Tässä pari kirjoitusta viime sunnuntain Karjalan Heilistä Jokipoikiin littyen. Tuossa on myös vähäsen A- ja B-nuorista, mutta kaipa sekin siinä samassa menee, jos jotakuta joensuulaiskiekkoilu kiinnostaa: :)
Jokipojilla tiukat pelit
Muiden talvipalloilusarjojen ohella myös jääkiekkokausi on pyörähtänyt käyntiin. Jokipoikien joukkueista urakkansa liiton sarjoissa ovat aloittaneet miehet Suomi-sarjassa sekä A- ja B-nuoret ikäluokkansa SM-tasolla.
Ennen kuluvaa viikonloppua Jokipoikien edustusjoukkue on ehtinyt pelata Suomi-sarjan itälohkossa seitsemän kamppailua. Näistä peleistä Jokipojat on onnistunut nappaamaan kahdeksan pistettä.
- Olemme jakaneet kauden neljän ottelun pätkiin, joissa jokaisessa meillä on oma tavoitteemme. Tällä hetkellä olemme pisteen aikataulustamme jäljessä, valmentaja Jouni Varis sanailee.
Jokipojat ei ole alkukaudesta pystynyt voittamaan kuin alapuolellaan olevat Warkiksen, PePon ja AaKoon. Toisaalta tappio-otteluissakaan joukkue ei ole missään nimessä jäänyt vastustajan jyrän alle.
- Olemme vielä ihan ensimmäisessä vaiheessa kautta. Harjoituspuolella asiat alkavat olla kohdallaan, mutta peleissä ailahtelevaisuus näkyy vielä otteluiden sisälläkin. Pelissä on paljon hyviä asioita, mutta joukkue ei ole ihan vielä löytänyt itseään. Pientä viilausta henkisellä puolella tarvitaan, Varis analysoi.
- Fyysisellä puolella joukkueemme on vahva, jaksamme painaa pelejä kolmellakin kentällä. Pelaajilla on kuitenkin aika erilaiset taustat. Käymme paljon keskusteluja pelaajien kanssa ja pyrimme auttamaan heitä asioissaan kaikin tavoin, ihmisläheisenä valmentajana tunnettu Varis jatkaa apurinsa Teemu Tiaisen säestämänä.
Maalinteko
ongelmana
Suurin yksittäinen ongelma Jokipoikien alkukauden peleissä on ollut maalinteko. Joukkue on tehnyt sarjassa toiseksi vähiten maaleja eikä ylivoimapelikään ole tuottanut toivottua tulosta.
Keskiviikkoillan ottelu Anjalankoskella häntäpään AaKoota vastaan saattoi kuitenkin purkaa osan kipsistä. Erityisen ilahduttavasti onnistui Lasse Leppänen: alkukaudesta useaan otteeseen taitojaan väläytellyt nuorukainen avasi ensin kauden maalitilinsä ja takoi perään vielä kolme osumaa lisää! Ketjukaveri Mikko Vanninen puolestaan kasvatti saldonsa 5+4 tehopisteeseen, jolla hän johtaa Jokipoikien sisäistä pistepörssiä.
- Olemme käyttäneet hirveästi energiaa maalipaikkojen luomiseen, mutta sitten viime hetkellä on löysätty. Jospa pelaajat nyt olisivat oppineet alitajuisesti ymmärtämään, että kun liikutaan hyvin ja hyökätään suoraviivaisesti sekä rohkeasti, niin tulosta tulee, Varis toivoo.
Jos hyökkäys on takunnut, niin puolustus on sen sijaan pitänyt erinomaisesti. Joensuulaiset ovat päästäneet seitsemässä ensimmäisessä ottelussaan vain 15 maalia – siitäkin huolimatta, että neljässä kamppailussa torjuntavastuun on kantanut kolmosmaalivahti Lari Antikainen. Pekka Mäkitalon toivuttua takaisin pelikuntoon Jokipoikien peräpää vahvistuu entisestään.
A-nuorilla
tiukat paikat
Jokipoikien A-nuoret ovat ajautuneet omassa nuorten SM-liigassaan tukalaan tilanteeseen. Joukkueen pääseminen alkusarjasta varsinaiseen SM-liigaan ei ole enää omissa käsissä, mutta voittamalla kaksi viimeistä ottelua joukkue sinne todennäköisesti selvinnee. Toisaalta muiden pelatessa sopivasti ristiin jo lohkojumbo-Pelicansin kaataminen Mehtimäellä päätöskierroksella 2. marraskuuta saattaisi riittää.
Mikäli A-nuoret jäävät lohkossaan kahden viimeisen joukkoon, edessä on pitkä ja piinaava loppukausi. Tässä tapauksessa pelataan 10 joukkueen kesken (4 huonointa liigasta ja divarin alkusarjan 6 parasta) kaksinkertaista A-nuorten ykkösdivisioonaa, jonka neljä parasta pääsevät ensi syksyksi A:n SM-liigan alkusarjaan.
Jokipoikien A on onnistunut toistaiseksi nappaamaan vain yhden voiton varsinaisella peliajalla. Kaikki pisteet ovat tulleet lohkon jälkipuoliskon ryhmiltä. Ilahduttavimpia tuloksia lienevät kaksi tasapeliä Jokereita vastaan.
- Olemme pelanneet muitakin vastaan hyviä pelejä, mutta emme ole onnistuneet voittamaan. Hyvää on se, että pystymme haastamaan kenet tahansa, mutta millä hitolla sitten pystyisimme kääntämään ne tasaiset pelit, Savonlinnasta kotikaupunkiinsa palannut luotsi Ari Aaltonen ihmettelee.
Jokipojat on useassa ottelussa hävinnyt maalilaukaukset selvästi, mutta Aaltosen mukaan ne eivät kerro koko totuutta kaukalon tapahtumista:
- Me ammutaan puolet vähemmän kuin muut A:n SM-sarjajoukkueet. Hyökkääjät siirtävät vastuuta ja pyörivät kulmissa. Se johtuu osittain kokemattomuudesta. Alivoimapelaamisemme on myös ollut tosi heikkoa.
A-nuorten ykkösmies alkukauden peleissä on ollut lupaava hyökkääjä Olli Nissinen. Hän on tehnyt kuusi maalia ja syöttänyt viisi. Jo viime vuonna A-nuorten runkopelaajiin kuulunut Tomi Pakarinen on puolestaan iskenyt puolustajalle kunnioitettavat teholukemat 5+5.
B-junnut
aikataulussa
Mika Martikaisen komennossa vuoden tauon jälkeen SM-sarjaan nousseet Jokipoikien B-juniorit sen sijaan ovat mukavasti aikataulussaan. Seitsemän pelin jälkeen ryhmä on kymmenen joukkueen lohkossaan turvallisesti kahdeksantena kolmella voitolla. Turvallisesti siksi, että kaksi heikointa joutuu karsintaan, ja yhdeksäs joukkue on jäänyt Jokipojista jo neljä pistettä.
- Ihan mukavasti on kausi lähtenyt käyntiin. Valitettavasti vain hyvän ja huonon päivän ero on meillä liian suuri, jokunen kerta ollaan hävitty täysin omaan hölmöilyymme, Martikainen sanoo.
Joukkueen tavoitteena on suora säilyminen, mutta mahdollisuudet päästä yrittämään puolivälieräpaikkaa kuuden parhaan joukossakin ovat olemassa.
B-junnujen tehopelaaja on ollut tahdilla kaksi pinnaa per peli sarjan aloittanut Pauli Piippo. Myös lieksalaislähtöiset maalivahdit Kerkko Kuiri ja Tuomas Pyykkö ovat olleet joukkueen parhaimmistoa.
Ja perään vielä kolumni:
"Hyvältä näyttää
MEHTIMÄEN JÄÄHALLI ei ole koskaan 20-vuotisen historiansa aikana ammottanut Jokipoikien edustusjoukkueen kotipeleissä yhtä tyhjänä kuin nyt alkukaudesta. 5000-paikkaisessa kolossissa on käynyt hädin tuskin reilut neljäsataa katsojaa ottelua kohden.
Esimerkiksi konkurssin jälkeisellä kaudella 1994-95 silloisten Kiekko-Karhujen otteita seurasi jo kakkosdivisioonan alkusarjassa keskimäärin 1332 katsojaa kotipeliä kohden.
Suomalaiset jääkiekkosarjat ovat kokonaisuudessaan muuttuneet kahdeksassa vuodessa uskomattoman paljon. Takavuosina divarissakin saattoi pelata entisiä NHL-miehiä, nykyinen mestis on siihen nähden täysi teinipoikien sarja.
Kaiken takana suurimpana syynä on Bosman-päätös, joka avasi toden teolla pelaajavirran Suomesta muualle Eurooppaan. NHL:kin on vielä laajentunut.
Toisaalta myös SM-liigan sulkeminen on pakottanut toiseksi korkeimman sarjatason seurat pohtimaan pelaajahankintoja täysin eri kantilta. Enää ei kannata polttaa rahaa liigahaaveiden takia.
Suomalaisen kiekkoilun huipullakin taso on laskenut, vaikkeivät SM-liigan markkinamiehet sitä haluakaan myöntää. Pelaajabudjettien muhkeasta kasvusta huolimatta kaikkien aikojen parhaaksi liigakaudeksi historiankirjoihin taitaakin jäädä juuri sesonki 1994-95 NHL-vahvistuksineen.
KAIKESTA HUOLIMATTA Jokipoikien tilanne näyttää pitkästä aikaa hyvältä. Edustusjoukkueen ja A-nuorten toiminnasta vastaavan Joensuun Kiekko ry:n taloudellinen tilanne on tiukka, mutta velkarahan päälle tulevaa nousua ei ole tarkoituskaan rakentaa.
Pelaajavirta on vienyt parina viime vuonna lähinnä Joensuusta poispäin. Jo tulevan talven aikana on kuitenkin tarkoituksena aloittaa määrätietoinen työ suunnan kääntämiseksi. Jos esimerkiksi koripalloilijoita on saatu susirajalle opiskelu- ja työpaikkojen perässä, niin miksei kiekkoilijoitakin, joita on sentään määrällisesti paljon enemmän?
Rajoitetulla siirrolla muualla kiekkoilevista omista kasvateistakin on täydet mahdollisuudet saada ainakin joku takaisin. Moni ei ehkä sitä tiedä, mutta esimerkiksi Kimmo Nevalaisen, Tapio Ahtosen ja Mikko Turusen pelioikeudet ovat yhä Joensuussa.
TULEVA NOUSU on Jokipojissa hyvä rakentaa oman juniorityön päälle. Seuralla on sekä A- että B-nuorissa SM-sarjajoukkueet. Vastaavaan saavutukseen eivät pysty mestiksen seuroistakaan kuin KalPa ja KJT.
Jokipojilla on jo tällä kaudella täydet mahdollisuudet päättää kahden kauden korpivaellus Suomi-sarjassa, joka tosin on huomattavasti mainettaan tasokkaampi. Viime keväänähän joukkue jäi niukasti pudotuspelien ulkopuolelle, mutta nyt lohkossa neljän parhaan joukkoon sijoittumisen pitäisi olla lähes selviö – eikä vähiten hyvin sujuneen kesäharjoittelun ansioista.
JOKIPOJILLA on myös selkeitä vahvuuksia moniin muihin Suomi-sarjan kärkijoukkueisiin verrattuna.
Kevään tiukoissa ratkaisupeleissä maalivahtipeli nousee arvoon arvaamattomaan. Pekka Mäkitalo on perustasoltaan niin hyvä maalivahti, että hän todennäköisesti saisi halutessaan pelipaikan mistä tahansa mestiksen joukkueesta. Ja Mäkitalon takana ovat vielä Marko Mäkkeli sekä Lari Antikainen...
Tärkeä asia on myös kurinalainen puolustuspeli. Kun ulkomailla ammattilaisena kierrellyt kapteeni Arttu Käyhkö vielä ehtii omaksua hyökkäävän roolin, on Jokipoikien takalinjoilla todellinen pelote.
Unohtaa ei sovi myöskään perinteitä. Aika moni pelaaja varmasti kokee itselleenkin ihan oikeasti tärkeäksi asiaksi saada kantaa Jokipoikien värejä Suomi-sarjaa ylempänäkin."