Tampereen Tappara tässä viimeisen reilun vuoden aikana on ollut aika käsittämätön joukkue. Toki tämä viimeisin menestysputki juontaa juurensa vuosikymmenen taakse, kun Rautakorpi palasi kääntämään organisaation kurssia. Mutta jotenkin nämä viimeiset kaksi kevättä tuntuvat siitä huolimatta melkoiselta kirsikalta kakun päälle. Juuri nyt tuntuu kovin kaukaiselta, että jossain vaiheessa keskusteltiin siitä, olisiko Haapala pitänyt valita Leskisen tai Savinaisen sijaan Jokerien raunioilta. Urheiluromantiikan näkökulmasta ehkä, eilen ajassa 59.59 tuli taas hyvä muistutus siitä, miksi pelillisesti Savinainen ja Leskinen olivat hyvä valinta. Sen siirtorajan jälkeen on Tapparan tulostaso ollut melkoinen...
2022 keväällä jo jotkut puhuivat "parhaasta Tapparasta" tämän menestysputken aikana. ...ja olihan se melkoinen joukkue, niin pelillisesti kuin nimien puolesta. CHL:ssä jäi vielä viime keväänä vajaaksi, mutta Liigan puolella meno viimeistään siirtorajan täsmähakujen jälkeen oli äärimmäisen vakuuttavaa. Pudotuspelit läpi voitoin 12-3 omaan tekemiseen uskoen. Pelillisesti äärimmäisen vahvaa tekemistä kautta linjan.
Tämä 2023 versio Tapolan Tapparasta tuntui kuitenkin vielä napsun kovemmalta. CHL-hopea kirkastui mestaruuteen. Liigassa joukkue marssi mestaruuteen vahvasti omaan tekemiseensä luottaen antamatta muiden tekemisten horjuttaa. CHL- ja Liiga-mestaruus samana keväänä ovat vakuuttava työnäyte organisaation tekemisen laadusta. Pelikirjassa oli jo riittävästi sivuja, että voitiin sopeutua vastustajien otteisiin niin Liigassa kuin CHL:ssäkin.
Tapolan joukkueeseen hitsaama pelitapa on tuttu jo vanhastaan. Se ei enää yllättänyt ketään, että Tapolan joukkue osaa rautaisen viisikkopuolustuksen. Se ei liene ollut yllätys kenellekään, että Tapolan joukkue osasi johtoasemassa hallita peliä laadukkaalla koko kentän puolustuksella. Tänä vuonna joukkuetta saatiin vahvistettua vielä napsun laadukkaammalla pelaajamateriaalilla. Lehterä, Merelä, Savinainen, Levtchi, Ojamäki, Kemiläinen, Seppälä, Heljanko, Rauhala.... Tapparalla oli tarjota laatua ympäri kokoonpanoa, jopa rotaatiossa. Vaikka laatua oli paljon, niin ei silti voida puhua vain tähtipelaajien hankkimisesta pelaajien hankkimisen ilosta. Tapparan joukkueen roolitukset tällä kaudella napsuivat aika kivasti kohdilleen. Oli hyökkäyspään erikoisosaamista niin pakistossa kuin hyökkäyksessäkin. Hyökkäyksessä oli pelintekijää, maalintekijää kuin maalinedustan vääntäjiäkin. Oli puolustuspään osaajat hyökkääjissä ja puolustajissa. AV- ja YV-rooleihin löytyi specialistinsa. Kauden aikaiset hankinnat tuotiin tarpeeseen, eikä kukaan nyt esimerkiksi niitä Davidssoneja enää kyseenalaistamassa liene. Laadukasta tekemistä joukkueen kasaamisesta kaukaloon asti.
Reiluun vuoteen Tapparan edustusjoukkueen saldoksi jäi:
Liigan runkosarjavoitto, x 2
Liigan mestaruus, x 2. Pudotuspeleissä -22/-23 yksikään Tapparan sarjoista ei venynyt kuudenteen otteluun. 24-5 otteluvoitot kahden kevään pudotuspelisaldona.
CHL-mestaruus -23, CHL-hopea -22
Ei huono.