Tämä juttu oli alunperin tuolla IFK-ketjussa, mutta päätin siirtää sen myönteisen vastaaoton johdosta omaan ketjuunsa.
Viime vuosina yksi suomalaisen jääkiekkoilun ykköspuheenaiheita on ollut nuorien pelaajien mahdollisuudet nousta liigaan. Tähän asiaan usein tarjotaan lääkkeenä ulkomaalaiskiintiön pienentämistä, mutta nyt päätin tuoda myös oman, hieman eriävän, ehdotelmani vihdoin julki.
Usein puhutaan siis paljon kuinka ulkomaalaiset, rahalla ostetut pelaajat, vievät junioreiden pelipaikat liigasta. Minä en ymmärrä, mikä ero siinä sitten on viekö pelipaikan isolla rahalla ostettu ulkomaalainen vai isolla rahalla ostettu kotimainen pelaaja? Lopputulos on sama - lahjakkaatkaan juniorit eivät saa välttämättä peliaikaa. Se että onko mahdollisesti hankittu ulkomaalainen sitten floppi ei myöskään muuta asiaa, sillä lähes yhtä usein myös muualta hankittu kotimainen pelaaja voi ns. flopata. Esimerkiksi katsokaapa Jokereiden tämän hetkistä rosteria(+Hentunen ja Niemi). Joukkueessa ei ole kuin yksi ulkomaalainen, mutta siltikään seuran omat juniorit eivät tule pääsemään kummoisille peliajoille. Syy ei siis voi olla vain ulkomaalaiskiintiössä.
Minulla olisi tähän tilanteeseen ehdottaa ainakin jonkinlaista ratkaisua, jolla taattaisiin lahjakkaille junioreille ainakin hieman paremmat mahdollisuudet liigaan sekä laitettaisiin seurajohtajat puntaroimaan muualta hankittavia pelaajia hieman enemmän.
Ehdotus: Systeemi 28
1. Jokainen joukkue voi solmia kautta kohden vain 28(3+25) sopimusta. Mikäli joukkue ei täytä kiintiötään sopimuksilla, se voi käyttää vapaat paikat myös suojaamalla 18 vuotta täyttäneitä junioripelaajiaan.
2. 18 vuotta täyttänyt junioripelaaja saa siirtyä ilmaiseksi haluamaansa seuraan, mikäli hän ei ole omassa seurassaan noiden 28 pelaajan joukossa, jotka ovat sopimuksessa tai jotka on suojattu. Toisin sanoen kasvattajaseura ei ole oikeutettu kasvattajakorvaukseen, mikäli se ei suojaa 18 vuotta täytänyttä pelaajaansa.
3. 18 vuotta täyttänyt suojattu pelaaja voi siirtyä haluaamaansa seuraan, mikäli hän ei ole saanut vanhalta seuraltaan haluamansa kaltaista sopimusta tiettyyn päivämäärään mennessä(esim. 15.7.) Tällöin vanha seura on oikeutettu kasvattajakorvaukseen.
4. Yli 21-vuotiaita sopimuksettomia pelaajia ei voi suojata. Mikäli pelaajalla ei ole koskaan ollut liigasopimusta, hän on vapaa siirtymään haluamaansa seuraan ilman korvausta.
5. Seurojen tulee ilmoittaa sopimuspelaajansa sekä mahdollisesti suojaamansa juniorit tiettyyn päivämäärään mennessä(esim 30.6.), jonka jälkeen suojaamattomat pelaajat ovat vapaita siirtymään ilmaiseksi haluamaansa seuraan.
6. Suojaamattomat junioripelaajat voivat siirtyä vapaasti kilpailevaan seuraan tiettyyn päivämäärään asti(esim.30.9.), jonka jälkeen he voivat solmia vain juniorisopimuksen vanhan seuransa kanssa tai siirtyä alemmalle sarjatasolle korvauksetta tai kilpailevaan seuraan korvausta vastaan.
7. Kauden aikana loukkaantuneen pelaajan(28) saa korvata väliaikaisesti omalla juniorilla. Mikäli loukkaantuneen pelaajan tilalle hankitaan uusi pelaaja organisaation ulkopuolelta, jo loukkaantunut pelaaja ei voi enää kyseisellä kaudella esiintyä joukkueessa.
8. Siirtokorvauksia ei makseta. Vain kasvattajakorvaus sekä ns. 1. siirron korvaus(Pelaajasta, joka on hankittu alemmalta sarjatasolta liigaan ja siirtyy uuteen liigaseuraan. Pelaajasta, joka on siirtynyt seuraan suojaamattomana juniorina siirtyessään uuteen liigaseuraan, joka ei ole alkuperäinen kasvattajaseura)
Selvennyksiä:
Pelaajan suojaus ei tarkoita sitä, etteikö 18 vuotta täyttänyt sopimukseton pelaaja saisi itse valita seuraansa. Tuo suojaus vain takaisi sen, että kasvattajaseura olisi oikeutettu kasvattajakorvaukseen. Alle 18-vuotiaita pelaajia ei tarvitsisi suojata, mutta he olisivat tietysti vapaita lähtemään minne haluavat kasvattajakorvausta vastaan, aivan kuten nykyisinkin. Tätähän ei voida EU:n piirissä pahemmin rajoittaakaan. Jonkinlaisia palkkarajoja sekä valvontaa toki tuo systeemi toisi mukanaan, sillä nykyisin monille A-junioreillekin maksetaan jonkinlaista korvausta, vaikka he eivät varsinaisia edustusjoukkueen sopimuspelaajia olekaan.
Seuraus: (Esimerkki)
Kyseisen kaltaisen järjestelmän vallitessa joukkueet joutuisivat tarkasti harkitsemaan kuinka monta pelaajaa kannattaa seuraan tuoda vuosittain ulkopuolelta. Kannattaako hankkia Pesonen, kun omissa junioreissa olisi 18-vuotias Bergenheim, joka saatettaisiin näin menettää 28 pelaajan kiintiön vuoksi muutoin ilmaiseksi muualle.
Tässä nyt siis karkea ja vielä selkeästi keskeneräinen ja hiomaton luonnos ideasta, jolla seurat joutuisivat todellakin harkitsemaan, mikä on järkevää. Mielestäni kuitenkin edellämainitun kaltainen systeemi palvelisi sm-liigaa nimenomaan nuoria pelaajia kehittävänä sekä myös sarjan tasaisuutta parantavana järjestelmänä. Ulkomaalaiskiintiön pienentäminen ei poistaisi ongelmia, mutta lisäisi toki seurojen eriarvoisuutta.
Käytännössä tuo esittelemäni systeemi siis hillitsisi seurojen värväystoimintaa, kun se saattaisi olla sitten omista junioreista ja kasvattajarahoistakin pois. Systeemiin pitäisi tietenkin määrätä tietyt päivämäärät, jotka sopisivat yhteen myös NHL-siirtojen kanssa, jotta seurat eivät joutuisi kärsimään siitä, että suojasivat 18-vuotiaan Meikäläisen, joka kuitenkin lähti myöhemmin NHL:ään ja jättivät suojaamatta 18-vuotiaan Virtasen, joka ehti jo siirtyä muualle, mutta jolle nyt olisi ollutkin sitten käyttöä. Systeemi on vielä ns. rakennusvaiheessa, mutta mikäli joku tästä jotain ymmärsi tai sitä kehityskelpoisena piti, niin ei muuta kuin kommenttia, ideoita ja/tai kysymyksiä.
Viime vuosina yksi suomalaisen jääkiekkoilun ykköspuheenaiheita on ollut nuorien pelaajien mahdollisuudet nousta liigaan. Tähän asiaan usein tarjotaan lääkkeenä ulkomaalaiskiintiön pienentämistä, mutta nyt päätin tuoda myös oman, hieman eriävän, ehdotelmani vihdoin julki.
Usein puhutaan siis paljon kuinka ulkomaalaiset, rahalla ostetut pelaajat, vievät junioreiden pelipaikat liigasta. Minä en ymmärrä, mikä ero siinä sitten on viekö pelipaikan isolla rahalla ostettu ulkomaalainen vai isolla rahalla ostettu kotimainen pelaaja? Lopputulos on sama - lahjakkaatkaan juniorit eivät saa välttämättä peliaikaa. Se että onko mahdollisesti hankittu ulkomaalainen sitten floppi ei myöskään muuta asiaa, sillä lähes yhtä usein myös muualta hankittu kotimainen pelaaja voi ns. flopata. Esimerkiksi katsokaapa Jokereiden tämän hetkistä rosteria(+Hentunen ja Niemi). Joukkueessa ei ole kuin yksi ulkomaalainen, mutta siltikään seuran omat juniorit eivät tule pääsemään kummoisille peliajoille. Syy ei siis voi olla vain ulkomaalaiskiintiössä.
Minulla olisi tähän tilanteeseen ehdottaa ainakin jonkinlaista ratkaisua, jolla taattaisiin lahjakkaille junioreille ainakin hieman paremmat mahdollisuudet liigaan sekä laitettaisiin seurajohtajat puntaroimaan muualta hankittavia pelaajia hieman enemmän.
Ehdotus: Systeemi 28
1. Jokainen joukkue voi solmia kautta kohden vain 28(3+25) sopimusta. Mikäli joukkue ei täytä kiintiötään sopimuksilla, se voi käyttää vapaat paikat myös suojaamalla 18 vuotta täyttäneitä junioripelaajiaan.
2. 18 vuotta täyttänyt junioripelaaja saa siirtyä ilmaiseksi haluamaansa seuraan, mikäli hän ei ole omassa seurassaan noiden 28 pelaajan joukossa, jotka ovat sopimuksessa tai jotka on suojattu. Toisin sanoen kasvattajaseura ei ole oikeutettu kasvattajakorvaukseen, mikäli se ei suojaa 18 vuotta täytänyttä pelaajaansa.
3. 18 vuotta täyttänyt suojattu pelaaja voi siirtyä haluaamaansa seuraan, mikäli hän ei ole saanut vanhalta seuraltaan haluamansa kaltaista sopimusta tiettyyn päivämäärään mennessä(esim. 15.7.) Tällöin vanha seura on oikeutettu kasvattajakorvaukseen.
4. Yli 21-vuotiaita sopimuksettomia pelaajia ei voi suojata. Mikäli pelaajalla ei ole koskaan ollut liigasopimusta, hän on vapaa siirtymään haluamaansa seuraan ilman korvausta.
5. Seurojen tulee ilmoittaa sopimuspelaajansa sekä mahdollisesti suojaamansa juniorit tiettyyn päivämäärään mennessä(esim 30.6.), jonka jälkeen suojaamattomat pelaajat ovat vapaita siirtymään ilmaiseksi haluamaansa seuraan.
6. Suojaamattomat junioripelaajat voivat siirtyä vapaasti kilpailevaan seuraan tiettyyn päivämäärään asti(esim.30.9.), jonka jälkeen he voivat solmia vain juniorisopimuksen vanhan seuransa kanssa tai siirtyä alemmalle sarjatasolle korvauksetta tai kilpailevaan seuraan korvausta vastaan.
7. Kauden aikana loukkaantuneen pelaajan(28) saa korvata väliaikaisesti omalla juniorilla. Mikäli loukkaantuneen pelaajan tilalle hankitaan uusi pelaaja organisaation ulkopuolelta, jo loukkaantunut pelaaja ei voi enää kyseisellä kaudella esiintyä joukkueessa.
8. Siirtokorvauksia ei makseta. Vain kasvattajakorvaus sekä ns. 1. siirron korvaus(Pelaajasta, joka on hankittu alemmalta sarjatasolta liigaan ja siirtyy uuteen liigaseuraan. Pelaajasta, joka on siirtynyt seuraan suojaamattomana juniorina siirtyessään uuteen liigaseuraan, joka ei ole alkuperäinen kasvattajaseura)
Selvennyksiä:
Pelaajan suojaus ei tarkoita sitä, etteikö 18 vuotta täyttänyt sopimukseton pelaaja saisi itse valita seuraansa. Tuo suojaus vain takaisi sen, että kasvattajaseura olisi oikeutettu kasvattajakorvaukseen. Alle 18-vuotiaita pelaajia ei tarvitsisi suojata, mutta he olisivat tietysti vapaita lähtemään minne haluavat kasvattajakorvausta vastaan, aivan kuten nykyisinkin. Tätähän ei voida EU:n piirissä pahemmin rajoittaakaan. Jonkinlaisia palkkarajoja sekä valvontaa toki tuo systeemi toisi mukanaan, sillä nykyisin monille A-junioreillekin maksetaan jonkinlaista korvausta, vaikka he eivät varsinaisia edustusjoukkueen sopimuspelaajia olekaan.
Seuraus: (Esimerkki)
Kyseisen kaltaisen järjestelmän vallitessa joukkueet joutuisivat tarkasti harkitsemaan kuinka monta pelaajaa kannattaa seuraan tuoda vuosittain ulkopuolelta. Kannattaako hankkia Pesonen, kun omissa junioreissa olisi 18-vuotias Bergenheim, joka saatettaisiin näin menettää 28 pelaajan kiintiön vuoksi muutoin ilmaiseksi muualle.
Tässä nyt siis karkea ja vielä selkeästi keskeneräinen ja hiomaton luonnos ideasta, jolla seurat joutuisivat todellakin harkitsemaan, mikä on järkevää. Mielestäni kuitenkin edellämainitun kaltainen systeemi palvelisi sm-liigaa nimenomaan nuoria pelaajia kehittävänä sekä myös sarjan tasaisuutta parantavana järjestelmänä. Ulkomaalaiskiintiön pienentäminen ei poistaisi ongelmia, mutta lisäisi toki seurojen eriarvoisuutta.
Käytännössä tuo esittelemäni systeemi siis hillitsisi seurojen värväystoimintaa, kun se saattaisi olla sitten omista junioreista ja kasvattajarahoistakin pois. Systeemiin pitäisi tietenkin määrätä tietyt päivämäärät, jotka sopisivat yhteen myös NHL-siirtojen kanssa, jotta seurat eivät joutuisi kärsimään siitä, että suojasivat 18-vuotiaan Meikäläisen, joka kuitenkin lähti myöhemmin NHL:ään ja jättivät suojaamatta 18-vuotiaan Virtasen, joka ehti jo siirtyä muualle, mutta jolle nyt olisi ollutkin sitten käyttöä. Systeemi on vielä ns. rakennusvaiheessa, mutta mikäli joku tästä jotain ymmärsi tai sitä kehityskelpoisena piti, niin ei muuta kuin kommenttia, ideoita ja/tai kysymyksiä.