Neljänneksi paskin kaupunki voisi olla Pieksämäki. Ei edusta paskuuden terävintä huippua, mutta kaikki hienot paskuuden peruselementit ovat kunnossa. Takavuosikymmeninä runnottu kaupunkikeskusta sisältää sopivasti väsähtänyttä rumuutta. Paikallisväestön olemuksesta huokuu näivettyvän maakuntakaupungin nykymeno; töitä ei riitä kaikille, nuorison parhaat voimat lähtevät muualle, ja tähteeksi jäävät ovat isolta osin ikäihmisiä, juoppoja, toimettomia, ynnä sekalaisia (tai sekavia) koulussa viittaamatta jättäneitä. Mutta tuollaista menoa näkee kyllä monessa muussakin paikassa. Pieksämäki on vain niin paska, ettei se ole edes paskin. Ihan varmasti löytyy ainakin kolme paskempaa kaupunkia.
Paskin on kylläkin Jyväskylä. Ei muuten, mutta kirveli sen jälkeen, kun käväisin kaupungissa muuannen kerran 90-luvulla. Oma vika, myönnetään, mutta ei minun mielestäni tytärtenkään tarvihe niin rajattoman hövelisti suhtautua joka sortin käypäläisiin, että niiden jättämiä gonokokkeja ja muita lemmikkejä otetaan völjyyn pesimään. Siinä persehtimässä kärsii paitsi oma, niin myös muuten mukiinmenevän Jyväskylän maine.
Toisella reissulla, noin 15-20 vuotta myöhemmin, yövyin jossakin jyväskyläläisessä hotellissa. En muista enää oliko Scandic vai sokoshotelli vai mikä. Kalliin huonehinnan vastineeksi huoneesta avautuivat näkymät työmaalle, ja pysäköinnistä piti maksaa vielä roimasti erikseen. Huoneessa oli liian lämmintä ja huono ilma muutenkin, sänky liian kova, ja aamiaisella munakokkeli oli vieläkin mauttomampaa kuin mitä se aina suomalaishotelleissa on. Tuolla reissulla minulla ei ollut keskisuomalaista eikä muutakaan naisseuraa, mutta enpähän saanut yöpymisen myötä neekerisankkeriakaan. Joten ei ihan umpipaska hotelli, kun terveyskin säilyi.