Kai te poijjaat ymmärrätte että annatte näille idiooteille juuri sitä mitä he haluavat. Huomiota.
No such thing as bad publicity.
Ehkäpä tällaisella "nauramisella" ei saada mitään (hyvää) aikaan, mutta yleisesti ottaen ei se vaikeneminenkaan välttämättä hyvä vaihtoehto ole - se antaa liikaa tilaa itsenäiselle toiminnalle ja vaikuttamiselle.
Kerronpa esimerkin, ennen Venäjän suorittamaa Krimin valtausta ja tilanteen kiristymistä, Suomessa useiden medioiden välillä vallitsi sanaton sopimus siitä, että Johan Bäckmanille annetaan niin vähän näkyvyyttä kuin mahdollista, joten kun hänen toimintaa ei ruodittu ammatillisesti juuri lainkaan perinteisissä medioissa, hänestä välittyi kuva kiihkoilevana Venäjän puolesta puhujana, mikä ei tietenkään ollut väärä kuva, mutta se oli puutteellinen kuva, ja moni piti häntä lähinnäkin klovnina, josta ei suurta harmia olisi juuri kenellekään. Kunhan mesoaa, moni tuumasi.
Tänään asetelma saattaisi olla hiukan toinen, jos hänen jalkojen alta olisi vedetty matto jo vuosikymmen sitten. Todennäköisesti kentällä olisi yksi, merkittävä, toimija nykyistä vähemmän.
Vaikka Marco de Wit ja moni muu näyttäytyy nyt sekopäinä, joista ei todellista yhteiskunnallista vaaraa ole, ei pidä tuudittautua tällaiseen tunteeseen, vaan ainakin jollain tasolla olisi suotavaa, että heiden tekoja käsiteltäisi kriittisesti ja pyrittäisi näkemään tekojen "taakse". Enkä nyt tarkoita, että jokaisen on tähän pyrittävä, mutta helppoheikiksi leimaamisen ja kauhistelun sijaan median olisi hyvä repiä muutakin kuin klikkiotsikoita.