Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Näillä Häkämiehen sanoilla on viimeisten viikkojen kehityksen valossa aivan uusi paino. Eri ketjuissa keskustellaan paljon Suomen Nato- jäsenyydestä, asevelvollisuudesta, Venäjän uhasta, ym. Ajattelin, että yhtenäisä pohdiskelua erilaisista turvallispoliittisista vaihtoehdoista voitaisiin koota tähän ketjuun. Asia on ajankohtainen Ukrainan tilanteen takia, mutta tulevaisuuden puolustusksen suuntaviivoja ja rahoitusta pohdittiin jo ennen nykyistä kriisiä. Laitan nyt lusikkani soppaan.
Suomella on nähdäkseni viisi puolustuspoliittista vaihtoehtoa.
1) Nykyinen malli. Jatketaan armeijan kehittämistä kahdella kärjellä. Toinen on pieni moderni, kansainvälisiin toimintoihin sopiva hyvin varusteltu osa ja toinen vähän näivettyvä aluepuolustukseen kohdistettu, vältävästi varustettu joukko. Nykyisille määrärahoille sopiva malli.
2) Vahvaan omaan puolustukseen panostaminen. Tämä vaatii puolustusbudjetin kohtuullista korotamista. Reservin koulutusta tulee lisätä merkittävästi. Kansainvälisen toiminnan kustannuksella panostetaan koko maan puolustamiseen. Maamiinakiellosta luovutaan ja armeijan miesvahvuuden supistaminen pysäytetään.
3) Nato jäsenyys. Tästä on paljon mielipiteitä ainakin kahdessa ketjussa. Henkilökohtaisesti en usko tämän olevan enää ajankohtainen vaihtoehto. Jäsenyyden hakeminen aiheuttaisi Venäjän suunnalta vahvan vastareaktion ja kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä Venäjän kiristellessä hampaitaan olisi kohtuuttoman vaikeaa. Lisäksi yli 60- vuoden Nato-peikko vaikeuttaa asian nopeaa käsittelemistä myös Suomessa.
4) Puolustusliitto Ruotsin kanssa. Eli paluu vuoden 1940 suunnitelmiin. Venäjä voisi vielä sallia tämän. Ruotsilla tässä suurempi riski, toisaalta maa on ajanut omat maavoimansa täysin alas ja tietää jo nyt tarvitsevansa Suomen armeijan panosta. Ruotsi voisi keskittyä ilma- ja merivoimien kehittämiseen kylmän sodan tasolle. Se pystyisi huolehtimaan tästä valitsemallaan ammattiarmeija-mallilla. Ruotsin oma lentokoneteollisuus hyötyisi merkittävistä lisäpanostuksista hävittäjätuotantoon. Ruotsin avulla sulkisimme Pohjanlahden ja sen kautta turvaisimme merenkulun. Suomen tehtäväksi jäisi iskukykyisen ja laajaan reserviin pohjaavien maavoimien luominen. Tässä jatkaisimme asevelvollisuuden linjalla. Jos nyt antaa ajatuksille vähän siimaa, niin ruotsalaiset perustaisivat lentotukikohtia Suomeen ja Suomen ruotsinkielinen prikaati voitaisiin sijoittaa esimerkiksi Skånen alueelle Kalingradin läheisyyden vuoksi. Gotlannista huolehtisi Ruotsin merivoimien rannikkojääkärien prikaati, joka samalla voisi olla kansainvälisiin toimintoihin kykenevä yksikkö.
Tämä ratkaisu vakauttaisi merkittävästi tilannetta Pohjolassa. Se lisäisi Venäjän painostuksen kynnystä, toisaalta vähentäisi Venäjän omia pelkoja Naton vaikutuksen kasvusta tällä alueella.
5) Uusi YYA- sopimus, ehkä salaisena. Suomen asema harmaana vyöhykkeenä päättyisi. Venäjä saisi Suomenlahdelle kaipaamansa turvatakuut. Kannattaa muistaa, että myös Mannerheim ehdotteli yhteisiä puolustuksellisia ratkaisuja jo ennen YYA-sopimuksen esille tuloa. Mannerheim oli ennen kaikkea ulko- ja puolustuspoliittinen realisti. Suomessa ehkä alkaisi uusi diplomaattisen kiertelyn kausi, mutta toisaalta taloudellisesti voisi avautua uus-vanhalle ystävälle edulliset markkinat ja investoinnit.
Näistä valitsemaan ja kommentoimaan.
Näillä Häkämiehen sanoilla on viimeisten viikkojen kehityksen valossa aivan uusi paino. Eri ketjuissa keskustellaan paljon Suomen Nato- jäsenyydestä, asevelvollisuudesta, Venäjän uhasta, ym. Ajattelin, että yhtenäisä pohdiskelua erilaisista turvallispoliittisista vaihtoehdoista voitaisiin koota tähän ketjuun. Asia on ajankohtainen Ukrainan tilanteen takia, mutta tulevaisuuden puolustusksen suuntaviivoja ja rahoitusta pohdittiin jo ennen nykyistä kriisiä. Laitan nyt lusikkani soppaan.
Suomella on nähdäkseni viisi puolustuspoliittista vaihtoehtoa.
1) Nykyinen malli. Jatketaan armeijan kehittämistä kahdella kärjellä. Toinen on pieni moderni, kansainvälisiin toimintoihin sopiva hyvin varusteltu osa ja toinen vähän näivettyvä aluepuolustukseen kohdistettu, vältävästi varustettu joukko. Nykyisille määrärahoille sopiva malli.
2) Vahvaan omaan puolustukseen panostaminen. Tämä vaatii puolustusbudjetin kohtuullista korotamista. Reservin koulutusta tulee lisätä merkittävästi. Kansainvälisen toiminnan kustannuksella panostetaan koko maan puolustamiseen. Maamiinakiellosta luovutaan ja armeijan miesvahvuuden supistaminen pysäytetään.
3) Nato jäsenyys. Tästä on paljon mielipiteitä ainakin kahdessa ketjussa. Henkilökohtaisesti en usko tämän olevan enää ajankohtainen vaihtoehto. Jäsenyyden hakeminen aiheuttaisi Venäjän suunnalta vahvan vastareaktion ja kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä Venäjän kiristellessä hampaitaan olisi kohtuuttoman vaikeaa. Lisäksi yli 60- vuoden Nato-peikko vaikeuttaa asian nopeaa käsittelemistä myös Suomessa.
4) Puolustusliitto Ruotsin kanssa. Eli paluu vuoden 1940 suunnitelmiin. Venäjä voisi vielä sallia tämän. Ruotsilla tässä suurempi riski, toisaalta maa on ajanut omat maavoimansa täysin alas ja tietää jo nyt tarvitsevansa Suomen armeijan panosta. Ruotsi voisi keskittyä ilma- ja merivoimien kehittämiseen kylmän sodan tasolle. Se pystyisi huolehtimaan tästä valitsemallaan ammattiarmeija-mallilla. Ruotsin oma lentokoneteollisuus hyötyisi merkittävistä lisäpanostuksista hävittäjätuotantoon. Ruotsin avulla sulkisimme Pohjanlahden ja sen kautta turvaisimme merenkulun. Suomen tehtäväksi jäisi iskukykyisen ja laajaan reserviin pohjaavien maavoimien luominen. Tässä jatkaisimme asevelvollisuuden linjalla. Jos nyt antaa ajatuksille vähän siimaa, niin ruotsalaiset perustaisivat lentotukikohtia Suomeen ja Suomen ruotsinkielinen prikaati voitaisiin sijoittaa esimerkiksi Skånen alueelle Kalingradin läheisyyden vuoksi. Gotlannista huolehtisi Ruotsin merivoimien rannikkojääkärien prikaati, joka samalla voisi olla kansainvälisiin toimintoihin kykenevä yksikkö.
Tämä ratkaisu vakauttaisi merkittävästi tilannetta Pohjolassa. Se lisäisi Venäjän painostuksen kynnystä, toisaalta vähentäisi Venäjän omia pelkoja Naton vaikutuksen kasvusta tällä alueella.
5) Uusi YYA- sopimus, ehkä salaisena. Suomen asema harmaana vyöhykkeenä päättyisi. Venäjä saisi Suomenlahdelle kaipaamansa turvatakuut. Kannattaa muistaa, että myös Mannerheim ehdotteli yhteisiä puolustuksellisia ratkaisuja jo ennen YYA-sopimuksen esille tuloa. Mannerheim oli ennen kaikkea ulko- ja puolustuspoliittinen realisti. Suomessa ehkä alkaisi uusi diplomaattisen kiertelyn kausi, mutta toisaalta taloudellisesti voisi avautua uus-vanhalle ystävälle edulliset markkinat ja investoinnit.
Näistä valitsemaan ja kommentoimaan.
Viimeksi muokattu: