja "aurinko piristää" alkaa olla jo liian kuultuja töytäisyjä, kun ei voi tietää, mikä toisen mielentilaan oikeasti auttaa. Mutta että utelee vielä tällaiselta ja julkaisee kaikelle kansalle.

 

[X-Hearted]

Ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat monesti ottavat esiin sitä, että riittää edes se yksi "mitä kuuluu?" -kommentti parantamaan mieltä. On joku, joka kiinnostuu toisen tilasta ja tulee hetki ehkä juteltua.

Tämä on kyllä taivahan tosi.

Tuo kysymys ja on aidosti siinä läsnä, sekä silmillään arvostaa toisen sanaa eikä pidä toista henkilöä itsestäänselvyytenä, auttaa hemmetisti eteenpäin. Saattaa jopa pelastaa äärimmäisen paljon.

Vaatii niin äärettömän vähän, mutta antaa kiitettävän paljon elämälle.

Tapsa oli kyllä selostaja- ja toimittajakuningas. Levätköön rauhassa.

 

[godspeed]

Suominenhan oli loppuaikoinaan työkyvyttömyyseläkkeellä, joten on siinä jonkin terveydenhoitokoneiston osana oltu pidemmän aikaa. Mahdotontahan on sanoa missä silloinkaan kukaan menee, mutta ei hän nyt sentään ihan tutkan alla ole ollut. Paljonhan näissä hoidoissa kuitenkin on sairaan vastuulla, koska kukaan lääkärikään ei voi tulla asuun sun luokse joka päivä.

Ja sairaushan voi oirehtia niinkin, että käytännössä parissa päivässä vauhdikkaasta maniasta voidaan vajota syövyttävään masennukseen. Se tässä onkin viheliäistä, että päivät voivat olla toistensa vastakohtia lyhyelläkin välillä, vaikka usein sanotaan, että sairausjaksojen pitäisi olla verrattain pitkiä, jotta voidaan diagnosoida. Mutta ei se aina niin mene mitä kirjoissa lukee.

Käsittääkseni tässä oli ollut kaikkea jo jonkin aikaa, jossa ajassa ihminen kyllä ehtii mielessään mylläämään elämänsä uudelleen kerran jos toisenkin. Moni synkkä asia voi musertaa ne kiinnostavatkin jutut alleen. Mutta nyt ei tarvitse niitä enää miettiä.

 

[Dynastia]

Varmasti mielenterveyden hoidon resursseissa olisi parantamisen varaa, mutta pitää muistaa sekin, että laadukaskaan hoito (lääkitys, terapia etc..) ei tehoa,jos potilas ei sitoudu päihteettömyyteen ja senkin ongelman hoitamiseen.Mielen sairauksien Hoitokeinoista lähtee kyllä teho melkoisen tehokkaasti, jos alkoholi ja muut päihteet on jatkuvasti mukana kuvioissa. Tapsallahan käsittääkseni oli vähän sitä ongelmaa, että ymmärsi olevansa myös alkoholisti, mutta ei ollut missään vaiheessa tosissaan motivoitunut luopumaan kokonaan alkoholista.

 

[UnenNukkuja]

Tuo kysymys ja on aidosti siinä läsnä, sekä silmillään arvostaa toisen sanaa eikä pidä toista henkilöä itsestäänselvyytenä, auttaa hemmetisti eteenpäin. Saattaa jopa pelastaa äärimmäisen paljon.

Ja Tapsa kuitenkin julkisuudesta tuttu henkilö, monelle juurikin liian itsestäänselvyys. Siksi itsekin häntä lähestyin usein Twitterissä kommentoimalla jotain kokemuksen kautta. Somaattisena sairastajana kykenen jossain määrin samaistumaan moniin haasteisiin mielenterveyden kanssa.

 

[lasaleiko]

Tätäkin ketjua lukiessa miettii, että ymmärtiköhän Tapsa kuinka iso merkitys hänen työllään oli monelle? Ja jos olisi tiennyt ja tällaista palautetta saanut, olisikohan elämän kulku voinut olla toinen? Siksi kannattaa se hyvä palaute, onnentoivotus, mikä tahansa sanoa toiselle vielä kun voi. Mitään et itse siinä häviä, mutta merkitys voi olla toiselle arvaamattoman tärkeä.

Petteri Sihvosen näppäimistöltä (apu.fi):

"Pesun kestävää urheilumiestä tohtii tässä hieman laittaa rankingiinkin. Tapsa oli hyvällä tavalla perso tunnustukselle ja sen saamiseksi hän oli tavattoman ahkera. Pidän, että Suominen kuuluu kautta aikojen vähintäänkin TOP5:n joukkoon Suomessa urheilumedian tekijänä."

"Tapio Suominen tunsi ja tiesi asemansa, hän nautti sopivina annoksina saamastaan huomiosta ja julkisuudestaan sinivalkoisena äänenä ja tunnettuna kasvona, ”urheilun setänä”, kuten hän itsensä nimesi. Olen miettinyt, missä määrin tuo tuollainen julkisuus oli Tapsalle kaksiteräinen miekka. Ja olihan se."

Tuon perusteella siis oli varsin tietoinen statuksestaan suomalaisten keskuudessa. Ja kuten Sihvonen kirjoittaa, niin voi sillä olla kääntöpuolensakin..

 

[Knox]

Tätäkin ketjua lukiessa miettii, että ymmärtiköhän Tapsa kuinka iso merkitys hänen työllään oli monelle? Ja jos olisi tiennyt ja tällaista palautetta saanut, olisikohan elämän kulku voinut olla toinen? Siksi kannattaa se hyvä palaute, onnentoivotus, mikä tahansa sanoa toiselle vielä kun voi. Mitään et itse siinä häviä, mutta merkitys voi olla toiselle arvaamattoman tärkeä.

Tuskin olisi muuttanut mitään. Olihan Robin Williams varmasti yksi rakastetuimpia näyttelijöitä, ja teki tästä huolimatta oman ratkaisun.

Mutta siitä olen täysin samaa mieltä, että ehdottomasti aina kannattaa antaa positiivista palautetta.

 

[Gotterdam]

Hitto kun surettaa miehen kohtalo. Mulle Tapsa oli ihan ykkönen. Hänen pehmeää ääntä oli miellyttävää kuunnella. Asiallinen selostaja. Lepää rauhassa Tapio Suominen!

 

[Lepranmies]

En halua syyttää ja osoitella sormella yksittäistä ihmistä, koska tämä on ehkä enemmän yhteiskunnallinen ongelma kuin yksittäisen ihmisen syy, ja itsekin olen syyllistynyt ja syyllistyn ihan samaan, mutta tästä Ilta-Sanomien jutusta särähti pahasti korvaan tämä Tapsan naapurin sanoma lause:



Tämä naapuri oli siis nähnyt Suomista ja huomannut, että ei ole kaikki kunnossa, mutta päättänyt jättää menemättä juttelemaan. En tiedä, olisiko tässäkään tapauksessa muuttanut yhtään mitään, kaikki eivät edes pidä siitä jos mennään kyselemään, ja tuo lause saattoi olla ihan tyypillistä jälkiviisasta pohdiskelua. Mutta tyli vaan tuosta mieleen, että ehkä meidän pitäisi ihan yhteiskuntana miettiä, voitaisiinko me parantaa meidän maan mielenterveysongelmista kärsivien tilannetta ihan sellaisella, että mentäisiinkin vähän pienemmällä kynnyksellä kysymään jos huomataan että sillä naapurilla tai työkaverilla on ihan silminnähden paha olla? Liian helposti sitä itsekin ohittaa tilanteen ja ajattelee vaan, ettei halua tungetella.

Henna törmäsi hiljattain Tapio Suomiseen: ”Tuli tunne, että kaikki ei ollut kunnossa”

Kotitalonsa lähiasukkaan mukaan Tapio Suominen oli pidetty naapuri.

www.is.fi

Aika hyvin tässä on asiaa käsitelty jo viime viestien aikana mutta tuon vielä oman näkökulman esille.

Vaikka miten näemme Tapsan legendana ja esikuvana ja emme välttämättä halua uskoa, niin silti tilanne on tainnut olla viimeisien 10 vuoden aikana aika raju. Todennäköisesti tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun naapuri näkee Tapion vähän huonossa kunnossa. Se voi tarkoittaa vaikka likaisia vaatteita ja punoittavaa/turvonnutta naamaa.

Ihan näin yleistyksenä voi sanoa että harva meistäkään menisi kyselemään siinä tilanteessa että miten jakselet jos tilannetta on jatkunut monia vuosia. Välillä on menny hyvin ja välillä huonosti, todennäköisesti tässä tilanteessa sitä ajattelee että kyllä sillä kohta taas tulee parempi vaihe.

Tilanne on toki eri jos ei ole tiedossa millainen naapuri on kyseessä tai muuten ennen hyvävointisen oloinen naapuri on muuttunut huonovointisen näköiseksi. Tottakai siinä tilanteessa täytyy mennä kysymään että miten jakselet. Kokisin sen ihan velvollisuudeksi ja toivon että naapurit ajattelisivat minun kohdaltani samoin.

Toivottavasti Tapio on saanut nyt rauhan ja katselee tätä maailman menoa sieltä jostain. Itse aloitin eilen kuuntelemaan hänen kirjaansa äänikirjan muodossa. Tapsan itse lukemana tuo on hyvin rauhoittavaa ajanvietettä, sillä jotain taianomaista tuossa hänen äänessään on.