Meillä on yhteinen tili, josta maksellaan pääasiassa laskut ja perheen yhteiset menot. Lisäksi kummallakin omat pankkitilinsä, jonne mm. kummankin palkka menee. Kummallakin on oma asuntolainansa ja niitä lyhennellään omilta tileiltä. Toinen tienaa 2-3 kertaa enemmän kuin toinen, toisaalta enemmän tienaavan menotkin ovat suuremmat ja siirtää suuremman summan yhteiselle tilille. Toinen siirtää, jos on tarvetta. Toinen käy enemmän kaupassa kuin toinen ja maksaa enemmän ostoksia omalta tililtään kuin yhteiseltä tililtä. Toinen (en minä) ostelee enemmän turhuuksia ja tuhlaa surutta kalliimpiin vaatteisiin. Toinen maksaa enemmän lasten vaatteita. Luottokorttimaksut pyritään maksamaan yhteiseltä tililtä, mutta jos on tullut ylilyöntejä tai on jotakin matkoja, kortinhaltija joko maksaa koko laskun omalta tililtään tai laittaa yhteiselle tilille lisää rahaa. Pääasiassa omat "turhat menot" kumpikin maksaa omalta tililtään. Avioehto löytyy, tosin se suojaa vain perittävää omaisuutta ja on ollut kummankin tahdon mukainen. Kumpikaan ei koe ole oikeutettu toisen vanhempien omalla työllä ansaitsemaan omaisuuteen. Toki perintöä voi ainakin teoriassa tulla muualtakin ja avioehto suojaisi myös tällaisissa tapauksissa. Yhteiseen hyvään tuhlattuja perintörahoja ei hyvitetä, mutta käytännössä esim. avioeron sattuessa toisen perintörahoilla ostettu keittiönpöytä menisi lähtökohtaisesti sille, jonka perintörahoilla se on ostettu.
Koskaan ei ole tullut rahasta riitaa enkä oikein näe, että tulisi jatkossakaan. Kun toinen oli yhteisten lapsien ollessa pieniä kotona hoitamassa lapsia, kotihoidontuki ja lapsilisät olivat kokonaan toisen omaa rahaa. Käytännössä mitään ei kuitenkaan jäänyt säästöön. Toimi meillä, koska henkisesti on tärkeää, että kummallakin on jotakin omaa rahaa. Toki kalliimpia pakollisia hankintoja, kuten vaikkapa kunnolliset ulkoilupuvut ja -jalkineet maksoi työssäkäyvä puoliso. Niin kauan kuin kumpikaan ei elä yli varojensa tai tuhlaa rahoja, joita ei oikeasti ole olemassa, kumpaakaan ei varsinaisesti kiinnosta, mihin puoliso omalla työllään ansaitsemansa rahat käyttää. Kaikki perustuu luottamukseen eikä kummallakaan ole puutetta mistään, joten mitään syytä kyttäämisellekään ei ole. Eikä tulisi mieleenkään, että minulla tai puolisollani ei olisi omaa pankkitiliä.
Varoittavana esimerkkinä pelkästä yhteisestä tilistä voin kertoa tarinan pariskunnasta, joka oli yli 20v. yhdessä, kunnes erosivat. Miehen pankkitili oli jossain vaiheessa muutettu yhteiseksi tiliksi ja molemmilla oli siihen käyttöoikeus. Välit olivat erotessa ja eron jälkeen erittäin tulehtuneet. Mies otti itsellään alunperin olleen tilin jälleen omaan käyttöönsä, kun avioero oli saanut lainvoiman ja omaisuus jaettu. Välit ex-vaimoon, lastensa äitiin siis, säilyivät varsin viileinä. Tapasivat seuraavien 20v. aikana muutamia kertoja jossain sukujuhlissa, mutta eivät asioineet muuten keskenään. Mies meni uudelleen naimisiin ja eli saman naisen kanssa yhdessä 20v. aina kuolemaansa saakka. Kun pesää sitten alettiin selvittää, kävi ilmi, että miehen pankkitilin käyttöoikeudet olivatkin kaikki nämä vuodet olleet myös ex-rouvalla. Asiaa ei siis oltu viety kokonaan loppuun n. 20v, aikaisemmin. Rahaa ei ollut hirveitä määriä, alle 20 000€, mutta ihan kohtuullinen summa kuitenkin. Kun ex-rouva sai tietää asiasta, hän ilmoitti heti, että puolet rahoista ovat hänen, koska rahat ovat olleet yhteisellä tilillä. Lain mukaanhan puolet tilin rahoista olivat hänen, vaikka käytännössä mies oli tienannut ko. rahat sinä aikana, kun häntä ei olisi ex-rouva voinut vähempää kiinnostaa. Tilin varat pistettiin siis puoliksi ja pesän osakkaat, yhteensä 3 henkilöä, perivät kukin1/3 50%:sta tilillä olleista rahoista. Käytännössä voidaan sanoa, että ex-rouva varasti rahat ennen kaikkea omilta lapsiltaan. Ex-rouva oli oikeasti sitä mieltä, että hänellä on oikeus rahoihin, koska hänen elämänsä on ollut yhtä kärsimystä. Ja tästä kärsimyksestä hän syytti ex-miestään, vaikka asia ei varsinaisesti ihan niinkään ollut. Mutta itse hän uskoi omaan asiaansa niin vahvasti, ettei nähnyt omassa toiminnassaan mitään arvelluttavaa. Lakihan oli hänen puolellaan! Kannattaa siis aina huolehtia, että asiat hoidetaan loppuun asti, sillä joskus ihmiset ja asiat muuttuvat niin paljon, että yhteiselo käy hankalaksi ja jos asioita ei saata loppuun, voi käydä kuten esimerkissäni. Mielestäni on myös erittäin tärkeää miettiä erilaisia "kauhuskenaarioita" valmiiksi jo silloin, kun kaikki asiat ovat hyvin.