Kilpailukyvyn parantaminen sisältää monelle puolueelle myös kipeitä ratkaisuita. Energianhinnat pitäisi saada alas joten Lipposet ja muut vasurit joutuisivat luopumaan hillotolpistaan ja toisaalta kaikki eduskuntapuolueet Vihreät mukaanlukien ajamaan massiivisia sijoituksia esimerkiksi ydinvoimaan. Kilpailukyvyn parantaminen vaatisi myös sitä, että Suomesta tehtäisi houkuttelevampi paikka investoinneille. Energian lisäksi työehtosopimukset joutaisi silppuriin paikallisen sopimisen tieltä ja yritysten verotusta olisi kevennettävä. Tämä se poliittisesti vasta hankala onkin.
Mielestäni energia ei varsinaisesti ole ongelma Suomen kilpailukyvylle. Jos energialla tarkoitetaan pääsääntöisesti sähköä, Suomella on suhtellisen hyvin pullat uunissa suhteessa euroalueeseen. Sähköntuotantomix on monipuolinen eikä ole riippuvainen Venäjästä, toisin kuin osalla Euroopan maista. Teollisuus on ollut rakentamassa ydinvoimaloita, joista he saavat sähkönsä omakustannehintaan. Viime aikoina osa yrityksistä ovat rakentaneet omia tuulipuistoja kattamaan sähkönkulutuksensa.
Cobolin ansiokkaasti linkkaamissa artikkeleissa ei taidettu mainita sanallakaan energian vaikutuksesta kilpailukykyyn. Yhdessä niissä eriteltiin neljä eri kilpailukykyosatekijää (valuuttakurssit, työn hinta, työn tuottavuus, vaihtosuhde). Työn tuottavuutta mitataan BKT / työntekijöiden määrä ja työn hintaa palkka/työntekijä. Tuottavuus nousee jos osoittaja kasvaa (BKT) tai työntekijöiden määrä vähenee. Yksikkötuotuntien osalta Suomen kilpailukyky on parantunut muihin verrokkeihin nähden noin viimeiset 10v.
Viitaten samaiseen artikkeliin, vedän ihan mutuna, mutta veikkaan ettei Tanskan ero Suomeen johdu työn hinnasta tai valuuttakursseista. Luulen että eron tekee arvonlisäys, tanskalaisten lopputuotteista tai palveluista saatava hinta on parempi kuin vastaavien Suomessa. Suomen ja Tanskan BKT oli tasoissa 90-luvun alussa, vuonna 2000 Tanskan johti +40mrd, 2010: +70mrd ja 2020: +80mrd. BKT/capita Tanska: 68kUSD vs Suomi: 54kUSD. Tanskassa osataan arvonluonti.
Koska Nokian romahduksesta on jo kymmenen vuotta, niin tämän maan olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä niitä toimenpiteitä, joilla tuotteiden ja palveluiden arvonlisäys saadaan nousuun. Voimme toki ottaa pienemmät palkankorotukset kuin verrokkimaiden työntekijät ja samalla köyhtyä muihin nähden. Mutta sen jälkeen voimme ottaa uudeksi verrokiksi halvemman työvoiman maat, koska turha meitä olisi verrata muihin Pohjoismaihin. En tiedä yritysten verokohtelusta Suomessa verrattuna verrokkimaihin, mutta yritysveron kanssa kikkailu aiheuttaa maiden välille kilpailua yritysveron alentamisesta. Mielestäni EU saisi linjata ja pitää huolta että se on suunnilleen sama kaikissa EU-maissa.
TKI -resursseihin ja koulutukseen valtio voi toki vaikuttaa, mutta 2010 -luvulla hallituspohjasta riippumatta siellä on venkslattu edes-takas. Eläkeikän nosto oli aikanaan oikea päätös, mutta miten saat houkuteltua hyvin koulutettuja, arvoa luovaa, ihmisiä Suomeen. Jos ei saada tekijöitä, TKI -panostuksista puuttuu vaikuttavuus.
Mielestäni tällä palstalla on käytetty väärä mittaria kuvaamaan valtion velkavuorta. Ensinnäkin, velka pitäisi suhteuttaa BKT:hen ja sitten verrata sitä muihin maihin.