Tapaturmat/muut kohellukset Suomen armeijassa?

[Paitselo]

Kun tällä palstalla ei nykyään oikein tiedä että mitä täällä uskaltaa tehdä, niin ajattelin tällä kertaa olla rohkea ja avata uuden viestiketjun. En oikein tällä aiheella uskaltanut mennä tuota Rovajärven räjähdysketjuakaan sotkemaan, joten kai näistä muista Suomen armeijan RAUHANAIKAISISTA kohelluksista voisi keskustella ihan omassa ketjussaan?

Tietysti mielenkiintoisinta olisi kuulla sellaisista tapauksista joihin nimenomaan Jatkoajan väki on inttiaikanaan sattunut joutumaan.

Oman varusmiespalvelukseni aikana minulle henkilökohtaisesti sattui yksi vaaratilanne. Olin alikessuna valvomassa alokkaitten ammuntoja Isosaaren linnakesaarella (70-luku kyseessä). Silloin ammuttiin kovilla esmes Suomi-konepistoolilla. Kyseinen tapaus sattui nimenomaan ammunnassa jossa alokkaat pääsivät ampumaan kerta- ja sarjatulella tällä legendaarisella aseella.
Aamureinot siinä sitten rivissä seisten käskyn saatuaan ampuivat kp:llä minkä ehtivät. Seisoin tämän ampuvan rivistön takana tarkkailemassa. Sitten yhtäkkiä yksi näistä perkeleen neropateista kääntää rintamasuuntansa suoraan minuun päin - samalla koko ajan sormellaan liipasinta painellen - kp:n piippu osoittaa suhtkoht suoraan minun naamaani - alokas siinä liipasinta koko ajan pumpatessaan huutaa että "HERRA ALIKERSANTTI TÄÄ EI TOIMI". Otin muutaman erittäin vikkelän askeleen ja löin voimakkaasti käsilläni aseen tämän ääliön käsistä osoittamaan taivaalle - ja sinne taivaan sineen konepistooli ruilautti raikuvasti tulisen sarjan!
Alokas välittömästi sentään tajusi ohjesäännön mukaisesti paskantaa housuihinsa tuon jälkeen.

Oman varusmiesaikani ikävin tapaus sattui vain kaksi vuorokautta ennen ikäluokkamme kotiutuspäivää. Aamuvarhain muuan korpraali lähti jonkun tykkimiehen kanssa talliin käynnistämään Protoa (siis se ERITTÄIN korkeella maavaralla varustettu kuorma-auto). Tykäri nousi ohjaamoon ja se korpraali meni tekemään jotakin sellaista, joka vaati auton kiertämisen takaa päin (auto oli pysäköity talliin peruuttamalla ja Proton perälaudan ja seinän välistä mahtui nippanappa kulkemaan). Tykkimies sitten käynnisti auton - hän vaan ei huomannut että peruutusvaihde oli jätetty päälle. Niinpä Proto käynnistyessään hypähti voimakkaasti taaksepäin - seinää päin. Välissä tosin oli tämä korpraali.
Suremaan jäi vaimo ja kaksi alaikäsitä lasta.

 

[scholl]

Itse en joutunut henk.kohtaisesti muuhun vaaratilanteeseen kuin sellainen tapaus, että kun huudetaan "suojaus pois" niin joku neropatti ampui sen jälkeen. Onneksi en ollut viereinen jätkä, joten en joutunut Tilkkaan sen takia, että kuulo ei pelaa.

Aina välillähän armeijassa ikäviä juttuja sattuu ja kuolemantapauksiakin, mutta aika vähän, kun ottaa huomioon kuinka paljon porukkaa siellä on.

 

[Nännimäinen]

kun ottaa huomioon kuinka paljon porukkaa siellä on.

...ja ennen kaikkea minkälaista porukkaa...

 

[Paitselo]

...ja ennen kaikkea minkälaista porukkaa...

... kukaan ei näköjään uskalla kertoa mitään. Oudon hiljaista on tämän ketjun alussa - luulin ihan toista... armeijassa ei siis näköjään tapahdu oikeastaan mitään?

 

[Tuke]

Omalla kahdeksan kuukauden retkellä tapahtui aikoinaan mm. seuraavaa:

Ammuttiin tauluun 50 metrin (?) matkalta seisaaltaan rynkyillä. Tuli lataa ja varmista ja vieruskaveri (Turusta) ampui n. 50 senttiin maahan - tosin onneksi eteenpäin - ja en muista ampuiko vaan kerran vai vetikö sarjan. Sama kaveri joutui muutaman kerran myös jäähylle ammunnoissa kun kääntyili aseen kanssa kysyäkseen jotain tai ampui kaikki viisi laukausta sarjalla tauluun...ei tehnyt yleensä mieli olla ihan vieressä kun ammuttiin kovilla.

Toinen tapaus sattui Rovalla, kun oli tykki kuorma-autossa kiinni pienessä ylämäessä ja lähdimme irrottamaan sitä sieltä perästä. Kuski ehti vetää peräkoukun tapin irti ennenkuin ehdimme ottaa tykistä kiinni ja tykin lavetti rämähti suoraan kaverin jalkapöydälle. Jalka murtui ja tuli vapautuksia, kotihoitoa yms. mikä tuskin kuitenkaan korvasi jalan murtumaa.

 

[Sonny Burnett]

Olin kertaamassa Örön kivellä n 10vuotta sitten. Istuin Mahtavan Sergei 23 itk:n istuimella ja tuijotin kanuunan tähtäimen läpi lähestyvää lentokonetta joka veti perässään maalipussia. Koneen ja maalipussin välissä oli n. 500m vaijeria.

Aurinko paistoi silmiini ja sain pussin tähtäimeeni. Huusin: suuntajalla maaali! Hups, se ei ollutkaan pussi vaan sitä vetävä pienkone. Tein pienen ranneliikkeen (n. 5cm) ja vaihdoin maalini vähemmän elävään kohteeseen.

Tykitin sarjan valojuovia taivaalle ja sain täydellisen osuman. Pussi oli täysin riekaleina.

Rupesin jälkeenpäin ajattelemaan, mitä jos? Päässäni olisi "naksahtanut" (tätä ei onneksi ole vielä tapahtunut) tai olisin vain innoissani polkaissut vahingossa sarjan lentokoneen ohjaamon läpi? Kyse oli siis vain parista sekunnista.


edit. "Hupaisammaksi" asian tekee se että en edes inttiaikanani ollut ampunut kovilla ko. tykillä, vaan olin ammuslaatikoiden täyttäjä. Satuin olemaan viimeisin intin käynyt tykkiryhmässämme, ja ainoa joka oli edes koskaan nähnyt koko vehjettä. Muut olivat siis vanhoja äijiä, joista yksi oli juovuksissa.

Täytyy olla helvetin kova luottamus kavereihin siellä tykin istuimella sillä lentäjällä joka vuodesta toiseen vetää maalipussia. Semmoista..

 

[Lukkoseppä]

Nasu ojaan

Tää ei ole paha, mutta ainut mitä mun kohdalle sattui. Ja tietysti mokasin itse. Satuinpahan oppimaan samalla muuttuvatuottoisen hydrauliikkapumpun toimintaperiaatteen.

Talvella 1997 palasimme Rovajärven leiriltä, loppumatka Kokemäen juna-asemalta ajeltiin moottorimarssina Säkylän kassuille. Melkeinpä viimeisessä kaarteessa meikäläinen sitten paahtaa täysillä (~50km/h) tunnissa mutkaan isommalta tieltä pikkutielle. Kaarteen tiukkuuden tajuttuani päästin dieselmoottorin piinasta ja koitin himmailla vauhtia. Mutta, nasuhan on hydrauliikkasylinterin voimin runko-ohjaava peli joka kääntyy melko heikosti moottorin pienillä kierroksilla tai ainakin urakkanuppi on helvetisti jäykempi. Automaattilaatikko vaihtoi vapaalle, tiputti kierrokset pohjaan ja meikäläinen veivasi nuppia päätyen lopulta sisämutkan puoleiseen ojaan nasu vielä mukavasti linkussa. Onneksi pilkkopimeässä takaboksissa ei ollut miehistöä vaan se oli pullollaan kaikenlaista romua. Etukabiinissa kukaan ei loukannut vaikka mentiinkin kyljelleen, taisin olla ainoa meistä joka kaatoi ko. laitoksen. Kasarmin isoin nelipyörä veti raukan sitten pois ojasta ja vänrikki vekslaili telan paikalleen, on se seppä!

Tapahtumien kuvaus on melko sekava mutta avautuu varmaankin ainakin henkilölle joka on nasua ajanut.

 

[Torsti]

Ei mitään vakavaa. Alokasaikana, tarkemmin ensimmäisellä leirillä, jollain samasta patterista oli hälytyksen jälkeen jäätynyt räkäpää lukkoon kiinni. Pimeässä kun aseet tarkistettiin niin jäi huomaamatta. Aamulla sitten meidänkin teltalle asti kuului laukaus ja kuultiin hieman myöhemmin, että joku oli epähuomiossa ampunut tyhjän laukauksen muutaman korvaparin vieressä. Hyvä ettei teltassa ollut.

AuKissa eräs tuleva alikersantti ampui omasuojailmatorjuntaa kolme lippaallista ilman kuulosuojaimia. Lisäksi hänen ympärillään oli muita rätkyttämässä taivaalle. Ei uskaltanut sanoa, kun vasta yöllä teltassa, kun tinnitti niin kovasti ettei uni tullut.

AuKssa ollessamme oli Panssari-ilmatorjuntapatteri samaan aikaan leirillä Reilassa kanssamme ja samoilla tykeillä merelle ammuimme. He olivat päivän viimeisiä vöitään ampumassa, kun heti putkesta päästyään kranaatti räjähti. Kukaan ei saanut sirpaleista ja tämä räjähdys johtui siitä, että he ampuivat normaaleja vöitä sateella, jolloin vesipisara saattaa saada kranaatin räjähtämään. Ei tuo kai mikään mieletön vaaratilanne ollut loppujenlopuksi.

Joku oma alokas oli kuulemma kissanpolkuammunnoissa kääntynyt kysymään neuvoa yliluutnantilta. Ase tietysti osoittanut kasvojen suuntaan. Tämän kuulin kyseiseltä yliluutnantilta.

Muuta ihmeempää ei tule mieleen. Tietysti itse hölmöilin muutaman kerran itselleni paikat kipeiksi. En mitenkään vakavasti.

EDIT: Lisätään nyt vielä loppusodassa pieni peräänajo, jossa Zilistä meni jäähdytin sisään ja Sergeistä putki kieroon, aisa melkein poikki ja alalavettikin taisi hieman kärsiä. Satuin istumaan autossa, jonka perässä olevaa tykkiin törmättiin. Muutaman metrin se eteenpäin hyppäsi, kenellekän ei kuitenkaan vammoja tullut.

Ja sain minäkin Sergein maalevyn polveni päälle kyseistä vekotinta kuljetuskuntoon nostettaessa. Katselin, kun kaksi äijää koitti tykkiä kaksin kuljetuskuntoon nostaa, ja menin sitten kolmanneksi auttamaan. Melko helposti vekotin sitten nousikin. Kyseessä oli lyhyemmällä nostakahvalla varustettu versio, joten melko lähellä alalavettia piti olla. miesten vähyydestä johtuen jalkani jäi hieman huonoon asentoon ja koukkuun osittain alalavetin alle. Tämän huomasin vasta, kun tykki nytkähti alaspäin kääntöjoustimiensa varaan ja maalevyn hammastus teki pari reikää lumpioni molemmille puolille. Luoja kiitos pyörät olivat lukkiutuneet tai muuten olisi voinut käydä pahasti. Nyt seurauksena vain, että syvemmästä reiästä hieman rasvakudosta pursusi ja vähän laastaria tarvi. Seuraavana päivänä oltiin jo täyspakkausmarssilla, joka päättyi ampumataitotestiin. Muuten meni hyvin, mutta aika röyhkeästi korkeastapolviasennosta vetelin polviammunnat. Editoidaan taas jos mieleen muuta tulee.

EDIT2: Ryhmän hyökkäysammunnoissa AuKssa tuleva kersantti ampui melkoisen lähelle tulevaa alikersanttia. Kuulemma n. metrin sivuun ja kantoon. Sekään ei skappareille asti mennyt.

 

[KPL]

Kun olin armeijassa, niin joku korohoron alokas ampui itseään päähän ampumaradalla. Mediheli paikalle ja kaveri sairaalaan. Luoti tuli poskesta ulos ja kaveri jäi henkiin. Tiedä sitten yrittikö tappaa itsensä, vai mitä se meinasi? Tornihuhujen mukaan latasi asetta polviasennossa piippu päätä kohti suunnattuna, mutta tiedä sitten pitikö tuo huhu paikkansa.

Sitten tietysti jotain pikkujuttuja, joissa oli sysäri hukkunut kesken sotimisen, mahdollisesti lähtenyt lentoon ammuttaessa, kun oli kiinnitetty huonosti.

Edit. Niin ja jääkärikomppanijassa oli joku torspo ampunut tyhjän laukauksen sisätiloissa, kun olivat puhdistamassa aseitaan. Kaveri ei pelannut ilmeisesti muutenkaan ihan täydellä pakalla. Kovasti olivat uhitelleet, että lomat peruttaisiin, jos ei syyllinen tunnustaisi. Eli luulivat, että joku olisi vittuillessaan laittanut panoksen siihen aseeseen, tämän omistajan tietämättä, joka ei ilmeisesti pitänyt paikkaansa.

 

[Sonny Burnett]

Lisää kohellusta kertauksissa..

Joukkueemme oli tunnustelemassa "hieman" väärässä paikassa väärään aikaan. Jonkin matkan päästä alkoi kuulua rynkyn pauketta niin maan perusteellisesti kun yht'äkkiä ryhmänjohtajamme huusi "maahan ja heti"

Yläpuolellamme alkoi kuulua luodin napsauksia ja kimmokkeita puiden oksiin ja runkoihin. Olimme viksusti ampumaradan vallin takana heilumassa. Vallin toisella puolella oli (eivät siis nähneet meitä, emmekä me heitä) n.30 tyyppiä kohdistusammunnoissa. Ryhmyrimme lähti toisiin tehtäviin.

Samassa sotaharjoituksessa itselleni lankesi kertausporukamme pääjoukon opastus asemiimme. Oli jo hieman hämärää kun huomasin että omat joukkomme ovat lähestymässä minua, Olin jo nousemassa kuopastani kunnes tajusin että lähestyvää joukkoa johti pitkätukkainen NAINEN, ei siis mikään kertaava pitkätukka. Painuin takaisin kolooni ja tajusin ettei armeija todellakaan ollut entisensä.. Tästä mokasta sentään oltaisiin selvitty pahimmillaan sotaharjoituksen häviölllä.

 

[Jippo]

Eipä mullakaan suurempia stooreja tähän ole.

Rovajärvellä leireillessä tappioihin kirjattiin yksi puolijoukkueteltta. Yksi laiskimman pään kavereista sytytteli kaminaa, ja heitti jonkinlaista palavaa ainetta tyyliin Sinol perään "sytytysnesteeksi". Tuli hyppäsi kaverin hanskaan, ja kaveri tietysti ravisteli hanskan kädestään. Siitähän se sit läks.

Teltassa ei ollut sytyttäjän lisäksi kuin pari tyyppiä, jotka ulostautuivat vilkkaasti. Hauskinta tarinassa oli skappareille kerrottu tarina, miten tuli vain oudosti "tarttui". Sytytysnesteestä ei mainittu mitään.

 

[Iker]

Eipä oman keikkani aikana sen kummempia sattunut tai tapahtunut. Dramaattisinta mutta samalla viihdyttävintä antia oli luvassa toisella Rovajärven keikallani eli alikessuaikanani, kun kaksi tykkimiestä alkoi tosissaan mätkimään toisiaan turpaan viereisessä teltassa. Oltiin yksi yö leirintäalueella leirin päätteeksi, sen vuoksi teltat olivat aivan vierekkäin.

Ilmeisesti tämä aika raukan oloinen kuski kyllästyi siellä lähes kolme viikkoa jatkuneeseen vittuiluun, jota tämä nujakan toinen osapuoli oli harrastanut. Hetken aikaa teltasta kuului kauhea suhina ja kaminan kolina, kunnes hemmot pyörivät puolijoukkueteltan oviaukosta sylikkäin ulos, ja jatkoivat mätkimistään siinä ulkosalla. "Tuomareiden" tultua väliin tämä itselleni aika vieraaksi jäänyt kuljettaja uhkaili naama veressä ja kyyneleet silmissä tappaa tämän tappelukumppaninsa yön aikana. Vaikutti puheistaan ja olemuksestaan päätellen täysin rääkätyltä, kävi itse asiassa hieman sääliksi. Tämä siitä syystä, että toinen osapuoli oli meidän vittumaisimpia alokkaita, mikään ei sitä velttoa säkkiä kiinnostanut missään vaiheessa ja aina oli jotain aukomassa. Taisi kirjaimellisesti olla koko leirin ajan kuskiraukan niskassa.

Samalla leirillä koko patterin lihavin ukko onnistui putoamaan Masi:n kyydistä vauhdissa. Oli jotain noussut seisaalleen suorittamaan, ja siitä selälleen perälaidan yli hiekkatielle pyörimään. Ei sille kuinkaan käynyt, mutta saavutus tuokin.

Keuhkokuume oli omalle terveydelleni kovin koettelemus armeija-aikana. Uusi vuosi Vekaranjärven varuskuntasairaalassa, kivaa oli.

 

[ISH]

Tässä vaiheessa pyydän että KUKAAN EI KERRO tornihuhuja tai urbaanilegendoja koska niistä jää kiinni heti koska kaikki on ne kuulleet ja sulle nauretaan sitten ja pidetään ihan täytenä nollana kun tällä valehtelet saatana.

Oman armeijan aikana sattuneet tapaturmat ja Tilkan reissuun johtaneet:
- Jääkäri ampui itseään paljaaseen pohkeeseen (jalassa reikä)
- Toinen jääkäri ampui pitkän sarjan kun 30 cm päässä ollut toveri oli jo ottanut kuulosuojaimet pois (korvat hajos)

 

[vetti]

Tämä ei ole (InSideHockeyn pyynnöstä tämä) mikään urbaanilegenda:

Aikoinaan (-94) Tykkivene Turunmaalla tapahtunutta, itse tosin olin ko aikana nukkumassa: ko. paateissa oli ykköstykkina 120mm Bofors, johon hissin avustuksella AU-skanssin läpi tuli varastosta ammukset. Ammukset lastattiin varastossa päällekkäin, tunnistimien avustuksella. Ylhällä kun edellinen otettiin tunnistimen yli, seuraava tuli kohtuullisen vauhdikkaasti sen kolmisen metriä ylös. No, naapuripaatilta (Karjala oli sinä kesänä lepovuorossa) tuli tykkiAU, joka otti ammuksen hissistä vaan lipsauttaakseen sen takaisin. No, seuraavahan tuli sieltä tietysti ylös ja suoraan ko AU:n lipsauttaman ammuksen kantaan. Siinä kieltämättä olivat kohtuullisen tyytyväisiä ruotsalaiseen laatuun, eli keskipakoisvoimavarmistukset futasivat. Aika pahasti olisi saattanu tietysti käydä, viereenkirjoittanut nukkui varaston ja tykin välimaastossa. En hyvin todennäköisesti olisi tässä mikäli varmistukset eivät olisi toimineet.

 

[Uleåborgir]

Ylensivät minut korpraaliksi

 

[Chief]

Tässä tarinassa kenellekkään ei sattunut pahempaa, paitsi kenties meidän kouluttajallemme, joka tilanteen aiheutti. Ja nekin vahingot olivat vain henkisiä.

Eli tämä tapahtui -93 kuumana kesäpäivänä Vekaranjärven maastoissa. Meidän PST-komppanialla oli pioneerikoulutusta ja maastoon tehtiin erilaisia panostuksia sun muita. Kyseisenä ajankohta ei tuolla päin Suomea ollut hirveästi sadellut, eli maasto oli kohtuullisen kuivaa. Päivä alkoi olla lopussa kun laitettiin viimeisiä "tenttuja" latinkiin, kun kouluttajamme ajatteli viritellä myös oman erikoisensa. Mentiin sitten suojaan, niin kuin asiaan kuluu, kun räjäytysten aika tuli. Kauheat pamaukset kiirivät Karjalan kunnailla ja näiden jälkeen noustiin katselemaan minkälaista jälkeä oltiin saatu aikaiseksi, kun joku huutaa suoraa huutoa, että tuli on irti...

Ei kun munaravia paikalle ja hosat kouraan yrittämään sammuttamaan alkavaa metsäpaloa. No, eihän siitä mitään tullut ja alikessut kävi hakemassa meidän safkasta yli jääneet maidotkin ja kaatoivat niitä liekkeihin. Joku oli tehnyt hälyn kasarmeille, josta suhteellisen nopeasti tuli varuskunnan paloautot (muistaakseni 2kpl). Niidenkin säiliöt hupenivat hetkessä ja edelleen tuli vain levisi.

Paikalle alkoi saapua jo "siviili"puolen palontorjunta kalustoa ja ennen pitkää tuli saatiin taltutettua. Mikä parasta koko hommassa oli, niin meidän komppanialla, oli ko. päivänä iltavapaat, ja hälyvuorossa ollut komppania joutui näreeseen pitämään kipinävahtia pariksi vuorokaudeksi. Kyllä me Kouvolan Montussa naureskeltiin päivän tapahtumille kylmän tuopin ääressä.

Täytyy sanoa, että siinä on jotain äijämäistä kun kuusen oksan kanssa yrittää taltuttaa kunnon metsäpaloa. Kuulemma muutama hehtaari saatiin metsää "kulotettua" tuolloin, mutta korostan että kaikki johtui siitä skapparimme viimeisestä, hieman tuhdimmasta panostuksesta.

Että tämmöstä...

 

[Olkku]

Aamuvarhain muuan korpraali lähti jonkun tykkimiehen kanssa talliin käynnistämään Protoa (siis se ERITTÄIN korkeella maavaralla varustettu kuorma-auto).

Jälleen oivaltava ketjunavaus Paitselolta. Itse palvelin aikanaan Turussa Heikkilänkasarmilla 2ErAutoK oli yksikkö, enkä mitään mullistavaa tapahtumaa muista. Tarttuisin kuitenkin yllä kainaamaani virkkeeseen. Tuon asian takia on useamman kerran "poistuttu" ja kierretty kasarmia, sekä tietenkin itse aliupseerina ollessani "rumbassu" alokkaita samaisesta virheestä. Eli kyseessähän on tietenkin kutsua kyseistä kuorma-autoa "protoksi". Kyseinen maastoajoneuvo on Sisu A 45 ja jostakin syystä Suomenpuolustusvoimien pikkukihot eivät sulata, että puhutaan Protosta. Jälkeenpäin ajatellen on huvittavaa, että olen rankaissut alokkaita virheestä, johon en edes tiedä syytä, mahtoivatko omat ryhmänjohtajanikaan tietää. Jos joku tietää, tietonsa muiden käyttöön luovuttakoon.

 

[werther]

Keväällä 1987 Rovajärvellä -kuinkas muuten- aiheutui tykillä teoreettinen vaaratilanne. Kalustona oli 155K83, jonka kranaatti painaa n. 40kg ja näitä ammuksia laitetaan automaattisen latausjärjestelmän nykäistäväksi ammuspaareilla eli sellainen teline jossa on molemmilla puolilla kahvat ja kaksi miestä pystyy kantamaan. Yhtäkkiä jostain syystä kesken kiivaimman tulitoiminnan eräällä ammusmiehellä ote lipeää jostain syystä ja sirpalekranaatti putoaa kärki edellä jäiseen maahan. Aika pysähtyy hetkeksi koko tykin miehistön tuijottaessa maassa makaavaa kranaattia. Mitään ei tietenkään tapahdu -enhän muuten tätä kirjoittelisi- ja epävakaaksi muuttunut ammustarvike toimitetaan kouluttajien johdolla jonnekkin pois. Mahdollisuus räjähdykseen oli tietysti olematon, koska sytytin virittyy vasta lennon aikana n. 500 metrin päässä, kun keskipakoisvoimat heittävät varmistin kuulan pois paikaltaan tai jotain sinne päin. Mutta kyllä hetken aikaa oli sellainen kauhunsekainen epätodellinen tunne.

Jälkeenpäin kukaan tykin miehistä ei osannut sanoa, että kuka sen ammuksen pudotti. Todennäköisesti kuitenkin ammusmies 1 tai 2, koska itse olin ammusmies 4 ja näin tilanteen ammusmontun suunnasta.

 

[Rystylätty]

Minulla edelleen tinnitys kaverin tekemän virheen takia.Ampui n.1m päässä korvastani räkäpään kun kuulonsuojaista poistettiin.onneksi tinnitys on sen verran hiljainen, että ei haittaa esim .nukkumista.

 

[teroz]

Meillä oli 100 metristä polvelta ammuntaa ja varmistu oli juuri otettu pois. Yht'äkkiä eräs alokas alkoi huitomaan aseellaan niin perhanasti ja ponnahti itse pystyyn heiluen joka suuntaan. Piippu kävi ihan senttien päässä viereisen ampujan ohimosta.

"SEIS" tuli välittömästi. Ja mitään ei ehtinyt tapahtua. En nähnyt missä ko. alokkaan sormi oli tuon heilumisen aikana, mutta silti vaarallista.

Olin itse odottamassa toisen porukan kanssa ampumavuoroa 150m:n katoksessa. Tapahtuma näytti todella hurjalta ja vielä kun varmistusta ei enää ollut!

Selvisi sitten, että tämä muuten asiallinen tyyppi oli äärimmäisen allerginen ampiaisille ja juuri ennen ammuntaa hänen eteensä tuli pörräämään ampiainen. Tästä pelästyneenä hän alkoi sitten heilumaan ja hätistelemään ampiaista pois.

"Taistelijan"tutkinnossa sinkorastilla luki jo pitkän matkan päässä "Varmistus päälle, seuraavalla rastilla EI ammuta". Lisäksi rastin vetäjä muistutti asiasta. Kuitenkin eräs noheva alokas päätti laittaa muutmat räkäpäät tulemaan alikessun katsoessa toimintaa metrien päästä. Alikessu oli tietenkin ilman suojamia, alokkaalla oli suojaimet. Siitä sitten matka tilkkaan, kun korvasta vuoti verta. Tinnitys siitä kai jäi hänelle loppuiäkseen.

 

[Särki]

Omalta armeija-ajalta muistuu yksi tapaus mieleen. Oltiin Pahkajärvellä ampumaleirillä ja sain tehtäväksi hoitaa käsikranaatinheittoharjoituksen koko komppanialle. Kranaatit heitettiin pienestä juoksuhaudanpätkästä alapuolella olevaan hiekkakuoppaan. Jokaisen taistelijan kanssa käytiin varotoimet yksitellen läpi sekä toiminta harjoituksen eri vaiheissa. Miten toimitaan jouksuhaudassa, ennen ja jälkeen heiton, epäonnistuneen suorituksen jälkeen jne.
Kranaatit olivat näitä keltaisia harjoituskranaatteja, jauhokranaateiksikin kutsuttuja, joihin ruuvattiin sytytin kiinni ja räjähtäessään kranaatti poksahtaa ja pöllähtää hieman. Useamman kerran harjoiteltuaan viestimiehille annettiin oikealla sytyttimellä varustettu kranaatti ja ei kun jouksuhautaan. Tässä vaiheessa jännitys nousee kummasti ja heitoista tuppasi tulemaan hieman varovaisia ja lyhyen puoleisia. Vuoroon saapui viestimies nro 53, joka oli hennon puoleinen nainen. Tämähän jännitti heittoa niin hirveästi että sytyttimen ruuvaaminen ei meinannut onnistua tärisevien käsien johdosta! Kun kranaatti oli saatu toimintavalmiiksi valmistauduttiin heittoon, sokka irti, kurkistus heittokohteeseen, kranaatti ilmaan ja suojaudutaan. Nyt kävikin niin että kranaatti lensi juuri ja juuri juoksuhaudan reunan yli räjähtäen parin metrin päässä juksuhaudan etureunasta. Heti kranaatin irrottua kädestä näin että tuo kranaatti ei kauaksi lennä ja tempaisin taistelijan haudan pohjalle mahalleen, meikäläinen rojahti siihen viereen, käsi suojaamaan niskaa ja odottamaan poksahdusta. Kovin pahaa jälkeä tuollainen sytytin ei saa aikaan, mutta samassa harjoituksessa tuhosimme myös muutamia vanhenevia sirpalekäsikranaatteja ja niiden kanssa ei olisi ollut mukavaa odottaa poksahdusta parin metrin päässä kranaatista! Tämä viestimies ei ollut niiden joukossa jotka saivat räjäyttää oikean kranaatin. Muutenkin viestimiehet ja kranaatit sopivat huonosti yhteen, tai ylipäänsä mitkää aseet eivät sovi viestimiehen käteen kovin hyvin. Excelin masto ja parikaapeli on viestimiehen parhaat aseet.

 

[St. Pat]

Jääkäriprikaati, Sodankylä, päivänä jolloin saapumiserä 1/93 (legendan mukaan ei kotiutunut koskaan...) astui palvelukseen. Paikka PstK/KrhK:n kasarmin edusta. Kasarmissa sijaitsi jakokeskus josta mortit jaettiin yksiköihin.

Pihalle oli sijoitettu T-54 -tyyppinen taisteluvaunu rekvisiitaksi. Tähän vaunun putkeen sitten törmäsi eräs PstK:n Teka-kuski Haglunds Bandvagen 206-ajoneuvollaan. Bankun etuvaunun katto repesi lähes irti. Tilanne johti esitutkintaan koska ko jääkäri oli ajelemassa ihan ilman mitään määrärystä (tornihuhu). Tasi lopulta selvitä vain poistumiskiellolla.

Samana talvena muuten PsPr:n vartija (SPol) teloitti "tyhjällä" laukauksella kaverinsa päävartioon.

 

[Alex]

Mulla suurin "saavutus" oli varmaankin saada it-tykki Sergein ammuslaatikko päähän chilin lavalta. Se laatikkohan painaa varmaan 20kg ja on teräväreunainen. Laatikko ehti pudota muutaman kymmenen senttiä ennen kuin osui päähän. Taju pysyi, mutta vähän silmissä sumeni ja tuloksena muutama tikki keskelle päätä. Sanomattakin lienee selvää, että laatikon pudotti lavalta juuri se kaikkein eniten sekaisin ollut taistelija meidän ryhmästä.

Reilan leiri jäi myös mieleen. Syksy -01 oli todella tuulinen ja juuri silloin oli hirveä myrsky koko Suomessa. Reilahan on meren rannalla, joten kun tultiin takaisin teltoille, kaikki teltat olivat lentäneet ties minne ja kamat aivan sekaisin puiden välissä. Siinä oli sitten hieno ruveta uudestaan pystyttämään telttoja ja vielä tuli määräys ettei puiden lähellä saa leiriä perustaa, koska männyt saattaisivat kaatua minä hetkenä hyvänsä.

9/11 jäi myös mieleen, kun oltiin leirillä juuri silloin, eikä kukaan tiennyt oikein tarkaan mitä oli tapahtunut. Aika levoton ilta oli silloin menossa.

 

[Paitselo]

Ylensivät minut korpraaliksi

Toi oli kyllä paha.

Muuten, mitä ihmettä tarkoittaa tornihuhu? Eipä ollut tuollaista termiä käytössä silloin kun minä joskus Ison- ja Pikkuvihan välissä kävin läpi omaa varusmiespalvelustani.

Itseäni on aina ihmetyttänyt se, ettei kertausharjoituksissa tapahdu enemmän kamaluuksia. Monet kertaukset itse käyneenä voin kyllä sanoa, että siellä sitä vasta onnettomuusaltista touhua onkin. Joka kerta on mukana ollut tyyppejä jotka tulevat näihin "kisoihin" kaatokännissä ja ovat sitten kolme-neljä seuraavaa päivää eriasteisen krapulan kourissa - tuntuu oikein kivalta kun tuollainen hikoileva, tutiseva, neljä vuorokautta valvonut ja oksentanut sälli horjuu tykille helvetin iso kranaatti sylissään.

Niinisalossa olin kerran 80-luvun lopulla tykistön ampumaleirillä ja arvatkaapas huviksenne millä tavoin tulenjohdosta välitettiin tulikomennot tykkiasemiin? No HUUTAMALLA LUJAA perkele. Sattui vaan yhtenäkin päivänä olemaan erittäin tuulinen ja räntäsateinen keli. Aukealla nummella tuuli vihmoi rajusti eikä niistä mäen nyppylän takaa huudetuista tulikomennoista saanut mitään selvää. Sitten täysin arpapelillä asetettiin koro ja sivu. Ja sitten laukaistiin niin että räkä lensi sieraimista. Sinne se kranaatti ujelsi jonnekin horisontin taakse. En yhtään tiedä putosiko se lähellekkään maalialuetta vai kenties sotilaskodin rasvakaivoon?

Varusmiesaikana oltiin sitten tykistöammunnoissa Isosaaren 76-millisillä vanhoilla "itkoilla". Leirin kohokohta oli se kun päästiin ampumaan suorasuuntauksella merellä uiskentelevaa maalilauttaa. Lauttaa veti eräs tykkivene ja hinausvaijerin pituus oli useampi sata metriä.
Kun patterin ensimmäinen tykki sitten ampui ekan kranaatin, niin tykkiveneen etukannella matruusit heittäytyivät vikkelästi styyrpuurin puolella kanveesiin - kranaatti iskeytyi mereen n. 30 metriä maalilauttaa vetävän tykkiveneen keulan eteen.

Niin ja Isosaaren sotilaskodissa jouduin aliupseerikoulun aikana työskentelemään ns. sotkurakettina. Olin siis eräänlainen siivooja, joka piti sotkun pöydät vähemmän sottaisina. Hommassa oli se hyvä puoli, että sai koko ajan syödä ilmaiseksi Vihreitten Sisarten munkkipossuja niin paljon kuin jaksoi. Tosin läheltä piti etten päätynyt tällaiseen Iltapulun lööppiin:
VARUSMIES TUKEHTUI PULLAAN. Noh, ahneudesta saa aina paskaisen lopun. Selvisin onneksi oksentamalla.
Vaarallinen paikka tuo sotilaskotikin siis.

 

[werther]

Muuten, mitä ihmettä tarkoittaa tornihuhu?

Torni on peräisin puolustusvoimien logosta, joten se on selväkielisenä siis "Inttihuhu" eli ihan sama huhu joka on kiertänyt sotajoukoissa aina ja iankaikkisesti.