Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet

[Kilgore Trout]

Olihan tuo melkoisen skitrofeenistä aikaa, koulujen ja opettajien välillä oli suuria eroja. Aloitin keskikoulun 70-luvun alussa ja kyllä muistan hyvin, että "oppikirjat" (maantieto, historia) muistuttivat enemmän satukirjoja. Keskikoulussa tosin opettajat olivat pääosin sodankäyneitä/kokeneita henkilöitä, joten oikeaa tietoa tuli suoraan tai kiertoteitse. Lukiossa sitten alkoi tulemaan nuoria opettajia, jotka hehkuivat tulipunaisina eli se kusetus ja aivopesu on varmaan alkanut yliopistossa. Sitten oli tietysti Teiniliitot, vast., jotka olivat vasemmalle kallellaan.

Ollaan suunnilleen ikätovereita, mutta minä säästyin neuvostopaatokselta lukiossakin. Tai sitten päästin sen korvista läpi siinä missä uskonnonkin.
Sodan kokeneissa opettajissa oli puolensa, he olivat realisteja, mutta osa oli aika hermoheikkoja ja/tai alkoholisoituneita.

 

[Espoon Siniset]

Itse muistan, että historian kirjassa oli Euroopan kartta maailmansotien väliseltä ajalta, jossa maat oli jaettu kolmeen ryhmään: maat, joissa demokratia säilyi, maat jotka muuttuivat diktatuuriksi sekä "sosialistinen järjestelmä", johon kuului ainoastaan Neuvostoliitto.

 

[rpeez]

Mielenkiintoista luettavaa. Yhtäältä toki SKP:ssä oli vuonna 1980 yli 50 000 jäsentä (Wikipedia), joten voi olettaa aika monen suomalaisen saaneen kouluopetuksensa vakaumuksellisten kommunistien tai muuten idän suuntaan rähmällään olleiden toimesta.

Tuon kommunisminkin perinne tuli minusta perheistä ja duunari työpaikoista perintönä, ei koulukirjoista ja koulun rooli oli siten ihan nollaluokkaa. Kouluissa opiskeltiin matematiikkaa ja semmoista, naapurimaan yhteiskuntatilanne oli 0,1% roolissa. Tai sitten kaikki sellainen tylsä on mennyt ihan pään läpi rpeez penskalla.

En tosin käynyt kouluja "punaisissa" kaupungeissa, niiden oppilailla voi olla toisenlaistakin mielipidettä.

 

[Uncle Becker]

Itse kasvoin vasemmistolaisessa perheessä ja kyllä sitä Neuvostoliittoa kotona ihannoitiin. Kaverit ja opettajat antoivat sitten vähän toista maailmankuvaa. Ja opin varhain vihaamaan kaikkea itä-blokkilaista. Ajettiin jollain Warrella tai Ladalla, fillari oli joku paska Mikälie (kavereilla Kulkurit) jne. Edes Amerikkalaista tietokonetta en saanut. Ja idässä niitä ei tehty, niin sitten joku kokeellinen kotimainen, mihin ei saanut yhtään peliä. Onneksi sain kuitenkin länsivalmisteisen mopon (Honda), kun siihen ikään tulin. En ole sen jälkeenkään oppinut itä-blokin jutuista tykännyt.

 

[finnjewel]

Kun olin lukiossa, kouluihin tuotiin politiikka muodossa "kouluneuvosto". Siihen kuului neljä edustajaa opettajakunnasta ja neljä oppilaiden edustajaa. Oppilasedustajat valittiin poliittisin tunnuksin käydyillä vaaleilla.
Puolueet eivät olleet joka koulussa täysin perinteisiä; meidänkin koulussa ryhmät olivat Porvaririntama, SDP, Kommunistit ja Kristilliset. Kommunistien kärkiehdokas oli Sirola-opistossa varta vasten koulutettu agitaattori. Mukava kaveri, kunhan ei puhuttu politiikkaa. Ei tullut valituksi, mutta Johtava psykiatri siitä aikuisena tuli.
No, vaaleissa Porvaririntama sai 3 paikkaa ja SDP yhden.
Kouluneuvostot lopetettiin muistaakseni kolmen vuoden kokeilun jälkeen.