Itse näkisin, ettei investointien valitseminen ole eduskunnan saati ministereiden töitä. Suomessa on jo valitettavan monta esimerkkiä siitä kun poliitikot ovat päättäneet investointeja, ja surullisia esimerkkejä nämä lienee kaikki. Jos vielä lähdettäisiin paiskimaan velkarahalla näitä valintoja olisi resepti melkoiselle tuholle valmis. Näin ollen suitsisin kaikki hevoset esimerkiksi puheissa olleissa eduskunnan ohjeistamissa vety investoinneissa.
Valtiovallan kuuluu luoda puitteita yksityiselle rahalle, joka sitten valitsee sen minne investoidaan ja samalla kantaa riski epäonnistumisesta. Suomen investoinneilla on tällä hetkellä kaksi pääasiallista ongelmaa ja ne ovat yksityisen rahan puute ja byrokratia.
Byrokratian kohdalla virkakoneisto ja kunnat ovat nostettu suurimmiksi syiksi. Virkamiesten osalta investointien luvituksen kestäminen lienee aito ongelma. Byrokratian osalta on nostettu esiin myös asiantuntijatason ulkomaalaisten maahanmuuton. Niinkin yksinkertaiselta kuullostavat asiat kuin pankkitilin avaaminen ja lapsille koulupaikkojen löytyminen on noussut esteeksi työperäiselle maahanmuutolle.
Ylemmässä kohdassa kansanedustajien vaikutusvalta on osittainen, mutta sitä toki pitäisi käyttää. Suomessa onneksi asioita on jo saatu aikaan ja esimerkiksi avainhenkilöverotus takaa Suomeen tuleville henkilöille ihan kilpailukykyisen ansiotuloverotuksen ensimmäiseksi seitsemäksi vuodeksi. Lisäksi esimerkiksi työlupa asioita on saatu kuntoon joten positiivisia asioita on jo viime vuosina saatu aikaan.
Investointien puolesta se ydinongelma on kuitenkin meidän köyhyys. Esimerkiksi hyvin alkuvaiheen startupien rahoitusta Suomesta löytyy suhteellisesti jopa enemmän kuin vaikkapa Ruotsista, eli rahoitus suhteessa bkt. Tämä on kuitenkin osittain silmänlumetta ja absoluuttista rahaa on Ruotsissa 4-5 kertaa enemmän. Hyvin alkuvaiheen yritysten jälkeen Suomesta loppuu rahoitus käytännössä täysin. Sellaisia henkilöitä jotka voisivat liiketoimintaan sijoittaa joitain miljoonia vielä on, kymmeniä miljoonia sijoittavia joitakin, satasta ehkä muutama muttei enää ketään joka kykenisi sijoittamaan satoja miljoonia saati miljardeja.
Tähän ongelmaan meidän on sallittava suomalaisille vaurastuminen. Pääoman verotusta tulisi laskea ja perintövero poistaa täysin. Kaikki tutkimukset osoittaa kotimaisen rahan olevan hyvin isänmaallista, eli esimerkiksi Ehnroothit sijoittavat kyllä rahansa Suomeen, mutta nyt seitsemän polven omistajuuden jälkeen saattavat joutua siirtämään omistuksiaan ulkomaille, jotta Fiskars voisi pysyä heidän omistuksessaan. Verotusmuutoksia voisi kompensoida esimerkiksi yhteisöveron nostolla, johon meillä pitäisi olla vertailumaihin verrattuna varaa. Rahoituksessa toki myös Valtiolla on rooli. Yritystuet ovat sallittava, siis suorat tuet eikä pelkästään lainat ja verohyvitykset. Toki tässä pitää ratkaista se ongelma miten valtion tulisi tukea ja samalla olla valitsematta mitä tuetaan.
Lopulta kyse on kuitenkin kokonaisuudesta. On myös aika absoluuttista, että Suomen kulutaso on aivan liian korkea, eli julkisia kustannuksia on vain saatava alas ja reilusti. Tulopuolella taas tarvitaan koko yrityssektoria. Pieniä yrityksiä kehittymään, keskisuuria työllistämään ja isoja pörssiyhtiöitä tuomaan sitä massaa.
Eli Suomen on vain nyt onnistuttava madaltamaan kustannuksia reilusti ja samalla kehitettävä kaikkien yrityksien toimintaedellytyksiä. Valtion pitäisi hoitaa verotusmuutokset, virkamiesten saada oikotiet oikeille investoinneille ja kuntien kyettävä tarjoamaan palvelut tänne muuttaville.