Suomi 90 vuotta - Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle?

[sampio]

Suomi täyttää pyöreitä 6.12.2007. Meillä on pitkä historia Ruotsin yhteydessä, hiukan lyhyempi osana Venäjän valtavaa valtakuntaa ja vielä sitäkin lyhyempi ajanjakso itsenäisenä valtiona. Suomalaisia olemme olleet 200-150 vuotta, riippuen hiukan tulkintatavasta, kansakuntana silti nuorehko, valtiona varsin nuori. Kansallista muistiamme ovat muokanneet sodat ja nälkä, erityisesti se iso kahina vajaa 70 vuotta sitten, mutta myös joukko tuoreempia ja vähemmän traagisia kollektiivisia kokemuksia aina urheilusaavutuksista ja -"saavutuksista" 90-luvun lamaan.

Me kolmenkympin kieppeillä ikääntyvät haemme kaiketi vielä suomalaisuuttamme sotien kautta, mutta nuoremmat ikäluokat eivät näin välttämättä toimi. Olikohan se Turun Sanomat, joka viime sunnuntain numerossaan tällaista kertoili. No, oli miten oli, itse voin myöntää kuuluvani vielä siihen ikä(ihmis)ryhmään, jolle suomalaisuus määrittyy osittain vielä sotahistorian kautta. Tämä ei tarkoita näin aikuisiällä omalla kohdallani minkään sortin militarismia eikä edes kiitos 39-44 -paitoja sun muita leijonakoruja. Riittää, kun käsittää jossain määrin sen inhimillisen tragedian, mikä sotaan liittyy yksilötasolla rivisotilaasta puolustusvoimien ylipäällikköön. Ja tietysti kansakuntaan. Mitä Suomi olisi nyt, jos meille olisi käynyt baltiat vuonna -39 tai -45?

Niin minun kuin luultavasti suuren osan ikäluokkani suomalaisuutta määrittää suuressa määrin myös lama. Omalla kohdallani se merkitsi konkreettisesti melko hyvinvoivan ja varakkaan perheen vajoamista lopulta kahden työttömän vanhemman luotsaamaksi suurperheeksi. Melkein kuin Calgaryn voitettu hopea vaihtui usean vuoden tuskaiseen kultajahtiin. No, kulta tuli lopulta, mutta vaatteisiin piti silti säästää omaa rahaa.

Mitä suomalaisuus sitten merkitsee minulle? Konkreettisimmillaan se on sitä, että minulla on ollut yhtäläinen mahdollisuus yhdessä varakkaampien perheiden lasten kanssa hankkia itselleni koulutus ja elättää itseni lahjakkuuteni mukaan. Pikkuveljistänikin vanhin opiskelee yliopistossa, seuraava aloitti juuri lukion. Tämä siis sen vuoksi mainittuna, että perheemme sosioekonominen asema huomioiden meillä ei olisi ollut vastaavaa mahdollisuutta kovin monessa muussa maassa. Arvostan Suomea isänmaana sen vuoksi, että se tarjoaa käytännössä liki kaikille tasapuoliset mahdollisuudet valita oman elämänsä suunta. Se ei tarkoita, että täällä olisi kaikki hyvin, eikä ole mikään syy väheksyä muita, mutta omasta puolestani voin sanoa, että on ollut lottovoitto syntyä Suomeen.

Ilman sen kummempia kiihkeän nationalistisia kaikuja, onneksi olkoon 90-vuotias Suomi!

 

[scholl]

Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?

Ei kai se nykyään merkitse mitään. Helsinkiläisyys merkitsee paljon enemmän kuin suomalaisuus. En sillä tavalla koe noita valtionrajoja enää nykyään niin merkittäviksi. Tai ole kokenut enää sen jälkeen kun pääsimme mukaan länsieuroopan integraatioon. Tunnun olevan ihan hyvin kotonani monillakin alueilla. Sen sijaan Suomessa jos menee pohjoisempaan niin voi tuntua todella vieraalta.

Ulkomailla ollessaan suomalaisuus merkitsee enemmän kuin kotimaassa. Se tulee ilmi juuri esimerkiksi urheilun kautta. Onhan se tietysti hauskaa, että on joku jonka puolesta jännittää kuten esim. Suomen maajoukkue. Ja jos Suomi voittaa niin onhan se hienoa. Silloin tuntuu sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, kun Maammelaulu soi, mutta muuten oma identiteettini koostuu monista palasista, jotka eivät ole kaikki mitenkään erityisesti suomalaisia, vaan sitä on satojen vuosien aikana kertynyt erilaisia eurooppalaisia vaikutteita.

Tietysti on asioita, mitä vain suomalaiset tajuavat, koska muut eivät ole ehkä niitä samoja asioita kokeneet. Kuten esimerkiksi sauna. Se on sellaista kulttuuriperintöä ja ehkäpä jopa kansanluonteesta kumpuavaa, joten ehkä voi sanoa, että jotkut tuollaiset seikat voivat olla sellaisia, missä suomalaisuus jotain merkitsee. Ei ole vain tullut lähimmin asiaa ajateltua.

Passia se tietysti myöskin merkitsee, mutta ei sen välttämättä tarvitsisi merkitä. Minulle kelpaisi ihan yhtä hyvin EU-passi, missä olisi alueeksi merkitty vaikkapa Helsinki tai ihan miten vain halutaan määritellä.

Suomen lippu tietysti merkitsee enemmän kuin tuo passi. Se on kuitenkin merkittävä symboli ja vaikka olemme nykyään ison yhteisön kansalaisia niin alueelliset liput ovat erittäin hieno asia.

No jos jotain suomalaisuuteen liittyviä yksittäisiä asioita pitää nostaa esiin niin sauna, murtomaahiihto, meri ja saaristo ovat sellaisia tärkeitä asioita itselleni.

 

[Viljuri]

Suomalaisuus merkinnee monia sellaisia tunnetiloja, joita ulkomailla ja ulkomaalaisissa harvemmin tulee vastaan.

Esimerkiksi jonkinasteinen kollektiivinen ja osin uniikki suomalainen piirre on lähes maanlaajuisesti kärsitty kateus ja kauna, kaikki sosiaaliset kansalaispiirit läpäisten. Ei kyllä löytyne toista vastaavaa ihmisjoukkoa rajatulta maantieteelliseltä alueelta, joka pitäisi em. luonteenpiirteitä jopa jossain määrin hyväksyttävinä, kuten toisinaan täällä jopa ihan julkisestikin tehdään.

Tietyt nälänhätien ja muiden katastrofien aiheuttamat geneettiset pullonkaulat ovat myös hyvin esillä katsottaessa katukuvaa, tarvitsematta nyt sen enempää mennä tuolle alueelle, tautiperimähän on monella kovin suomalainen.

Suomi ja suomalaisuus merkitsevät tietysti toisaalta kovia luonnonoloja, joista paikallinen väestö on oppinut selviämään hieman Grönlannin inuiittien tapaan. Eivät edes kaikkein optimistisimmat ilmastoprofeetat taida voida luvata niitä Keski-Euroopan kelejä näille korkeuksille, ja jos vaikka tulisivatkin, niin talvi tulee täällä aina olemaan melkoinen koetinkivi jo Auringon asemankin takia. Toisaalta jatkuva pimeys on monille siunaus, sillä keväthän tuo myös muuta kuin puliveivarit yömajoista kaduille ja veneiden alle.

Synkistelyynkään ei kyllä ole mitään syytä. Asiat kannattaa ottaa mahdollisimman objektiivisesti, onhan esimerkiksi suomalaisten vieläkin suuri homogeenisuus mahdollistanut monia sellaisia temppuja, jotka eteläisimmille eläjille olisivat melko mahdottomia.

Erot väestöryhmien ja kansojen välillä lienevät vähentymässä, kun ja jos esimerkiksi Suomen kielen merkitys väestöryhmiä erottavana tekijänä poistuu. Tämä ei kuitenkaan aina merkitse pelkästään onnea ja auvoa, ajatellen nyt vaikka hip hop -kulttuuria ja sen omaksunutta nykyistä teinien sukupolvea. Lieneekö se ensimmäinen sodanjälkeinen sukupolvi, joka ei kykene elinehtojensa yms. puolesta parantamaan asemaansa aikaisemmista suomalaisten sukupolvista? Rima ei ole ollut korkealla, mutta kyllä sen silti voi flopata... ;)

 

[Prof. Puck]

Suomi merkitsee minulle kieli- ja kulttuuriperimää. siellä minulla on juuret. Koen, että omien juurien tunteminen on tärkeää. Mikäli et tiedä, mistä olet tullut, tuskin tiedät minne olet menossa. Oman taustan ymmärtäminen auttaa myös ymmärtämään paremmin muita kulttuureja.

Mutta mitä kaikkea tämä "suomalaisuus" sitten on?; luterilaista (työ)etikkaa, miltei orjallista sääntöjen noudattamista, luonnonläheisyyttä, rehellisyyttä ja asioiden suoraan puhumista, tietynlaista naiiviutta maailman "pahuutta" kohtaan (lintukoto-efekti) jne...? Kaikkea sellaista, mistä minä-kuva rakentuu ja se toki vaihtelee yksilöittäin. Suomalaisuus ei tässä identiteetti-palapelissä ole kuin yksi osa, mutta kuitenkin merkittävä sellainen (halusipa sitä tai ei). Ainakin jokaiselle, joka suomessa on merkittävän osan lapsuutta ja/tai varhaisnuoruutta elänyt ja kasvanut.

Toisaalta suomalaisuus ei merkitse minulle nationalismia. Nationalismin koen itse asiassa aika vastenmielisenä asiana. Esimerkiksi monet Norjalaiset ovat kokemusteni perusteella "väärällä" tapaa ylpeitä kansallisuudestaan tai isänmaastaan. En koe Suomea sen parempana tai huonompana yhteiskuntana elää kuin monia muitakaan maita; osin erilaiselta kylläkin. Kaikissa yhteiskunnissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuitenkin siitä, että suomettumisesta huolimatta Suomi säilytti jonkinlasteisen suvereniteetin suhteessa Neuvostoliittoon, olen vanhemmalle sukupolvelle suuresti kiitollinen. Asia on konkretisoitunut itselle, kun ystäväpiiristä löytyy muutamia Balttian maiden kansalaisia.

Ulkomailla suomalaisena asuessa suomalaisuus monesti korostuu. Itselläni se näkyy siten, että suomalaisuudesta on tullut yksi sosiaalisten verkostojen "rakennuspalikka" perinteisten (työ, perhe, harrastukset jne). rinnalle. Suomalaisuuden perusteella rakentuvaan tuttavaverkostoon kuuluu osaksi henkilöitä, joiden tuskin olisin muutoin tekemisissä. Eli suomalaisuus on "ainoa" meitä yhdistävä tekijä. En koe tätä kuitenkaan ollenkaan epämielltyttävänä asiana. Joskus on vain mukava kommunikoida suomenkielellä. Samat asiat, jotka toki pystyy selittämään ei-suomalaisellekin, toinen suomalainen ymmärtää puolella lauseella. Se on kaiketi sitä yhteistä kulttuuria, joka tulee esille heti, kun siirrytään pois puhumasta, työstä, lapsista, leffoista, urheilusta tms. Hyvät ystävät ovat toki erikseen, kansallisuuteen katsomatta, mutta juuri ns. small talk - tyyppisissä keskusteluissa toinen suomalainen saa ns. etumatkaa sille, voiko keskustelusta kehkeytyä jotakin mielenkiintoisempaakin tavanomaisen jutustelun lisäksi.

Liputan siis Suomen sijasta suomalaisuuden puolesta!

 

[Pee]

Ei mitään muuta kuin äidinkieltäni, koska en puhu sujuvasti muuta kuin suomen kieltä. Olen Suomen kansalainen, mutta en missään tapauksessa suomalainen, saati isänmaallinen.

Ja ei sitten tarvitse kaivaa esille sitä viime vuoden syyskuussa tänne avaamaani "Suomalaisuusketjua". Se oli vaini joku ihmeellinen humalaisen päähänpisto.

 

[sampio]

Onhan se tietysti hauskaa, että on joku jonka puolesta jännittää kuten esim. Suomen maajoukkue. Ja jos Suomi voittaa niin onhan se hienoa. Silloin tuntuu sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, kun Maammelaulu soi...

Urheilu lienee yksi konkreettisimista asioista, ellei konkreettisin, jonka kautta nykyiset maailmankansalaiset saattavat tuntea jonkinlaista kansallistunnetta. Toki on joitain yksittäisiä henkilöhahmoja liike-elämän, kulttuurin ja politiikan saralla myös, mutta urheilu on varmaan yksi laajimmin yhdistävistä tekijöistä.

Toisaalta suomalaisuus ei merkitse minulle nationalismia. Nationalismin koen itse asiassa aika vastenmielisenä asiana. Esimerkiksi monet Norjalaiset ovat kokemusteni perusteella "väärällä" tapaa ylpeitä kansallisuudestaan tai isänmaastaan. En koe Suomea sen parempana tai huonompana yhteiskuntana elää kuin monia muitakaan maita; osin erilaiselta kylläkin. Kaikissa yhteiskunnissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuitenkin siitä, että suomettumisesta huolimatta Suomi säilytti jonkinlasteisen suvereniteetin suhteessa Neuvostoliittoon, olen vanhemmalle sukupolvelle suuresti kiitollinen. Asia on konkretisoitunut itselle, kun ystäväpiiristä löytyy muutamia Balttian maiden kansalaisia.

Nationalismi kielletään hyvin usein, mutta silti esim. urheilussa se nousee aina pinnalle. Lippu on toinen merkittävä nationalismin symboli. Tosin on totta, että kypsä kansallinen itsetunto hyväksyy myös erilaisuuden, aivan kuten yksilötasollakin. Itselleni ei erityisemmin sykähdä nyky-Venäjän tai Serbian kiihkomielinen uho, eikä muukaan muiden alentamisesta voimansa saava nationalismi, vaan sellainen terve oman taustansa ja juuriensa kunnioitus ja sitä kautta nouseva ylpeys erinäisistä saavutuksista ja luoduista olosuhteista. Kuten kirjoitit, ymmärtäessään itseään osaa arvostaa myös muita. Ja toisaalta, muiden arvostaminen ei tarkoita omien perinteidensä väheksymistä, vaan niiden näkemisen yhtä arvokkaina kuin muidenkin kansakuntien perinteiden ja tapojen.

 

[Tulppu]

Kyllä minä olen ihan oikeasti ylpeä kun voin sanoa olevani Suomesta. Tosin ulkomailla liikkuessani vältän toisten suomalaisten seuraa, he kun saattavat olla, no, suomalaisia.

Listaan nyt kuitenkin muutaman asian, mitkä mielestäni ovat syitä olla ylpeä siitä, että on kotoisin juuri Suomesta. Maailmalla matkaillessaan huomaa usein ajattelevansa: "Eipä ole meillä Suomessa tätäkään ongelmaa"

Meillä on kansainvälisesti mitattuna asiat keskivertoa paremmin:

Puhdas ilma
Paljon luontoa ympärillä
Ei välitöntä terrorismin uhkaa
Ei riiteleviä uskonlahkoja, heimoja tai vähemmistöjä
Ei näkyvää köyhyyttä (vrt. ghetot jne.)
Ei luonnonkatastrofeja
Ei sotaa, ja poliittisesti vakaa alue (ainakin meneillään olevana aikakautena)

Maailman vähiten korruptoitunut maa (tai sitten osaamme sen!)
Liikenneruuhkat sietokyvyn rajoissa
Vakaa taloustilanne


En ole erityisen innokas palvomaan urheilijoita, popstaroja tai muitakaan ohimeneviä ilmiöitä. Niinpä ne eivät vaakakupissani paina. En myöskään jaksa innostua perisuomalaisesta kateuteen perustuvasta ainaisesta valituksesta miten Suomessa ei ole mitään ja muilla on kaikkea, ja miten varsinkin Amerikassa on kaikki niin paljon paremmin. Suomalaisista on tullut kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä itsekkäitä ja kyynisiä. Jos et 25-vuotiaana omista asuntoa, autoa, osakkeita ja tienaa vähintään 4000€/kk, ovat asiasi jotenkin huonosti?

Olen hyvin tyytyväinen elämääni Suomessa. Vielä kun saisi valita asukkaatkin...

 

[Borgie]

Silloin tuntuu sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, kun Maammelaulu soi, mutta muuten oma identiteettini koostuu monista palasista, jotka eivät ole kaikki mitenkään erityisesti suomalaisia, vaan sitä on satojen vuosien aikana kertynyt erilaisia eurooppalaisia vaikutteita.

Jumalauta, Scoll on vanhempi kaveri kuin luulinkaan, satoja vuosia...

Tulpun listaus on aika hyvä, ei heti tule mieleen mitä siitä puuttuu. En koe että EU:n jäsenenä itselläni olisi mitenkään Eurooppalainen identiteetti verrattuna vaikkapa USA:n osavaltioiden amerikka hehkutukseen, toisaalta eihän tuosta Suomen osalta ole liiemmin aikaakaan. Parin sukupolven päästä asia voi olla jo hieman toisin... Mutta itse koen siis olevani Suomalainen.

 

[SGD]

Suomalaisuus merkinnee monia sellaisia tunnetiloja, joita ulkomailla ja ulkomaalaisissa harvemmin tulee vastaan.

Esimerkiksi jonkinasteinen kollektiivinen ja osin uniikki suomalainen piirre on lähes maanlaajuisesti kärsitty kateus ja kauna, kaikki sosiaaliset kansalaispiirit läpäisten. Ei kyllä löytyne toista vastaavaa ihmisjoukkoa rajatulta maantieteelliseltä alueelta, joka pitäisi em. luonteenpiirteitä jopa jossain määrin hyväksyttävinä, kuten toisinaan täällä jopa ihan julkisestikin tehdään.

Kateuden lisäksi voisi nimetä esim. rehellisyyden, täsmällisyyden... Monissa ihanissa Euroopan maissa korruptio ja aikatauluista myöhästely sekä yleinen homssuisuus ovat ihannoitavia asioita. Ei sekään kivalta kuullosta.

Olennainen osa suomalaisuutta on myös järjetön itsekriittisyys ja oman maan vähättely. Otetaan esimerkiksi tuore PISA-tutkimus, jossa Suomi ilmeisesti pesi kaikki, täällä ajatellaan ääneen että "eihän se nyt mitään todista, humpuukitutkimus, asuessani maassa X koulut olivat siellä paljon fiksumpia" jne. Sama pätee mihin tahansa asiaan, ihannoidaan esim. Ruotsia ja sitä kuinka siellä on kaikki niin paljon paremmin, samalla käydään ostamassa Ikeasta ja henkkamaukalta halpispaskaa nurkat täyteen jotta arvon naapuri ei vallan köyhtymään pääse.

Sitten kun joku on aidosti ylpeä omasta maastaan ja sen saavutuksista, leimataan hänet vähintäänkin patrioottinationalistiksi. Suomella ei koskaan ole ollut öljyä, rautaa tai muuta luonnonresurssia, jolla se olisi voinut Ruotsin tai Norjan tavoin itseään rikastuttaa. Ei olla oltu kauppareittien varrella kuten hollantilaiset jne. Silti ollaan pärjätty näinkin hyvin. Luulisi että vähemmästäkin olisi kansa ylpeä.

Minulle suomalaisuus ei nyt sinänsä asiana merkitse kuin alkuperääni, juuriani ja sitä yhteisöä jossa olen kasvanut ja joka minulle on tarjonnut näinkin hyvän elämän.

 

[Lawless]

Onhan tämä hyvä paikka elää - siis ihan oikeasti, kun asiaa miettii. Tosin varmaan sanoisin ihan samaa omasta kotimaastani, jos olisin syntynyt ruotsalaiseksi. Kansallistunne järkevissä mitoissa on ihan hyvä asia.

 

[kovalev]

Paljon hyviä ja vähän huonoja asioita.

Suomalaisuus merkitsee esim. sitä, että joskus harvoin käydessäni Kaukomailla, olen erittäin iloinen, miltei helpottunut päästessäni takaisin kotiin. Suomessa on kaunis ja kohtalaisen puhdas luonto. Täällä on vähintäänkin hyvä sosiaaliturva. Jos et satu asumaan Nokialla, voit olla suhteellisen varma, että saat joka päivä puhdasta vettä. Ei tarvitse pelätä luonnonmullistuksia, eikä enää uutta sisällissotaakaan. Demokratia toimii, jne...

Suomalainen ihminen on sitten toinen luku. Karjalalippis ja lantahousu-kulttuuri elää täällä edelleen vahvana. Yleistä hilpeyttä ja ymmärtämättömyyttä herättävä " eurooppalaisuus " ei ole totisesti rantautunut vielä tänne. Eikä rantaudukaan, kun yleinen mielipide on ; - Hyvä niin !

Erityismaininta ; Suomella on pääosin komea historia. Siitä kiitos menneille polville.

 

[sampio]

Erityismaininta ; Suomella on pääosin komea historia. Siitä kiitos menneille polville.

Olen aina ollut jossain määrin kiinnostunut historiasta ja nuorempana erityisesti hain erilaisia sankarihahmoja sodista jne. Nyt aikuisiällä katsontakanta on hiukan muuttunut, sankarihahmot inhimillistyneet ja tilastojen taaksekin osaa hiukan katsoa. On ollut silti vaikea ymmärtää täysin sitä, miltä Suomi on säästynyt, kun neuvostomiehitys vältettiin. Tottakai asiasta on tullut luettua vaikka kuinka paljon ja teoriassa on voinut tietää asioista, mutta vasta äskettäinen vierailu KGB-museossa Vilnassa sai kaiken teoriatiedon konkretisoitumaan. Siinä kun seisoi kidutussellin edessä, oli fiilis jotenkin tyhjä. Ei sillä, etteikö Suomi olisi selvinnyt tuostakin mahdollisesti, mutta onpahan ainakin yksi kansallinen trauma vähemmän selvitettävänä.

 

[Milanista]

Kyllä Suomi on hyvä maa! Nain vuonna 65 syntyneenä on tullut koettua erilaisia vaiheita, 90-luvun lama mukaan lukien. Nyt kun Suomea katsoo ulkomailta käsin niin päällimmäiseksi mielessä on luonnon puhtaus, toimivat infrastruktuurit, hyvätasoinen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto ja viime aikojen tapahtumista huolimatta, korkea perusturvallisuus.

Olen toki huomannut ulkosuomalaisten ehkä hiukan korostuneen isänmaallisuuden
täälla ulkomailla, ja ihan ymmärrettäväähän se on, itse ehkä otan hiukan rauhallisemmin.

Onnittelut 90-vuotiaalle!

Arvostaen, Milanista

 

[Duvel]

Suomalainen ihminen on sitten toinen luku. Karjalalippis ja lantahousu-kulttuuri elää täällä edelleen vahvana. Yleistä hilpeyttä ja ymmärtämättömyyttä herättävä " eurooppalaisuus " ei ole totisesti rantautunut vielä tänne. Eikä rantaudukaan, kun yleinen mielipide on ; - Hyvä niin !

Saisiko tästä jonkinlaisen suomennoksen? Mikä on Karjalalippis ja lantahousu-kulttuuri? Mikä on "eurooppalaisuus"? Ja mikä tuo yleinen mielipide puolipiste on?

 

[Suomi-Salama]

Määrittelen suomalaisuuden merkityksen omalta kohdaltani aika paljon samoin kuin ketjun avaajakin. Isänmaallisuudesta puhuttaessa ajatukseni sijoittuvat kovin helposti sotavuosiin ja ylipäätään maanpuolustukseen. Silti en väitä, etteikö muunkinlaista isänmaallisuutta ole. Eihän esimerkiksi useimmilla naisilla ole kosketuspintaa sotilaalliseen maanpuolustukseen, mutta he voivat silti olla isänmaallisia.

Kunnioitukseni sotiemme veteraaneja kohtaan on hyvin suurta. Mitä enemmän tutustuu sotahistoriaan, sitä käsittämättömämmältä tuntuu se torjuntavoitto, minkä Suomi saavutti niin talvi- kuin jatkosodassa. Todennäköisesti nuorempi sukupolvi ei suhtaudu enää niin eläytyen tähän asiaan, mutta mielestäni olisi terveellistä säilyttää sodan muistot ja opetukset myös heidän ikäluokissaan - ei romantisoiden vaan sodan raakuus mielessä pitäen. Edustan myös sitä vakaumusta, että pienelle maalle paras tae elää rauhassa on varautua sotaan. Se ei tarkoita yletöntä asevarustelua vaan kohtuullisen puolustusvalmiuden ylläpitämistä ja kehittämistä.

Niin, ja ulkomailla sellainen yhteenkuuluvuuden tunne syntyy helpostikin, jos suomalaisia siellä tapaa. Vaikka aina ei kyllä edes haluaisi tavata, ainakaan niitä kaljahuuruisia Kanarian kävijöitä.

 

[Elazi]

Mä en jaksa mitään isoa kirjoittaa, vaikka kyllä Suomi sen ansaitsisi.
Mulle se merkitsee paljon, oon syntyny täällä, eläny nuoruuteni ja varmaan tulen elämään koko elämäni täällä. Aivan sama kuinka globaaliksi maailma muuttuu, oon silti aina suomalainen. Suomessa suomalaisuuteni ei mitenkään erityisesti korostu tavoissani, mutta jos asuisin ulkomailla, olisi tilanne varmasti toinen.
Suomalaisuus merkitsee mulle paljon, oon erittäin ylpeä siitä, että saan olla suomalainen. Mun mielestä on lottovoitto syntyä Suomeen.

 

[scholl]

Kateuden lisäksi voisi nimetä esim. rehellisyyden, täsmällisyyden...

Noi ovat oikeasti tärkeitä asioita. Se itse Suomi on vähemmän merkittävä asia kuin kansalaisten luonteiden positiiviset piirteet. Työetiikka, rehellisyys jne. Täsmällisyydessä voi olla huonotkin puolensa, jos se ilmenee totaalisena joustamattomuutena. Esim. liikenteessä käy usein niin. Kokonaisuus ei toimi kunnolla, kun jokainen leikkii kotipoliisia.

Sitten toisaalta voidaan ajatella maassa hyvinä asioina, että on se jonkinlainen elintila, luonto (voi mennä metsään tai vaikkapa Lapissa tunturille hiihtämään tai lenkille, merenrantaan tai jonnekin saareen vaikkapa vain kävelemään tai katsomaan myrskyä.

 

[mjr]

Määrittelen itseni patriootiksi, mutta en etniseksi nationalistiksi. Suomen tasavallan selviytyminen 1900-luvun myrskyistä herättävät suurta kunnioitusta: ratkaisevissa solmukohdissa valittiin aina liberaali-demokraattinen keskitie, ja oltiin sitä valmiita puolustamaan kaikin mahdollisin keinoin suuria uhrauksiakin tehden. (Fasistiselle tai stalinistiselle Suomelle olisin toivonut sen sijaan pikaista romahdusta.) Toisen maailmansodan aikana selviydyimme kahden giganttisen terrorivallan puristuksessa olennaisesti puhtain asein perustuslakimme ja liberaalidemokraattisen yhteiskuntajärjestelmämme säilyttäen. Ei varmaan vieläkään täysin ymmärretä mikä olisi ollut se vaihtoehto sodalle, ei todellakaan Ruotsi vaan Baltia (Molotov-Ribbentrop -sopimuksessahan Suomi mainittiin neljäntenä "Baltian maana"). Jos meille olisi käynyt samoin kuin Virolle (ja todennäköistä olisi että miehitys täällä olisi ollut vielä verisempi) niin nyt vuoden 1939 asukkaiden jälkeläisiä olisi maassa noin kolmisen miljoonaa, sekä fyysinen infrastruktuuri että kansallinen kulttuuri olisivat raunioina ja lähihistoriallinen kokemus täynnä mitä hirvittävimpiä traumoja ja murhenäytelmiä. Näiden painajaisten sijaan olikin vapaus rakentaa mahdollisimman oikeudenmukainen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, joka syvistä puutteistaan huolimatta on historian valistuneimpien joukossa, ellei valistunein. Tämä kaikki saa kyllä tuntemaan ylpeyttä Suomen tasavallasta ja sen instituutioista sekä melkoisesti kauhistelemaan tätä nykykehitystä, jossa periaatteessa itsenäisistä kansalaisista tulee tahdottomia kuluttajia ja jossa kansallisten rakenteiden merkitys vähenee jatkuvasti niin että suhteellisen epädemokraattiset ylikansalliset poliittiset ja taloudelliset valtarakenteet tulevat niiden tilalle. Monessa olennaisessa suhteessa olemme, toki hyvistä syistä, päättäneet luopua tästä valtavin uhrauksin pystytetystä ja puolustetusta tasavallasta. Paljon on kuitenkin jäljellä ja paljon on mahdollista säilyttää.

 

[scholl]

Erityismaininta ; Suomella on pääosin komea historia. Siitä kiitos menneille polville.

Tästä olen aika eri mieltä. Suomella on mielestäni aika lyhyt historia täynnä epäonnistumisia. Emme ole olleet konkistadooreja viikinkiajoilta lähtien, vaan olemme eläneet puissa tai metsissä (tai itse en ole, koska meidän suku ei ollut Keski-Euroopasta silloin vielä saapunut), meillä ei ole ollut mahtipontisia ruhtinassukuja, hienoja palatseja, upeita kaupunkeja keskiaikasine juhlineen, mozartenein eikä oikein mitään muutakaan. Ei merkittäviä luonnonvaroja, joita kaivamalla kirkot ja muut olisivat rikastuneet (vrt. Salzburg). Ei kulttuuria, sivistystä. Emme ole vieneet sivistystä maailmalle, emmekä ole myöskään valloittaneet puolta Eurooppaa kuten ruotsalaiset. Suomi on ollut takapajuinen maa ja se muutos on alkanut vasta joskus sotien jälkeen.

Mutta ei se miestä pahenna, vaikka historia olisikin ankea. Maasta jokainen ponnistaa.

 

[Koskenkorva]

Suomalaisuus merkitsee minulle todella paljon. Se merkitsee kaikkien niiden isovanhempiemme uhrauksia jotka on sen tähden tehty, että tulevilla sukupolvilla olisi elämä. Kyse on todella kovasta uhrauksesta ja se velvoittaa. Minut se velvoitti armeijaan, ei puhettakaan että olisin ollut siviilipalvelukseen menossa, ei todellakaan. Se velvoittaa siihen että sodan syttyessä olisin rintamalla muiden PST-komppanian miesten tavoin tykinruokana, luotisateessa vain yksi ajatus mielessä. Ennemmin kuolen rintamalla isänmaatani puolustaessa, kuin Venäjän vallan alla.

Kuinka paljon hyvää tämä itsenäinen Suomi on jo minulle tässä vaiheessa antanut. Kuinka paljon hyvää se tulee minulle tulevina vuosina antamaan. Kaikesta siitä on kiittäminen sotiemme veteraaneja ja sodassa kaatuneita. Sitä muistoa hiljennyn tänään kunnioittamaan.

 

[sampio]

Jos meille olisi käynyt samoin kuin Virolle (ja todennäköistä olisi että miehitys täällä olisi ollut vielä verisempi) niin nyt vuoden 1939 asukkaiden jälkeläisiä olisi maassa noin kolmisen miljoonaa, sekä fyysinen infrastruktuuri että kansallinen kulttuuri olisivat raunioina ja lähihistoriallinen kokemus täynnä mitä hirvittävimpiä traumoja ja murhenäytelmiä.

Tämä sama oli mielessäni aamulla, itse asiassa etsiskelin jonkinmoisia lukuja noista Baltian maiden karkoituksista ja neuvostoterrorin uhreista, mutta en pikaisella haulla löytänyt mitään, tai osannut etsiä oikeilla sanoilla. Tietysti neuvostovallan alla elettiin, tapeltiin ja rakastettiin siinä missä muuallakin, mutta sodanjälkeinen tilanne Suomessa asekätköineen kaikkineen olisi varmastikin johtanut erinäisiin turpalöylyihin, koston kierteisiin ja katkeruuteen puolin ja toisin. Itselleni on ollut "helppoa" lukea kommunismin mustia kirjoja sun muita ja nähdä kuvia kaukoidän ruumiskasoista, mutta kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, KGB-museossa läpikäydyt liettulaiskohtalot konkretisoivat karusti sen, mitä olisi ollut odotettavissa aivan varmasti Suomessakin. Luulen, että erityisesti rintamiehet eivät olisi olleet kovin kiitollisessa asemassa neuvosto-Suomessa noiden jo mainitsemiesi asioiden lisäksi.

Tuohon schollin väitteeseen surkeasta historiasta on pakko puuttua sen verran, että ylpeyttä voi kokea myös muunlaisesta taustasta kuin ylpeän valloittajakansan ominaisuudessa tapahtuneista alkuperäiskansojen raiskauksista. Esimerkiksi siten, että on yhden vastaavanlaisen riekkumiset saanut estettyä.

 

[Hauptmann]

Minulle suomalaisuus merkitsee älyttömän paljon. Sotaveteraaneja ei enää ole paljoa jäljellä, mutta se mitä he ovat tehneet Suomen hyväksi, on mahdollistanut sen, että Suomi ei ole joutunut kokemaan esim. Baltian maiden kohtaloa. Nykyään Suomi kuuluu länsimaisten demokratioiden joukkoon ja esim. korruption vähäisyys on Suomessa maailman kärkiluokka.

Onnea 90-vuotiaalle Suomella!

 

[mjr]

Tämä sama oli mielessäni aamulla, itse asiassa etsiskelin jonkinmoisia lukuja noista Baltian maiden karkoituksista ja neuvostoterrorin uhreista, mutta en pikaisella haulla löytänyt mitään, tai osannut etsiä oikeilla sanoilla. Tietysti neuvostovallan alla elettiin, tapeltiin ja rakastettiin siinä missä muuallakin, mutta sodanjälkeinen tilanne Suomessa asekätköineen kaikkineen olisi varmastikin johtanut erinäisiin turpalöylyihin, koston kierteisiin ja katkeruuteen puolin ja toisin. Itselleni on ollut "helppoa" lukea kommunismin mustia kirjoja sun muita ja nähdä kuvia kaukoidän ruumiskasoista, mutta kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, KGB-museossa läpikäydyt liettulaiskohtalot konkretisoivat karusti sen, mitä olisi ollut odotettavissa aivan varmasti Suomessakin. Luulen, että erityisesti rintamiehet eivät olisi olleet kovin kiitollisessa asemassa neuvosto-Suomessa noiden jo mainitsemiesi asioiden lisäksi.

Viimeksi lukemani yleisesityksen mukaan Viron väkiluku oli 25% pienempi vuonna 1945 kuin mitä se oli 1939: kyyditettyjä, teloitettuja, sodassa kaatuneita ja maasta paenneita oli neljännes kansasta. Tätä seurasi sitten pakkokollektivisointi 40-luvun lopulla. Nykyään vuoden 1939 väestön jälkeläisiä on siellä suurin piirtein yhtä paljon kuin mitä asukkaita oli vuonna 1939. Suomessa silloin oli vajaat kolme ja puoli miljoonaa asukasta... Aivan realistinen skenaario siis olisi ex-neuvostotasavalta Suomi, jossa olisi noin 3 miljoonaa suomalaisperäistä asukasta ja pari miljoonaa Neuvostoliiton miehitysvallan aikana maahan tullutta siirtolaista. Helsingissä voisi hyvinkin olla venäläisenemmistö. Sitävastoin, jos maa olisi jäänyt muodollisesti itsenäiseksi kansandemokratiaksi, mikä sekin varmaan olisi ollut mahdollista, mitattaisiin menetyksiä "vain" kymmenissätuhansissa ihmishengissä, toki kansallinen kulttuuri olisi silloinkin täysin tunnistamaton nykyiseen verrattuna ja infrastruktuuri myös raunioina. Suurilla asioilla pelattiin kun saatiin Puna-armeija pysäytetyksi Talissa ja Ihantalassa, ja tietysti sodan jälkeenkin: ilman Paasikiveä ja osin Kekkosta eivät välttämättä nuokaan sankarityöt olisi riittäneet, mutta niiden perustalle rakennettiin kuitenkin koko sodanjälkeinen menestyksellinen historia. Ei Stalin olisi tyytynyt mihinkään kompromissiin, jos olisi saanut koko maan miehitetyksi. Silloin olisi "neuvoteltu" Hertta Kuusisen kanssa, ei Paasikiven.

 

[lade]

On hienoa olla suomalainen. Joskus sitä ajattelee, että jotkin asiat (esim. ruokakulttuuri) ovat paremmin muissa maissa, mutta loppujen lopuksi Suomi (ja yleensä Pohjoismaat) on loistopaikka asua. Täällä on puhdas ilma, luonto lähellä, demokratia ja kunnon sosiaaliturva.

Vaikka toisinaan sosiaaliturvasta ym. apurahojen jakamisesta valitetaankin, toisinaan myös aiheesta, stabilisoi se kansaa. Täällä ei ole juuri koskaan mitään isoja hässäköitä tai mellakoita, kuten esim. Ranskassa tässä hiljattain, kun virkamiehet tappelivat (ihan kirjamellisesti siis: tappelivat) oikeuksistaan. Toisaalta tällaisia ongelmia ehkäisee Suomessa myös suomalainen mielenlaatu - rauhallisuus, sovittelevuus ja tietyssä mielessä "lammasmaisuus".

Mun mielestä Suomen historiakin on ihan hyvä verrattuna monien muiden maiden vastaavaan. Nuoren kansan miinuspuolena on kansalaissota, joka jakoi rivit radikaalisti, mutta toisaalta siitäkin selvittiin kunnialla. Sodissa Venäjää vastaan yhtenäinen kansa taisteli tasapelin (tai no, ehkä rankkaritappion :-D), ja sen ansiosta olemme nyt 90:ttä vuotta itsenäinen maa.

 

[PeteX]

Suomi = vapaus. Suomi = loistava taloudellinen menestys. Suomi = Karjala. Suomi = lätkä. Suomi = sisu.

Suomi = kateellisuus. Suomi = puukko ja puntari.

Suomi ei ole Linnan juhlat ja Tanjan avonainen puku.

Suomi = sauna ja sinne lähden nyt.