1. POSITIO
Hallipinnaa numero 32 tai jotain metsästämässä, tällä kertaa Sydän-Savossa työmatkalla. Jo paikallisjunaväli Joensuu-Varkaus lokakuisena räntäsateisena iltapäivänä oli vaikuttava, suomalaisen harmauden ja korpimaiseman ylistyslaulu!
2. URBAANEJA IMPRESSIOITA
Varkaus. 23000 asukasta, mutta kolme keskustaa. Keskustan ruokaravintolassa maksalaatikkoa ja perunavelliä. Naiset jotenkin iloisemman tuntuisia kuin meillä lounaassa. Enso hyökkää joka nurkan takaa ja sahanpurukasa hipoo taivaita.
3. SPORTTINEN PROGNOOSI
Eletään Suomi-kiekon moraalis-urheilullista aallonpohjakautta vuonna jolloin (tästä en lakkaa muistuttamasta) piti järjestää liigakarsinnat. Mutta kas kun ei järjestetty, on nyt sitten yritettävä löytää kipinää Suomi-sarjasta. Onneksi itälohko vaikuttaa tasaiselta ja jännittävältä.
Varkaudella on ennen peliä neljä pinnaa kahdeksasta pelistä ja sarjasijoitus toiseksi viimeinen, vanhalla divariseura Titaaneilla tasan toisinpäin, neljä pistettä menetetty kahdeksasta pelistä ja sijoitus toinen. Ennakkoveikkaus siis kallistuu kakkoseen, mutta tässä voi olla Warkisin kannalta se hyvä puoli, ettei joukkue ole Jää-Kotkat, joka aina hävisi tällaiset pelit 3-4 jatkoajalla.
4. HALLIN ESTETIIKKAA
Sievä, siisti, uusi ja puleerattu. Kilttiä teollisuuskansaa, joka ei kaljoittele keskiviikkona kovinkaan äkäisesti. Minä suuntaan pubiin ja sieltä vessaan ihmettelemään vessanovien iltapukumallisia kylttejä, hauska pikkusievä detalji.
5. PELIN DETERMINISTINEN LOGIIKKA
Yllättävän hyvätasoista Suomi-sarjakiekkoa, vaikka 32 hallipinnaani ovat valitettavasti johtaneet siihen, että itse peli ei aina jaksa olla hirvittävän mielenkiintoinen asia. Nyt oli kuitenkin pantava merkille Titaanien huikean taitava ykkösvitja (Pylvänäinen-Rouvinen-Vuorinen), jonka kiekollinen pelitaito käänsi pelin vieraille. Vaikka Warkis kiitettävällä effortilla ja hyvällä viimeistelyprosentilla pyrki rinnalle, 4-6 oli kaikin puolin oikeutettu lopputulos.
6. PÄIVÄN FRIIKKI
Vuonna -80 (tarkemmin 9.2.-80) peruskoulun Kuhmossa kesken jättänyt perheenisä, joka mainittuna päivänä karkasi kylille bongaamaan Reijo Ruotsalaisen nimikirjoitusta. Sittemmin tie vei Kostamuksen työttömyystöiden kautta Varkauteen rahastamaan Ensoa. Hyvä meininki, mutta vähän on ikävä Kuhmon karhumaita. Urheilussa tulee aina pidettyä heikomman puolta! Mitä olisi hallibongaus ilman tällaisia kohtaamisia?