....[*]Ensimmäisissä miesten MM-kisoissaan paras suomalainen....
Mutta... kun se Immonen on pelannut siellä taivaallisessa NHL:ssä vain 20 peliä 10 min peliajalla vain tehoin 3+5 niin se riittää siihen että jotkut bergenheimit, pyörälät, nokelaiset ja korpikosket muka ajaa ohi arvoasteikossa. Jussi Jokinenkin on tehnyt kehnommat tehot kuin Immonen. Mutta kun NHL > KHL + kaikki muut yhteensä.
Koska OJ voi pelata laidassa ja VF on enemmän tai vähemmän puolikuntoinen, niin kyllä sinne Vancouveriin yksi Immonen voidaan lähettää.
Tuo ensimmäinen kohta on niin subjektiivinen kuin jokin kohta olla voi. Immonen teki 5 pistettä seitsemässä ottelussa ja näistä van yksi oli maali. Niko Kapanen teki samassa seitsemässä maalin/peli ja lisäsi soppaan vielä 3 syöttöä. Immonen oli kyllä TOP-6 pelaaja, mutta johtava pelaaja oli nimenomaan Kapanen. Muutaman muunkin nimen voisi nostaa esille, mutta koska Immonen on kuitenkin Suomessa totuttu näkemään sentterinä (vaikka kuinka Kazanissa pelaakin, nämä eivät aina automaattisesti maajoukkueessa välity nämä roolit vaan ollaan menty pelaajan "luonnollisella" pelipaikalla) niin helpoin vertaus tulee Niko Kapaseen. Varsinkin kun molemmat kisaavat samasta pelipaikasta.
Millä tapaa Jussi Jokinen on siis tehnyt kehnommat tehot? Tällä kaudellako? Siis kahden eri liigan keskenkö tässä verrataan suoraa ukkojs pistepörssiä katsomalla? Samalla logiikalla Tuomo Ruutu ja Olli Jokinen väistyvät Immosen mahtikauden edessä.
Immonen on hyökkäyspään pelaaja jolta ei löydy ns. kärkiosaamista puolustavasta pelistä. Hän sen osaa ja on venäläisseurassa siinä jopa laadukas pelaaja koska on käynyt suomalaisen kiekkokoulun johon kuuluu tunnollinen kahden suunnan peli. Mutta sen saman koulun ovat käyneet kaikki Immosen maajoukkuekumppanitkin. Kapanen nyt lähimpänä kilpailijana. Je heitä kahta verrattaessa Immonen häviää nimenomaan puolustussuuntaan. Ei 100-0 mutta häviää kuitenkin. Tähän kun lisätään Kapasen pääsääntöisesti onnistuneet maajoukkue-esiintymiset (vai tuleeko mieleen epäonnistuneita? Voi olla että HPK-laseilla en nähnyt) niin tiukkaa tekee Jakella.
Joukkueen keskellä pelaamaan pystyvät, varmasti mukana olevat pelaajat(2 joutunee laitaan veikkaan Filppulaa ja JJokista)
MKoivu
OJokinen
SKoivu
Filppula
JJokinen
Tuohon sitten pitäisi ottaa yksi hyökkäyssuunnan sentteri lisää? Kysyn vain: miksi? Mitä lisäarvoa Immonen tuohon porukkaan tuo? Hän ei ole maajoukkueen johtohahmo(Koivut), ei onnistuessaan maaliautomaatti(OJokinen), ei edes Suomen ykköslaiturin ketjukaveri(JJokinen). Ainoa kenet Immonen voisi pelipaikasta haastaa on Filppula ja sekin vain tynkäkauden johdosta. Kunnossa ollessaan Filppula on monta porrasta edellä.
Laituriksi voisi istuttaa mutta se syö taas monia variaatioita muista vaihtoehdoista. Immosta ei voi/kannata pistää neloseen Jaken kanssa. Ei sillä etteikö peli saattaisi sujua, vaan ihan siksi koska menee hukkaan Immosen poika siellä. Ja kuka noista sitten olisi se nelossentteri siin tapauksessa? Olli Jokinen vai? Tai ehkä Saku Koivu?
Eli Jarkko Immonen olisi siis TOP-6 laitahyökkääjä. Siellä kun takuuvarmasti ovat Tuomo Ruutu, Niklas Hagman, Teemu Selänne ja yksi senttereistä, jää kaksi laiturinpaikkaa. Nämä täytyisi täyttää akselilta Immonen, Miettinen, Lehtinen, Peltonen, Pyörälä, x ja y.. Miettisen paikka noista on varmin, ja Lehtinen jos on yhtään kunnossa on hyvin vahvoilla. Mutta vaikka ei olisikaan joutuisi Immonen kisaamaan pelipaikastaan laiturina Ville Peltosen ja Mika Pyörälän kanssa. Itse kallistuisin pyörälään, mutta veikkaisin Jalosen tuossa kohdin nappaavan kiinni Peltoseen.
Jarkko Immonen on pelannut niin monta vuotta hyökkäyssuuntaan että jos hänelle ei sen suunnan roolia ole tarjolla, ei hänestä saada maksimiosaamista irti joten ei tällä kertaa kiitos.
Loppuun vielä oma arvioni joukkueesta. Meinasin etten edes laita mutta tässä kun näitä tuli pohdiskeltua enemmänkin niin kirkastui nuo ketjutukset.
JJokinen - MKoivu - TRuutu
Pitkänen - Lydman
Mietin pitkään että kumman kärkikaksikon seurakaverin tuohon nostaisi, päädyin Jokiseen oikeastaan Miettisen lopullisen paikan takia. Minusta molemmat kaverit ovat soveltuvia 83-kaksikon vierelle. Lisäksi koitin ajatella asiaa viisikkopelin kannalta. Tässä skenaariossa Carolina-trio pelaisi yhdessä. Ja Pitkäsen hasardiutta ajattelin kompata Lydmanin Tonilla. Ei kisojen nimekkäin ykkönen, mutta täyttää varmasti paikkansa ja tulee tarjoamaan rymisevää viihdettä.
Filppula - OJokinen - Hagman
Timonen - Salo
Tarkoitukseni on "pitää OJ tyytyväisenä". Kakkoskenttään, kunnolla peliaikaa, laadukkaat laiturit jotka pystyvät tukemaan Jokisen peliä, eikä toisin päin. Uskoisin Joisen hyötyvän siitä että Filppula tekee peliä laidalla, eikä OJ:n tarvitse olla se joka järjestelee paikat. Hagman on elämänsä tikissä, hänellä ja Jokisella on yhteistä historiaa ja heidän nykypelityylissään on tiettyä samankaltaisuutta. Tulivoiman lisäämiseksi Suomen kärkipakit tähän viisikkoon. Samalla Leijonia vastaan pelaaminen vaikeutuu kun ei riitä ykkösen sammuttaminen.
Lehtinen/Miettinen - SKoivu - Selänne
Kukkonen - Lepistö
Jostain syystä olen skeptinen Lehtisen osallistumisesta. Ei perustu mihinkään faktaan ihan vain sellaiseen "gut" fiilikseen. Mutta mikäli Jere kuitenkin kisoihin kurvaa, lienee hänen paikkansa se tuttu ja turvallinen. Vaikka onkin monipuolinen pelaaja niin Jere on niin monta vuotta pelannut samojen kavereiden kanssa että olisi resurssien haaskausta olla käyttämättä tuo akseli. Samalla voitaisiin sinetöidä yksi hienoimmista aikakausista suomalaisessa urheiluhistoriassa kilpailemisen kuningasnäyttämöllä, Olympialaisissa. Näiden kisojen jälkeen tuskin nähdään enää muita kuin korkeintaan Saku maajoukkuepaidassa, puhumattakaan seuraavista O-kisoista. Mikäli Lehtinen jää pois, antaisin Miettiselle mahdollisuuden. Hänen hyvät otteensa Minnesotassa perustuvat hyvään sentteriin(Samahan tuo oli HPK:ssa. Vaikka Miettinen periaatteessa oli SMS-ketjun kovin pelaaja, se realisoitui vain Santalan pelin kautta. No, mutta siinä on pohdittavaa toisen hetkeen toiseen ketjuun). Ajattelin että jos yhden Koivun, miksei toisenkin Koivun kanssa onnistuisi. Lisäksi Antti on ollut hyvässä vireessä viime aikoina, ja hänellä on allaan kohtuuonnistuneet MM-kisat hyökkäävässä roolissa.
Pakisto tuntui vaikealta vielä kuukausi kaksi sitten mutta viimeistään Väänäsen Moskovan turnaus selkiytti tätä kuusikkoa. Lepistö on ollut hyvä, parempi kuin moni(minä)moni(minä)moni odotti eikä näistä aiemmin kisapaidassa nähdyistä (Salmela, Koistinen) ole pelannut sellaista kautta että tämä olisi enää edes tiukka skaba. Kukkonen on kokenut Leijona. Ei säväytä, ei johda joukkojaan mutta on hyvä siinä mitä tekee. Ja antanut ehkä kuitenkin ne tarvittavat näytöt. Ainakin verrattaessa Väänäseen. Sääli sinänsä koska Ossi on parhaimmillaan parempi. Mutta nyt näin.
Pyörälä - Kapanen - Ruutu
Minulla meni muutama vuosi löytää Mika Pyörälä. Tosin niin taisi mennä kaikilla ei-oululaisilla. Aikanaan Viuhkolan ja Jokisen varjoon jäänyt peluri on kuitenkin vasta 28 ja on nyt tasaisesti pelannut viimeiset 4 kautta erittäin hyvällä tasolla. Tälle kaudelle rooli muuttui taas puolustavampaan suuntaan mutta nuo Ruotsin vuodet tekivät kyllä hyvää Pyörälän pelille(ja statukselle!) olisin voinut ottaa Komarovin tuohon myös, mutta koitin ajatella mahdollisia loukkaantumisia turnauksen aikana, ja Mika on kuitenkin monikäyttöisempi pelaaja. Kapanen on Kapanen, hänestä tulikin jo "vähän" jauhettua. Mutta edelleen, näin laadukasta ja pistealtista puolustavaa sentteriä ei Suomella toista ole. Pelaa missä ketjussa, missä roolissa tahansa eikä ole pettänyt.
Jarkko nyt on selkein tapaus koko joukkueessa. Hän on oman alansa kärkinimiä verrattuna, no, verrattuna kaikkiin. Lisäksi pelaa omaa ennätyskauttansa, tuntee Vancoverin asuttuaan siellä lähes 6 vuotta(etu jota tuossa joukkueessa ei ole kellään, valmentajat ja kaikki mukaan laskettuna) ja on viela videotuomarien suosikki! Siihen kun vielä lisää että Suomessa on tasan yksi maajoukkuetason pelaaja joka pelaa samansorttista roolia (Komarov) on melkein älytöntä edes jatkaa näitä perusteluja. Empä siis jatkakaan.
Miettinen/Peltonen
Mikäli Lehtinen tulee, niin Antti matkaan. Jos Jere ei tule on hänen loogisin korvaajansa V. Peltonen. Vaikka pelaisi pelkästään Ruotsi-ottelun kolmannen erän.
Nummelin
Päädyin lopulta Petuun. Suurimpana syynä että kukaan ulosjäävistä puolustajista ei ole pelannut niin maagista kautta että olisi noussut maajoukkuekeskusteluihin. Nummelinissa joukkue tietää mitä saa ja toivonmukaan käyttää miestä näiden vahvuuksien mukaan. YV:n erikoismies joka voidaan laittaa istumaan joukkuerangaistus ja joka voi sitten spurtata suoraan laatikosta tekemään maalin USA:ta vastaan.
Kipper
Bäcks
Niittymäki
Maalivahdeista on jo jauhettu niin monta sivua että en noita ala perustelemaan. Lisäksi olen sitä mieltä että Suomen menestyminen ei ole kiinni maalivahtipelistä vaan viisikkopelistä. Leijonista voisi jäädä pois noiden kolmen lisäksi vielä toiset kolme kärkivahtia ja silti tällä joukkueella on mahdollisuus menestyä. Sen verran leveyttä löytyy maalivahtiosastolta. Mikäli viisikkopuolustus on edes 8+ tasolla, veskaosasto tulee olemaan kunnossa. Seisoi siellä kuka vaan.
