Suomen demografinen nykytila ja tulevaisuus – mistä huomisen tekijät?

[Ann Arbor]

Pikakommentti työllisyydestä: Maahanmuutto lisääntyy selvästi ja nostaa työikäisten määrää | Pellervon taloustutkimus PTT

Työikäisen väestön määrä on kasvanut lisääntyneen nettomaahanmuuton ansiosta, ja kehitys vaikuttaa jatkuvan, kommentoi PTT:n vanhempi ekonomisti Henna Busk Tilastokeskuksen torstaina julkaisemia tilastoja.

www.sttinfo.fi

Pellervon taloustutkimuksen Henna Buskilta mielenkiintoinen havainto. Vaikka nykyinen trendi maahanmuutossa onkin vasta uusi, on se vaikuttanut jo myönteisesti.

 

[Ann Arbor]

Tällaista nähty viimeksi vuonna 1836 – Suomen syntyvyys ennätysalhaalla

Suomen väkiluku oli vuoden 2023 lopussa 5 604 558.

www.is.fi

Näitä otsikoita "syntyvyys ennätysalhaalla sitten vuoden se ja se" on toki ollut vuodesta toiseen, mutta varsin karu tilanne on tällä hetkellä.

Joulukuun ennakkotilastojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna kaikkiaan 43 320 lasta, mikä on 1 631 vähemmän kuin vuonna 2022.

Lisäksi myös syntyvyys laski aiemmasta vuodesta.

ENNAKOLLINEN kokonaishedelmällisyysluku oli 1,26 vuonna 2023, kun se vuonna 2022 oli 1,32.

Luku on mittaushistorian alhaisin jo toista vuotta peräkkäin.

Vaikka syntyvyys onkin ollut Suomessa erittäin alhainen jo useamman vuoden, on huomionarvoista sen laskevan yhä edelleen. Eivät vuodet 2022 ja 2023 näin muuten kovin paljoa eroa toisistaan.

 

[Petri1981]

Antti Rinne spoilasi keskustelun syntyvyyden lisäämisestä pitkäksi aikaa ja vaikkei liberaalidemokratiassa ihmisiä olekaan syytä patistaa lisääntymään, olisi vähintään kattavaa tutkimusta syytä tehdä, mikä on saanut suomalaisia hankkimaan lapsia yhä vähemmän.

Tästä samaa mieltä. Antti Rinteen ”synnytystalkoot” heitto oli aivan uskomattoman haitallinen. Edelleen jos haluaa puhua alhaisista lapsiluvuista, niin joku osaa muistuttaa että ei naisia voi pakottaa synnytystalkoisiin, vaikka mistään sellaisesta ei ole kyse. Alhainen syntyvyys tuntuu olevan Suomelle nyt sitten jonkin sortin tabuaihe, vaikka se on äärimmäisen vakava ongelma maallemme. Terve, orgaaninen väestönlisäys on ylivoimaisesti paras ja riskittömin tapa ylläpitää valtion tervettä demografiaa.

Vaikka tietyntasoista maahanmuuttoa kannatankin, niin kyllä maahanmuutossa on aina riskejäkin mukana. Tästä on vaikka Ruotsista ja Ranskasta selvää näyttöä. Pidemmällä tähtäimellä myös jos mennään tilanteeseen, jossa maassa ei ole etnistä enemmistöä, vaan ainoastaan eri etnisiä vähemmistöjä, niin historia osoittaa että tälläisissä maissa riskit näiden ryhmien välisille yhteenotoille kasvavat.

 

[Ann Arbor]

Tästä samaa mieltä. Antti Rinteen ”synnytystalkoot” heitto oli aivan uskomattoman haitallinen. Edelleen jos haluaa puhua alhaisista lapsiluvuista, niin joku osaa muistuttaa että ei naisia voi pakottaa synnytystalkoisiin, vaikka mistään sellaisesta ei ole kyse. Alhainen syntyvyys tuntuu olevan Suomelle nyt sitten jonkin sortin tabuaihe, vaikka se on äärimmäisen vakava ongelma maallemme. Terve, orgaaninen väestönlisäys on ylivoimaisesti paras ja riskittömin tapa ylläpitää valtion tervettä demografiaa.

Jep. Toki poliitikko saa esittää huolensa laskevasta syntyvyydestä, mutta tuo "synnytystalkoot" ja sen päälle vielä se "mulla on nuori vaimo"-heitto oli todella valitettava ja termihän jäi elämään. Miksei hän olisi voinut puhua vaikka "lastenhankintatalkoista" tjsp.

Huomioiden miten valtavasta yhteiskuntaamme vaikuttavasta asiasta on kyse, on siitä puhuminen eri syistä hyvin vaikeaa. Sillä syntyykö Suomeen 60 000, vai 45 000 lasta vuosittain on suuri merkitys. Suomi ei toki ole haasteensa kanssa yksin, vaan harmaahapsistuva väestö on realiteetti lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Suomessa toki yksi suurimmista ja juuri siksi asiasta olisi syytä käydä rakentavaa keskustelua.

Yksi asia, mikä erittäin harvoin nostetaan esille on kansainvälinen adoptio. Suomeen on vuoden 1985 jälkeen adoptoitu n. 5000 lasta, joten he ovat nykyään jo merkittävä osa meistä suomalaisista, mutta kykenisikö Suomi kohottamaan profiiliaan tässä? Adoptioiden määrähän on laskenut, mutta samanaikaisesti kehittyvissä maissa on miljoonia orpolapsia.

 

[Petri1981]

Jep. Toki poliitikko saa esittää huolensa laskevasta syntyvyydestä, mutta tuo "synnytystalkoot" ja sen päälle vielä se "mulla on nuori vaimo"-heitto oli todella valitettava ja termihän jäi elämään. Miksei hän olisi voinut puhua vaikka "lastenhankintatalkoista" tjsp.

Huomioiden miten valtavasta yhteiskuntaamme vaikuttavasta asiasta on kyse, on siitä puhuminen eri syistä hyvin vaikeaa. Sillä syntyykö Suomeen 60 000, vai 45 000 lasta vuosittain on suuri merkitys. Suomi ei toki ole haasteensa kanssa yksin, vaan harmaahapsistuva väestö on realiteetti lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Suomessa toki yksi suurimmista ja juuri siksi asiasta olisi syytä käydä rakentavaa keskustelua.

Kyllä. Ei tässä kukaan odota, että päästäisiin mihinkään ihmeisiin, mutta Suomessa tosiaan tuo 1.26 on jo hyvin murheellinen lukema, joka käytännössä pakottaa meidät suureen maahanmuuttomäärään, ja se lukema vaikuttaa vain laskevan. Jos lukema olisi vaikka 1.8, niin emme olisi lähellekkään niin riippuvaisia siitä, tuleeko tänne muualta ihmisiä vai ei. Hieman jos tulisi niin se riittäisi jo. Taitaa olla kyseessä vain niin monisyinen ongelma, ettei poliitikoista ole sille tekemään yhtään mitään. Mielenkiintoista nähdä miten autoritäärinen Kiina ryhtyy tätä ongelmaa taklaamaan. Siellä kun keinovalikoimassa on enemmän työkaluja.

 

[Tadu]

Yksi asia, mikä erittäin harvoin nostetaan esille on kansainvälinen adoptio. Suomeen on vuoden 1985 jälkeen adoptoitu n. 5000 lasta, joten he ovat nykyään jo merkittävä osa meistä suomalaisista, mutta kykenisikö Suomi kohottamaan profiiliaan tässä? Adoptioiden määrähän on laskenut, mutta samanaikaisesti kehittyvissä maissa on miljoonia orpolapsia.

Suomessahan kansainvälistä adoptiota joutuvat adoptoijat odottamaan vuosikausia, ja kaikki halukkaat eivät edes välttämättä saa adoptiolapsia. Eli en usko, että Suomi valtiona tässä kovin paljoa voi tehdä.

 

[Ann Arbor]

Kyllä. Ei tässä kukaan odota, että päästäisiin mihinkään ihmeisiin, mutta Suomessa tosiaan tuo 1.26 on jo hyvin murheellinen lukema, joka käytännössä pakottaa meidät suureen maahanmuuttomäärään, ja se lukema vaikuttaa vain laskevan. Jos lukema olisi vaikka 1.8, niin emme olisi lähellekkään niin riippuvaisia siitä, tuleeko tänne muualta ihmisiä vai ei. Hieman jos tulisi niin se riittäisi jo. Taitaa olla kyseessä vain niin monisyinen ongelma, ettei poliitikoista ole sille tekemään yhtään mitään.

Juuri näin. Huolestuttavaa myös, että luisu on ollut parin vuoden hienoista nousua (2020 ja 2021) lukuunottamatta hyvin suoraviivaista. Ei vaikuttanut esim. koronakriisin selättäminen ihmisten haluun hankkia lapsia.

Mielenkiintoinen faktanjyvänen on muuten se, että yhtäältä laajasta nuorten maastamuutosta vuosikymmenet kärsineessä etelänaapurissamme Virossa syntyvyys on korkeampi kuin meillä. Tämä siitäkin huolimatta, että keskimääräinen aineellinen hyvinvointi on Virossa edelleen Suomea alhaisemmalla tasolla ja runsaslapsisista perheistään tunnettuja globaalista etelästä kotoisin olevia maahanmuuttajia on Virossa vähän Suomeen verrattuna. Tiedä sitten, mikä on ollut tässä taustalla. Virolaisessa yhteiskunnassa toki eräänlainen optimismi ja tulevaisuudenusko näyttäytyy toki voimakkaana täkäläiseen nyreyteen verrattuna.

Yksi merkittävä tekijä syntyvyyden laskulle lienee toki ihan se, että suomalaiset perheellistyvät yhä vanhempina. Mikäli äiti on ensimmäisen lapsen syntyessä yli 35-vuotias, ovat mahdollisuudet toisen saati kolmannen lapsen saamiselle alhaisemmat, kuin 25-vuotiaana.

 

[Ann Arbor]

Suomessahan kansainvälistä adoptiota joutuvat adoptoijat odottamaan vuosikausia, ja kaikki halukkaat eivät edes välttämättä saa adoptiolapsia. Eli en usko, että Suomi valtiona tässä kovin paljoa voi tehdä.

Varmasti keinot adoptioiden lisäämiseksi ovat rajallisia. On toki huomionarvoista, että esim. länsinaapurissamme Ruotsissa kansainväliset adoptiot ovat olleet suhteellisestikin merkittävästi Suomea yleisempiä. Ruotsin ulkomailta ruotsalaisperheisiin adoptoituja on yli 60 000, eli yli kymmenkertainen määrä Suomeen nähden. Tiedä sitten mitkä ovat olleet tämän taustalla. En haluaisi uskoa, että suomalaiset näin kategorisesti suhtautuisivat adoptioon kielteisemmin.

 

[Tadu]

Varmasti keinot adoptioiden lisäämiseksi ovat rajallisia. On toki huomionarvoista, että esim. länsinaapurissamme Ruotsissa kansainväliset adoptiot ovat olleet suhteellisestikin merkittävästi Suomea yleisempiä. Ruotsin ulkomailta ruotsalaisperheisiin adoptoituja on yli 60 000, eli yli kymmenkertainen määrä Suomeen nähden. Tiedä sitten mitkä ovat olleet tämän taustalla. En haluaisi uskoa, että suomalaiset näin kategorisesti suhtautuisivat adoptioon kielteisemmin.

Adoptoitavaksi annetut lapset ovat yleensä erikoislapsia, eli heillä on fyysisiä ja/tai henkisiä ongelmia. Ei kaikilla pareilla ole valmiutta tuollaisten lapsien kasvattamiseen. Tämän lisäksi monet lapsia adoptioon antavat maat vaativat adoptoijilta esimerkiksi 100 000 usd omaisuutta, kristinuskoa tai vaikka ”normaalia” painoindeksiä.

Tiedän, koska olemme itsekin adoptiota harkinneet kun kärsimme lapsettomuudesta.

Sitä en tiedä miksi Ruotsiin adoptoidaan enemmän ulkomailta. Onhan Ruotsi toki väkirikkaampi valtiokin. Kuitenkin kansainvälinen adoptiota ei mielestäni pitäisi nähdä ikärakenteen korjauksen mahdollistajana.

Edit: Ainiin. Adoptiossa on myös yläikärajat. Eli adoptioon voi olla liian vanha.

 

[Ann Arbor]

Voisin toden totta olettaa adoptiolasta odottavia ja prosessiin halukkaita olevan enemmän, kuin sijoitettavia lapsia. Sikälihän tiukahko seula on mielenkiintoinen asia. (Toki varmasti monessa tapauksessa lapsen edun mukainen.) Biologisien lasten hankkimiselle kun ei ole mitään vaateita sosioekonomiselle asemalle, tai terveydelle. Presidenttiparimmekaan ei olisi juuri iästä johtuen ollut kelvollinen adoptiovanhemmiksi.

Varmaan erossa Ruotsiin vaikuttaa myös Suomen suhteellisen hiljattainen vaurastuminen. Vielä 1970-luvullahan suomalaisia lapsia adoptoitiin ulkomaille.

 

[Ann Arbor]

Pidemmällä tähtäimellä myös jos mennään tilanteeseen, jossa maassa ei ole etnistä enemmistöä, vaan ainoastaan eri etnisiä vähemmistöjä, niin historia osoittaa että tälläisissä maissa riskit näiden ryhmien välisille yhteenotoille kasvavat.

Palaan vielä tähän. Salaattikulho, missä eri etniset ryhmät elävät toisistaan erillään voi toden totta johtaa balkanisoitumiseen, mutta itse olen optimisti, että kyllä maahanmuuttajien jälkeläiset valtaosin tulevat sulautumaan valtaväestöön pidemmällä aikajänteellä, toki jättäen jälkensä kansakuntaan. Mieluummin siis sulatusuuni, kuin salaattikulho. Nykyisin ns. kantasuomalaisinakin tunnetut ihmiset ovat seurausta eri muuttoaalloista ja kyllähän monen maan esimerkit osoittavat, että kansakunnalla voi olla voimakas yhtenäisyyden tunne, vaikka sukutaustat olisivatkin diversit.

 

[Ann Arbor]

Vaikka Suomen syntyvyys onkin tällä hetkellä historiallisen alhaisella tasolla, on syytä pitää mielessä, että ilman laajan mittakaavan maahanmuuttoa se olisi merkittävästi nykyistäkin alhaisempi.

Tämä tulee hyvin ilmi, kun katsoo kuinka moni meistä suomalaisista on täällä syntynyt maahanmuuttajavanhemmille. Kymmenen vuoden välein ulkomaalaistaustaisten, Suomessa syntyneiden määrä on kehittynyt seuraavasti. On syytä huomioida, etteivät nämä luvut sisällä heitä, joiden vanhemmista toinen on ulkomailla ja toinen Suomessa syntynyt.

1992 n. 5600
2002 n. 17 100
2012 n. 41 400
2022 n. 86 000

Nämä luvut tuovat yhtä lailla toivoa, mutta samanaikaisesti on haaste, että täällä syntyneet ja kasvaneet ulkomaalaistaustaiset kasvavat suomalaisiksi. Ns. toisen sukupolven maahanmuuttajien onnistunut integraatio on meidän kaikkien intressi.

 

[Ann Arbor]

Suomessa maahanmuuttajavanhemmille syntyneiden suomalaisten määrä on itse asiassa hivenen suurempi, kuin Porin kaupungin väkiluku. Itse tunnen lukuisia tähän väestöön kuuluvia ja vaikka moni lieneekin huolissaan, miten integraatio heidän kohdallaan onnistuu, ainakin omien kokemuksien perusteella valtaenemmistö integroituu synnyinmaansa yhteiskuntaan vaivattomasti.

 

[Ann Arbor]

On mielestäni ensisijaisen tärkeää, että tänne lapsena tulleet, sekä Suomessa syntyneet maahanmuuttajavanhempien lapset kohtaavat päivittäisessä arjessaan myös ns. kantasuomalaisia.

Tähän liittyen Arman Alizadin, Suomeen lapsena muuttaneen ajatukset ovat myös lukemisen arvoisia.

Vaikka Alizad sopeutui Espooseen mutkattomasti, ei tilanne ole monien kohdalla sama.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten heikko integraatio yhteiskuntaan on puhututtanut valtakunnallisesti.

Alizadin mukaan ongelman suurin tekijä on kielitaidottomuus.

– Nykyään maahanmuuttajataustainen nuori saattaa painia kieliongelmien kanssa, koska nuoret pyörivät omissa kuplissaan ja piireissään.

– Nuori voi olla syntynyt Suomessa, mutta silti painia suomen kielen kanssa. Se on aivan uskomatonta.

Myös monikulttuuriset yhteisöt ovat kasvaneet verrattuna Alizadin nuoruuteen 1980-luvulla.

Sekin voi olla yksi syy, minkä vuoksi nuoret pysyttelevät tiukasti omissa piireissään.

Yksi asia askarruttaa Arman Alizadia monikulttuuristuvassa kotikaupungissaan – ”Se on aivan uskomatonta”, palkittu dokumentaristi sanoo

Elämä on kuljettanut Arman Alizadia ympäri maailmaa ja opettanut arvostamaan sitä, mitä Espoo ja Suomi voivat tarjota.

www.vantaansanomat.fi

Näin yleisesti annettava lukusuositus. 1980-luvun monokulttuurinen Suomi, minkä Alizad kohtasi toki poikkeaa monella tapaa nykyisestä, mutta monella tavalla hänen tarina on inspiroiva.

 

[Ann Arbor]

Maahanmuutto lisääntyi ennätyksellisesti viime vuonna – suomen kielen kurssit ovat täynnä, eikä päteviä opettajia löydy

Ukrainalaisten saapuminen on lisännyt kielikurssien tarvetta, ja paikoin niille pitää jonottaa. Suomen kielen taitoa tarvitaan työelämässä ja kansalaisuuden hakemisessa.

yle.fi

Lisääntynyt maahanmuutto on tuonut haasteensa maamme rajallisille resursseille järjestää kielemme opetusta. Toki nykyajan teknologia tarjoaa myös täysin sähköisiä välineitä suomen kielen opiskeluun, mutta oletan ns. perinteiselle opiskelulle olevan yhtä lailla kysyntää.

 

[Ann Arbor]

Uudenmaan väestönkasvu ennätysnopeaa viime vuonna | Verkkouutiset

Maakunnan nopea väestönkasvu oli ennen kaikkea seurausta voimakkaasti kasvaneesta maahanmuutosta.

www.verkkouutiset.fi

Vaikka Tampere-ilmiö on todellisuutta ja maallemuuttobuumista puhutaan aina silloin tällöin, Uusimaa jatkaa Suomen väestönkasvun veturina. Maahanmuuttajille Pääkaupunkiseutu näyttää edelleen olevan se yleisin valinta kun valitsevat asuinpaikkaa Suomesta.

 

[Ann Arbor]

Historiallisen karu luku julki syntyvyydestä Virossa

Ukrainan sota lisää Viron asukasmäärää.

www.lansivayla.fi

Vaikka Viron demografinen tilanne onkin viime vuosina ollutkin toiveita herättävä, ei tilanne etelänaapurissakaan ole loppujen lopuksi kovin hyvä.

Vuonna 2023 Virossa syntyi 10 721 lasta, mikä on pienin määrä sitten vuoden 1919, jolloin väestötilastoja on alettu julkaista. Tämä on ensimmäinen kerta, kun syntyneiden määrä on laskenut alle 11 000:n.

– Alhaisen syntyvyyden taustalla on Virossa useita syitä. Nykyiset synnyttäjät kuuluvat suurelta osin 1990-luvulla syntyneihin pieniin sukupolviin. Mutta syntyvyyden lasku on paljon jyrkempää kuin aktiivisessa synnytysiässä olevien naisten määrän väheneminen selittää, Trasberg toteaa.

Huomioiden demografisen tilanteen lisäksi elintasokuilun Suomen ja Viron välillä yhä kaventuvan, ei meillä ole varaa laskea tulevina vuosikymmeninä enää virolaisten maahanmuuton varaan.

 

[Ann Arbor]

Suomen virolaisethan ovat tietyllä tavalla rinnastettavissa 1960-1970-luvuilla Ruotsiin joukoittain töihin lähteneisiin suomalaisiin. Naapurimaa ja vähäiset kulttuurierot ovat tehneet integraatiosta varsin kivutonta.

Muuttoliikkeen vilkkaimmat vuodet ovat jo takanapäin ja nythän tilanne on kääntynyt niin, että yhä useampi suomalainen muuttaa Viroon.

 

[Kilgore Trout]

Kovin nopeasti ei uusia hammaslääkäreitä saada ainakaan Brasiliasta, ja sama koskee varmasti muitakin EU-alueen ulkopuolisia tulijoita.

Borges Salomãon tutkinto on Brasiliasta eli EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta, minkä vuoksi se on laillistettava. Päätöksen tekee Valvira hakemuksesta. Borges Salomão vakavoituu, kun hän kuulee, että vuonna 2023 laillistuksen sai hammaslääkäreistä viisi, 2022 kaksi. Valviralla ei ole antaa laillistamisprosessissa olevien hammaslääkärien määrää.
Riittävä kielitaito on osoitettava laillistusprosessissa. Nyt Borges Salomão pudottaa uutisen. Hän osallistuu pian yleisen kielitutkinnon (YKI) kokeisiin suomen kielessä. Tutkinnoissa on neljä osakoetta: puhuminen, puheen ymmärtäminen, kirjoittaminen ja tekstin ymmärtäminen. Jokaisesta osakokeesta annetaan oman taitotason arvio.
Netti-ilmoittautuminen kielikokeeseen oli ruuhkainen, mikä oli kerrottu etukäteen Borges Salomãolle. Hän onnistui saamaan paikan. ”Paikat menivät parissa minuutissa. Pari ystävääni ei onnistunut pääsemään kokeeseen.”
Kokeen tuloksia on odotettava kaksi kuukautta. ”Olen oppinut asuessani täällä, että minun on odotettava.”

Laillistusprosessin ensimmäinen vaihe oli se, että Valvira hyväksyi Borges Salomãon Brasiliassa suorittaman tutkinnon. Seuraavaksi hänen pitäisi löytää itse harjoittelupaikka julkisesta terveydenhuollosta.
Hyväksytyn harjoittelun jälkeen ilmoittaa Valvira hakijan kolmiosaiseen pätevyyskuulusteluun ja tarkastaa myös kielitaidon. Seuraavaksi on mahdollista saada rajoitettu ammatinharjoittamisoikeus, minkä jälkeen olisi lopulta tutkinnon laillistus.
”Tähän kaikkeen voi mennä pari–kolmekin vuotta”, Borges Salomão sanoo.

Hammaslääkäri muutti Brasiliasta Tampereelle 1,5 vuotta sitten, mutta ei ole voinut tehdä töitä päivääkään – Tästä on kyse

Tampereella 1,5 vuotta asunut ja tutkintonsa laillistamista haluava hammaslääkäri etenee kohti ensimmäistä harjoittelupaikkaansa. Nyt hän kuuntelee, kun toinen hammaslääkäri tekee töitä. Tie tutkinnon laillistamiseen täällä on pitkä.

www.aamulehti.fi

 

[Ann Arbor]

Toden totta niin hoitajilla kuin lääkäreillä saattaa olla todella pitkä prosessi, että saavat harjoittaa ammattiaan myös Suomessa. Itse alalla myös työskennelleenä tutustuin mm. erääseen kirurgiin, joka prosessin ollessa käynnissä teki lähihoitajan hommia.

 

[Ann Arbor]

Tuon Aamulehden jutun henkilön kansallisuus brasilialaisena on sinänsä mielenkiintoinen asia, että hallitus on valinnut sen yhdeksi työperäisen maahanmuuton kohdemaista. Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevahan ovat Suomessa edelleen pienehkö väestönosa, vaikka heidän määränsä on toki kasvanut.

Tässä listattuna Amerikan mantereelta taustansa juurtavat, kun Yhdysvallat ja Kanadan jättää pois laskuista.

1992 n. 800
2002 n. 1900
2012 n. 4700
2022 n. 9700

Väestömäärä on siis n. kaksinkertaistunut joka vuosikymmen, mutta huomioiden tuon noin kymmenentuhannen olevan alle kaksi promillea väestöstämme, puhumme edelleen hyvin marginaalisesta osasta meistä suomalaisista. Itsekään en tunne läheisesti ainuttakaan Suomeen asettunutta brasilialaista, vaikka ystäväpiirini kansainvälinen onkin.

 

[Ann Arbor]

Ymmärrettävistä syistä Yhdysvallat ja Kanada näyttäytynevät useimmille maastamuuttoa harkitseville latinalaisamerikkalaisille loogisimpina kohteina, mutta uskon halutessamme kykenevän nostamaan profiiliamme myös siellä. Toistaiseksi ennen kaikkea passiivisuus on leimannut Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.

 

[Yläpesä]

THL ja lapsettomien yhdistys ajavat hedelmällisyysvalistusta oppilaitoksiin – moni yli 35-vuotias järkyttyy kuullessaan, että hedelmällisyys on jo laskussa

Vaikka käsitys nuoruudesta on pidentynyt, ei ihmisen hedelmällinen aika ole pidentynyt, muistuttaa Simpukka-yhdistys.

www.ts.fi

Vähän edelliseen liittyen. Vaikka biologisen kellon tikittämisen kaikki kyllä tiedämme, voi perheenperustamisiän jatkuvasti noustessa vaikuttavan siihen, että syntyvyys alenee. Ensimmäisen lapsen syntyessä +35-vuotiaana, voi toisen saati kolmannen saaminen olla vaikeaa.

Plus samalla 35+ ikäisen naisen munasolutkin ovat jo 35+ vuoden ikäisiä ja rapistuneet käyttövuoroaan odotellessa. Kromosomipoikkeamien ja keskenmenojen määrä korreloi iän suhteen, jo sen ensimmäisen yrityksen kohdalla.

Erittäin merkittävä solmu syntyvyydessä on kysymys, miksi suomalaiset naiset eivät enää halua lapsia.

 

[Pottakameli]

THL ja lapsettomien yhdistys ajavat hedelmällisyysvalistusta oppilaitoksiin – moni yli 35-vuotias järkyttyy kuullessaan, että hedelmällisyys on jo laskussa

Vaikka käsitys nuoruudesta on pidentynyt, ei ihmisen hedelmällinen aika ole pidentynyt, muistuttaa Simpukka-yhdistys.

www.ts.fi

Vähän edelliseen liittyen. Vaikka biologisen kellon tikittämisen kaikki kyllä tiedämme, voi perheenperustamisiän jatkuvasti noustessa vaikuttavan siihen, että syntyvyys alenee. Ensimmäisen lapsen syntyessä +35-vuotiaana, voi toisen saati kolmannen saaminen olla vaikeaa.

Ja aika monelle lapsen saaminen tuolla iällä on aika iso muutos ja ei välttämättä huvita toista edes hankkia.

Luulen että on niin paljon muita vaihtoehtoja ja tekemistä, ettei lapset kauheasti käy mielessä.

Lopulta sitten tajutaan ajan menneen nopeasti ja pitäisi toimia asian suhteen.

Tuttu tarina.

 

[Ann Arbor]

Erittäin merkittävä solmu syntyvyydessä on kysymys, miksi suomalaiset naiset eivät enää halua lapsia.

Ja tämä on ymmärrettävästi vaikea aihe keskusteltavaksi. Taustalla lienee useita tekijöitä ja niiden summana näemme syntyvyyden laskevan vuosi vuodelta. Kaiketihan se suomalainen idylli: Omakotitalo, kaksi lasta, farmari-Volvo ja kultainen noutaja puhuttelee yhä harvempaa meistä.