Vahinko korjattu, eli levyarvosteluja!
Eläköön kirjastolaitos! Nimittäin Tampereen Metso-kirjasto on onnistunut laajentamaan musiikkitietoisuuttani erittäinkin paljon. Nykyisistä suosikkibändeistäni Crowded House, Electric Light Orchestra, Television, Talking Heads, Traffic, Kate Bush ja vaikkapa Limonadi Elohopea ovat löytyneet Metson valikoimasta. Kiitoksia! Noin viikko sitten kävin lainaamassa 15 levyä. Osa oli kokoelmia joita en arvostele, mutta lisään mukaan pari juuri ostamaani levyä.
Tom Waits: Rain Dogs
Tämän ostin. 19 biisiä, kaikki hyviä, muutama erinomainen, kuten vaikkapa Cemetery Polka ja Hang Down Your Head. Kuten Cult-lehdessä joku sarkastisesti mainitsi, kaksikymppiä täytettyään ihminen innostuu Tom Waitsista koska Waits on nero ja jumala. Tottahan se on. Jos ette Waitsia tunne niin opetelkaa tuntemaan!
Kent: Isola
Vähän otin tämän kanssa riskin, eikä aivan kolahtanut ensimmäisillä kolmella kerralla. Ehkä ehdin innostua tästä vielä, mutta Kent ei ole tunnelmanluonnissa Radioheadin tasoa, eikä sävelkynäkään ole aivan huippujen luokkaa, joten tulos on keskinkertainen.
Ja ne kirjastosta lainatut:
George Harrison: Cloud Nine
Kannen hirveä kasariposeeraus melkein pelotti jättämään levyn hyllyyn, mutta olihan Yrjöön tutustuttava. Enkä kadu! Levyn 11 biisistä nauhoitin c-kasetille kahdeksan. Kaiken kruunasi se, että vasta levyn 11. biisi oli minulle aiemmin tuttu, joten lopussa oli vielä kiva yllätys. Levyn tuottajana on NERO Jeff Lynne, joten kun hänen velhoilunsa koneiden kanssa yhdistetään Harrisonin sävellahjaan, niin hyvä tulee. Levyllä mukana myös eräät Starr, Clapton ja Elton John. Tästäkään levystä ei ollut ennakkokäsitystä, joten todella mukava lisä tietoisuuteeni tämäkin. Melkein neljän tähden levy.
Muse: Showbiz
Vaikka kuinka tätä bändiä haukutaan, niin levyn kolme ekaa biisiä ovat mainioita: Sunburn on instant-klassikko, mutta myös Muscle Museum ja Fillip pärjäävät vaikkapa Coldplaylle ja Radioheadille. (Mainitsin R:n jo toisen kerran!) Näiden kolmen ekan raidan jälkeen veto hyytyy, joten tulos on melko tavallinen ahdistus-pop-levy.
The Band: Stage Fright
Zimmermanin Robertin taustabändin tuntemattomampi levy. Olisi pitänyt jaksaa kuunnella useammin jotta tästä saisi jotain irti. Taattua laatua, Trafficia juurevampaa, mutta silti samaa sarjaa.
The Band: Music From Big Pink
Bändin klassikko, sisältää mainion the Weightin ja Ab Fab tv-sarjasta tutun This Wheel´s on Fire:n. Tämäkin vaatisi lisää aikaa, mutta hyvä levy on kyseessä näin parin läpiviennin perusteella.
Spin Doctors: Pocket Full of Kryptonite
Kaikki tuntevat kolme biisiä täältä: Jimmy Olson´s Blues, Little Miss Can´t Be Wrong ja Two Princes. Kolme erittäin hienoa, jytävää klassikkoa. Varsinkin kahden ensin mainitun sanat ovat mainiot. Muuten levy on sitten aika tiluttelua ja fiilistelyä, enkä pahemmin innostunut. Ehkäpä Spin Doctors onkin parhaimmillaan kokoelmalla. Viime vuonna professori sanoi luennolla mitä Spin Doctors tarkoittaa, mutta olenpahan senkin jo unohtanut.
Sheryl Crow: Tuesday Night Music Club
Nimibiisistään levy tunnetaan, mutta kiekon paras kappale on ehdottomasti avausraita Run, Baby, Run. Muutenkin ihan kivaa, vaikka ihan kivaksi tuskin on tarkoitettu. Sheryl on kauniimpi kuin Alanis, mutta Alaniksella on paremmat biisit. Ainakin Jagged Little Pillillä.
Poverty Stinks: L´Epoque du Pop
Tätä diggasin aikoinaan, mutta tämän bändin alkuaikojen katsauksen jälkeen on tunnustettava, että vain Summer Will Never End toimii. Se onkin sitten sitäkin parempi biisi, ehkä maailmanhistorian kymmenen parhaan joukossa. Sille listalle on tosin tungosta. Ainakin bändi voi olla ylpeä siitä, että on tehnyt yhden Täydellisen Pop-biisin. Levyltä löytyy kappale nimeltä Paranoid. Kyllä, on se. Valitettavasti.
Michael Jackson: Bad
Oikeastaan haluaisin tutustua Möykkääliin aikana kun tulkinnassa oli sielua vielä, eli kun mies oli vielä poika ja lauleskeli Jackson Fivessa. Mutta olihan Jacksonin ukon poikaan tutustuttava jotenkin, ja Bad sattui kouraan. Kyllähän kundi osaa, mutta ei tämä minuun makuuni ole. Smooth Criminal on levyn parasta antia.
Terrorvision: How to Make Friends and Influence People
Aikoinaan kun minua painostettiin lähtemään tanssilavoille dokaamaan, myönnyin sen verran, että lähden völjyyn jos Terrovision on soittamassa. Ei ole bändiä Halkosaaressa tai Evijärven Nuorisoseuralla näkynyt, joten meikältä on bändit livenä kuulematta ja ensi känni ottamatta. Yhtyeestä innostuin kun UpTeekki sitä voimasoitti, mutta sittemmin parempaakin musiikkia on stereoihini tiensä löytänyt. No joo, Rock n´ Rollia, sitä aina tarvitaan.
Pete Seeger: Greatest Hits
Äh, vanha mies veivaa folkkia. Hyviä sävellyksiä, mutta papan pelleily ei uppoa. Kyllä Turn!Turn!Turn! sentään on ihan eri asia Byrdsin esittämänä.
Move: Collection
Bändi, joka on tehnyt Blackberry Wayn, ansaitsee paikan maailmanhistoriassa. Ja onhan poppoo säveltänyt kymmenisen mukavasti rullaavaa pop n´ poll-kappaletta. Koko kokoomalevyä hyviä biisejä ei ole.
Heart: Brigade
Kauhee, kasaria karmeimmillaan. Tai ei nyt ihan, mutta selkeästi vanhentunutta pehmo-rockia. Sentään Bon Jovia parempaa. Näpit irti tästä!
Eläköön kirjastolaitos! Nimittäin Tampereen Metso-kirjasto on onnistunut laajentamaan musiikkitietoisuuttani erittäinkin paljon. Nykyisistä suosikkibändeistäni Crowded House, Electric Light Orchestra, Television, Talking Heads, Traffic, Kate Bush ja vaikkapa Limonadi Elohopea ovat löytyneet Metson valikoimasta. Kiitoksia! Noin viikko sitten kävin lainaamassa 15 levyä. Osa oli kokoelmia joita en arvostele, mutta lisään mukaan pari juuri ostamaani levyä.
Tom Waits: Rain Dogs
Tämän ostin. 19 biisiä, kaikki hyviä, muutama erinomainen, kuten vaikkapa Cemetery Polka ja Hang Down Your Head. Kuten Cult-lehdessä joku sarkastisesti mainitsi, kaksikymppiä täytettyään ihminen innostuu Tom Waitsista koska Waits on nero ja jumala. Tottahan se on. Jos ette Waitsia tunne niin opetelkaa tuntemaan!
Kent: Isola
Vähän otin tämän kanssa riskin, eikä aivan kolahtanut ensimmäisillä kolmella kerralla. Ehkä ehdin innostua tästä vielä, mutta Kent ei ole tunnelmanluonnissa Radioheadin tasoa, eikä sävelkynäkään ole aivan huippujen luokkaa, joten tulos on keskinkertainen.
Ja ne kirjastosta lainatut:
George Harrison: Cloud Nine
Kannen hirveä kasariposeeraus melkein pelotti jättämään levyn hyllyyn, mutta olihan Yrjöön tutustuttava. Enkä kadu! Levyn 11 biisistä nauhoitin c-kasetille kahdeksan. Kaiken kruunasi se, että vasta levyn 11. biisi oli minulle aiemmin tuttu, joten lopussa oli vielä kiva yllätys. Levyn tuottajana on NERO Jeff Lynne, joten kun hänen velhoilunsa koneiden kanssa yhdistetään Harrisonin sävellahjaan, niin hyvä tulee. Levyllä mukana myös eräät Starr, Clapton ja Elton John. Tästäkään levystä ei ollut ennakkokäsitystä, joten todella mukava lisä tietoisuuteeni tämäkin. Melkein neljän tähden levy.
Muse: Showbiz
Vaikka kuinka tätä bändiä haukutaan, niin levyn kolme ekaa biisiä ovat mainioita: Sunburn on instant-klassikko, mutta myös Muscle Museum ja Fillip pärjäävät vaikkapa Coldplaylle ja Radioheadille. (Mainitsin R:n jo toisen kerran!) Näiden kolmen ekan raidan jälkeen veto hyytyy, joten tulos on melko tavallinen ahdistus-pop-levy.
The Band: Stage Fright
Zimmermanin Robertin taustabändin tuntemattomampi levy. Olisi pitänyt jaksaa kuunnella useammin jotta tästä saisi jotain irti. Taattua laatua, Trafficia juurevampaa, mutta silti samaa sarjaa.
The Band: Music From Big Pink
Bändin klassikko, sisältää mainion the Weightin ja Ab Fab tv-sarjasta tutun This Wheel´s on Fire:n. Tämäkin vaatisi lisää aikaa, mutta hyvä levy on kyseessä näin parin läpiviennin perusteella.
Spin Doctors: Pocket Full of Kryptonite
Kaikki tuntevat kolme biisiä täältä: Jimmy Olson´s Blues, Little Miss Can´t Be Wrong ja Two Princes. Kolme erittäin hienoa, jytävää klassikkoa. Varsinkin kahden ensin mainitun sanat ovat mainiot. Muuten levy on sitten aika tiluttelua ja fiilistelyä, enkä pahemmin innostunut. Ehkäpä Spin Doctors onkin parhaimmillaan kokoelmalla. Viime vuonna professori sanoi luennolla mitä Spin Doctors tarkoittaa, mutta olenpahan senkin jo unohtanut.
Sheryl Crow: Tuesday Night Music Club
Nimibiisistään levy tunnetaan, mutta kiekon paras kappale on ehdottomasti avausraita Run, Baby, Run. Muutenkin ihan kivaa, vaikka ihan kivaksi tuskin on tarkoitettu. Sheryl on kauniimpi kuin Alanis, mutta Alaniksella on paremmat biisit. Ainakin Jagged Little Pillillä.
Poverty Stinks: L´Epoque du Pop
Tätä diggasin aikoinaan, mutta tämän bändin alkuaikojen katsauksen jälkeen on tunnustettava, että vain Summer Will Never End toimii. Se onkin sitten sitäkin parempi biisi, ehkä maailmanhistorian kymmenen parhaan joukossa. Sille listalle on tosin tungosta. Ainakin bändi voi olla ylpeä siitä, että on tehnyt yhden Täydellisen Pop-biisin. Levyltä löytyy kappale nimeltä Paranoid. Kyllä, on se. Valitettavasti.
Michael Jackson: Bad
Oikeastaan haluaisin tutustua Möykkääliin aikana kun tulkinnassa oli sielua vielä, eli kun mies oli vielä poika ja lauleskeli Jackson Fivessa. Mutta olihan Jacksonin ukon poikaan tutustuttava jotenkin, ja Bad sattui kouraan. Kyllähän kundi osaa, mutta ei tämä minuun makuuni ole. Smooth Criminal on levyn parasta antia.
Terrorvision: How to Make Friends and Influence People
Aikoinaan kun minua painostettiin lähtemään tanssilavoille dokaamaan, myönnyin sen verran, että lähden völjyyn jos Terrovision on soittamassa. Ei ole bändiä Halkosaaressa tai Evijärven Nuorisoseuralla näkynyt, joten meikältä on bändit livenä kuulematta ja ensi känni ottamatta. Yhtyeestä innostuin kun UpTeekki sitä voimasoitti, mutta sittemmin parempaakin musiikkia on stereoihini tiensä löytänyt. No joo, Rock n´ Rollia, sitä aina tarvitaan.
Pete Seeger: Greatest Hits
Äh, vanha mies veivaa folkkia. Hyviä sävellyksiä, mutta papan pelleily ei uppoa. Kyllä Turn!Turn!Turn! sentään on ihan eri asia Byrdsin esittämänä.
Move: Collection
Bändi, joka on tehnyt Blackberry Wayn, ansaitsee paikan maailmanhistoriassa. Ja onhan poppoo säveltänyt kymmenisen mukavasti rullaavaa pop n´ poll-kappaletta. Koko kokoomalevyä hyviä biisejä ei ole.
Heart: Brigade
Kauhee, kasaria karmeimmillaan. Tai ei nyt ihan, mutta selkeästi vanhentunutta pehmo-rockia. Sentään Bon Jovia parempaa. Näpit irti tästä!
Viimeksi muokattu: