euron kolikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia Flyers
Hyvä, ettei Lamoriello manageroi montrealissa. Laskujeni mukaan rosteriin mahtuis 15 pelaajaa.
Kyseinen pelaaja on Anssi Salmela ja muistaakseni nämä vaatimukset ovat nimenomaan Lamoriellon suunnalta.Devilsin omistajalla taisi olla enemmänkin näitä pinttymiä. Oliko jopa niin että kaikkien luistimien piti olla kaikissa Devilsin tapahtumissa mustia. Muistelisin jonkun pelaajan kertoneen huoltajien värjänneen tämän eriväriset luistimet tietämättään mustiksi. Lisäksi pelinumeroissa oli suosittu mahdollisimman pieniä lukuja?
Ja Kipper veti aina pelin jälkeen tölkin Cocista.Myös Tim Thomasilla oli aina sama pre-game ateria: juustohampurilainen.
Lähtisin vittuun tuollaisesta joukkueesta.
Ehkä se pelipaikka NHL-joukkueessa on kuitenkin tärkeämpi kuin numero paidassa.
Myös Capitalsissa pelataa todella suurilla numeroilla.
Tuo tiivistää oikeastaan kaiken sanomasi. Jos et perinteitä ymmärrä ja sitä kanadalaista mentaliteettia niiden takana, niin eihän sillä ole mitään väliä. Ei Montrealissakaan pelattaisi jenkkifutisnumeroilla jollei olisi pakko. Jääkiekossa vaan on numerot annettu 2-29 kenttäpelaajille ja 1, 30, 35 maalivahdille. Kanadalainen mentaliteetti pelipaitojen suhteen on ollut se että se paita jota pelaaja kantaa on arvokkaampi kuin pelaaja itse, koska se edustaa organisaatiota ja erityisesti joukkuetta joka on kaikkein tärkein ei yksittäinen pelaaja, kuten jenkkiurheilulajeissa joka on yksilökeskeistä. Suuria numeroita pidetään(ainakin niiden henkilöiden otannalla joiden kanssa olen asiasta keskustellut) Kanadassa juuri jenkkifutisnumeroina joka kuvastaa juuri yksilökeskeisyyttä. Joukkueen pelipaita on edelleen suurin symboli joukkueesta, joten sen merkitys on äärimmäisen suuri, niin pelaajille kuin faneille.Mitä väliä?
Mitä väliä?
Martin Brodeur joi pelipäivänä (vähintään) kolme Spriteä. Yksi ennen peliä, toinen ensimmäisen erän jälkeen ja kolmas toisella erätauolla. En tiedä onko tuo nyt taikauskoa vai vain pinttynyt tapa, mutta tämän ketjun kamaa kuitenkin.Ja Kipper veti aina pelin jälkeen tölkin Cocista.
Devils on oma suosikki jengi NHL:lässä, mutta kyllä täytyy sanoa partaa useamman vuoden pitäneenä toi ulkonäköön puutuminen menee tässä tapauksessa jo osastoon "asiat jotka ei nyt vältämättä työnantajalle kuullu". Siistiä pukeutumista voi kyllä vaatia. Mutta kun tossa duunissa ei kuitenkaan olla mitään asiakaspalvelijoita taikka pitkä tukka/parta aiheuta mitään terveyllistä haittaa, niin on toi sääntö omasta mielestä aikansa elänny.Pienet perinteiset pelinumerot, ulkonäkömääräykset (eli hiusten ja parran pituus) jne. Tarkoitus noilla kaikilla säännöksillä on, että kukaan ei nouse liikaa joukkueen yläpuolelle ja että kaikki toiminta tähtää voittamiseen.
Tuo tiivistää oikeastaan kaiken sanomasi. Jos et perinteitä ymmärrä ja sitä kanadalaista mentaliteettia niiden takana, niin eihän sillä ole mitään väliä. Ei Montrealissakaan pelattaisi jenkkifutisnumeroilla jollei olisi pakko. Jääkiekossa vaan on numerot annettu 2-29 kenttäpelaajille ja 1, 30, 35 maalivahdille. Kanadalainen mentaliteetti pelipaitojen suhteen on ollut se että se paita jota pelaaja kantaa on arvokkaampi kuin pelaaja itse, koska se edustaa organisaatiota ja erityisesti joukkuetta joka on kaikkein tärkein ei yksittäinen pelaaja, kuten jenkkiurheilulajeissa joka on yksilökeskeistä. Suuria numeroita pidetään(ainakin niiden henkilöiden otannalla joiden kanssa olen asiasta keskustellut) Kanadassa juuri jenkkifutisnumeroina joka kuvastaa juuri yksilökeskeisyyttä. Joukkueen pelipaita on edelleen suurin symboli joukkueesta, joten sen merkitys on äärimmäisen suuri, niin pelaajille kuin faneille.
Eiköhän kyseisen numeron kaksimielinen merkitys ole aika iso syy numeron epäsuosiolle. Sitä nyt en ihmettele jos jossain alasarjoissa tuota käytetään. Etenkin junnusarjoissa tuota nyt varmasti näkee koska hehheh kjeh kjeh.Numeron 69 epäsuosio pääsarjatasolla on aina pikkasen ihmetyttäny kun kyseistä numeroa nyt näkee alasarjojen lätkä-, säbä- ja fudiskentillä hyvin usein.
Sisäinen ristiriita hyvinkin havaittavissa viestissäni, kiitos tästä. Ensimmäisellä kappaleella en kuitenkaan tarkoittanut Devilsiä, enkä yhdysvaltalaista Lou Lamorielloa, vaan oli tarkoitus avata omaa mielikuvaani miksi jääkiekossa ylipäätään halutaan käyttää pieniä numeroita. Kun avasin kuvaani kanadalaisesta mentaliteetistaa tarkoitukseni ei ollut viitata millään muotoa New Jersey Devilsiin jonka juuret ja pohja on täysin peri amerikkalaiset. Kyllä kanadalaisissakin seuroissa tietenkin oli/on pelaajia jotka ovat nousseet ikoniseen asemaan ja ovat tietyllä tavalla joukkuetta suurempia. Perinteitä yritin edellisessä viestissäni tuoda esille, vaikkakin huonosti ja kärkkäästi kirjoitettuna. Mutta kun tunteen palo otti itseni valtaan, kun joku kehtaa sanoa että "suksisin vittuun" NHL joukkueesta jos siellä on jotain sääntöjä. Itse jos pääsisin edes Bell Centerin pukukoppiin käymään niin olisin valmis vaikka ne hiukseni ajamaan siistiksi.En kiellä etteikö kanadalaiset ajattelisi näin, mutta New Jersey Devils on kuitenkin organisaatio joka ei ole olemassa olonsa aikana sijainnut koskaan Kanadassa, ja jolla ei todellakaan ole yhtä historiallisia juuria ja perinteitä kuin vaikka Canadiensillä tai Maple Leafsilla. Ja käsittääkseni nämä Devilsin säännöt ovat nimenomaan Lou Lamoriellon sanelemat, eivät minkään perinteiden joten minustakin ne tuntuvat todella hupsuilta.
Ja jotenkin tuo sanomasi "Kanadalainen mentaliteetti pelipaitojen suhteen on ollut se että se paita jota pelaaja kantaa on arvokkaampi kuin pelaaja itse" saa asian kuulostamaan juuri päinvastaiselta, kun siellä kuitenkin on esim. Jagr johon tämä Lamoriellon sääntö ei päde. Eli voiko se pelaaja kuitenkin olla "suurempi" kuin seura.
Sisäinen ristiriita hyvinkin havaittavissa viestissäni, kiitos tästä. Ensimmäisellä kappaleella en kuitenkaan tarkoittanut Devilsiä, enkä yhdysvaltalaista Lou Lamorielloa, vaan oli tarkoitus avata omaa mielikuvaani miksi jääkiekossa ylipäätään halutaan käyttää pieniä numeroita. Kun avasin kuvaani kanadalaisesta mentaliteetistaa tarkoitukseni ei ollut viitata millään muotoa New Jersey Devilsiin jonka juuret ja pohja on täysin peri amerikkalaiset. Kyllä kanadalaisissakin seuroissa tietenkin oli/on pelaajia jotka ovat nousseet ikoniseen asemaan ja ovat tietyllä tavalla joukkuetta suurempia. Perinteitä yritin edellisessä viestissäni tuoda esille, vaikkakin huonosti ja kärkkäästi kirjoitettuna. Mutta kun tunteen palo otti itseni valtaan, kun joku kehtaa sanoa että "suksisin vittuun" NHL joukkueesta jos siellä on jotain sääntöjä. Itse jos pääsisin edes Bell Centerin pukukoppiin käymään niin olisin valmis vaikka ne hiukseni ajamaan siistiksi.
Toinen kappaleeni kyllä koski juuri Lou Lamoriellon tapaa asettaa sääntöjä joukkueenseensa, joka on mielestäni täysin perusteltua ottaen palkkauksen huomioon. Jos siis säännöt pätevät kaikkiin saman arvoisesti. Mutta aika on ehkäpä ajanut minun ja minun kaltaisesti ajattelevien ohi, koska jääkiekkokin on nykyään tuote jota pyritään myymään parhaimmalla mahdollisella tavalla, varsinkin Yhdysvaltain markkinoille, joka vaatii juuri ikonisia henkilöitä. Tähän suuntaan on menty, kuten palkkauksesta huomaa. Mutta tämä menee jo täysin offtopicin puolelle. Se tietenkin on eri kysymys tuleeko Devilsin pitäytyä näissä säännöissä, sen jälkeen kuin Lou on paikkansa jättänyt. Jos paikan ottaa joku paljon modernimpi GM niin ei mielestäni.
Mitään merkitystähän näillä kaukalon ulkopuolisilla säännöillä ei ole pelin kannalta, muuta kuin ehkä se että ne luo mielenrauhaa. Ei sillä pelin kannalta ole väliä, että onko se paita lattialla tai teinitähti seuranlogon päällä tai näytät kolme kuukautta metsässä asuneelta. Silti nämä asiat herättävät tunteita niin pelaajissa, kuin varsinkin faneissa.
Tuo tiivistää oikeastaan kaiken sanomasi. Jos et perinteitä ymmärrä ja sitä kanadalaista mentaliteettia niiden takana, niin eihän sillä ole mitään väliä.
Mutta eikös sitten voisi ajatella tämän johtajan nostavan itsenä seuran yläpuolelle? Tai kenties tämä johtaja sitten on hobbeslaisen suvereenin asemassa, edustaen koko seuraa ja näin hänen tekonsa olisivatkin ikään kuin seuran tekoja.Kun on johtanut Devilsiä vuosikymmeniä ja menestystäkin tullut niin silloin voi autoritäärinen johtaja tälläisiä sääntöjä yksipuolisesti ilmoittaa sanoen että se kuuluu seuran kulttuuriin joka alkaa toimistolta jä päättyy joukkueeseen pointtina että se joukkue tulee ennen yksilöitä. Mielestäni ihan OK. Tuskin Lamoriello kuitenkaan tälläisiä vaati 80-luvulla.
Montreal Canadiensin Joe Lamb pelasi # 99 jo 30-luvulla.Jännää, että muuan kanadalainen Wayne Gretzky pelasi jo 70-luvulla numerolla 99.
#99 ja #66 olivat suuria poikkeuksia 80-luvulla. Ja kyllähän ensimmäiset jalkapallonumerot nähtiin jo 70-luvulla, kuin Phil Esposito otti Rangerissa käyttöönsä #77. Mutta vasta 90-luvulla ja eurooppalaisten tultua alkoi tuo numeroralli.Jännää, että muuan kanadalainen Wayne Gretzky pelasi jo 70-luvulla numerolla 99. Se niistä kanadalaisista perinteistä. Entäpä Mario Lemieux?
Mutta eikös sitten voisi ajatella tämän johtajan nostavan itsenä seuran yläpuolelle? Tai kenties tämä johtaja sitten on hobbeslaisen suvereenin asemassa, edustaen koko seuraa ja näin hänen tekonsa olisivatkin ikään kuin seuran tekoja.
Mutta vasta 90-luvulla ja eurooppalaisten tultua alkoi tuo numeroralli.
Kas kun Lamoriello ei ole ymmärtäny kieltää europelaajat. Kaiken maailman Ilkka Pikkaraisetkin käyny Devilseissä pyörähtämässä.