Totta. Esimerkiksi Nordea tarjoaa hyvin erilaisia asuntolainoja Suomeen kun vrt Ruotsiin ja Tanskaan. Niiden ansiosta suomalaiset saavat vähemmän mahdollisuuksia rikastua kuin muut pohjoismaalaiset. Syy lienee poliittinen. Tavallisen kansan tai muiden rikastumista ei Suomessa ole katsottu hyvällä kun se monissa muissa maissa on enemmän tavoite. On järkevää, että kansa omistaa mm. rahastoja ja osakkeita suhteessa enemmän kuin Suomessa ja tähän käytetään nollakorkoista ja jopa lyhennysvapaista asuntoa vipuna.
Suomessa tämä halutaan nähdä riskinä. Totta kai se on myös riski, mutta vielä enemmän on riski suomalainen tapa, jossa taantuvissa maakunnissa omaisuus on kiinni asunnossa, jonka arvo on laskenut tai tulee laskemaan keskipitkälläkin tarkastelulla. Kun huomioidaan rahastojen ja osakesijoitusten osingot ja sijoittamisen vaikutus muissa Pohjoismaissa omaan sosiaaliturvaan vuosikymmenten aikana, Suomen tapa on riski.
Vihriälä (lähellä Keskustaa), Malinen (demari) ja Soininvaara (vihreä) edustavat erilaisia näkökulmia ja omaavat riittävästi potentiaalia vertailla Pohjoismaita toisiinsa tai arvioida Suomen talouden tilannetta ja sen vaatimia ratkaisuja.
Rikastumisen sijaan kyllä keskittäisin ajatukset enemmän siihen vaurastumiseen, joka kuitenkin on laajempi käsitys, ja rikastumista paremmin toimii koko yhteiskunnan hyväksi. Siihen siis keskittäisin voimavarani paremminkin. Sillä ei sen rahan sijoituksiinkaan tarvitse yhdestä lähteestä tulla, ja vaurastuminen laajassa merkityksessään tuottaa epäilemättä myös innovaatioita, sillä kysyntähän niitäkin aika merkittävästi luo.
Mitä taas tarkoitin tuolla tarkastelutavalla, ja uskonnollisuudella noissa arvioissa, niin edelleenkin meillä tuottavuuden kasvu näyttäisi paremmalta, jos työtunteja olis vähemmän, eikä enemmän.
Työajan pituus jonkain itseisarvona ei paranna tuottavuutta, vaan nimenomaan sen suhteen löytäminen, jossa se sama määrä tuotetta voidaan tuottaa työajasta tinkien.
Jos tämä onnistuu, ja sitten vastaavasti myös se myynnin sektori hoitaa hommansa, niin sen sijaan että pidennetään yksittäisen henkilön työaikaa, palkataan mielummin uusi. Taakka jakautuu paremmin, ja suhde tuottavuuteen pysyy parempana. Siitä ei oikein millään numerokikkailulla pakoon pääse.
Paras tuottavuushan siis syntyy, jos nyt myytävät tuotteet saadaan markkinoille vaikkapa puolella siitä työajasta joka siihen käytetään nyt. Ja jos tulos yritykselle on ihan sama siten edelleen, niin ei ole mitään syytä tinkin siitä palkastakaan vaikka työtunteja tehdäänkin vähemmän. Näin syntyy myös lisääntyvää kysyntää, koska yksilöillä on enemmän aikaa siihen "tuhlaamiseenkin". Tämä taas lisää kysyntää mm palvelusektoreilla, ja jälleen tulee uutta työtä.
Meillä siis on pitkän aikaa pidetty kiinni vain siitä, että työaika pitäisi olla mahdollisimaan pitkä, ja se ei siten ole lisännyt lainkaan sitä tuottavuutta, ja ei varsinkaan, kun meillä ei ole tuotteistusta, ja bulkki ei myy enempää.
Siksi epäilen mainitsemiesi henkilöiden intressejä, koska mittailevat tuota tuottavuutta neämmä hyvin pitkälle vain sen absoluuttiisen rikastumisen kautta, ja se tie on jo nähty, että hyvin vähän lopulta valuu alaspäin se vauras, mutta paska sitäkin enemmän, eli kun homma kusee, niin köyhä maksaa, halusi tai ei. Eli se paskan sosialisoimisen tie pitäisi olla loppuunkuljettu, tai sitten pitää niitä voittojakin alkaa sosialisoimaan vieläkin vahvemmin kuin tähän asti on nähty.
Ruotsiinkaan vertailu ei aina ole kestävää, sillä sitten täytyy mennä jo kovin pitkälle historiaan sen suhteen, että miksi kehitys on ollut Ruotsalaisten eduksi, ja miksi siellä on enemmän noita rikkaita. Siellä on pidemnpi historia sen lypsämisen suhteen ollut, kun ovat kuitenkin enemmän olleet hallintapuolella kuin alamaisina. Mutta sehän onkin sitten jo kokonaan toinen asia.
Meillä todellakin pitäisi alkaa myös miettimään, että miksi Suomalainen luonne lyös heti hanskat tiskiin, kun varsinanen kehitys olis vasta alkamassa, ja rahastaa kaiken siinä kohtaa, jolloin usein kaikesta jää vain sellainen kevyt ranka kaikesta siitä, mihin se olisi hyvällä tuotteistamisella voinut johtaa, sillä kyllä se laatukin oikeasti myy.
Ja sitten on vielä huomioitava sekin, että Ruotsissa nyt vaan osataan kaikki tuotteistaa, ja täällä ei. Täällä sitä vastoin osataan kyllä kehua miten kovia tekijöitä ollaan, mutta globaaleilla mittareilla katsoen, meillä on varsin surkea myynti, markkinointi sekä yritysjohto, sekä liian nopeaa tuottoa odottava sijoittajakoneisto, joka hakee kasvua vain kutistamisesta ja kengänheiluttamisesta. Ja aina jos joku mitään siinä kyseenalaistaa, niin heti ollaan menossa pakoon ulkomaille itkemään. Onhan siinä kiistatta sellaista rusinat pullasta ajattelua, että silloin kun on tarve itsellä, otetaan kaikki mitä yhteiskunta tarjoaa, mutta kun tarve loppuu, niin alkaa kitinä, että perkele kun ne muut mun rahoilla elelee. Ei siis ihan kauhean rakentavaa ajattelua kuitenkaan.
Kyllä näissä asioissa olisi ihan balanssikin löydettävissä, mutta kun ei vaan haluta. Ja tästä syystä en itse löydä tästä maasta yhtäkään puoluetta, johon varauksetta suhtautuisin muutoin kuin epäillen tarkoitusperiään. Ei ne ainkakaan maansa kansalaisten, saati itse sen valtion etuihin ole juurikaan keskittyneet.
Tuohon alkuun viitaten, niin meillähän juuri asumisen kalleus on yksi asia ollut, joka vetää sitä mattoa jalkojen alta, joten kyllä tuossa suhteessa se Ruotsin malli olisi paremmin talutemme hyväksi toiminut.
Siksi
