Ahmat – LeKi 4-3 ja, onnittelut Lempäälään noususta – ja kiitos KuPu!
Huhhuh! Hengissä ollaan, ja niin ovat Ahmojen säilymistoiveetkin. Tällaiset trillerit ovat lajin suola, mutta ei katsomossa kyllä helppoa ollut. Ilmeet olivat välillä hieman tuskaisia...
LeKi on hyvä joukkue, ja Hyvinkäälle saapuneet kannattajat fiksua porukkaa, joten ei muuta kuin onnittelut sarjanoususta Lempäälään!
Janne Seva oli kaukalon paras. Vahva kuin mikä, ja vielä pelisilmällä varustettu. LeKin ensimmäisen järjesti Seva hienolla syötöllä, ja Miikka Keskitalo laukoi tarkasti yläkulmaan. Toisen Seva kynäsi itse ja kolmannessa Keskitalon ei tarvinnut kun laittaa lapa eteen, kun Seva järkkäsi avopaikan. Pelimies.
Tässä kohtaa voi kai haukkua tuomarin? Sami Partanen voi olla liigatuomari, mutta koukkaamisjäähyt tulivat niin linjattomasti, että panokset tietäen meinasivat hermot mennä. Taisivat mennäkin. Bonuksena se, etten olisi yhtään varma, että kiekko kävi kaikissa maaleissa ihan oikeasti maalissa, mutta se ei ole minun murheeni se.
0-2 oli murhaa. Mutta Ahmat nousi. Ensimmäinen tuli Jaakko Niemensivun hyvän pakin haaston seurauksena, toisen kurvasi tekemään Raine Pulkkinen ja riskinotoillaan sydämenlyöntien väliinjäämisiä aiheuttaneen Antti Chronsin komea rannelaukaus vei Ahmat jo 3-2-johtoon. Ja sitten LeKi tyrmäsi iskemällä tasoituksen yhdestä päätöserän ainoista hyökkäyksistään. Ei naurattanut.
Ahmat joutui ottamaan varsinaisen peliajan lopulla maalivahdin pois, sillä siinä vaiheessa ei ollut mitään takeita, että KuPu tarjoaisi auttavan käden Huittisissa. On aivan käsittämätöntä, että näillä panoksilla pelattaessa päätöskierroksen ottelut alkavat eri aikaan. Ei mitään järkeä! Oli lähellä, ettei LeKi antanut kuolettavaa iskua tyhjään maaliin. Ja täysin turhaan. Jos ottelut olisivat alkaneet samaan aikaan, Ahmat olisi tiennyt KuPun johdosta, eikä riskeerannut jatkoajalle pääsyä.
Varsinaisen peliajan päätyttyä poistuin minäkin jo pettyneenä pois katsomosta, kun en heti hoksannut, että viimeinen ohuen ohut oljenkorsi – jatkoajan voitto ja KuPun yllätys – oli vielä käyttämättä. Toivo meni hetkeksi, mutta kannatti kivuta takaisin. Draaman kaari oli kohdallaan.
Jatkoaika toi lempääläisten jo juhliessa Ahmoille ylivoiman ja luojan kiitos myös tarvittavan voittomaalin, kun Miika Piikkilä pääsi laukomaan vapaasti b-pisteiden kaarten välistä. Siitähän se piina tosin vasta alkoi. Luja-KuPu oli näet sillä hetkellä vasta 2-2, ja tasurin myötä Ahmat olisi kuskattu Suomi-sarjasta hiuksista v*ttuun. Teksti-tv:n sivu 243 sai seuraajia.
KuPu nousi. KuPu voitti. Kiitos, KuPu! Kerrankin Ahmoilla oli myös onnea matkassa.
Hyvinkäällä uusitaan lauantaina. Hyvä niin. Käsikirjoituksessa oli uusinta LeKiä vastaan mahdollisesti Lempäälässä, joten tämä kelpaa kyllä.
PS. KuPu olisi tarvinnut neljän maalin voiton Huittisissa. Kolmen maalin voitolla Lujan ja KuPun maalierot olisivat olleet samat, mutta Luja olisi enemmillä tehdyillä ollut siltikin vielä kolmas.