Tästä näköjään tulee minun synkkä yksinpuheluni, mutta jatketaan nyt....
Finalistit valittiin Seinäjoella, ja ihan ensiksi on kritisoitava valintatapaa. Vakavasti otettavassa laulukilpailussa ei nähtäisi enää näitä tekstiviestiäänestyksiä, tämä ei ole mikään Nellin päiväkahvin jatko-osa. Yleisö sai vaikuttaa Turun semifinalisteihin, ja se olisi ollut riittävästi. En halveksu kenenkään musiikkimakua, mutta jotenkin luottaisin enemmän Sibelius-akatemian laulunopettajaan, tangoprinssiin, YLEN musiikkipäällikköön sekä yhteen tunnetuimmista levymoguleista, kun valitaan finalisteja.
Miesten kohdalla valittu kolmikko oli melkein odottamani, tosin rajatapauksena pidin Tino Ahlgrenia. Ahlgrenissa oli tunnetta ja charmia, mutta ei päässyt tangokierroksella parhaimmilleen. Tosin mielestäni oli kilpailun vaikein tango laulettavana. Tässä juuri tulee se ero, kun valitsemassa eivät ole tuomarit. Kansa ei ehkä osaa suhteuttaa tangon laulettavuutta. Maunukselan voitto oli melko käsittämätöntä, vaikka ehkä jatkoon olisin valinnut ennen Ahlgrenia. Onneksi sentään paras laulaja tuli toiseksi tässä karsinnassa. Tangossa Hautaluoma ehkä vähän hapuili, mutta omavalintaisessa biisissä oli ylivoimainen.
Naisissa ihmettelin eniten Jääskeläisen putoamista. Tyyster sai ilmeisesti laulun virheitä anteeksi svengaamalla omavalintaisessa biisissä. Uppoaahan tuo kansaan, mutta veikkaanpa, että tuomarit eivät olisi Tyysteriä jatkoon päästäneet. Karjula veti omavalintaisen kotiin rautaisella otteella, mutta ihan en vakuuttunut tangolaulusta.
Kaiken kaikkiaan kilpailun taso yllätti, karaokekarsinta ei antanut asiasta siis oikeaa kuvaa. Uskon, että pudonneista muutama saattaa saada uusia tilaisuuksia aika pian. Itse asiassa en yllättyisi, vaikka moguli Vainio ottaisi talliinsa jonkun taiteilijan.
Mogulin runot menivät mukahauskuudessaan Turenkiakin alemmalle tasolle, mutta tämähän on YLE. Kaikki nauravat vauvasta isoäitiin.
---
Mielipiteet ovat täysin omia ja perustuvat hentoon kokemukseen äänentoiston saralta. Siinä on laulun ja soiton kuunteleminen niin iso osa työtä, että jotain oppii väkisinkin. Kun vielä joskus oppisi korjaamaan omat virheensä, eikä vain kuulemaan niitä.... Siinä unelmaa.