Mainos

Suomi kesäolympialaisissa 2024

  • 20 861
  • 189

Jyty

Jäsen
Suosikkijoukkue
käyttää lehväslukkoa logonaan.
Olympiakomitean ensimmäinen varapuheenjohtaja Susanna Rahkamo oli eilen YLEn 8 minuuttia ohjelman vieraana. Ei ole mitään strategiaa, jolla menestystä huippu-urheilussa haetaan vaan kunhan kansa liikkuu, niin kaikki on hyvin. Noh, tulos on nyt nähtävillä, mihin sillä ajattelulla päästiin.

 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Olympiakomitean ensimmäinen varapuheenjohtaja Susanna Rahkamo oli eilen YLEn 8 minuuttia ohjelman vieraana. Ei ole mitään strategiaa, jolla menestystä huippu-urheilussa haetaan vaan kunhan kansa liikkuu, niin kaikki on hyvin. Noh, tulos on nyt nähtävillä, mihin sillä ajattelulla päästiin.

Huoh. Varmasti onnistutaan keskustelemaan seuraavat neljä vuotta siitä, mikä on olympiakomitean tarkoitus. Ja varmasti käytetään todella paljon aikaa ja resursseja hallintohimmelin pohtimiseen. Tämä ongelma onkin todella vaikea, jos nimittäin on niin, että tärkeintä on järjestelmän tarkoituksen pohtiminen. Myönnän, että eri toimijoiden näkökulmien yhteen sovittaminen vaatii todella paljon aikaa.

Jos kuitenkin lähdettäisiin siitä, miten tukea seuraavat neljä vuotta vaikkapa 15 potentiaalisinta menestyjää, tehtävää voisi ratkoa ihan yksikin henkilö tukkimiehenkirjanpidolla. Keskusteltaisiin ensin urheilijan, valmentajan ja muiden asianosaisten kanssa siitä, minkälaisia resursseja urheilija tarvitsee menestyäkseen.

Urheilija-apuraha 25 000 verottomana on hyvä lähtökohta. Siihen päälle omat sponsoritulot. Lisäksi OK tukisi valmentautumista, välineiden hankintaa, matkoja yms. Suurin yksittäinen kustannus on valmentajien palkkaaminen. Joku, kuten Saga, tarvitsee aika monenkin valmentajan panosta eli yksi päätoiminen plus konsultoinnit päälle. Valmentaja tarvitsee toimivan työympäristön.

Mitäpä se voisi kustantaa? Ehkä keskimäärin 100 K/ urheilija. Eli rahaa palaisi vuodessa 1,5 M, neljässä siis 5-6 M näille huipuille. Jostakin nämä rahat revitään, käytännössä OK:n byrokratiasta ja supistamalla apurahaporukan määrää. Koko toiminnan johtoon yksi koordinaattori, manageripalveluita tarvitaan myös.

Kun nuristaan rahasta, niin kannattaa muistaa, että varsin keskinkertainenkin Liiga-pelaaja ansaitsee helposti 100 K kaudesta. Lajin huipulla mennäänkin sitten jo miljoonaluokkaan. On jokseenkin nurinkurista, että ne henkilöt, joiden odotetaan tuovat maalle mitaleja, saavat omasta työstään korkeintaan alimman duunaritason ansiot. Poikkeuksena kaikkein myyvimmät kasvot, joilla sitten tulot nousevatkin jo siedettävään luokkaan.
 

Corvus corax

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LA Kuninkaat, John Tortorella
Jos kuitenkin lähdettäisiin siitä, miten tukea seuraavat neljä vuotta vaikkapa 15 potentiaalisinta menestyjää, tehtävää voisi ratkoa ihan yksikin henkilö tukkimiehenkirjanpidolla. Keskusteltaisiin ensin urheilijan, valmentajan ja muiden asianosaisten kanssa siitä, minkälaisia resursseja urheilija tarvitsee menestyäkseen.

Urheilija-apuraha 25 000 verottomana on hyvä lähtökohta. Siihen päälle omat sponsoritulot. Lisäksi OK tukisi valmentautumista, välineiden hankintaa, matkoja yms. Suurin yksittäinen kustannus on valmentajien palkkaaminen. Joku, kuten Saga, tarvitsee aika monenkin valmentajan panosta eli yksi päätoiminen plus konsultoinnit päälle.

Lainaan nyt vaan tämän osion viestistäsi, mutta täyttää asiaa koko kirjoitus.
Tätähän se Vallukin mielestäni tarkoitti.

Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun sopiva määrä urheilijoita valitaan, olkoon vaikka se 15, niin mitä tapahtuu sitten kun tulee se 16:sta.
Se 16:sta itkee ja purnaa miksei sitä valittu, valjastaa median avukseen ja soittaa kaupanpäälle vielä tasa-arvovaltuutetulle ja vie asian oikeuteen jne.
Ja olipahan perusteet mitkä tahansa niin aina löytyy valittujen lisäksi joku muukin joka täyttää kriteerit vähintään niiltä osin että asian voi viedä oikeuteen.

Tämä tasapäistäminen on karannut lapasesta aikaa sitten ja menee tunteisiin.

Saga on loistava esimerkki, pelannut "junnuliigat" lävitse ja mestaruuksia on vaikka muille jakaa.
Sagalle pitäisi lyödä lähes rajattomat resurssit ja sanoa että tee itsestäsi olympiavoittaja Los Angelesiin.
Ja taas tulee joku joka pahoittaa mielensä ja soppa on valmis.

Ehkä meni omalta osaltani nyt yli, mutta toivottavasti löydät kirjoituksesta pointit mitä tarkoitin.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Lainaan nyt vaan tämän osion viestistäsi, mutta täyttää asiaa koko kirjoitus.
Tätähän se Vallukin mielestäni tarkoitti.

Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun sopiva määrä urheilijoita valitaan, olkoon vaikka se 15, niin mitä tapahtuu sitten kun tulee se 16:sta.
Se 16:sta itkee ja purnaa miksei sitä valittu, valjastaa median avukseen ja soittaa kaupanpäälle vielä tasa-arvovaltuutetulle ja vie asian oikeuteen jne.
Ja olipahan perusteet mitkä tahansa niin aina löytyy valittujen lisäksi joku muukin joka täyttää kriteerit vähintään niiltä osin että asian voi viedä oikeuteen.

Tämä tasapäistäminen on karannut lapasesta aikaa sitten ja menee tunteisiin.

Saga on loistava esimerkki, pelannut "junnuliigat" lävitse ja mestaruuksia on vaikka muille jakaa.
Sagalle pitäisi lyödä lähes rajattomat resurssit ja sanoa että tee itsestäsi olympiavoittaja Los Angelesiin.
Ja taas tulee joku joka pahoittaa mielensä ja soppa on valmis.

Ehkä meni omalta osaltani nyt yli, mutta toivottavasti löydät kirjoituksesta pointit mitä tarkoitin.
Tämäntyyppisiä ongelmia tulee vastaan. Ei kai aivan vedenpitävää urheilijoiden valikointia voida tehdä, mutta se on silti pakko tehdä. Nykyinen haulikolla ampuminen ei vain kykene auttamaan harvoja huippuja olympialaisten mitalikuntoon. Leikkisästi voidaan sanoa, että onneksi Korte ehti jo lopettaa uransa. Mutta tasapäistämisen idea on turvallinen tapa koittaa välttää epämukavaa huomiota, sillä ei vaan päästä ihan huipulle.

Jos asiaa arkijärjellä pohditaan, en oikein voi käsittää, miksi aivan huippujen pitäisi tulla toimeen ihan minimirahoilla. Suomalaisten mediaanitulo palkansaajilla on tuollaiset 3300 egeä kuussa. Eli vuosituloina 40 K miinus verot. Huippu-urheilijan pitää sen sijaan monessa lajissa kärvistellä 20 - 10 000 nettotuella siitäkin huolimatta, että kuuluisi mitalikandidaattien joukkoon, tuleviin menestyjiin.

Asiasta päättävät virkamiehet varmaan nauttivat vähintään 50 K:n vuosituloja, en tiedä, paljonko esim. Heikkinen duunistaan saa. Arvelen, että moni urheilija tekee päivässä fyysisesti yhtä kovaa työtä kuin virkamies koko olympiadin aikana. Tästä nyt luulisi heräävän vähän ajatuksia, ehkä niitä on herännytkin. Ehkä lausumattomana periaatteena on, että kun me ei vaadita teiltä mitään, emme kyllä maksakaan juuri mitään.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Pariisissa monet urheilijat valittivat yhteishengen puutteesta ja kertoivat jääneensä yksin saapuessaan kisakylään. Osa jopa niin yksin, että he olivat itkeneet ahdistuksesta.

Joukkueen johto ei tuntunut olevan kiinnostunut kannustamaan urheilijoita ennen tai jälkeen lajin. Urheilijat, joiden laji oli päättynyt ja jotka olisivat voineet tukea ja kannustaa oman maan urheilijoita, lähetettiin kotiin nopealla aikataululla.

Tämä näkyi myös päättäjäisissä verrattuna muihin maihin.

Monia urheilijoita jopa puistatti johdon intohimottomuus ja apaattisuus huippu-urheilua ja urheilijoita kohtaan.

Yksilöurheilijat tekevät suorituksensa yksin ja ovat tottuneet kiertämään maailmaa itsenäisesti, mutta olympialaisten kokoluokka ja joukkueet ympärillä tekevät tilanteesta erilaisen.

Onhan tuo ihan kammottavaa luettavaa, muttei mikään yllätys valitettavasti. Yhteisöllisyyden puute ja yleinen kylmäkiskoisuus on valitettavan syvällä suomalaisessa yksilöurheilussa. Itsekin muistan tätä yleisurheilujuniorina taannoin jopa itkeneeni, kun näin miten kivaa joukkuelajeja harrastavilla on.

Tarvitaan laajempi muutos kulttuuriin, mutta silti:

Jan Vapaavuoren eroilmoitusta odotellessa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Toki yleinen murjotus, jäyhyys ja "ei onnistu" -kulttuuri on suomalaisessa mentaliteetissa valitettavan syvällä, mutta onhan se ollut hätkähdyttävää nähdä, miten monilla muilla mailla kisoissa oli ennen kaikkea joukkue, minkä taakse koko maan urheiluväki asettui.

Olemme pieni maa. Eikö meidän sitä suuremmallakin syyllä olisi syytä puhaltaa yhteen hiileen?
 

Pipolätkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Dallas
Neljän nimettömän olympiaurheilijan avoin kirje:

Eipä yhtään yllätä. mutta onneksi johtajilla, valtionpäämiehillä, stadionsäätiön tyypeillä oli kivaa ja saatiin unohtumattomia elämyksiä. Tietenkin maan tapaan kuuluu, että nyt johto nostaa käden virheen merkiksi ja aletaan tutkimaan missä on menty vikaan? Sitten asia unohtuu taas mutta ensi kerralla muistetaan laittaa urheilijasopimukseen sakko, että ei saa kritisoida.
 

LiiAaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Eikös tämän johtoporukan juttu ole aina ollut patsastella poliitikkojen ja muiden rinnalla. Ei kai ne koskaan ole mistään urheilijoista välittäneet tai heitä tukeneet. Tuollaiset "eläintarha" kierrokset urheilijoiden majoitustiloissa on kyllä aika irvokkaita. Varsinkin silloin jos niistä ei ole ennalta sovittu. Hei, mennäänpä katsomaan miten Wilmalla menee ja sitten joku poliitikkojen rytmiryhmä paukahtaa paikalle ihmettelemään.

Eikös Räty ollut aikoinaan Barcelonassa vailla autoa, että pääsisi finaaliin valmistautumaan jonnekin harjoituskentälle. Kaksi autoa oli komitealla käytössä ja molemmat olivat olleet vapaana. Silti autoa ei oltu Sepon käyttöön annettu, eli sellaista urheilijan auttamista se oli silloinkin. Jutun todenperäisyydestä en osaa sanoa, mutta näin Seppo sen itse jossain dokumentissa kertoi.

Toivottavasti media jaksaa pitää ns. "tulta yllä", jottei ne luvatut perusteelliset perkaamiset ja asioiden läpikäynnit jää vaan näiden kesän puheiden tasolle. Toivottavasti niitä oikeasti tullaan myös johdolta vaatimaan, muta itse veikkaan sitä, että koko homma on syyskuun lopulla jo unohdettu ja kesällä johdon antamat lupaukset tehdä sitä ja tätä ovat vain kaukainen muisto.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vähän kieltämättä huolestuttaa, että muutaman juhlallisen lupauksen lisäksi saadaan aikaan lähinnä jokin HUMU:n kaltainen illanistujaiskerho, hyvät kokousviinerit ja saunajuomat. Päämajaksi vaikka legendaarinen Tamminiemen sauna. Vaihtuvat stand up-koomikot ja motivaatiospiikkerit. Mikäli Losissa Suomi sitten nappaa yllätyspronssin ja pari pistesijaa enemmän, kuin Pariisissa, niin problem solved.

Toivon olevani väärässä ja että muutoksen siemeniä lähdetään ihan kunnolla kylvämään.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Epäkohdista on puhuttu jo pitkään ilman että yhtään mitään olisi varsinaisesti tapahtunut - eräiden korjaaminen ei vaatisi ihan kauheasti resursseja, minkä nyt voi tästäkin kirjeestä päätellä. Vaikuttaa vähän siltä, että tässä on jälleen kerran keskivartalolihava organisaatio, joka tuottaa tehokkaasti konsulttien raportteja, ei niinkään kilpailullista menestystä. Ongelma ei ole pelkästään rahan puute (mikä epäilemättä on iso haaste) vaan myös olemassa olevien resurssien käyttö ja kohdistaminen.
 
Viimeksi muokattu:

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ihan mielenkiintoinen kirje nimettömiltä urheilijoilta. Sanoisin, että pieniltä osin tuo sisälsi merkittävää ja hyvin tarpeellista kritiikkiä, joiltain osin ihan löysää retoriikkaa ja suurimmilta osin kiinnostavia, mutta pitkälti perestelemattomia tai heikosti kuvailtuja väitteitä.

Omaan makuuni hälyttävin kohta on se, että urheilijoiden majoituspaikassa on rampannut sidosryhmiä liki päivittäin. Tuo ei voi olla oikein, vaan majoituspaikan tulee olla urheilijoille ns. turvallinen tila yhtäältä kisasuoritukseen valmistautumiseen ja toisaalta rauhassa rentoutumiseen kisasuoritusten välissä. Sitäkään ei sovi väheksyä, että mitä enemmän jengiä siellä liikkuu, sitä todennäköisemmin joku flunssapöpö alkaa joukkueessa kiertää.

Kirjeen kirjoittajien uskottavuutta mielestäni heikentää seuraava kohta. "Me olemme saaneet vuosia kuraa niskaamme Suomen mitalisaldosta ja menestymättömyydestä, vaikka tosiasiassa jokainen olympialaisiin päässyt suomalainen on taistelija. Jokainen suomalainen olympiaurheilija ja hänen tiiminsä on taistellut itsensä maailman huipulle systeemistä huolimatta, ei sen ansiosta."

Yli 80 prosenttia olympiajoukkueen urheilijoista on kuulunut urheilija-apurahan piiriin ja samaten olympiakomitean tehostamistukien piiriin. Välillisesti suurin osa olympiaurheilijoista on hyötynyt olympiakomitean rahoituksesta ammattivalmentajien palkkaukseen tai leiritysten kustannuksiin. On siis mielestäni aika absurdia väittää, että systeemi ei millään tavalla olisi ollut edesauttamassa heidän olympialaisiin pääsemistä. Joku Heili Sirviö voi noin perustellusti sanoa ja ehkä golfin pelaajat myös, mutta ei juuri muut.

Se mietityttää, miksi kirjoittajat haluavat korostaa olympialaisiin päässeiden olevan taistelijoita. Jotenkin mutuilisin niin, että Seppo Rädyn, Jani Sievisen, Mika Myllylän tai Janne Ahosen suusta ei vastaavaa aikoinaan olisi kuultu. Eli kun kirjoittajat toteavat voittamisen kulttuurin kadonneen OK:n tekemisestä, niin ei tuo urheilijoidenkaan retoriikka sitä mielestäni edusta. Vertailun vuoksi Therese johaug juuri sanoi, ettei osallistu Trondheimin MM-kisoihin ollenkaan, jos ei ole haluamassaan kunnossa. Tuo puhe edustaa mielestäni voittaja-mentaliteettia eli arvokisoihin mennään vain menestyäkseen eikä osallistuakseen.

Paljonhan tuo kirje sitten sisältää mielenkiintoisia kohtia, kuten kisajoukkueen johdon innottomuus tai kisajoukkueen heikko joukkuehenki. Näihin on vaikeaa ottaa kantaa, kun oikein mitään konkreettista esimerkkiä näiden suhteen ei esitetä. Myös kirjeestä ilmi käymä "mustasukkaisuus" johtohenkilöiden ajankäytön suhteen on hankalasti arvioitavissa. Kyllä se minusta etenkin Vapaavuoren rooliin myös kuuluu kestittää OK:n yhteistyöjumppaneita. Toki jos Paavolainen ja Heikkinen ovat aikaansa tähän merkittävissä määrin käyttäneet, silloin hommat on pielessä.

Kirjoituksen lopussa korostettu urheilija keskiöön on sitten taas urheilupuheen ehkä populistisin mantra. Kun tutustuu maailman menestyneimpiiin järjestelmiin, niin eivät ne monesti mitään urheilijakeskeisiä ole, saati että kirjoittajien haluamalla tavalla niissä autettaisiin urheilijoita vaikeiden aikojen yli. Jos katsoo vaikkapa Norjan maastohiihtoa tai Venäjän taitoluistelua, niin ne ovat äärimmäistä huippumenestystä tuottaneita koneistoja, joita voi ennemmin kuvailla valmentaja- tai järjestelmäkeskeisiksi kuin urheilijakeskeisiksi systeemeiksi.
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
Melkoiselta elämän kovuuden parkumiselta nuo valitukset liian vähästä huomiosta Olympialaisissa kuulostavat. Onko se kun netissä saa huomiota ja tykkäyksiä totuttanut siihen, että nyt pomojenkin olisi pitänyt olla peukku pystyssä koko ajan hotellihuoneiden ovilla?

Seppo Räty ei olisi perkele kaivannut mitään huomiota, jos ei olisi ollut ihan pakko. Ottakaa nuoret mallia, tai menkää parkumaan metsän reunaan elämän kovuutta. If you can't stand the heat, get out of the olympiajoukkue. Kitisijät Pohjois-Koreaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös