Suomen jääkiekkohistorian synkin hetki...

[Rosenströmmi]

Tuli just jääkiekko-tauon aikana flashback vuodelta 1986.Ei ollu vaikee arvata mitä tarkotettiin,varsinkin kun kerrottiin vaihtoehdot.Itkua pidetteli Rauno Korpikin...
Itse olin tohon aikaan 4v nappula,joten ei tarvinu kokea tota tragediaa.Tosin 1991 se toistui kotikisoissa,mutta lienee 86-matsi ollut tärkeempi.

 

[Kiekoton]

Kyllä minun mieleeni on 1974 kisat jättäneet paljon katkeramman muiston...

 

[Rosenströmmi]

Wetzellin käry oli kyl uskomaton,mut vaikee sanoo asiasta paljoaku en nähny sitä.Se efedriini tuskin autto mitään.

 

[Roku]

Oli se silloin -86 melkoisen synkkä hetki, kun Masken Carlsson karkasi läpi ja tasoitti pelin. Silloinhan Suomella oli se "kadonneen mitalin metsästys"-projekti joka vuosi meneillään, ja silloin Moskovassa se oli niin lähellä...

Lähellähän se mitali oli vielä sen Ruotsi-pelinkin jälkeen, kun Suomi kohtasi Kanadan, joka oli alkusarjassa kaatunut Hannu Kamppurin loistopelin ansiosta 3-2. Tasapeli tästä loppusarjan pelistä olisi riittänyt Suomelle pronssimitaliin, mutta Tony Tanti teki Kanadalle 4-3 -voittomaalin vain puolisentoista minuuttia ennen loppua, ja tuhosi jälleen kerran Leijonien mitalihaaveet.

Jos silloin -86 joku olisi tullut ja sanonut, että 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa Suomi on lähes joka vuosi MM-kisojen finaalissa, niin olisin suositellut kyseiselle henkilölle pikaisesti ammattiauttajan apua...

 

[Lapanen]

Synkin 2000-luvulla koettu hetki

Jos katsotaan puhtaasi kuluvaa vuosituhatta, niin Suomen jääkiekkohistorian synkin hetki oli lauantai-iltana, ja jatkoa seuraa tänään.

Turhia pelejä väärällä sarjatasolla olevia Ukrainaa ja Puolaa vastaan.

Tokihan on kivaa että nämä puolat kartuttavat kokemustaan pelaamalla A-sarjassa. Tietenkin on tärkeää että MM-kisa- ja lätkäbisnestä koitetaan levittää laajemmalle. Toki on kivaa että Jaappanilla on oma kiintiöpaikkansa, Nousevan auringon maassa ne isot markkinat vielä aukeavatkin.

Kun näistä PR- ja bisneksenlevitysritkiretkistä vain selvittäisiin kiusaamatta joukkueita ja katsojia näillä joutavilla peleillä, joiden ainoa jännittämisen aihe on, että loukkaantuuko joku tärkeä pelaaja.

Eihän niitä katsomattakaan voi jättää, mutta kyllä tää miestä syö.

 

[Nikke]

Kyllä finaalitappio jatkoajalla Tsekeille oli myös todella synkkä.Ja tietty nuo Carlssonin ja Sundinin 2 maalia.Tosin Sundinin tapauksessahan kaava vain toisti itseään :D

 

[manager78]

Mun mielestä synkin hetki koettiin kotikisoissa v. 1991 alkusarjan viimisessä pelissä USA:aa vastaan. Tasuri olis riittäny mitalisarjaan mut leijonat hävis niukasti 1-2 vaikka paikkoja tasotukseen olis ollu. Oon ihan varma että selviytyessään mitalisarjaan Suomi olis sillon ottanu ekan mitalinsa kotiyleisön siivittämänä. Kyl tuli tippa silmään tuolloin.

Toinen karmaiseva hetki oli Kanada-tappio Lillehammerissa 94. Suomi oli ehdottomasti kisojen paras joukkue, mut yhden erän tappio kanukeille sekä jenkkituomarin törkeät vihellykset tai oikeastaan viheltämättä jättämiset suistivat leijonat pronssipeliin. Kyllä tuli tuolloinkin muutama kyynel vuodatettua.

Nämä kaksi tapahtumaa ovat järkkytäneet mielenrauhaani jopa enemmän kuin katkerat finaalitappiot Tshekeille, Kanadalle ja Ruotsille.

 

[OikeaPakki]

TOP 5 - katkeruuden ja murheen muistot

1. MM Moskova 1986 - "Masken" kurittaa Suomea mitalisarjassa:
Ääretön vitutus ekan mitalin metsästyksestä..
2. MM 1994 Italia - Kanada voittaa Suomen rankkareilla finaalissa: Niin lähellä...ei auttanut Kurrikaan.
3. MM 1999 Norja: Tsekki voittaa jatkoajalla finaalissa: Unelma mureni taas..hienot kisat sai todella tylyn lopun.
4. MM2001 Saksa: Tsekki voittaa jatkoajalla finaalissa: Tähän oli jo asennoitunut kun 2-0 johto mureni...ei enää vituttanut vaan oli jotenkin alistunut olo... Voittojuomat jäi korkkaamatta.
5. MM1974 Helsinki: Salmiakit ja yskänlääkkeet, voihan vehnä! Ei silloin pikkupojan natiainen ymmärtänyt miksi Suomi ei saanutkaan pronssia...

Toivottavasti tähän TOPiin ei tule lisäyksiä näiden kisojen jälkeen..

 

[Barry Manilow]

Todella synkät hetket

Itse nimeäisin ehdottomasti synkimmäksi hetkeksi Innsbruckin olympialaisten neljännen sijan vuonna 1976. Tuolloin Länsi-Saksa, USA ja Suomi olivat tasapisteissä mutta jollakin ihmeen matematiikalla Länsi-Saksa saatiin pronssille.

Muita synkkiä hetkiä löytyy 70-luvun lopulta ja 80-luvun alusta, jolloin Suomi pelasi ihan kelvollisia pelejä huippumaita vastaan, mutta hävisi jostain käsittämättömästä syystä Itä-Saksalle tai Puolalle. Jälkeenpäin on selvinnyt, että tuolloin pelit pikkumaita vastaan pelattiin kovassa krapulassa.

Suomi on nyt huippumaiden joukossa pelaajien ja asenteiden ammattimaistumisen ansiosta. Ennen kisat olivat pelaajille mukava ulkomaanmatka, jonka aikana pääsi "irti arjesta".

 

[Maple Leaf]

Takavuosina MM-kisat olivat pelaajille kiva lomareissu siksi, etteivät he päässeet juuri muuten ulkomaille. Ajatelkaa nyt 60-luvun (ja 70-luvun alunkin) kundeja: ei silloin harjoitettu interraileja tai muutenkaan reissattu samaan malliin. Ei ihme, että nuorten miesten pää meni ulkomailla helposti pyörälle, ja moni potentiaalinen mitali jäi yökerhoihin...!

 

[Kiekoton]

Re: Todella synkät hetket

Viestin lähetti Barry Manilow
Itse nimeäisin ehdottomasti synkimmäksi hetkeksi Innsbruckin olympialaisten neljännen sijan vuonna 1976. Tuolloin Länsi-Saksa, USA ja Suomi olivat tasapisteissä mutta jollakin ihmeen matematiikalla Länsi-Saksa saatiin pronssille.

Muistaakseni keskinäisten ottelujen maalisuhde oli ratkaisuperuste. Matematiikanopettajani otti aika pahasti pulttia, koska mahdollisessa 0 päästetyn maalin tapauksessahan maalisuhteen määrittäminen olisi vähintäänkin kyseenalaista.

 

[tumba17]

1976

L-Saksa saatiin 1974 tosiaan keskinäisten otteluiden maalisuhteella voittajaksi ja eroa oli 0,3 maalia. Tässä oli vielä mielenkiintoisena seikkana, että Suomi teki enemmän maaleja keskinäisissä matseissa kun L-Saksa tai Jenkit, mutta sitten taas päästi suhteessa enemmän kuin L-Saksa. Yllättäen kotikisoissaan saksalaiset kehittivät ko. laskutavan, jota ei ole sen jälkeen käytetty.

Tämän lisäksi kisoissa Hannu Kapanen teki jenkkejä vastaan 5-5 tasoitusmaaliin, mutta tuomari (muistaakseni tunnettu Suomen ystävä Dombrovski) hylkäsi maalin, koska hänen mielestään kiekko osui Hannesta käteen. Hannes itse on vannonut kiekon osuneen ko. maalinedustahässäkässä joko mailaan tai rintaan. Tämä piste olisi taas nostanut Suomen mitaleille.

Näitä viinajuttuja sattui sitten melkein joka kisoihin ja kotiinkin on lähetetty muutama mies kuten Koskela ja Siltanen. Tosin kyllähän tuossa muutamat sankarit kunnostautuivat vielä 2000-luvullakin viinan juonnissa ja kuinkas taas silloin kävikään!!

 

[Oloneuvos]

Toinen näistä...

Kyllähän se 1974 Wetzellin efedriinikäry tsekkipelin jälkeen oli aika karmeaa. Olin silloin kyseistä ottelua katsomassa ja kaiken vaivan jälkeen tappio labrassa veti mielen matalaksi. :(

Tietysti tähän voisi myös heittää toiseksi vaihtoehdoksi Tapparan triplan 86-88. :D

 

[Sistis]

Wetzellhän on nyttemmin todettu syyttömäksi. Tiede todisti 20 vuotta tuon tapauksen jälkeen, että banaanit vääristivät testituloksen. Surkuhupaisinta asiassa oli, että Wetzell omien sanojensa mukaan ei nauttinut muuta, kuin banaaneja.

Tätä tietysti voidaan spekuloida kaikkien Hemohes-käryjen jälkeen, että oliko Stigu sitten puhdas vai ei, mutta näin on ainakin väitetty.

Itse pitäisin Suomen jääkiekkoilun synkimpänä hetkenä päivämäärää 2.2.1966. R.I.P Jarmo Wasama.

 

[The Hawks]

Omat ääneni annan Wetzellin kärylle ja "Maskenin" rankaisulle -86. Vaikkei itselläni ole kyseisistä tapauksista kokemuksia niin kyllä tuollaiset aina muistetaan Suomen kiekko-historiasta.

Niin kuin todettu Wetzell todettiin syyttömäksi joka osaltaan pistää harmittamaan vielä jälkeenpäinkin. Kukaan ei miestä tapauksesta syyttänyt silloinkaan.

 

[Barry Manilow]

Joukkuelajissa ei nykyisin kai enää rankaista yksilön mokailuista samalla tavalla kuin ennen. Eikös 74-kisoissa joku ruotsalainen kärynnyt myös (Ulf Nilsson?)? Eli riippumatta Stigun syyllisyydestä tai syyttömyydestä Suomen joukkue joutui oikeusmurhan kohteeksi.

Vuoden 74 kisoissa ykköskassari Antti Leppänen muistaakseni loukkaantui ja Wetzellin käryn jälkeen jäljellä oli vain Jorma Valtonen, joka hoiti kisat mallikelpoisesti loppuun saakka.

 

[Mane]

Kyllä tuo Jarmo Wasaman tapaturmainen kuolema se synkin hetki Suomen jääkiekkohistoriassa taitaa olla.

21-vuotiaana nelinkertainen all-starpuolustaja ja viidennen kerran kuolemansa jälkeen. 21-vuotiaana kolminkertainen MM-kisakävijä sekä olympiaedustaja. Suomen parhaita pelaajia. Minkälainen pelaaja hän olisikaan ollut 70-luvulla, parhaassa kiekkoilijan iässä? Suomen seitsemän arvokisan mittainen nelossijaputki 70-luvulla olisi liki varmasti jäänyt toteutumatta.

Niin, ellei Wasama olisi siirtynyt ennen sitä peräti NHL:ään.

 

[raksipoi]

No minä en nuin vanha poika ole että minun mielestä oli kyllä tosi paha viime vuonna kun Suomi johti tsekkiä 2-0 kun mentiin kolmanteen erään ja tsekki tasotti 2-2:een ja se toinen maali oli niin moken maali(eieieieieieieieieiei tää on aivan kauheeta)

 

[werther]

Kun puhutaan 1974-kisojen dopingjutusta, niin oletusarvona näyttää olevan, että Suomi olisi ilman dopingia saanut varmasti mitalin, ja se menetettiin vain ja ainoastaan sen takia.

EI!

Siinä vaiheessa kun Suomi tuomittiin hävinneeksi Tsekeille, niin kisat olivat puolessavälissä (kaksinkertainen sarja) ja sarjataulukko oli seuraavanlainen:

T-slovakia 10
N-liitto 8
Suomi 4
Puola 3
Ruotsi 3
Itä-Saksa 2

Suomi oli siis tuossa vaiheessa kolmantena ja mitalin kohtalo oli EDELLEEN täysin omissa käsissä. Mitalihan menetettiin sitten toiseksi viimeisessä ottelussa häviämällä Ruotsille. Ja vaikka tuo ottelu olisikin voitettu, niin olisiko silloin kyetty viimeisessä ottelussa kaatamaan Tsekkoslovakiaa, kuten nyt kävi. Ja vaikka tuota doping-tapausta ei olisi ollut; tuo viimeinen ottelu olisi silloinkin voinut päättyä eri tavalla. Jos, jos, jos...

 

[mjr]

Henkilökohtaisesti pahin on Maskenin pikamaalit. Se oli uskomaton ottelu seurata, Suomi pelasi loistavasti ja kesti Ruotsin valtavan painostuksen kolmannessakin ja selostaja (en muista enää kuka) ehti jo sanomaan että peli on ratkaistu. Vuosien tuskaisa mitalijahti näytti olevan viimeinkin päättynyt (olisiko voitto muuten varmistanut asian?) Sitten, yhtäkkiä, Ruotsi olikin tasoissa ja ottelu ohi. Oli kiinnostava tunne...

Sundin sitten veresti tätä muistoa Turussa mukavasti.

 

[Mane]

Taisi olla Solarium-Jokinen selostajana. Ainakin noihin aikoihin mies oli kiekkoleijonien hoviselostaja nykyajan Mertarannan tapaan.

 

[OikeaPakki]

Juha "kaksikymmentäkolmas" Jokinen totesi Ruotsin 3-4 kavennuksen jälkeen, jolloin peliaikaa oli n. 40-50 sek jäljellä, suurinpiirtein että "..mutta sen lupaan että tätä matsia ei hävitä!" Joo, kyllä se oli aika paha tappio ja vasta olympahoppee parin vuoden päästä helpotti...

hehee..tarkoitan tässä tappiolla sitä että svedut pääsivät tasoihin eli siis kuitenkin ottelun tapahtumiin nähden tappio. Jaa-a onkohan wapulla osuutta asiaan:D

 

[hermano]

Stigun banskut

Viestin lähetti Sistis
Wetzellhän on nyttemmin todettu syyttömäksi. Tiede todisti 20 vuotta tuon tapauksen jälkeen, että banaanit vääristivät testituloksen. Surkuhupaisinta asiassa oli, että Wetzell omien sanojensa mukaan ei nauttinut muuta, kuin banaaneja.

Höpsistä. Banaaneilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Wetzell itse kertoi (teeveessä ja minä näin) että heitti tuon banaanijutun ihan arvailevan maajoukkueen lääkärin heiton perusteella. Ja se oli ihan hatusta vedettyä tuubaa. Ja siitä lähtien onkin Stigu kypsymiseen asti saanut kuulla ja selitellä juttua aina näihin päiviin asti.

Nautti mitä nautti, enpä sitten tiedä.

 

[Sistis]

Re: Stigun banskut

Viestin lähetti hermano


Höpsistä. Banaaneilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Wetzell itse kertoi (teeveessä ja minä näin) että heitti tuon banaanijutun ihan arvailevan maajoukkueen lääkärin heiton perusteella. Ja se oli ihan hatusta vedettyä tuubaa. Ja siitä lähtien onkin Stigu kypsymiseen asti saanut kuulla ja selitellä juttua aina näihin päiviin asti.

Nautti mitä nautti, enpä sitten tiedä.

Niin, tuohon oli lähteenä muutama vuosi sitten televisiosta tullut jääkiekkodokumentti, jossa käsiteltiin Suomen jääkiekkoilun historiaa. Tuossa ohjelmassa sanottiin, että tiede on todistanut, että banaanit tosiaan vääristävät testituloksen...

Saman olen myös lukenut Helsingin Sanomista 90-luvun puolivälissä.

No anyway, kävi miten kävi. Lopputulos on sama - ja aina voidaan syyttää miestä siitä, että meni syömään niitä banaaneita.

Ja kuten joku jo aiemmin totesi, niin tuo ottelu ei ratkaissut mitaleja, vaan sarja oli vielä kesken.