synkkä aihe tuli mieleen

  • 931
  • 4

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
Nythän on noin 1. vuosi ja muutaman kuukaudet päälle Jatkoajan tarua takana niin onko kenties ketään meistä poistunut ajasta iäisyyteen? Tuli ihan yhtäkkiä mieleen kun katselin noita käyttäjätietoja ja mietiskelin, että miksihän joku ei tänne kirjoittele, jos on vaivautunut rekisteröitymään....

Onhan kaikki aina mahdollista eikä jääkiekko tunne ikärajoja ja miksei olisi mahdollista nuoremmankin fanin vaihtaa maailmasta toiseen...

En toki "vaadi" tietää, mutta tulipahan tällainen ajatus mieleeni... Aihehan tosiaankin on sen verta erilainen, että sellaiset vastaukset kuten esim. "sejase nimimerkki" on ainakin- ei mielestäni ole oikein sopivaa...

Tästähän voisi jotenkin tehdä Moderaattoreiden sellainen jonkin sortin timeline, minkä jälkeen edellisestä viestistä on kulunut esim. vuosi tai 1.5, tämä nickki poistuisi bitti-taivaaseen. Vai onko tällainen jo käytössä, sillä eihän kovin usein joku meistä poistu vuodeksi pariksi jonnekin niin kauas, ettei löytäisi tietokonetta? Vai onkos toikin mahdollista? Onhan meillä näitä ulkomaan kirjeenvaihtajia muutenkin...


Tietysti jonkinlainen ilmoitus Moderaattoreille poissaolosta, joka on oleva pitkä, olisi kohtelias tapa yrittää säilyttää oma haluamansa nimi, jos tälläinen käytäntö otettaisiin/on? käytössä.


Mutta hieman takaisin aiheeseen. Kuolemahan on se pysäyttävin uutinen suurella osalla ihmisistä. Kun kuulet jonkun kuolleen niin hyvin usein aloittaa sellaisen pienen hiljaisuuden ja muistelee yhteisiä hetkiä ja mitä toinen teki ja mikä teki hänestä hyvän ihmisen, jos siis kyseessä ei ole mikään vihamielinen persoona.

Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että kaikki pahat teot annetaan kuolleen lähipiirissä, ainakin osaksi, anteeksi eikä ole kovin soveliasta heti muistuttaa asiasta, missä hän ei ollut kovin hyvä tai ajattelevainen, koska minun mielestäni ihminen on pohjimmiltaan kuitenkin hyvää tarkoittava. Kohteena toki voi olla toisten ihmisten mukaan outo, mihin tätä omaa "hyvyyttään" ohjaa.

Vainajan teoista tulevat päällimmäisinä, ainakin minulle, juuri nuo hyvät teot. Tietysti riippuu ihmisestä, että minkälainen maailmankatsomus hänellä on, jota hän sitten käyttää ajatuksen juoksussaan....

Hyvää tarkoittavalla en nyt sitten tarkoita toisia aina huomioon ottavia henkilöitä, sillä mitä on hyvä? Senhän voisi riisua lyhykäisesti hyvänolon tunteeseen, eikö? Sitähän varten ihmiset auttavat toisia, jotta toisilla olisi hyvä olla ja samoista syistä jotkut ostavat sen viinapullonsa, jotta heillä olisi hyvä olla. Tuskin kukaan haluaa tehdä kenellekkään pahaa, jos ei saa siitä minkäänlaista tyydytystä vai voiko? Kertokaa esimerkki tai jokin, koska kaikissa surmatöissä on perimmäisenä motiivina se, että joku asia menisi paremmin/hyvin, niin karmealta kuin se kuulostaakin....


Aika moinen päivän aloitus tuli nyt sitten mieleen....
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Synkkä tai ei, niin osa elämää - ja aiheena tärkeä. Tartun teemaan paremmalla ajalla. Täytyy miettiä aloitusviestiäsi tarkoin ja pohtia omia ajatuksia...
 

Jack Daniel's

Jäsen
Suosikkijoukkue
Uudesti syntynyt Jokerit, NY Islanders
Viestin lähetti masaman

Tästähän voisi jotenkin tehdä Moderaattoreiden sellainen jonkin sortin timeline, minkä jälkeen edellisestä viestistä on kulunut esim. vuosi tai 1.5, tämä nickki poistuisi bitti-taivaaseen.

Tätä itsekin aikaisemmin ehdotin ja se tyrmättiin joten ilmeisesti tuota ei ole vielä käytössä.
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti masaman

...Kuolemahan on se pysäyttävin uutinen suurella osalla ihmisistä. Kun kuulet jonkun kuolleen niin hyvin usein aloittaa sellaisen pienen hiljaisuuden ja muistelee yhteisiä hetkiä ja mitä toinen teki ja mikä teki hänestä hyvän ihmisen, jos siis kyseessä ei ole mikään vihamielinen persoona.

Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että kaikki pahat teot annetaan kuolleen lähipiirissä, ainakin osaksi, anteeksi eikä ole kovin soveliasta heti muistuttaa asiasta, missä hän ei ollut kovin hyvä tai ajattelevainen, koska minun mielestäni ihminen on pohjimmiltaan kuitenkin hyvää tarkoittava. Kohteena toki voi olla toisten ihmisten mukaan outo, mihin tätä omaa "hyvyyttään" ohjaa.

Vainajan teoista tulevat päällimmäisinä, ainakin minulle, juuri nuo hyvät teot. Tietysti riippuu ihmisestä, että minkälainen maailmankatsomus hänellä on, jota hän sitten käyttää ajatuksen juoksussaan....

Hyvää tarkoittavalla en nyt sitten tarkoita toisia aina huomioon ottavia henkilöitä, sillä mitä on hyvä? Senhän voisi riisua lyhykäisesti hyvänolon tunteeseen, eikö? Sitähän varten ihmiset auttavat toisia, jotta toisilla olisi hyvä olla ja samoista syistä jotkut ostavat sen viinapullonsa, jotta heillä olisi hyvä olla. Tuskin kukaan haluaa tehdä kenellekkään pahaa, jos ei saa siitä minkäänlaista tyydytystä vai voiko? Kertokaa esimerkki tai jokin, koska kaikissa surmatöissä on perimmäisenä motiivina se, että joku asia menisi paremmin/hyvin, niin karmealta kuin se kuulostaakin....

Kirjoituksessasi oli aika monta erillistä aihetta, mutta muutama sana tästä...
Se on muuten merkillistä, että sama henkilö voidaan vielä elossa ollessaan kokea ikäväksi ihmiseksi, mutta kuoleman jälkeen hänet nähdäänkin loppujen lopuksi hyvänä. Miksi ihmeessä emme voisi jo ELOSSA OLEVILLE osoittaa, että pitää heistä tai ei ainakaan ole katkera/vihainen tms.? Onko se omantunnon puhdistamista, kun ryhdytään kuoleman jälkeen kehumaan ja näkemään ko. henkilö hyvässä valossa? Vai onko kuolema niin suuri elementti, että sen edessä ei "uskalla" ajatella kenestäkään katkerasti?
Kuluneen aforismin mukaan meillä on vain tämä hetki; eilinen on jo ohitse ja huomista vasta odotetaan. Ei ole muuta elettävänä kuin vain ja ainoastaan NYT. Ihminen on kummallinen; tarvitaan KUOLEMA muistuttamaan rajallisuudestamme. Silti emme pidä ihmissuhteitamme siinä kunnossa, että eikö jäisi jotain selvitettävää ja syyllisyyttäkin, jos kuolema "niittää satoaan"...

Synkkää kai se oli tämäkin pohdiskelu...
 

Chip

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Re: Re: synkkä aihe tuli mieleen

Viestin lähetti mauri


Se on muuten merkillistä, että sama henkilö voidaan vielä elossa ollessaan kokea ikäväksi ihmiseksi, mutta kuoleman jälkeen hänet nähdäänkin loppujen lopuksi hyvänä. Miksi ihmeessä emme voisi jo ELOSSA OLEVILLE osoittaa, että pitää heistä tai ei ainakaan ole katkera/vihainen tms.? Onko se omantunnon puhdistamista, kun ryhdytään kuoleman jälkeen kehumaan ja näkemään ko. henkilö hyvässä valossa? Vai onko kuolema niin suuri elementti, että sen edessä ei "uskalla" ajatella kenestäkään katkerasti?
Kuluneen aforismin mukaan meillä on vain tämä hetki; eilinen on jo ohitse ja huomista vasta odotetaan. Ei ole muuta elettävänä kuin vain ja ainoastaan NYT. Ihminen on kummallinen; tarvitaan KUOLEMA muistuttamaan rajallisuudestamme. Silti emme pidä ihmissuhteitamme siinä kunnossa, että eikö jäisi jotain selvitettävää ja syyllisyyttäkin, jos kuolema "niittää satoaan"...

Synkkää kai se oli tämäkin pohdiskelu...

Kaikkein hienointa olis, jos me pystyttäis sanomaan toiselle, että me rakastetaan ja välitetään sillon, kun kumpainenkin on elossa. Ja joskus oikeesti ärsyttää, kun hautajaisissa puolitutut tyypit kertoo, miten ihana ja rakastettava ihminen vainaja oli... Jos ne ei ole pitänyt yhteyttä sillon, kun ihminen oli vielä elossa, niin ei ne hyvä päivä sitä perintöä voi enää senkään jälkeen saada kun se ihminen on kuollut! :mad:
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös