Syöpä – mitä nyt?

  • 232 387
  • 480

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Ajattelin tännekin avautua, kun meikäläisen elämässä alkoi vaihe, jossa vitsit juuttuvat kurkun pohjalle ja aurinkokin näyttää mustalta.
Minä kun olen "siinä iässä", niin kävin kaksi viikkoa sitten lääkärin tutkimuksissa, ihaan vaan ns. vuosihuollossa. Olin jo pitempään kärsinyt sellaisesta vaivasta, että virtsatessa tuntuu omituisesti ettei "kaikki tule ulos".
Lekuri sitten teki tutkimukset... tänään sain tulokset: minulla on ilmeisesti jonkinasteinen kasvain eturauhasessa.

Ei paljon naurata. Ei todellakaan. Tuon tiedon jälkeen tuntuu ettei sitä kusta tule millään ulos, jotenkin kai nyt aivot kieltäytyvät yhteistyöstä alapään letkuosaston kanssa.

Tuli kertaheitolla uusi "sävel" ja raskaampi tunnusmusiikki kesäloman odotukseen. Lisätutkimuksiin menen maanantaina 5.5.

Ei voi mitään, pelottaa niin perkeleesti.

Onko palstalaisilla kokemuksia syöpähoidoista esim. perhepiirissä tai muuten tuttavien kohdalla?

PS: Tyypilliseen suomalaiseen umpimielisyystautiin taipuvaisena en Herr Doktorin diagnoosin jälkeen keksinyt muuta, kuin mennä hakemaan Alkosta ison pullon viskiä. Vaimo on matkoilla sukulaisissa... ainoastaan nuorempi poitsu tulee himaan seurakseni yöksi. Miten minä tämän uutisen kerron? Töihinkin pitäisi mennä heti huomenna aamulla.

PSST: Kaikki IFK-veljet ja muut joilla on minun GSM-numero, niin älkää kiitos soittako siihen nyt tämän asian tiimoilta mitään. Minua ei nyt huvita. Ja kiitos.
 
Viimeksi muokattu:

Oiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Helvetisti voimia

Mikäli kyse on eturauhasen hyvälaatuisesta liikakasvusta, niin ei sinulla pitäisi olla mitään hätää. Toivotaan, että kyse ei ole mistään todella vakavasta.

Joka tapauksessa ihan pirusti tsemppiä!
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Helvetisti voimia

Viestin lähetti Oiva


Joka tapauksessa ihan pirusti tsemppiä!

Oiva, kiitos, mutta lue vielä edittini. Taidan olla todella tyypillinen suomalainen mies?
 

Oiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Vaikeaa

En tiedä, onko tuo tyypillistä vai ei, mutta ymmärrän kyllä pirun hyvin tuon viskipullon ostamisen. Luultavasti olisin sinun asemmassasi tehnyt jotain samanlaista. Tai vitustako sen tietää, jokainen tilanne on kuitenkin niin uniikki juttu. Toivotaan, että selviät kaikesta, niin viskipullosta, eturauhasvaivasta kuin huomisesta työpäivästäkin - tavalla tai toisella.
 

Mr Pilli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tuomarit
Ei ole kokemusta henk. koht., en voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Voimia tulet tarvitsemaan oli sitten kyseessä "hyvä" tai "paha" kasvain. Tukea tulet saamaan täältä palstalaisilta, ja toivottavasti omasta lähipiiristäsi.

Sen verran kokemusta on lähipiiristä että, appiukolle sanottiin joskus vuonna 1984 (ei silloin vielä appiukko) että kaksi viikkoa on aikaa lähtöön, sen verran paha kasvain on vatsassa. Noh eilen appiukko kävi tuomassa suklaapaketin laivatuliaisina, joten voittajana siitä voi selvitä. Anopilta on poistettu toinen rinta kasvaimen takia joskus 1988 ja eilen sekin kävi meillä. Samoin vaimon siskolta on poistettu kilpirauhanen 1986 kasvaimen takia, ja sekin kävi meillä viimeksi pääsiäisenä. Joten tossa yhden perheen osumat ja selvinneet ovat kaikki, mitä nyt saivat minut vävykseen.
Joten positiivistä energiaa näin virtuaalisesti sinulle, kyllä sinä selviät.
 

Roland

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
TGEKPKFASC (hallituksen jäsen)
Itse en ole kyseistä tautia sairastanut, hyvin läheinen ystäväni sairastui vuosi sitten 20-vuotiaana syöpään eli jonkinlaista kokemuspohjaa on. Sairaalassa tuli käytyä todella usein viime kesänä ja siten myös hoidot tulivat jotenkuten tutuiksi. Ystäväni sairaus oli malliltaan imusolmukesyöpä, jota myös eräs tunnettu kiekkoilija on sairastanut. Molemmat selvisivät.

Mitähän sinulle hoidoista kertoisi. Kutakin tapausta hoidetaan omalla tavallaan. Ystäväni sairaus kukistettiin solumyrkyillä, joiden sivuvaikutukset ovatkin kaikille varmaan tiedossa. Pahoinvoinnit ovat massiivisia, mutta ohimeneviä. Tukka lähtee, mutta kasvaa takaisin. Ei se ole maailmanloppu.

Preda, taistele!
 

Oloneuvos

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, ÄTPPOMK,Ottawat Senaattorit
Älähän nyt veli hyvä puhu syövästä ilman, että mahdollista kasvainta on vielä tutkittu. Se saattaa suuremmalla todennäköisyydellä olla hyvälaatuinen, kuin se paha versio. On tosi helppoa sanoa täältä koneen vierestä, että rauhoitu ja ota iisisti, kun ajatukset taatusti myllertävät vaikka missä. Siitä huolimatta ei Sinulla ymmärtääkseni ole todettu syöpää, vaan mahdollinen kasvain.

Eivät kaikki kasvaimet suinkaan ole syöpäkasvaimia. Niitä pahalaatuisiakin vastaan on sitten nykyisin olemassa tehokkaita lääkkeitä ja muita hoitokeinoja. Asia on siinä mielessä tuttu, että molemmat vanhempani sairastivat vuosia tuon taudin eri variaatiota.
 

HABS #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pelicans, Antikale Lahko
Laitetaan tähän pikkuisen omia kokemuksia aiheesta...
Omalla tyttärelläni joka on nyt 6w havaittiin syöpä vasemmassa silmässä toukokuussa 2001. Meillä kaikki kävi todella nopasti koska vasen silmä poistettiin jo seuraavalla viikolla. Varsinaista shokkia ja "jännitys aikaa" ei kerinnyt olla koska kaikki tapahtui nopeasti. Tyttärini tauti on todella harvinainen ja vastaavia tautia esiintyy vain lapsilla ja suomessa vain 2-4 tapausta vuodessa. Taudin nimi on retinoblastooma (googlella löytyy paljon infoa: retinoblastoma ). Kesä 2001 kuljettiin lappu vasemman silmän päällä koska prooteesia olisi pitänyt saada juhannukseksi, mutta silmänpohja oli tulehtunut. Proteesi saatiin vasta elokuussa. Heinäkuussa kävimme HYKS:ssä 10. osastolla tutkimuksissa että onko syöpäsolut levinneet muualle elimistöön. 3 viikon odottelun jälkeen saimme tulokset joiden mukaan kaikki on ok! Lääkäri kuitenkin sanoi että koskaan ei voida 100% ilmoittaa että syöpäsolut ovat pois kehosta. Elokuussa saimme proteesin silmään ja nyt tyttäreni elää aivan normaalia elämää. Proteesi on aivan tavallisen silmän näköinen ja jos ei tiedä asiasta niin sen havaitseminen on melko vaikeaa. Varmasti ongelmia (kiusaamista) voi tulla joskus esim. koulussa, mutta se on sen ajan murhe.

Voimia ja jaksamista Predatorille ja muista että jos aikanaan 4 vuotias tyttäreni kesti asian urhollisesti niin aivan varmasti sinäkin! Voimia ja tsemppiä!
 

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Viestin lähetti Predator
Ajattelin tännekin avautua, kun meikäläisen elämässä alkoi vaihe, jossa vitsit juuttuvat kurkun pohjalle ja aurinkokin näyttää mustalta.
Minä kun olen "siinä iässä", niin kävin kaksi viikkoa sitten lääkärin tutkimuksissa, ihaan vaan ns. vuosihuollossa. Olin jo pitempään kärsinyt sellaisesta vaivasta, että virtsatessa tuntuu omituisesti ettei "kaikki tule ulos".
Lekuri sitten teki tutkimukset... tänään sain tulokset: minulla on ilmeisesti jonkinasteinen kasvain eturauhasessa.

Ei paljon naurata. Ei todellakaan. Tuon tiedon jälkeen tuntuu ettei sitä kusta tule millään ulos, jotenkin kai nyt aivot kieltäytyvät yhteistyöstä alapään letkuosaston kanssa.

Tuli kertaheitolla uusi "sävel" ja raskaampi tunnusmusiikki kesäloman odotukseen. Lisätutkimuksiin menen maanantaina 5.5.

Ei voi mitään, pelottaa niin perkeleesti.

Onko palstalaisilla kokemuksia syöpähoidoista esim. perhepiirissä tai muuten tuttavien kohdalla?

PS: Tyypilliseen suomalaiseen umpimielisyystautiin taipuvaisena en Herr Doktorin diagnoosin jälkeen keksinyt muuta, kuin mennä hakemaan Alkosta ison pullon viskiä. Vaimo on matkoilla sukulaisissa... ainoastaan nuorempi poitsu tulee himaan seurakseni yöksi. Miten minä tämän uutisen kerron? Töihinkin pitäisi mennä heti huomenna aamulla.

Juuri vuosi sitten tuli sama tilanne eteen, kun isällä todettiin aivan vastaavasti epäily eturauhassyövästä. Muutaman viikon päästä tuli vahvistus asiaan, pahanlaatuinen kasvain eturauhasessa. Tämän jälkeen tehtiin lisää tutkimuksia ja todettiin, että kasvain on levinnyt sen verran laajalle, että leikkaus ei ole enää vaihtoehto vaan ainoa ratkaisu on aloittaa sädehoito ja samanaikainen lääkitys.

Tästä alkoi sitten ensin lääkekuuri, jonka tehtävä oli hidastaa syöpäsolujen leviämistä ja noin kuukauden päästä sädehoito. Alkushokki oli tietysti isälle kova pala ja tuntui olevan sen päivän kuuli asiasta niin jotenkin sekaisin, en osaa paremmin selittää. Olin itseasiassa juuri silloin kotona kun hän saapui kotiin, vaikken vanhempieni luona enää asukkaan. Heti huomasin, että jotain oli vialla ja pian isäni "töksäytti" (tuo on ehkä paras sana kuvaaman sitä eli suoraan kiertelemättä) asian ilmoille. Täytyy sanoa, että oli suurimpia yllätyksiä minun elämässäni. Menin aivan sanattomaksi, enkä osannut juuri mitään sanoa. Vaikken kova tupakkamies olekkaan niin hetken päästä olin pihalla sauhuttelemassa ketjussa ja pohtimassa asiaa.

Parin päivän sisällä tilanne tasaantui ja asiasta keskusteltiin suhteellisen paljon ja tulevina kuukausina lisää. Ennen sädehoidon aloitusta faija kertoi että oli miettinyt kovasti vaihtoehtona tuolle suomalaiselle hoidolle amerikkalaista klinikkaa, joka käyttää tekniikkaa ainoana maailmassa ja joka on saavuttanut todella korkeat parantumistilastot. Tämä hoito olisi vaatinut asumisen amerikassa hoidon keston ajan ja maksoi todella paljon. Siihen olisi mennyt kaikki säästöt + luultavasti talokin olisi vaihtunut pienempään, jotta olisi saatu tarvittavat rahat. Suomalaiseen hoitoon piti ilmoittaa seuraavana päivänä kun faija sai täydet tiedot tuolta amerikkalaiselta klinikalta joten aikaakaan miettimiseen ei ollut paljon. Faija valitsi sitten Suomen terveydenhuollon tarjoaman vaihtoehdon ja niin alkoi sädehoidot tampereella, jonne oli ajettava joka aamu parin tunnin ajomatka ja sama hoidon (kestää vain n. 15 minuuttia) jälkeen takaisin.

Aivan kuten oli lääkärien toimesta ilmoitettu, alku sädehoidossa ei tuottanut ongelmia, vaan elämä jatkui suht normaalina. En aivan tarkkaan muista kuinka pitkä tuo sädehoitojakso oli, olisiko ollut noin 3kk-4kk. Joka tapauksessa n. puolessa välissä tai hiukan aikaisemmin alkoivat hiljalleen sädehoidon haitat näkyä. Suurin haittapuoli oli se, että yöllä on jompikumpi vessahätä vähintään tunnin välein eli pidätys vaikeutuu. Tämän takia nukkuminen muodostui kokoajan vaikeammaksi. Loppuajan faija "nukkui" sitten suosiolla vessan edessä ns. apukeittiössä, koska sänkyyn oli turha lähteä. Myöskin jonkinnäköisiä kipuja ilmeisesti oli, luonnollisesti hoitoalueella eli "alaosastossa", mutta ei mitään mainittavaa ja ehdottomasti suurin ongelma oli siis tuo vessassa juokseminen. Päivät olivat helpompia.

Missään vaiheessa isäni usko ei kuitenkaan loppunut tuohon hoitoon, ainakaan minulle ei semmosesta kerrottu/en itse huomannut merkkejä käydessäni vanhempien luona viikonloppuina. Kun hoidot vihdoin loppuivat niin noiden sivuvaikutuksien lievenimen alkoi hiljalleen. Ehkä noin kuukauden päästä oli jo suhteellisen normaali olo ja pystyi taas jotenkuten nukkumaan. En muista tarkkaa ajankohtaa kuinka pian viimeisen hoidon jälkeen oli ensimmäinen tarkistus miten hoito on tehonnut (heti hoitojen jälkeen ei voida testejä tehdä, koska siinä otetaan näyte eturauhasesta ja se on luonnollisesti aika huonossa kunnossa heti hoidon jälkeen. Samasta syystä tarkastusten väli on aika pitkä). Ensimmäisessä tarkastuksessa näytti, että hoito on tehonnut, mutta ensimmäinen tarkastus ei ole vielä kovin luotettava. Toinen tarkastus taisi olla 3 kk päästä ja siinäkin kaikki näytti hyvältä. Ilmeisesti kolmatta tarkastusta ei ole vielä ollut, en ole ihan varma olenko laskenut oikein nuo tarkistukset.

Eli tässä vaiheessa näyttää hyvältä, vaikka havaitsemisen jälkeen oli aika epävarma oli kaikilla, koska syöpä oli päässyt leviämään jo eturauhasen ulkopuolellekkin. Itselläni ainakin vahvistui tämän tapauksen jälkeen usko Suomen terveydenhuoltoon.

Kävin kerran tuolla Tampereella mukana ja itse toimenpide on nopea ja kivuton. Tussilla merkitään eturauhasen kohta ja sen jälkeen käydään laverille makaamaan ja laite suunnataan tuohon pisteeseen. Siinä ollaan sitten joitakin minuutteja ja tämän jälkeen hoito on siltä päivältä valmis. Eli hoito ei ole todellakaan suurin murheista eturauhassyövässä. Mitään ulkoisia merkkejä ei tämän taudin hoidosta ei ole. Hiukset eivät lähde tms.

Tuntuu, että en saanut mitään sanottua vaikka mittaa tekstiin tuli jo jonkun verran. Tuohon lapsille/vaimolle kertomiseen suosittelen rauhallista otetta. Eli keräät vaikka koko porukan yhteen paikkaan tai sitten erikseen esim. nuoremmalle kaverille ensin. Tärkeintä kuitenkin että kerro rauhassa, mielellään pikkuisen loiventaen pudotusta eli ei ihan suoraan esim. "Minulla on syöpä", koska tässä vaiheessahan se olisi sekä suora pommi, että turhaa tietoa, koska mitään syöpää ei ole vielä todettu vaan kyseessä voi olla aivan yhtä hyvin hyvänlaatuinen kasvain.

Koska en itse osaa kertoa tästä murto-osaakaan niin voit kysyä palstalla tai yv:lle lisää tietoja tarvittaessa tai voin myös antaa esim. isäni sähköpostiosoitteen. Hän varmasti on enemmänkin kuin valmis ja haluava kertomaan/juttelemaan lisää, mikäli niin esim. myöhemmin haluat.

Rohkeutta mukaan ja koita jaksaa. Koita murehtia mahdollisimman vähän semmoisia vaihtoehtoja mitä ei ole vielä edes todettu. Helppohan se on täältä sanoa. Jokatapauksessa positiivista uskoa asiaan niin paljon kuin irtoaa.
 
Suosikkijoukkue
SUOMI
Ota sairaslomaa ja jätä se viskipullo kaappiin. Töihin on turha mennä moisessa mielentilassa ja voi olla parasta ettet huolestuta perhettäsi ennen tarkempia tutkimuksia.

Suurin osa kasvaimista on vaarattomia. Vaikka kyseessä olisikin pahanlaatuinen kasvain on eturauhassyövällä aikalailla hyvät ennusteet, tapauskohtaisesti tietysti. Kova paikka mutta kovat miehet on luotu kovia aikoja varten. Taisteluhenkeä sinulle ja muista ettei ole turhempaa kuin murehtia jotakin ikävää mahdollisuutta etukäteen. Murehditaan sitten jos todella on aihetta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Syöpä ja kasvain, näillä sanoilla on kovin kolkko ja negatiivinen maine.

Olisi kerrottavaa ja kirjoitettavaa vaikka kuinka. Syöpä on vienyt läheisistäni mummini, toiselle taasen ilmaantui vanhuuden myötä kasvaimia kasvoihin mutta niitä ei diagnosoitu, lääkäreiden mielestä se oli yksinkertaisesti paras vaihtoehto. Hän vanhana ja huonokuntoisena ihmisenä ei olisi kestänyt hoitoa kuitenkaan. Mutta ei näistä tämän enempää.

Minun on hivenen hankala ryhtyä neuvomaan ja opastamaan elämisen ja elämän tärkeydestä - omien syideni tähden. Muista kuitenkin Preda, että jokainen päivä on elämisen arvoinen. Jokainen tuleva päivä kannattaa elää siten, että aikanaan tietää eläneensä. Kaikki on mahdollista, edessä on avoin tulevaisuus.

Käytännön neuvoina haluaisin sanoa sen, että anna aikaa itsellesi. Ota sairaslomaa ja ole oman itsesi herra. Ole myös rehellinen, niin itsellesi kuin perheellesi.

Terveisin,

vlad#16.
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vakavista asioista on puhe, mutta kuten muutkin ovat jo tässä ketjussa todenneet ja todistaneet, sana syöpä ei välttämättä ole yhtä kuin väistämätön kuolema. Esimerkiksi hyvän ystäväni isällä todettu imusolmukesyöpä oli jo ehditty totemaan niin pahaksi, ettei paranemismahdollisuuksia lääkärien mukaan juurikaan ollut. Kyseinen mies kuitenkin voitti taistelunsa syöpää vastaan ja todisti jälleen sen, että vaikeakin syöpätauti on voitettavissa.

Lisäksi vielä pieni tilastollinen rohkaisu: Muistelen lukeneeni jostain, että nykyään syövistä voidaan parantaa ~80%, vaikka sairaus olisi jo pidemmällekin edennyt. Joistakin syöpätyypeistä jopa ~90% on parannettavissa.

Predatorille paljon voimia ja tsemppiä. Anna ajatusten ja tunteiden tulla, mutta älä anna niille ylintä valtaa.
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Tsemppiä Predalle! Eiköhän se homma selviä vaikka sitten eturauhasen poistamisella, turha värkki tuon ikäsellä miehellä. ;-)

Kerro muuten ihmeessä perheellesi. Ihan turha pitää tuota tietoa salattuna läheisiltään, heitä kuitenkin tarvitset oli diagnoosi mikä tahansa. Itse ainakin haluaisin kuulla kaiken saatavilla olevan tiedon mitä mahdollista.

Ja voin kertoa että kokemusta on syövästä, olen tainnut siitä kertoakin tällä palstallakin. Tuossa Fläppis jo kertoikin paljon itse aiheesta.
 

Barnaby

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ari Gold
Koska sen tietyn sanonnan mukaan ei isääkään pidä lähteä tietyissä asioissa opettamaan, niin en sano viskistä muuta kuin että ota sopivasti. Muuten ehkä aikaa itselle ja töistä offia.

Minä uskon siihen, että ihminen voi itse vaikuttaa oman kehonsa paranemiseen ja elpymiseen muutenkin kuin lääkettä nappaamalla. Erityisesti mielikuvitusrikas, luova ja sopivalla tavalla nuorekas persoona olisi tähän valintani, eli sinä jos kuka kirjoituksinesi ja harrastuksinesi. Samoin kuin vanhempi rouva naapurista, joka syöpä-diagnoosin jälkeen pahoitteli että joutuu jättämään taloyhtiön hallitustoimen täksi vuodeksi väliin, mutta palaa sitten seuraavalle kierrokselle.

Voimia.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tsemiä Preda. Toivotaan, että homma kääntyy parhain päin. Mitä todennäköisimmin kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain. Eikös eturauhassyöpä ole itsessään vasta 60-70-vuotiaiden miesten tauti...

Syövällä itsessään on kolkko maine, mutta nykyään kyllä suurin osa taudeista paranee. Pahinta on, että epävarmuus säilyy pitkään. 5 vuotta on kriittinen aika, ja 10 vuoden jälkeen ilmestyvä syöpä katsotaan jo uudeksi taudiksi.

Itse olen hirvittävän syöpä-säikky. Kyseistä tautia on esiintynyt suvussani jonkin verran - isäni isoisä kuoli syöpään. Vaarini vei ilmeisesti hyvänlaatuinen kasvain. Isäni sairastui yli 10 vuotta sitten syöpään, joka löydettiin aivan vahingossa ja ajoissa. Hän parani leikkauksella. Itse olen pelännyt syöpää oikeastaan n. 10-vuotiaasta asti luettuani Valituista paloista aivokasvaimista kertovan artikkelin.

Syöpä ja jo sen epäilyskin laittaa elämänarvot uusiksi. Tärkeintä on antaa aikaa itselleen ja olla rehellinen - sekä läheisilleen, että itselleen. Viskipullo tuo tietysti jonkin sortin lohdutuksen, enkä itse näe mitään pahaa, jos nyt tuossa tilanteessa ottaa rauhoittavia ryyppyjä vähän useammankin.

Joka tapauksessa vielä kerran tsemppiä. Toivotaan, että kaikki kääntyy parhaiten päin. Veikkaan, että seuraava viikko on elämässäsi se kaikkein raskain. Epätietoisuus on se kaikkein pahin.
 

pasil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
No voi sun perkele. Pari tuttavaa sairastaa parhaillaan erilaisia syöpiä ja valitettavasti pappa ja äiti on molemmat menneet jo ko. taudin vieminä. Mutta päätä pystyyn vaan ja ettepäin rohkeasti.
 

Senior

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Voimaa mies!

Näytä sille poloiselle pikkuörkille, kuka on kuka! Hienoa, että lääketiede on kehittynyt isäni sairaudesta sitten seitsemänkymmenluvun. Ja isänikin porskuttaa tänä päivänä, kuin nuori (Seni)ori.

Saat Preda kaiken käytettävissä olevan tsemppini ja tuen. Olet ajatuksissa. Anything, just ask for it. Pelimies ei luovuta, näytä sille nilviäiselle. Näytä, että nyt yritti tehdä leiriä väärään mieheen. Anna sille pitkä penaltti, syynä epäurheilijamainen käytös. Luuvitosta ja poikittaista tollaiselle, jotta oppii olemaan.

Juo se viski ja jätä huominen duuni väliin. Ota asia asiana ja käsittele se. Näytä sille ja ravistele se historiaan. Et anna periksi, etkä pidä sitä minään! Isompaa vaihdetta silmään ja kahva kaakkoon. Se ei mahda Sulle mitään!

Voimaa Preda. Do it!
 

Jukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Muutama vuosi tyttöystäväni vatsasta löytyi kasvain. Muistan, kuinka peloissani olin. Myöhemmin selvisi, että tuo kasvain oli hyvänlaatuinen ja se leikattiin pois. En ole kovin usein ollut niin onnellinen, kuin hakiessani hänet sairaalasta leikkauksen jälkeen. Joten älä vielä vaivu epätoivoon. Ja vaikka sinulla olisikin syöpä siitä, niinkuin täällä on jo sanottu, paranee todella usein. Kummi-sedälläni todettiin pari vuotta sitten sama syöpä kuin Saku Koivulla ja hän on voittanut taudin kuten Sakukin.

Tsemppiä ja muista, että positiivinen asenne on erittäin tärkeää. Juttujasi luettuani olen aivan varma, että sinulta sitä asennetta löytyy kunhan ensijärkytykseltäsi toivut.
 

Pinturicchio

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Juventus, Jokipojat
Voimia Predator!!!

Sain itse seurata läheltä parhaan kaverini tyttöystävän kaksinkertaista kamppailua imusolmukesyöpää vastaan. Hän havaitsi omituisia pahkuroita kehossaan 2 vuotta sitten ( oli silloin 17- vuotta) ja pahkurat paljastuivat siis imusolmukesyöväksi. Joensuussa ei ole mahdollisuutta sädehoitoihin, joten hän joutui käymään kimppakyydeillä muiden syöpäpotilaiden kanssa Kuopiossa hoidossa. Lääkitykset olivat todella kovia ja hän joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalassa pääsemättä kotiin yöksi mutta noin puolen vuoden kuluttua tauti julistettiin voitetuksi.

Mutta kuinka ollakkaan tauti havaittiin uudestaan jälkitarkatuksessa viime kesänä. Tällä kertaa se oli palannut vielä entistä vahvempana, mutta tyttö jatkoi taisteluaan. Ja jälleen alkoi tuo helvetillinen sädehoitorumba ja myrkkyjen pumppaus kehoon. Mutta tyttö ei luovuttanut taisteluaan ja nykylääketieteen ja tytön oman sinnikkyyden johdosta, hänet todettiin jälleen terveeksi kevättalvella. Nyt täytyy vaan toivoa, että tauti pysyisi loitolla.

Minulle itsellenikin oli henkisesti raskasta seurata kahden läheisen ihmisen kärsimystä, toinen sairas ja toinen hulluna pelosta, mutta kaikkeni yritin tehdä heitä tukeakseen. Näin jälkeenpäin on mielenkiintoista havaita, että kaikista eniten huolissaan ja peloissaan olimme me tytön kaverit ja muut läheiset. Tyttö itse ei taudista juurikaan puhunut ja jatkoi positiivista elämänasennettaan, tuosta vaarallisesta pöpöstä huolimatta. Totta kai ulospäin huomasi lääkitysten kovan vaikutuksen nuoreen ihmiseen, mutta aina hän vain iloisesti sanoi että, "Älkää te minusta liikoja huolehtiko, kyllä minä tästä selviän". Joten kuten moni jo tässä ketjussa on sanonut, niin oma asenne näyttää auttavan jo todella paljon, ja minä uskon että, sinulta "Saalistajalta" sitä löytyy. Tee perkele sille pahkuralle selväksi, että se ei ole tervetullut sinun eturauhaseesi!!! VOIMIA vielä kerran...
 

Särki

Jäsen
Kummi-sedälläni oli pari kolme vuotta sitten suusyöpä, joka oli vuosikausien tupruttelun tulos. Monien leikkauksien jälkeen syöpäsolut saatii pois ja kasvonpiirteet hieman muutui, ei välttämättä pahempaan suuntaan! ;-) (Suurinhaitta oli ettei enää voi vihellellä naisten perään kadulla)

Lisäksi kahdella tädilläni on parin viime vuoden aikana todettu rintasyöpä ja molemmat leikattu onnistuneesti ja kaikki näyttää tällä hetkellä palanneen normaaliin rytmiin.
Tämän päivän syöpähoidot ovat edenneet huimasti ja useat syövät on hoidettavissa varsin hyvällä prosentilla.

Mutta tutkitaan ennenkuin hutkitaan! Epätietoisuus on monesti pahin vaihe, kunnes saadaan tieto mitä löytyy ja mitä sille on tehtävissä. Taistelutahtoa se vaatii, mutta sitähän löytyy!
 

Lucky

Jäsen
Muistelen että Kekkoselle tehtiin 70-luvulla eturauhasleikkaus. Suomen kuvalehden 70-luvun nostalgianumeron (joka on nyt myynnissä) kannessa hän hymyilee otsikolla "Suomen helpottunein mies".

Kysy lääkäriltäsi kaikki mikä mieltäsi askarruttaa. Pane vaikka paperille kysymykset ja vastaukset. Etsi tietoa kirjoista ja internetistä.

Kerro ehdottomasti perheellesi. Muita saattaa loukata, jos ei kerro, heistä voi tuntua ettet luota heihin. Vaikeiden asioiden jakaminen tekee perheenjäsenet entistä läheisemmiksi, kun sanoin ja teoin osoittaa, miten paljon toinen merkitsee, mikä arjessa usein unohtuu.

Tsemiä Predator!
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pelko pois!

Vaikka tuo mahdollinen kasvain osoittautuisikin syöväksi, niin ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon. Noin alkuvaiheessa todettu pahankin laatuinen kasvain on ”helposti” nöyristettävissä sädehoidolla. Paranemisprosentit huitelevat satkun tienoilla ja mulkkukin pelittää hoidon jälkeen entiseen malliin.

Sädehoito itsessään ei ole röntgenkuvan ottamista kummoisempi toimenpide. Kestää kerrallaan n. 10-15 min. Sädetystä annetaan parisen kuukautta tapauksesta riippuen. Hoidon aikaiset vaivat ovat hyvin yksilöllisiä. Selvää on, että alapäässä ajoittain juilahtelee inhasti ja kusta saa tirskutella vähän tiuhempaa tahtia – tuskin kuitenkaan tunnin välein.

Toinen, harvemmin käytetty hoitomuoto, on leikkaus. Siinä perataan jorman juuret sattumista puhtaiksi. Tähän ei potilaat useinkaan lähde vaikka toimenpide olisi huomattavasti simppelimpi ja huokeampi. Haittapuolena mainittakoon, että operaation jälkeen on turha enää äidin selkään könytä, taikka ryhtyä erikseen virtsalle – se liruu omia aikojaan.

Ymmärrän hyvin, että nyt ahistaa, mutta usko pois ettei elämä tuohon tyssää. Kasvi saattaa hyvikin olla oikeinkin hyvänlaatuinen, ja vaikkei olisikaan, niin hoidettavissa siinä missä muutkin sairaudet. Syövällä ei ole enää niin dramattista kaikua kuin me varttuneemmat olemme oppineet. Syövät syntyvät nykyisin nöyryytettäviksi, joten leuka pystyyn Preda!
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Eräälle tuttavalleni tehtiin sama leikkaus 15 vuotta sitten ja homman piti olla selvä. Hän tosin laiminlöi kaikki jälkitarkastukset. Ehkä niiden hoito olisi auttanut.. sillä hän hän kuoli muutama viikko sitten. Koko alavatsa oli täynnä kasvaimia.

Monesti tälläinen tieto on dramaattinen, lääkärit kun eivät vähättele mitään sairauksia. Onneksemme lääketiede on sen verran kehittynyt, että homma voidaan hoidella pikku operaatiolla.

Minusta ei ole mitään syytä nähdä tätä vain mustalta kannalta! Eikä ole mitään syytä hukuttaa itseään viskiinkään! Se auttaa asiaa kaikkein vähiten.

Luulen että saat kaikkein parhaimman tuen perheeltäsi. Kerro heti ja suoraan. Ei tässä mistään spitaalista ole kysymys!

Tsemppiä Preda!
 
K

kangaroo

Älä hyvä veli vielä mene asioiden edelle. Kuten joku edellä totesi, suurin osa kasvaimista on hyvänlaatuisia eli "viattomia", kuten jotkut lääkärit tapaavat sanoa.

Muista taistelumieli, ns. apinan raivo. Asenne ja henkinen kantti ovat arvaamattoman tärkeitä. Läheisesi tukevat Sinua, samoin me täällä Jatkoajassa. Tsemppiä !
 

TBK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sydän on KIRVEEN muotoinen!
Kuten on jo moneen kertaan todettu, sinussa ei ole vielä havaittu syöpää. Helppo on täältä sano, mutta älä vielä murehdi. Odota tulokset rauhassa, mutta älä tuudittaudu siihen, että kaikki on kunnossa. Muista myös, että eturauhassyövässä on yksi korkeimmista paranemisprosenteista.

Olen todella läheltä seurannut viimevuodet leukemia potilasta ja kaksi asiaa olen häneltä oppinut: älä luovuta ja pidä huumori mukana. Vaikka leikin laskeminen on välillä vaikeaa, niin se pitää ajatuksen elämässä ja mielen virkeänä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös