Suomalaisurheilijat eivät veny tai sitten he pettävät -myytti

[Barnes]

Kesä 2016 on urheilun suurjuhlaa, sillä kansalaisten TV-ruutuihin tunkeutuvat giganttiset urheilutapahtumat kuten jalkapallon EM-kisat, yleisurheilun EM-kisat ja kesäolympialaiset, mistä kahdessa viimeksi mainitussa tapahtumassa nähdään myös suomalaisia. Ja joka kerta alkaa se sama laulu; "mikseivät suomalaiset veny kauden päätapahtumissa niin kuin ruotsalaiset/virolaiset/granadalaiset" ja "jälleen kerran petti suomalaiselta pää".

Tässä ketjussa onkin tarkoitus miettiä, että pitääkö tämä myytti oikeasti paikkaansa vai todistammeko kaunaista sanahelinää.

Minä olen omien subjektiivisten kokemusteni myötä sitä mieltä että tämä myytti on ihan höpöhöpöä. Itse asiassa monessa seuraamassani lajissa (jääkiekko, hiihtolajit, yleisurheilu, autourheilu) olen vuosien varrella nähnyt suomalaisilta paljon enemmän niitä venymisiä ja onnistumisia pään kestossa kuin venymättä jäämisiä tai pään pettämistä.

 

[Shardik]

Olisikohan tässä kyseessä jonkinlainen havainnointiharha? Jos oletetaan, että eri kansallisuuksien urheilijat yhtä usein venyvät (vaikka 15 % ajasta), vetävät perustuloksen omaan tasoonsa nähden (70 %) ja loput ajasta (15 %) heillä "ei kestä pää". Tällöin melkein kisassa kuin kisassa löytyy urheilijoita, jota venyvät ja joilla "ei kestä pää", vaikka suurin osa on omalla tasollaan. Suomalainen penkkiurheilija kiinnittää huomionsa suurimmaksi osaksi kahteen, osittain päällekäiseen, ryhmään: hyvin pärjääviin ja suomalaisiin, jo senkin takia, että näitä näytetään eniten telkusta. Hyvin pärjäävien joukossa lienee miltei aina joku venyjä, joka ei useimmiten ole kuitenkaan suomalainen, kun suomalaisia on kilpailjoista vain pieni vähemmistö. Tulee siis mielikuva, että hyvin usein joku ei-suomalainen venyy.

Sen sijaan kun näytetään urheilijoita, joilla "pää ei kestä", niin heistä suomalaiset ovat yliedustettuina, koska kaikki suomalaisten esitykset näytetään, mutta suurinta osaa muista huonosti pärjänneistä ei niin näytetä tai ainakaan niihin kiinnitetä huomiota. Tällöin tulee helposti käsitys, että hyvin suuri osa niistä urheilijoista, joilla "pää ei kestä" on suomalaisia.

Tätä harhaa lisännee se, että suomalaiset eivät monissakaan lajeissa kuulu lajinsa kärkinimiin. Tällöin taso muihin, ja etenkin paljon seurattuihin huippuihin, verrattuna on alempi ja suomalaisten omankin tason esityksen vaikuttavat vaisuilta.

 

[Hiihtofani]

Samalla väitetään, että Suomi olisi mukamas taantunut hiihtolajeissa.

Eihän tasoa pelkästään voitoilla mitata, mutta tässä on esimerkiksi vertailu Norjaan kaikkien hiihtolajien olympialajeista siinä kuinka moni on voittanut lajin maailmancupin.

Aikaväli 1980-2000

Norjalainen hiihtourheilija oli voittanut 29x lajin maailmancupin aikavälillä 1980-2000. Tähän on laskettu maastohiihdon, ampumahiihdon, yhdistetyn ja mäkihypyn niin miesten kuin naisten mc:t. Samalla aikavälillä suomalainen hiihtourheilija oli 13x voittanut mc:n.

Kun tulemme aikavälille 2000-2016....Samat lukemat ovat niin, että Norja oli voittanut 21x siinä missä Suomi 11x.

Eli suhteellisesti 1980-2000 aikavälillä Suomella oli 0.448==45% Norjan mc voitoista. Aikavälillä 2000-2016 Suomella oli 0.52==52% prosenttia Norjan mc voitoista. Eli Suomi on parantanut otettaan suhteessa Norjaan.

Toisaalta voidaan myös laskea, että aikavälillä 1980-2000 Suomi saavutti 0.65 mc-voittoa per vuosi, kun puolestaan aikavälillä 2000-2016 Suomi on saavuttanut 0.73 mc-voittoa per vuosi.

Kuriositeettina mainittakoon, että ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on 2010-luvun menestynein ampumahiihtäjä naisissa.

 

[Hiihtofani]

Samalla väitetään, että hiihtourheilu on menettämässä katsojalukuja.

TV2:n 2015 katsoituin ohjelma oli miesten 50km perinteisen kisa, jota seurasi ns. tiukan seulannan mukaan laskettuna n. miljoona suomalaista.
Finnpanel - TV-mittaritutkimus

Vuonna 2009 Liberecin menestykkäiden MM-kisojen(Aino-Kaisa Saarinen kultaa) katsotuin maastohiihdon ohjelma keräsi samalla tavalla laskettuna n. 800 000 suomalaista katselijaa
Finnpanel - TV-mittaritutkimus

Tämä siitä huolimatta, että hiihtolajeja varsinkin maastohiihtoa esitetään iltapäivälehdissä varsin negatiivisessa sävyssä usein dopingsävytteisissä uutisissa.

 

[Luxray]

Samalla väitetään, että hiihtourheilu on menettämässä katsojalukuja.

TV2:n 2015 katsoituin ohjelma oli miesten 50km perinteisen kisa, jota seurasi ns. tiukan seulannan mukaan laskettuna n. miljoona suomalaista.
Finnpanel - TV-mittaritutkimus

Vuonna 2009 Liberecin menestykkäiden MM-kisojen(Aino-Kaisa Saarinen kultaa) katsotuin maastohiihdon ohjelma keräsi samalla tavalla laskettuna n. 800 000 suomalaista katselijaa
Finnpanel - TV-mittaritutkimus

Tämä siitä huolimatta, että hiihtolajeja varsinkin maastohiihtoa esitetään iltapäivälehdissä varsin negatiivisessa sävyssä usein dopingsävytteisissä uutisissa.

Kerrotko vielä meille täysjärkisille, miten hiihdon katsojaluvut ja negatiivissävytteiset uutisoinnit liittyvät toisiinsa?

 

[H.Incandenza]

Kerrotko vielä meille täysjärkisille, miten hiihdon katsojaluvut ja negatiivissävytteiset uutisoinnit liittyvät toisiinsa?

Varmaan oletetaan, että jos uutisoidaan negatiivisesti niin suuren yleisön mielenkiinto tyrehtyy ja katsojaluvut laskevat. Vaikka omaan seuraamiseeni nuo dopingkohut, mitä ihan tässä männä vuosina sen dokkarin tai muun uutisoinnin seurauksena on tullut, eivät ole vaikuttaneet.

 

[Unkka]

Ennen olympiakisoja aina listataan kaikki mahdolliset suomalaiset mitalitoivot. Heitä on tietenkin rutkasti enemmän kuin mitä mitaleita sitten tulee. Tästä johtuen voi suuressa yleisössä tuntua siltä, että taas tuli paljon pettymyksiä. Jalkapallossa ei tosin ole venytty kuin yksittäisissä peleissä. Koskaan ei ole päästy arvokisoihin, kerran meinattiin päästä jatkokarsintaan, mutta Unkari tasoitti ikimuistettavalla tavalla. Jääkiekossa ollaan enimmäkseen hävitty finaalipelit, että onhan noita perustelujakin tuntemukselle, ettei suomalaiset koskaan veny. Hannu Manninen ei tainnut voittaa kuin yhden henkilökontaisen arvokisakullan, mutta rohkenen väittää ettei pää häneltä pettänyt. Hän vain oli tasaisessa kunnossa läpi kauden, muut tähtäsi kuntohuipun arvokisoihin. Mielenkiintoisia asioita, jatkakaa.

 

[Individual]

Ilmastonmuutos alkaa pikku hiljaa tehdä selvää entisistä menestyslajeista ja globalisaatio hoitaa loput. Tuo viimeinen tarkoittaa siis sitä, että monessa lajissa kärki levenee. Ei olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että keihäsmitaleista joutuu kamppailemaan kenialaisen kanssa. Jatkoon päästäkseen, mitaleista puhumattakaan, pitää tehdä kova/ poikkeuksellisen kova suoritus. Kuinka monella suomalaisella urheilijalla sellainen tulostaso on defaultina?* Ja vaikka kuntohuippu tähdätäänkin isoihin kisoihin, niin silti se, että tekee kauden parhaansa juuri niissä ei ole kirkossa kuulutettu. Suomessa kun yleensä riittää kansan ja urheilumedian silmissä mitalikanditaatiksi pääsyyn 1-2 kovaa tulosta. Ja jos ilkutaan heille, jotka jonkinlaisessa tuloskunnossa lähtevät kisoihin, mutta floppaavat, niin vastavuoroisesti ei monikaan muista näitä puolivälierissä karsiutuneita, joiden tuloksen perässä kuitenkin lukee pb, tai sb.

* On toki heitäkin.

 

[Hangon keksi]

Hannu Manninen ei tainnut voittaa kuin yhden henkilökontaisen arvokisakullan, mutta rohkenen väittää ettei pää häneltä pettänyt. Hän vain oli tasaisessa kunnossa läpi kauden, muut tähtäsi kuntohuipun arvokisoihin. Mielenkiintoisia asioita, jatkakaa.

Manninen ei ole ainoa. Suurinpiirtein koko yhdistetyn historiassa on ollut niin että hyvät hiihtäjät hallitsevat maailmancupia ja hyvät hyppääjät menestyvät arvokisoissa joissa kaikilla on kuntohuippu ladulla ja siksi erot hiihdossa pienemmät.
Ja mitä tulee suomalaisiin arvokisavenyjiin, niin kyllähän niitäkin on. Esimerkiksi keihäänheittäjä Mikaela Ingberg pyöri koko uransa maailmantilastossa jossain sijoilla 20-30 eikä ollut yleensä edes Suomen tilaston kärjessä. Silti hän eteni urallaan toistakymmentä kertaa arvokisafinaaliin ja kolmasti mitaleille asti.

 

[Pavlikovsky]

Onko tuossa yhdistetyssä venytty yli omien kapasiteettien sitten Samppa Lajusen? Onko kellään heittää mitään tilastoja, että onko kukaan yhdistetyn urheilija nostanut sijoitustaan arvokisoihin maailmancupeista?

 

[Barnes]

Onko tuossa yhdistetyssä venytty yli omien kapasiteettien sitten Samppa Lajusen? Onko kellään heittää mitään tilastoja, että onko kukaan yhdistetyn urheilija nostanut sijoitustaan arvokisoihin maailmancupeista?

- Tallus oli Torinossa kaksi kertaa viides, vaikkei ollut kokonaismaailmancupissa TOP10:ssä.

- Koivuranta kisasi kauden toiseksi parhaan kilpailunsa MM-sprintissä 2005 olemalla kuudes ja otti mitalin Sapporon normaalimatkalla (ja oli Hannun voittosprintissä neljäs). Kauden kokonaispisteissä Anssi oli seitsemäs. Samoissa Oberin kisoissa Antti Kuisma oli normaalimatkan vitonen, joka oli hänen uransa paras sijoitus.

- Ryynänen oli neljäs Liberecin suurmäessä ja päätti kautensa mc-pisteissä sijaan 12.

Nämä ovat siis loppupisteitä, mutta yllätyksiähän nuo vedot olivat. Toki sinne mahtuu Hannun lukuisia pettymyksiä ja Koivurannan tuskailuja Liberecissä, jolloin hänen piti olla aivan varma voittaja yhteislähtöön, mutta sää päätti toisin.

 

[Huppu]

Onko tuossa yhdistetyssä venytty yli omien kapasiteettien sitten Samppa Lajusen? Onko kellään heittää mitään tilastoja, että onko kukaan yhdistetyn urheilija nostanut sijoitustaan arvokisoihin maailmancupeista?

Pitää muistaa että maailmancupkauden aikana usempi pääsee podiumille kuin voi henkilökohtaisia arvokisamitalleja saada.

 

[TrafficIsland]

Pitää muistaa että maailmancupkauden aikana usempi pääsee podiumille kuin voi henkilökohtaisia arvokisamitalleja saada.

Nimenomaan näin, järkevintä on verrata maailmancupin kokonaistilanteeseen eikä yksittäisiin kilpailuihin. Aika moni toimittajakin tuntui sokaistuneen Lahden mc-parisprintin jälkeen ja alettiin hehkuttelemaan ihan ylioptimistisia mitaliodotuksia. Sekä parisprintissä että yhdistetyn viestissä Suomen ns. "oma taso" eli maailmancup-pisteiden mukainen sijoitus on viides sija. Mitali olisi parisprintissä vaatinut aikamoista venymistä, joukkuekisassa tilanne tulee olemaan ihan sama. Mitali on toki mahdollinen siitäkin, mutta todella epätodennäköinen.

 

[mjarkko]

Kuinka paljon FIS on maksanut palkintorahoja upporikkaille norskeille?

 

[Huppu]

Kuinka paljon FIS on maksanut palkintorahoja upporikkaille norskeille?

Maastohiihdossa palkintorahoja per kisa on henkilökohtasissa kisoissa 40 000 frangia per kisa ja joukkuekisoissa 30 000 per kisa, eli kokonaismäärä on sama kun maailmancupkisassa. Maailmancupissa raha jaetaan 20:lle parhaalle, MM-kisoissa kuudelle ja viesteissä cupissa kuudelle, nyt kolmelle. Osuudet on 40% - 25% - 15% - 10% - 6% ja 4% eli euroissa noin 14 000 - 8 700 - 5 200 - 3 500 - 2 100 ja 1 400 ja viesteissä 50% - 30% - 20% eli noin 13 100 - 7 900 - 5 200. Mäessä summat on enemmän ja yhdistetyssä vähemmän. Siitä vaan laskemaan.

 

[benicio]

.Mitali olisi parisprintissä vaatinut aikamoista venymistä, joukkuekisassa tilanne tulee olemaan ihan sama. Mitali on toki mahdollinen siitäkin, mutta todella epätodennäköinen.

Yhdistetyssä tilanne on vielä sikäli hankala, että juuri niillä kolmella parhaalla maalla on kaikilla yksilökilpailuissa aina neljä miestä about15 joukossa. Loput kolme on japanilaisia ja suomalainen. Mitali vaatisi aivan pöljän päivän, tasoittavat olosuhteet tai rajuja epäonnistumisia muilta.

 

[Huppu]

Yhdistetyssä tilanne on vielä sikäli hankala, että juuri niillä kolmella parhaalla maalla on kaikilla yksilökilpailuissa aina neljä miestä about15 joukossa. Loput kolme on japanilaisia ja suomalainen. Mitali vaatisi aivan pöljän päivän, tasoittavat olosuhteet tai rajuja epäonnistumisia muilta.

Toisaalta niin maastohiihdon viesteissä kuin yhdistetyn tai mäen joukkuekisoissa on myös nähty että yhden miehen tai naisen epäonnistuminen voi pilata kaiken. Yksi hyppy vaikka joltain norskilta vituiksi ja se olikin siinä. Eli hypoteettinen skenaario: Itävalta jo Japani hyppää hyvin ja on irti, Saksa on ollut vähän maltillisempi hypyissä ja on kolmantena mutta eroa on molempiin suuntiin. Suomalaiset onnistuu ja se yksi norski epäonnistuu. Saksa ajaa kärjen kiinni, Japani roikkuu minkä pystyy ja Norjan kanssa ajetaan takaa kunhan heidät on saatu kiinni. Saksa ja Itävalta on liian kovia, Japani joko tippuu tai ei. Mutta jos pystyvät roikkumaan hyvin niin eivät haasta kahta kovempaa mutta tulevat kolmansiksi, jos eivät pysy peesissä niin takaa tullaan ohi kovaa. Siis tällä skenaariolla. Eli Suomen tilanne on silti tukala. Saavat onnistua kunnolla.

Näen että paras todennäköisyys yhdistetyn mitalille on että Hirvoselta onnistuu normaalimäessä hyppy tarpeeksi hyvin, saa sopivaa kaveria hiihtomatkalle ja isku riittää lopussa. Joukkueellakin nelossija lienee maksimi.

 

[Pavlikovsky]

- Tallus oli Torinossa kaksi kertaa viides, vaikkei ollut kokonaismaailmancupissa TOP10:ssä.

- Koivuranta kisasi kauden toiseksi parhaan kilpailunsa MM-sprintissä 2005 olemalla kuudes ja otti mitalin Sapporon normaalimatkalla (ja oli Hannun voittosprintissä neljäs). Kauden kokonaispisteissä Anssi oli seitsemäs. Samoissa Oberin kisoissa Antti Kuisma oli normaalimatkan vitonen, joka oli hänen uransa paras sijoitus.

- Ryynänen oli neljäs Liberecin suurmäessä ja päätti kautensa mc-pisteissä sijaan 12.

Nämä ovat siis loppupisteitä, mutta yllätyksiähän nuo vedot olivat. Toki sinne mahtuu Hannun lukuisia pettymyksiä ja Koivurannan tuskailuja Liberecissä, jolloin hänen piti olla aivan varma voittaja yhteislähtöön, mutta sää päätti toisin.

Niin joo eli olihan näitä. Nyt on vain mennyt vuosia tätä Herolan sukupolvea, että nuo ovat tyystin unohtuneet. Kieltämättä olisi aikamoinen pommi, jos noille sijoille joku Hirvonen ja Herola pystyisi venymään kaikkien mäkituskailujen jälkeen. Tuota Talluksen Torinon tapahtumia kutsuisin myös klassiseksi venymiseksi. Tallushan oli erikoinen poikkeus eli mahtava mäkimies, muttei kummoinen hiihtäjä. Hänen markkinansa olisivat nyt.

 

[arvee]

Tässä vaiheessa talvikautta eli kevään jo koitellessa, lienee jo syitä ripotella tuhkaa päihimme, päällemme kollektiivisesti.
Lumilautailun MM-kisat, ei palkintoja, ei kansallistunnetta kohottavia hetkiä.
Freestylestä ei tämä kansa nykyisen hallituksen alaisena olisi voinut kummenpaa saadakaan.
Alppihiihdon MM-kisat: kuka mitään odottikaan
Hiihdon MM-kisat, yks kälyynen ronssi, katastrooppi. Kirjoitan tämän ennen finaalilajia eli miesten vapaatyylistä viiskymppistä. Yksi pronssi tuli.
Lähellä toki oli muutamakin veto, joten suhteellisuuden tajua toivon kansalta, malttia äänestyskoppiinkin.

Ampumahiihdon MM-kisat alkavat onneksi just koht. Älä Kaisa ota mitään paineita...

Mutta ihan oikeasti, älä Kaisa ota mitään paineita. Minulle riittää jännittävät, hyvät urheiluhetket.

 

[El Gordo]

Jääkiekon nuorten MM-kisat