Suomen demografinen nykytila ja tulevaisuus – mistä huomisen tekijät?

[Hiihtäjä]

Wikipedia: Total fertility rate - Wikipedia

"The total fertility rate for the world today (2019) is 2.4. Global TFR has been declining rapidly since the 1960s, and some forecasters like Sanjeev Sanyal argue that the effective global fertility rate will fall below replacement rate, estimated to be 2.3, in the 2020s. This would stabilize world population sometime during the period 2050–2070. This differs from projections by the United Nations which estimates that some growth in world population will continue even up to 2100. Taken together, these projections imply that the population of this planet will reach zero growth sometime in the second half of this century."

"The replacement fertility rate is 2.1 births per woman for most developed countries (2.1 in the UK, for example), but can be as high as 3.5 in undeveloped countries because of higher mortality rates, especially child mortality. The global average for the replacement total fertility rate (eventually leading to a stable global population) for the contemporary period (2010-2015) is 2.3 children per woman."


Tosiasia on, että ei vain Suomen, vaan koko maailman väkiluku alkaa pienetä muutaman vuosikymmenen sisään. Kaikki muutkin maat haluavat nuoria työntekijöitä. Ei riitä, että ollaan houkuttelevampia kuin Ruotsi (mikä sekään ei itsestäänselvyys), vaan pitää olla houkuttelevampi kuin kaikki muut vaihtoehdot.

Aiemmin mietittiin, otetaanko maahanmuuttajia. Aivan kuin sairaanhoitajia ja IT-asiantuntijoita alkaisi virrata Suomeen heti kunhan saadaan päätös tehtyä. Tässä on mielestäni samaa ylimielisyyttä kuin "Nato-optiossa". Nyt lähestytään tilannetta, jossa kaikki isot puolueet ovat työperäisen maahanmuuton kannalla, mutta myöhässähän tässä ollaan. Sen siitä viivyttelystä saa. Ei silti heitetä hanskoja tiskiin, mutta pitää hyväksyä, että olemme jo nyt menettäneet arvokkaita vuosikymmeniä.

Jännäksihän tämä menee maailman mittakaavassa.

 

[Hiihtäjä]

En sinänsä ihmettelisi, vaikka kuluvan vuosisadan lopulla koko ihmiskunta, ihan Saharan eteläpuolista Afrikkaa myöten kamppailisi matalan syntyvyyden ja sen myötä koituvan ikääntymisen kanssa, olkoonkin väestöräjähdys viimeisen kuluneen sadan vuoden aikana olleen ennennäkemätön.

Juuri ehdit ensin postata ;) Tuo alkaa jo nyt olla totta. Afrikka on ainoa maanosa, jossa total fertility rate on selkeästi yli replacement levelin. Oheinen taulukko edellisen viestini Wikipedia-linkistä (luvut vuosilta 2015-2020):

Africa	4.4
Asia	2.2
Europe	1.6
Latin America and Caribbean	2.0
North America	1.8
Oceania	2.4

 

[Ann Arbor]

Tosiasia on, että ei vain Suomen, vaan koko maailman väkiluku alkaa pienetä muutaman vuosikymmenen sisään. Kaikki muutkin maat haluavat nuoria työntekijöitä. Ei riitä, että ollaan houkuttelevampia kuin Ruotsi (mikä sekään ei itsestäänselvyys), vaan pitää olla houkuttelevampi kuin kaikki muut vaihtoehdot.

Aiemmin mietittiin, otetaanko maahanmuuttajia. Aivan kuin sairaanhoitajia ja IT-asiantuntijoita alkaisi virrata Suomeen heti kunhan saadaan päätös tehtyä. Tässä on mielestäni samaa ylimielisyyttä kuin "Nato-optiossa". Nyt lähestytään tilannetta, jossa kaikki isot puolueet ovat työperäisen maahanmuuton kannalla, mutta myöhässähän tässä ollaan. Sen siitä viivyttelystä saa. Ei silti heitetä hanskoja tiskiin, mutta pitää hyväksyä, että olemme jo nyt menettäneet arvokkaita vuosikymmeniä.

Jännäksihän tämä menee maailman mittakaavassa.

Suomen jos koskaan pitää juuri nyt olla hereillä ja oikeasti investoida houkutellakseen mahdollisimman monen tekijän valitsemaan Suomen.

Ilmasto, kieli ja sijainti ovat realiteetteja, mille emme mahda mitään, mutta käytännössä kaikelle muulle mahdamme. Nuivahko maahanmuuttopolitiikka myös nykyisen hallituksen toimesta ei ole ollut edistävän kilpailukykyämme osaajista, tämä huomioiden Sanna Marinin poikkeuksellinen globaali henkilöbrändin suomalaiseksi poliitikoksi.

Tarveharkinnan poistaminen kokonaisuudessaan ja Suomen aktiivinen globaali markkinointi työmarkkinana voisi olla ensiaskel kohti parempaa demografista tulevaisuuta.

 

[Euro71]

Olen siinä mielessä "isänmaallinen", että näen meidän olevan syytä katsovan kokonaisuutta nimenomaan Suomen näkökulmasta.

Sama juttu.

Vaikka tulevaisuuden trendit voivatkin olla yllätyksellisiä (Kuinka moni esimerkiksi vuosi sitten pystyi ennakoimaan Ukrainan pakolaiskriisiä...) Olen skeptinen Suomen palaavan enää koskaan syntyvyydessä 1960-luvun lopun tasolle, eli yli "replacement levelin", milloin meitä viimeksi syntyi riittävästi paikatakseen kuolleisuuden.

En minä usko, että syntyvyys palaa sellaisille tasoille, _ELLEI_ elintaso palaa sellaisille tasoille. Jos syntyvyyttä halutaan palauttaa äärettömän väestönkasvun polulle, niin minusta se tarkoittaa joko (1) elintason laskemista vaikka keinotekoisesti, tai (2) jotain muuta.

En sinänsä ihmettelisi, vaikka kuluvan vuosisadan lopulla koko ihmiskunta, ihan Saharan eteläpuolista Afrikkaa myöten kamppailisi matalan syntyvyyden ja sen myötä koituvan ikääntymisen kanssa, olkoonkin väestöräjähdys viimeisen kuluneen sadan vuoden aikana olleen ennennäkemätön.

Niin todennäköisesti tulee käymään, ellemme sitten ala jollain tavalla torppaamaan tiettyjen maiden tai maanosien kehitystä. Meillä on kyllä oikeasti käytettävissä sellaisiakin keinoja, joilla teemme jostain maasta tai maanosasta itsellemme "siirtolaissiirtokunnan". Eivät ne toki eettisiä ole, mutta mahdollisia keinoja. Jos me oikeasti aiomme korjata demografian kehitystä pitkällä tähtäimellä maahanmuutolla, niin meidän pitää keskittyä tekemään joistain Maapallon osista sellaisia, joista nuori, koulutettu, työikäinen väestö haluaa pois, ja uskokaa vaan, että kyllä se tarvittaessa onnistuu.

Ymmärrän hyvin dilemman ympärillä olevan näkemyksiä laidasta laitaan. Henk. koht. olen pitkään ollut kannalla: "mieluummin seitsemän miljoonan Suomi, kuin neljän miljoonan Suomi".

Minä taas olen enemmän sillä kannalla, että mieluummin Suomi ratkaisee demografia-ongelmansa sillä tavalla, ettei se vaadi sitä, että joko (a) maailmassa on niin iso elintasokuilu luonnostaan, että saamme tänne tuotteliaita koulutettuja työikäisiä maahanmuuttajia, tai (b) tuotamme itse tilanteen, jossa tuo a-kohta toteutuu.

Maahanmuuttajien integroiminen osaksi yhteiskuntaan on ikiaikainen globaali haaste, mutten loppujen lopuksi halua Suomen seuraavan Japania tai vaikka Unkaria. Olemme uniikin kulttuurin omaava vähäväkinen kansa. Henkilökohtaisesti en näe tässä mielessä laajan skaalan maahanmuuttoa uhkana, vaan ennen kaikkea selviytymiskeinona. En jaksa uskoa nykyisellään juuri kenenkään työntävän päätään pensaaseen maahanmuuttajien integraatioon liittyvien ongelmien ratkaisemiseen, mutta huomioiden jatkuvan demografisen trendimme, näen Suomen enemmän tai vähemmän selviävän, tai taantuvan juurikin maahanmuuttopolitiikkamme myötä.

Minä taas näen, että oikeasti integraatio on lopulta ihan hillitön suo taklattavaksi. Syy on se, että loppuviimeksi oman näkemykseni mukaan ainoa toimiva keino on assimilaatio. Vähemmistöjen luominen tai tuominen maahan on minusta pitkän päälle tuhoon tuomittu yritys. Assimilaatiossa ei välttämättä sinällään ole kyse pakosta, vaan meidän kaikkien tuntemasta elämäämme läpitunkevasta länsimaisesta viihteestä. Se, että me kulutamme länsimaista viihdettä, tekee meistä länsimaalaisia. Se on myös vähän antiikin Rooman valtakunnan tapaan hyvin "suvaitsevainen" eli länsimainen viihde pystyy sulauttamaan koneistoonsa tällä hetkellä ihan huomattavissa määrin kaikenlaista sekalaista tavaraa. Tehdään siis vieraasta kulttuurista länsimaista viihdettä, ja se sulautuu osaksi sitä.

Ruotsi, norja ja tanska ovat germaanisia kieliä. Ruotsi on iso, Norjassa on öljyä ja Tanska on osa Manner-Eurooppaa. Kaikki nämä realiteetit tiedostaen, suurien Pohjoismaiden väestökehitys viimeisen reilun vuosikymmenen aikana on karua seurattavaa nimenomaan Suomen kannalta:

Väestönkasvu neljässä suurimmassa Pohjoismaassa 2010-2021

Ruotsi +1 074 000
Norja +502 000
Tanska +325 000
Suomi +175 000

Nämä ovat todella pieniä eroja lukemissa suhteessa näiden maiden väestömääriin. Oma mielipide, toki.

Matala syntyvyys ja alhainen maahanmuutto harvoin johtaa mihinkään hyvään. Japanin voi aina nostaa esille, mutta myös he ovat olleet pitkään suurien haasteiden äärellä, mitä katastrofaalinen demografia on tuova.

Eli uudestaan, mitä ehdotat matalan syntyvyyden korjaamiseksi?

 

[Hiihtäjä]

Suomen jos koskaan pitää juuri nyt olla hereillä ja oikeasti investoida houkutellakseen mahdollisimman monen tekijän valitsemaan Suomen.

Ilmasto, kieli ja sijainti ovat realiteetteja, mille emme mahda mitään, mutta käytännössä kaikelle muulle mahdamme. Nuivahko maahanmuuttopolitiikka myös nykyisen hallituksen toimesta ei ole ollut edistävän kilpailukykyämme osaajista, tämä huomioiden Sanna Marinin poikkeuksellinen globaali henkilöbrändin suomalaiseksi poliitikoksi.

Tarveharkinnan poistaminen kokonaisuudessaan ja Suomen aktiivinen globaali markkinointi työmarkkinana voisi olla ensiaskel kohti parempaa demografista tulevaisuuta.

Totta, mainitsemasi tekijät parantaisivat Suomen suhteellista tilannetta maapallon työmarkkinoilla. Juttu vain on, että lähivuosikymmeninä niiden houkuteltavien työntekijöiden absoluuttinen määrä alkaa vähetä. Esim. Indonesian fertility rate on 2,27 ja Filippiinien 2,49 ja molemmat ovat laskusuunnassa. Esimerkki: siinä missä Suomen hallitus alkaa pohtia, pitäisikö niitä filippiiniläisiä sairaanhoitajia houkutella Suomeen, Filippiinien hallitus alkaa pohtia, pitäisikö suurempi osa pitää kotimaassa omien vanhusten hoitamista varten. Insentiivien houkuttelevuus ratkaisee, kummassa alkaa tehdä töitä. Luotatteko Suomen sairaanhoitajapalkkojen houkuttelevuuteen?

Eli potentiaalisten maahanmuuttajien absoluuttinen lukumäärä vähenee, ja niistä syntyvistäkin suurempi suhteellinen osa valitsee kotimaan tai lähialueet. Jotkut varmasti valitsevat USA:n/Ruotsin/muun kauempana olevan maan, mutta vaikka Suomi pääsisi muiden Pohjoismaiden tasolle kiinnostavuudessa, kilpailu tulee olemaan kovaa ja kaikista kiinnostavimmatkaan maat eivät tule saamaan niin montaa kuin haluavat. Todennäköisesti Suomi ei edes saavuta Ruotsin tasoa eli ei saa sitäkään vähää.

Edit. Koko maailma vain ei halua niin paljoa lapsia kuin aiemmin. Suomet ja japanit ovat olleet tässä ensimmäisten joukossa, mutta muukin maailma seuraa perässä.

 

[Ann Arbor]

@Euro71

Tietyssä mittakaavassa Suomi on jo hyötynyt ennen kaikkea venäläisten ja virolaisten tarjoamasta työvoimasta. Muistan taannoin lukeneeni, että peräti 1/10 virolaisesta työikäisestä väestöstä olisi eräässä vaiheessa tienannut leipänsä Suomessa. Nyttemmin tilanne on Viron vaurastuttua huomattavasti tasaantunut, muuttoliikkeen Suomen ja Viron välillä olevan hyvin pitkälti +-0. 1990-2000-lukujen seurauksena Suomeen on toki jäänyt suurehko virolaistaustainen väestö, joka toki on integroitunut erinomaisesti.

En itse ole "multikulturalisti" sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikutteet muualta tuovat luonnollisesti lisää rikkaaseen suomalaiseen kulttuuriin, mutta ennen pitkää kaikesta protokollasta huolimatta uskon Euroopan seuraavan USA:n Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin jalanjälkiä siirtolaisväestön assimilaatiossa ja tätä kohti olemme hyvää vauhtia menemässä. Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa merkittävä osa väestöstä on jo 2022 vähintään osittain "ulkomaalaistaustaista", mutta käytännön arkielämässä 100% osa valtaväestöä, vailla merkittäviä kulttuurillisia eroavaisuuksia ns. kantaväestöön. Sama on toistumassa myös Suomessa. Olen itse ns. kantasuomalainen, mutta tuttavapiirissäni on laaja joukko "ulkomaalaistaustaisia", jotka ovat tästä huolimatta suomalaistuneita siinä määrin, että heidän kutsuminen vaikkapa allekirjoittanutta "vähemmän suomalaisiksi" olisi joka tavalla loukkaavaa...

Mitä tulee ensimmäiseen sukupolveen, motivaation integraatioon olettaisi ennen kaikkea kumpuavan yksilöstä itsestään. Joo tietyissä valkokaulushommissa pärjäät englannin kielellä ja kovalla CV:llä, mutta yleisesti ottaen jos haluat pärjätä Suomessa ja saavuttaa vaurautta ja statusta, kielitaito ja kova työnteko ovat edelleen 2022 avaintekijöitä ihan jokaisella.

Mitä tulee maamme matalan syntyvyyden korjaamiseksi, lienee minulla vain huonohkoja ratkaisuja. Näin lähtökohtaisesti en näe Suomen muuttuneen yhteiskuntana viimeisen vuosikymmenen aikana, ettemmekö kykenisi palaamaan syntyvyydessä edes ~1,70-1,80-tasolle. Syntyvyys romahti Suomessa nopeasti Euroopan "parhaimmistosta" liki Etelä-Euroopan tasolle. Tiedä sitten toisivatko uudistukset vanhempainvapaisiin, tai lapsilisiin merkittävää muutosta... Aina voi luonnollisesti yrittää. Näin toistaiseksi lapsettomana aikuisena, en pane yhtään pahitteeksi, vaikka lapsiperheet saisivat jonkin mittakaavan veroalen kustannuksellani...

 

[Ann Arbor]

Totta, mainitsemasi tekijät parantaisivat Suomen suhteellista tilannetta maapallon työmarkkinoilla. Juttu vain on, että lähivuosikymmeninä niiden houkuteltavien työntekijöiden absoluuttinen määrä alkaa vähetä. Esim. Indonesian fertility rate on 2,27 ja Filippiinien 2,49 ja molemmat ovat laskusuunnassa. Esimerkki: siinä missä Suomen hallitus alkaa pohtia, pitäisikö niitä filippiiniläisiä sairaanhoitajia houkutella Suomeen, Filippiinien hallitus alkaa pohtia, pitäisikö suurempi osa pitää kotimaassa omien vanhusten hoitamista varten. Insentiivien houkuttelevuus ratkaisee, kummassa alkaa tehdä töitä. Luotatteko Suomen sairaanhoitajapalkkojen houkuttelevuuteen?

Eli potentiaalisten maahanmuuttajien absoluuttinen lukumäärä vähenee, ja niistä syntyvistäkin suurempi suhteellinen osa valitsee kotimaan tai lähialueet. Jotkut varmasti valitsevat USA:n/Ruotsin/muun kauempana olevan maan, mutta vaikka Suomi pääsisi muiden Pohjoismaiden tasolle kiinnostavuudessa, kilpailu tulee olemaan kovaa ja kaikista kiinnostavimmatkaan maat eivät tule saamaan niin montaa kuin haluavat. Todennäköisesti Suomi ei edes saavuta Ruotsin tasoa eli ei saa sitäkään vähää.

Edit. Koko maailma vain ei halua niin paljoa lapsia kuin aiemmin. Suomet ja japanit ovat olleet tässä ensimmäisten joukossa, mutta muukin maailma seuraa perässä.

Asiapohdintaa. :peukku:

Toden totta yhä useamman ns. kolmannen maailman maan väestönkasvu on taittumassa, Aasian lisäksi myös Afrikassa. Kuitenkin esimerkiksi mainitsemasi Filippiinit, matalahkon tulotason maana pysyneee merkittävähkönä maahanmuuton lähteenä vielä pitkään, huomioiden esimerkiksi Thaimaan vieläkin alhaisemman syntyvyyden, mistä Suomikin on saanut laajaa muuttovoittoa pitkän aikaa.

Kilpailun voi olettaa kiihtyvän kiihtymistään. Nyt jos koskaan on meidän syytä vähintään brändäytyvän potentiaalisena kohteena tulevaisuuden tekijöille. Vaikka kielemme onkin haaste, voi suomalaisten maailman kärkeen lukeutuvan englanninkielentaidon mieltää jopa eräänlaisena etuna meidän kannaltamme. -Sujuvaa englantia taitamalla, pärjäät Suomessa jo pitkälle. Toki sama realiteetti on myös muissa Pohjoismaissa ja täten toivoisin Suomen vihdoin pyrkivän erottautumaan pääasiallisista kilpailijoistamme. Jos kykenimme taannoin laskemaan yhteisöveroa, varmasti kykenemme purkamaan maahanmuuton esteitä.

 

[Euro71]

@Ann Arbor , jätät nyt vastaamatta siihen tärkeimpään kysymykseen:

Oletko eri mieltä kanssani siitä, että se, että Suomen demografiaa korjataan työikäisen väestön maahanmuutolla tarkoittaa väistämättä sitä, että lähtömaan/lähtömaiden demografia heikkenee?

Syntyvyydestä:

Mitä tulee maamme matalan syntyvyyden korjaamiseksi, lienee minulla vain huonohkoja ratkaisuja. Näin lähtökohtaisesti en näe Suomen muuttuneen yhteiskuntana viimeisen vuosikymmenen aikana, ettemmekö kykenisi palaamaan syntyvyydessä edes ~1,70-1,80-tasolle. Syntyvyys romahti Suomessa nopeasti Euroopan "parhaimmistosta" liki Etelä-Euroopan tasolle. Tiedä sitten toisivatko uudistukset vanhempainvapaisiin, tai lapsilisiin merkittävää muutosta... Aina voi luonnollisesti yrittää. Näin toistaiseksi lapsettomana aikuisena, en pane yhtään pahitteeksi, vaikka lapsiperheet saisivat jonkin mittakaavan veroalen kustannuksellani...

Miksi näin? Siksi, kun yhteiskunta ei palkitse lasten tekemisestä. Jos perheellistyt, niin menetät mahdollisuuksia työuraan, menetät työeläkettä ja niin edes päin.

Jos me oikeasti haluttaisiin syntyvyys nousuun, niin lasten tekemisestä pitäisi palkita ihmisiä. Esitin tässä ketjussa aiemmin sen mahdollisuuden, että vaikkapa muutetaan eläkejärjestelmää "takaisin menneisyyteen" eli että eläkettä saisi sen mukaan, miten hyvin lapset tienaavat. Nyt tällä hetkellä eläkettä maksetaan sillä perusteella, miten paljon olet itse maksanut edellisen sukupolven eläkettä, mutta jos se muutettaisiin sillä tavalla, että paljonko olet tehnyt töitä oman eläkkeesi maksamiseksi, niin homma kyllä muuttuisi ja todennäköisesti aika vikkelästikin.

Tätä vastaan taistelee eräs ihmisten peruspiirre. En minä ole ikikuuna päivänä, en ikinä koskaan ajatellut meneväni "naapurin Tiinan" ovelle ja antavani hänelle 100 euroa kouraan pelkästään siitä, että hän kasvattaa omia lapsiaan. Olen valmis maksamaan muille ihmisille sen, että hän hoitaa minun lapsiani, mutta en todellakaan siitä, että hän hoitaa omiaan. Eli automaattisesti, vapaaehtoisesti, markkinatalouden kautta muut ihmiset eivät todellakaan ole valmiita maksamaan siitä, että kasvatat omat lapsesi.

Tuohon valtio voi puuttua. Se voi tosiaan puuttua siihen vaikka muuttamalla eläkkeiden maksusääntöjä. Tällä hetkellä "naapurin Tiina", joka kasvattaa viisi lasta maksamaan eläkkeitä, ei hyödy siitä lainkaan. Hänen lapsensa maksavat naapurin isotuloisen toimitusjohtajan eläkkeet, ja hän itse saa elämänmittaisesta työstään pelkkää kansaneläkettä. Kun järjestelmä on tällainen, niin miksi kukaan tekisi lapsia? Miksi ei tähtäisi itse korkeapalkkaiseen työhön ja antaisi naapurin lasten maksaa eläkkeensä?

Muitakin vaihtoehtoja on toki tarjolla, mutta tuo nyt kärjistettynä esimerkkinä siitä, että kun yhteiskunnan rakenteet eivät tue lasten tekemistä, niitä ei myöskään tule.

 

[Mediakuutio]

@Ann Arbor , jätät nyt vastaamatta siihen tärkeimpään kysymykseen:



Syntyvyydestä:

Miksi näin? Siksi, kun yhteiskunta ei palkitse lasten tekemisestä. Jos perheellistyt, niin menetät mahdollisuuksia työuraan, menetät työeläkettä ja niin edes päin.

Jos me oikeasti haluttaisiin syntyvyys nousuun, niin lasten tekemisestä pitäisi palkita ihmisiä. Esitin tässä ketjussa aiemmin sen mahdollisuuden, että vaikkapa muutetaan eläkejärjestelmää "takaisin menneisyyteen" eli että eläkettä saisi sen mukaan, miten hyvin lapset tienaavat. Nyt tällä hetkellä eläkettä maksetaan sillä perusteella, miten paljon olet itse maksanut edellisen sukupolven eläkettä, mutta jos se muutettaisiin sillä tavalla, että paljonko olet tehnyt töitä oman eläkkeesi maksamiseksi, niin homma kyllä muuttuisi ja todennäköisesti aika vikkelästikin.

Tätä vastaan taistelee eräs ihmisten peruspiirre. En minä ole ikikuuna päivänä, en ikinä koskaan ajatellut meneväni "naapurin Tiinan" ovelle ja antavani hänelle 100 euroa kouraan pelkästään siitä, että hän kasvattaa omia lapsiaan. Olen valmis maksamaan muille ihmisille sen, että hän hoitaa minun lapsiani, mutta en todellakaan siitä, että hän hoitaa omiaan. Eli automaattisesti, vapaaehtoisesti, markkinatalouden kautta muut ihmiset eivät todellakaan ole valmiita maksamaan siitä, että kasvatat omat lapsesi.

Tuohon valtio voi puuttua. Se voi tosiaan puuttua siihen vaikka muuttamalla eläkkeiden maksusääntöjä. Tällä hetkellä "naapurin Tiina", joka kasvattaa viisi lasta maksamaan eläkkeitä, ei hyödy siitä lainkaan. Hänen lapsensa maksavat naapurin isotuloisen toimitusjohtajan eläkkeet, ja hän itse saa elämänmittaisesta työstään pelkkää kansaneläkettä. Kun järjestelmä on tällainen, niin miksi kukaan tekisi lapsia? Miksi ei tähtäisi itse korkeapalkkaiseen työhön ja antaisi naapurin lasten maksaa eläkkeensä?

Muitakin vaihtoehtoja on toki tarjolla, mutta tuo nyt kärjistettynä esimerkkinä siitä, että kun yhteiskunnan rakenteet eivät tue lasten tekemistä, niitä ei myöskään tule.

Lisäksi jotkut runsaat lapsivähennykset verotuksessa ja ilmainen päivähoito voisi kiinnostavuutta nostaa. Uskoisin itse myös, että esimerkiksi vanhempainpäivärahan nostaminen esimerkiksi 85% palkasta ja maksimi keston nostaminen noin 2 vuoteen + kaikenlainen helpottaminen perhe- ja työelämän yhdistämisessä saattaisi auttaa.

Onkohan valtio teettänyt tutkimusta jossa ihmisiltä laajalti kysyttäisiin, että miksi eivät hanki lapsia (ollenkaan/enempää) ja minkä pitäisi muuttua, että näin tehtäisiin.

 

[Baldrick]

Linkki: https://twitter.com/Maahanmuuttovir/status/1580440274467053570

Maahanmuuttovirasto on pyrkinyt markkinoimaan pikakaistaa, mikä mahdollistaa ns. erikoisasiantuntioiden ja strartup-yrittäjien nopeamman hakemuskäsittelyn. -Toivottavasti vastaavaa pystyttäisiin pian soveltamaan myös "tavallisten" työperäisten maahanmuuttajien osalta.

Ulottuukohan perheenjäseniin sama pikakaista? On nimittäin oman avopuolison tänne kiikuttaminen ollut omanlaisensa projekti, kun ensin odoteltiin oleskelulupaa 9kk ja sit Suomeen tullessa DVV:llä kestää 4kk todeta, että on todella muuttanut Suomeen. Ja DVV:n todennus vaaditaan, että voi saada suomalaisen henkilökortin, mitä taas vaaditaan monissa yhteiskunnan palveluissa. Kortin saaminenkin poliisilta kestää vielä kuukauden lisää tuohon perään ja poliisin lupapalvelussakin on Jyväskylässä 3kk jono ja asia pitää hoitaa ajanvarauksella. Toki ajanvarauksen voi tehdä odottaessa, mutta tuokin on kyllä yksi odotusaikakuriositeetti, joka voi osua näpeille jos unohtaa esim. ajan buukata tai virkailija DVV:llä ei muista siitä mainita.

Kyllä sitä jaksaa ihmetellä, että miten helvetissä siinä voi kestää yli vuosi, että byrokratian puolesta saadaan ihminen asettumaan maahan. Jatkolupaa pitää varmaan ruveta hakemaan jo ennen kuin saa edes henkilökortin käteen.

 

[Ann Arbor]

@RäpyläRepe
Kaltaisiasi ikäviä caseja on yksinkertaisesti liikaa. Milloin tosiaan Suomen kansalaisen puoliso joutuu odottelemaan epäinhimillisen pitkän ajan oleskelulupaa, milloin Suomessa opiskellut haluaisikin jäädä maahan töihin, mutta viranomaiset hankaavat vastaan jne. Byrokratiaa on varaa keventää merkittävästi, tavoitteena pitäisi olla vähintään Euroopan ykkössija.

@Euro71
Kuten jo sanoin, Suomen on syytä tehdä päätökset "itsekkäästi", vaikka se toden totta tarkoittaisi lähtömaan demografisen tilanteen heikentymistä. Ainakaan tietoisesti en halua meidän kieltäytyvän hyötyvän globalisaation ja kansainvälisen työvoiman tuomista mahdollisuuksista. Suomi ei toki toimi asiassa yksin, vaan pienehkönä osana positiivisen muuttoliikkeen maiden joukkoa.

Mitä tulee syntyvyyden lisäämiseen, asia on ymmärrettävästi vaikea asia puitavaksi. Antti Rinteen möläytys synnytystalkoista nostatti taannoin myrskyn ja itsekin kyräilin, että olisi hän toden totta voinut muotoilla sanansa miljoona kertaa paremmin. Länsimaat ovat painiskelleet asian kanssa jo vuosikymmenet, eikä täysin toimivaa ratkaisua ole löytynyt. Jonkin maanlaajuisen "vauvabonuksen" en usko menevän läpi, mutta lapsilisien merkittävä korottaminen ehkä voisi, kuten myös vanhempainvapaajärjestelmän uudistamisen. Tämä toki vaatisi laajempaa asennemuutosta ja vastaantuloa työnantajilta kautta linjan, että naisille olisi helpompaa yhdistää tavoitteellinen työura ja äitiys.

 

[BitterX]

Kilpailun voi olettaa kiihtyvän kiihtymistään. Nyt jos koskaan on meidän syytä vähintään brändäytyvän potentiaalisena kohteena tulevaisuuden tekijöille. Vaikka kielemme onkin haaste, voi suomalaisten maailman kärkeen lukeutuvan englanninkielentaidon mieltää jopa eräänlaisena etuna meidän kannaltamme. -Sujuvaa englantia taitamalla, pärjäät Suomessa jo pitkälle. Toki sama realiteetti on myös muissa Pohjoismaissa ja täten toivoisin Suomen vihdoin pyrkivän erottautumaan pääasiallisista kilpailijoistamme. Jos kykenimme taannoin laskemaan yhteisöveroa, varmasti kykenemme purkamaan maahanmuuton esteitä.

Sivuhuomiona tähän erinomaiseen pohdintaan, että suomen kielen mystifioinnin voisi myös lopettaa. Suomalaiset itse jauhavat jatkuvasti, kuinka mahdoton suomea on ulkomaalaisen oppia. Luonnollisesti tuo on täyttä paskaa, ja suomen kielen voi oppia siinä, missä minkä tahansa muunkin länsimaisen kielen. Tunnen itsekin hyvin, hyvin monia Suomeen opiskelemaan tai töihin muuttaneita ulkomaalaisia, jotka osaavat suomea hyvin tai erinomaisesti eikä heillä ole mennyt kielen hyvän tason omaksumiseen edes kovin kauaa.

Meidän tarvitsee aktiivisemmin markkinoida sitä, että Suomessa pärjää heti englanninkielellä - kaikissa työhön, arkipäivään ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa. Ja pitää myös toimia sen mukaan: yrityksiä pitää yhä laajemmin rohkaista käyttämään suomen lisäksi myös englantia - erityisesti useissa pk-yrityksissä (jopa monissa kansainvälisesti toimivissa) on jonkinlainen pelko ja kynnys ottaa englanti Suomen rinnalle yrityksen sisäiseksi kieleksi ja siten myös pelko palkata ulkomailta osaajia (vaikka he olisivat juuri yrityksen kohdemaista).

Mutta tämän lisäksi pitää muuttaa omaa asennettamme omaan kieleemme: ei se ole mikään salakoodi jonka oppimiseen tarvitsee tietyt geenit, vaan se on kieli, jota voi opiskella siten, kuin kieliä nyt yleensä opiskellaan.

 

[heavy]

Luonnollisesti tuo on täyttä paskaa, ja suomen kielen voi oppia siinä, missä minkä tahansa muunkin länsimaisen kielen. Tunnen itsekin hyvin, hyvin monia Suomeen opiskelemaan tai töihin muuttaneita ulkomaalaisia, jotka osaavat suomea hyvin tai erinomaisesti eikä heillä ole mennyt kielen hyvän tason omaksumiseen edes kovin kauaa.

Jonkun verran tunnen intialaisia tänne muuttaneita ja ainakin heille suomenkieli tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma. Yksikin ystävä halusi kansalaisuuden, niin läpäisi sen opettelemalla ruotsin suomen sijaan

 

[BitterX]

Jonkun verran tunnen intialaisia tänne muuttaneita ja ainakin heille suomenkieli tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma. Yksikin ystävä halusi kansalaisuuden, niin läpäisi sen opettelemalla ruotsin suomen sijaan

Luonnollisesti kielien omaksumiseen vaikuttaa myös lahjakkuus, mutta ihan kaikki voivat halutessaan oppia suomea siinä missä muitakin vieraita kieliä.

Myös minä tunnen Suomessa asuvia ulkomaalaisia, jotka suomea eivät ole opetelleet. Ja tunnen myös yhden, joka on opiskellut suomen sijaan ruotsia. Mutta Suomessa on kuitenkin oikeasti saletisti helpompi oppia suomea kuin ruotsia (pl. Ahvenanmaa ja Närpiön ympäristö) - siitä pitää huolen ympäristö.

Se, että kieltä ei haluta opiskella, johtuu varmasti usein henkilökohtaisesta motivaatiosta mutta yhtä usein motivaation puute johtuu juuri siitä, että suomalaiset itse tekevät varsin hyvin tiettäväksi sen, että "suomea ei voi oppia". Sitten, kun joku opiskelee kieltä ja puhuu sitä, niin suomalaiset itse vaihtavat kielen englanniksi huomatessaan, ettei se ole keskustelukumppanin äidinkieli. Tällä ei luonnollisesti tarkoiteta mitään pahaa, mutta se on tosiasiallisesti helvetin masentavaa ja nöyryyttävän tuntuista.

 

[finnjewel]

Jonkun verran tunnen intialaisia tänne muuttaneita ja ainakin heille suomenkieli tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma. Yksikin ystävä halusi kansalaisuuden, niin läpäisi sen opettelemalla ruotsin suomen sijaan

Ruotsin kieli on oikeasti paljon helpompi oppia kuin suomen kieli. Sen todistaa sekin, että Ruotsin maahanmuuttajilla kielivaikeuksia ei ole läheskään niin paljon kuin Suomen.

Sensijaan suomea äidinkielenään puhuville suomalaisille ruotsin kielen oppiminen on kuitenkin jostain syystä usein ongelmallista. Itse opin lukiotaustalla ruotsia erittäin nopeasti asuttuani maassa kolmisen vuotta.

 

[Hiihtäjä]

Hyvä pointti, englannilla pärjäämistä kannattaa markkinoida. Kaikissa Euroopankaan maissa se ei ole itsestäänselvyys esim. Ranskassa.

Silti, suomi on vaikea kieli monelle. Indoeurooppalaista kieltä puhuvalle (suuri osa kielistä hindistä portugaliin) on helpompi oppia toista indoeurooppalaista kieltä kuin suomalais-ugrilaista. Oman elämän esimerkkinä ruotsin ja saksan opiskelu oli helpompaa kun huomasi yhtäläisyyksiä niissä. Sama portugalin ja espanjan kanssa jne. Toisinpäin, onko suomea äidinkielenään puhuvalle helpompi oppia viroa vai japania?

Suomen kielen ei tarvitse olla este, mutta meidän pitää myöntää, että valtaosalle maailman ihmisistä se ei ole sukulaiskieli ja siten vaikeampi kuin moni muu kieli.

 

[Ann Arbor]

Kaikkinensa hyvää pohdintaa. Sinänsä olisi mielenkiintoista tietää, miten suomi eroaa oppimisen kannalta vaikkapa ruotsista ei-indoeurooppalaisia kieltä puhuvien näkökulmasta, eli tarkoitan siis esimerkiksi kiinalaisia, japanilaisia, turkkilaisia ja eri arabimaista kotoisin olevia. Luonnollisesti englannin kielen globaali asema on nykyään niin vahva, että vahvasti englantia osaava pystyy oppimaan vähintään toisen germaanisen kielen varsin helposti. -Itsekin olen huomannut tämän, kun olen opiskellut saksaa, myös romaanisista kielistä ymmärtää yllättävän paljon vahvalla englannilla.

Suomen kieli on haaste, mutta ei toden totta ylitsepääsemätön. Kirjoitusjärjestelmämme on käytännössä kaikille tuttu jo ennestään, eikä kielemme fonologia ole todellakaan vaikeammasta päästä.

Välikaneettina totean aiemmissa viesteissä korostaneeni juuri sitä, että luetellut haasteet tiedostaen, soisin meidän nimenomaisesti tekevän kaikkemme, että maahanmuutto olisi mahdollisimman sujuvaa tänne haluaville. Toki korkeapalkkaisimpiin valkokaulushommiin rekrytoivat yritykset oletettavasti jeesaavat työntekijöitään itsekin, mutta yleisesti Suomen pitäisi nimenomaisesti kyetä erottumaan merkittävistä kilpailijoistamme byrokratian keveydellä ja yleisellä positiivisella asenteella tänne tuleviin työntekijöihin. Maabrändiä on varaa kehittää vielä huomattavasti ja siinä voimme olla entisestäänkin kokoamme suurempi, vaikka ns. soft power-indeksissä sijoituksemme ei huono olekaan.

Vaikkei Suomi mikään täysin sisäänpäinkäpertynyt linnake olekaan, ei nykyiselle ja aiemmillekaan hallituksille voi kovin korkeita pisteitä asiasta antaa.

 

[finnjewel]

Kaikkinensa hyvää pohdintaa. Sinänsä olisi mielenkiintoista tietää, miten suomi eroaa oppimisen kannalta vaikkapa ruotsista ei-indoeurooppalaisia kieltä puhuvien näkökulmasta, eli tarkoitan siis esimerkiksi kiinalaisia, japanilaisia, turkkilaisia ja eri arabimaista kotoisin olevia. Luonnollisesti englannin kielen globaali asema on nykyään niin vahva, että vahvasti englantia osaava pystyy oppimaan vähintään toisen germaanisen kielen varsin helposti.

Turkkilaisista voin oman kokemuksen perusteella todeta, että he tuntuvat olevan lahjakkaita oppimaan kieliä, niin suomea kuin ruotsiakin.

 

[Ann Arbor]

Maahanmuutto | Talouselämäkin on huolissaan Suomen houkuttelevuudesta: ”Maakuva ei ole ollenkaan niin vahva kuin ajattelemme”

Elinkeinoelämän asiantuntijat ovat tutkija Pasi Saukkosen kanssa yhtä mieltä siitä, että Suomi on pahasti jälkijunassa työn perässä muuttajien houkuttelussa.

www.hs.fi

Asiasta kiinnostuneiden suosittelen vilkaisemaan. -Maantiede, kieli ja ilmasto eivät niin vain muutu, mutta asenteet voivat. Toivottavasti seuraava hallituksemme nostaa työperäisen maahanmuuton edistämisen yhdeksi päätavoitteistaan. Juhlapuheet ovat juhlapuheita, mutta nyt haluan nähdä tekoja.

 

[BitterX]

Suomen kielen ei tarvitse olla este, mutta meidän pitää myöntää, että valtaosalle maailman ihmisistä se ei ole sukulaiskieli ja siten vaikeampi kuin moni muu kieli.

Kyse ei olekaan siitä, etteikö tätä myönnettäisi. Vaan siitä, että se myönnetään ihan liiankin hanakasti ja lisäksi kielen vaikeutta liioitellaan.

Suomessa hyvin tyypillinen asenne on lähes suoraan kertoa ulkomaalaiselle, että et voi tätä kieltä oppia: ei kannata edes yrittää ja englannillakin pärjäät. Sitten, kun moni kuitenkin sen opettelee, vastataan ei-täydellistä suomea puhuvalle englanniksi, ettei itseluottamus kielen käyttämiseen vahingossakaan parane.

Merkittävä osa nk. työperäisistä maahanmuuttajista ja expateista tulee itäisestä ja kaakkoisesta aasiasta. Heille suomi ei ole sen kummallisempi vieras kieli kuin vaikka saksa, ranska tai englanti. Omaan äidinkieleensä verrattuna he kaikissa näissä tapauksissa joutuvat opiskelemaan eri logiikkaan perustuvan kielen. Mutta myös länsimaiset voivat suomen kielen voi oppia ihan luontevasti. Suomen kieli on vaikka germaanisia, slaavilaisia tai latinalaisia kieliä äidinkielenään puhuville alkuun hitaahkoa oppia, koska kielen logiikka erilainen ja muiden kielien sanastosta saa vain vähän tukea. Mutta tuon vaiheen jälkeen kielen opettelu menee aivan normaalisti. Ja Suomessa asuessa kieli tietenkin siinä vaiheessa tarttuu automaattisestikin.

Jos jossakin muussa maassa haluaa asua vakituisemmin (en puhu mistään työkeikoista tai vaihto-opiskeluista), maan kielen oppiminen on kyllä sen edellytys, että maan oppii oikeasti tuntemaan - sen kulttuuria, sosiaalisia ilmiöitä, tapoja ja politiikkaa. Ja se taas on edellytys sille, että maassa voi ihan aidosti täydestä sydämestään viihtyä. Siksi Suomen ja suomalaisten (jokaisen meistä) pitää luoda kannustava ilmapiiri Suomen kielen opiskelemiseen. Kannustamista ei ole "oh, you wanna learn Finnish... Hahaha... Why? You won't, it's too difficult.. hahahah". Tuommoinen on lannistavaa ja motivaatiota syövää, vaikka sillä ei mitään pahaa tarkoitetakaan.

 

[Ann Arbor]

@BitterX Juurikin näin! Allekirjoittaneellakin riittää tuttavapiirissä lukuisia ulkomailta muuttaneita, jotka tämän "myyttisen haasteen", eli suomen kielen ovat ottaneet ihan aikuisena haltuun. Kaikki eivät yhtä hyvin, kuin Roman Schatz, mutta riittävän hyvin pärjätäkseen arjessa ilman ongelmia. Vaikka itse puhunkin erinomaista englantia, pyrin useimmiten puhumaan maahanmuuttajaystävieni kanssa suomea, ihan jo heidän oman itseluottamuksensakin kannalta.

Yhtäältä kuitenkin näen suomalaisten hyvän englanninkielentaidon olevan myös etumme. Mikäli englanti taittuu, turisti tai vasta maahan asettunut ei ole oikeastaan missään vaiheessa täysummikko, vaan englannilla pärjää kohtuullisesti niin viranomaisten kanssa, kuin arkielämässäkin. Näen toki tarpeellisena, että maahan pysyvästi asettuneet oppisivat kaikki puhumaan vähintään tyydyttävää suomea.

 

[BitterX]

@BitterX Juurikin näin! Allekirjoittaneellakin riittää tuttavapiirissä lukuisia ulkomailta muuttaneita, jotka tämän "myyttisen haasteen", eli suomen kielen ovat ottaneet ihan aikuisena haltuun. Kaikki eivät yhtä hyvin, kuin Roman Schatz, mutta riittävän hyvin pärjätäkseen arjessa ilman ongelmia. Vaikka itse puhunkin erinomaista englantia, pyrin useimmiten puhumaan maahanmuuttajaystävieni kanssa suomea, ihan jo heidän oman itseluottamuksensakin kannalta.

Yhtäältä kuitenkin näen suomalaisten hyvän englanninkielentaidon olevan myös etumme. Mikäli englanti taittuu, turisti tai vasta maahan asettunut ei ole oikeastaan missään vaiheessa täysummikko, vaan englannilla pärjää kohtuullisesti niin viranomaisten kanssa, kuin arkielämässäkin. Näen toki tarpeellisena, että maahan pysyvästi asettuneet oppisivat kaikki puhumaan vähintään tyydyttävää suomea.

Olen täysin samaa mieltä.

Suomen etu on tosiaan tuo, että englannilla uusi asukas pärjää kyllä käytännössä joka paikassa ja sillä pystyy varmasti hoitamaan kaikki arjen asiat.

Toisinpa on täällä Saksassa - tai pitkälti myös Itävallassa, missä ennen asuin. Jos saksaa ei osaa, olisi kaikenlaisten välttämättömien asioiden hoitaminen aivan tolkuton savotta. Kun se voi olla varsin hankalaa ja turhauttavaa, vaikka kieltä osaakin.

Suomi on varmasti paljon helpompi maa ulkomaalaiselle muuttaa näiden asioiden kannalta. Lisäksi kun huomioidaan, että saksan kielen suosio vieraana kielenä ei kokoisekseen kieleksi ole tosiaankaan maailmalla erityisen korkea ja siten lopulta melko harva Saksaan muuttavakaan osaa kieltä muuttaessaan, niin voidaan kyllä vetää yhteen, että esim. Saksaakin vastaan voi kyllä kilpailla osaajista.

 

[Ann Arbor]

Täysin totta ja Saksan lisäksi sama pätee myös Ranskaan, Italiasta puhumattakaan. Saksalla on toki Euroopan johtavana talousmahtina ja 15 kertaa Suomea isompana maana tiettyä "ison maan etua" mitä tulee maahanmuuttajien houkutteluun. Saksassa kaikkea on enemmän, niin pahassa mutta myös hyvässä.
Lisäksi maahanmuuttajayhteisöt kansallisuudesta riippumatta (poislukien virolaiset) merkittävästi täkäläisiä suurempia ja myös fakta, että massamaahanmuutto Saksaan alkoi jo 1950- ja 1960-luvuilla, tarkoittanee sitä, että ulkomaalainen sulautuu massaan Saksassa helpommin kuin täällä. Toki oma kotiseutuni, PK-seutu on tässä merkittävä poikkeus. Vuosikymmeniä kestäneen massamaahanmuuton myötä ei ole ollenkaan tavatonta, että keskivertosaksalaisella esimerkiksi toinen vanhemmista olisi ulkomailla syntynyt.

Näen tämänhetkisen tilanteemme edelleen toiveikkaana. Vaikka demografinen tilanteemme onkin huolestuttava, emmekä ole tehneet tarvittavia toimenpiteitä maahanmuuton lisäämiseksi ja yhtäältä syntyvyyden laskun pysäyttämiseksi, ovat ratkaisun avaimet edelleen omissa käsissämme.

 

[Ck]

Näen tämänhetkisen tilanteemme edelleen toiveikkaana. Vaikka demografinen tilanteemme onkin huolestuttava, emmekä ole tehneet tarvittavia toimenpiteitä maahanmuuton lisäämiseksi ja yhtäältä syntyvyyden laskun pysäyttämiseksi, ovat ratkaisun avaimet edelleen omissa käsissämme.

Mielestäni syntyvyyttä ei tarvitse nostaa ja jos ilmastonmuutokselle oikeasti halutaan tehdä, niin tämä on kaikissa valtioissa se avainkysymys. Myöskään suomalaiset ei suoranaisesti lisäänny sillä, että maahan muuttaa ihmisiä tai tänne tullaan synnyttämään. Toki kansalaisuuden saatuaan, Suomen kansalaisten määrä kyllä lisääntyy. Suomessa riittää ihan hyvin jos täällä asuu 2,5 miljoonasta 6 miljoonaan ihmistö ja ilmastokin kiittää.

 

[Ann Arbor]

Vaikka tietyillä perhepoliittisilla toimenpiteillä uskonkin syntyvyyttä voitavan lisätä nykyisestä jonkin verran, on kyse ennen kaikkea kuitenkin makrotrendistä. -Syntyvyys on laskenut aika lailla samassa mittakaavassa kaikissa vauraissa länsimaissa, sekä Itä-Aasiassa. Toki eräät maat ovat pysytelleet hyvinkin pitkään replacement levelin tuntumassa, siinä missä joillain syntyvyys vajosi erittäin matalalle tasolle jo vuosikymmeniä sitten.

Suomea suon verrattavan ennen kaikkea merkittäviin yhteistyökumppaneihimme, mutta samalla myös kilpailijoihimme, eli muihin Pohjoismaihin. Suomi ei ole viimeisen noin vuosikymmenen aikana enää pysynyt väestönkehityksesessään Ruotsin, Norjan ja Tanskan kyydissä, mistä koituu päivä päivältä enemmän ja enemmän haasteita. Poliittinen tahtotila asian korjaamiseksi on myös ollut vähäistä. Onko asia kohtalonkysymys, jää nähtäväksi, mutta ainakin itse haluan Suomen olevan Hollanti, enkä Unkari.