Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[Jussih]

En tiedä sinusta, mutta useimmin tällaisia kommentteja kuulee niiden suusta, jotka ovat itse epäonnistuneet elämässään ja yrittävät epätoivoisesti keksiä peiliin katsomisen sijaan jonkin toisen tahon, mitä syyttää. Luuserit takertuvat lillukanvarsiin ja keksivät varsin herttaisia kuvitelmia pahoista sosialisteista.

Kommenttini perustuu ihan puhtaasti veroprosenttiin, jonka näen verokortissani. Sitä ei voi luonnehtia muuksi kuin laillistutuksi varkaudeksi ja mikä pahinta, odotettavissa on lähinnä kiristyksiä kun mistään ei tietenkään voi tinkiä (ja en minäkään tinkisi jos joku muu hoitaisi laskun aina). Muuten en lähde tähän avaamaan onnistumisiani enkä epäonnistumisiani.

 

[Wiljami]

Suomella on taas väestöön suhteutettuna poikkeuksellisen rikkaat luonnonvarat mm. metsissä ja mineraaleissa verrattuna vaikka Tanskaan. Yksipuolista tässä on se oletettu lähtökohta, että muilla on kaikki ikään kuin tarjottimella ja Suomella ei ole mitään, mikä ei voisi vähempää pitää paikkansa. Vähän sivuaa ketjunkin monia viestejä yksilötasolla. Paremmin pärjäävät ja menestyvät ovat saaneet kaikki tarjottimella tai sattuman kaupalla. Huonommin pärjäävillä olosuhteet ovat valmiiksi sellaiset että turha edes yrittää. Kun asenne on valmiiksi se, että emme me voi paremmin suoriutua (luoda varallisuutta kansalle ja sitä kautta nostaa enemmän ihmisiä kohti suomalaista unelmaa), kun meillä ei ole sitä öljyäkään, niin keskustelu ei tule etenemään.

Jos tämä kokemasi kurjuus ja köyhyys johtuu ainoastaan rikkaudet varastavista sosialistihallituksista, niin ilmeisesti Suomi ja suomalaiset olivat joskus n. 100 vuotta sitten erittäin varakas entiteetti ja erot muihin Euroopan valtioihin reilusti pienempiä kuin nyt? Ei ainakaan sosialistit juhlineet ja tulonsiirrot (=köyhäinapu) meni täysin markkinatalouden sääntöjen mukaan ts. ne antoivat almuja keistä siltä tuntui ja huutolaiset sijoitettiin taloihin missä niiden sijoituksesta otettiin pienin korvaus. Jos Suomi kaiken järjen vastaisesti ei ollutkaan niin rikas kuin voisi kuvitella kun ei ole sosialistien iettä ollut estämässä menestymistä, mistä tämä voisi johtua ja voisiko tuolla vanhan varallisuuden puuttumisella olla seurauksia joita nähdään vaikkapa vielä näinä aikoina?

Lainaamalleni ja @Jussih onko Suomi oikeasti mielestänne tuollainen sosialistidystopia kuin mitä viestienne perusteella on tulkittavissa, vai käytättekö viestinnän tehokeinona taiteellista värikynää reilummanlaisesti? Kuvittelisi äkkiseltään noin pahaa vainoa kokevien henkilöiden vähintään harkitsevan jo turvapaikan hakemista (lähinnä USA:sta), jos viestit ovat akkurantti kuvaus koetusta tilanteesta.

Ei siis sillä etteikö tulonsiirtoja tehtäisi myös liian löyhin perustein ja varmasti hiomis/optimointikohteita olisi (joskin on myös kohteita joissa sitä hiomista on tehty todella lyhytnäköisesti ja melko haitallisin seurauksin, tässä peruskoulutus ja sosiaalipalvelut päällimmäisenä) ja toki on ikävää maksaa veroja, mutta kyllä Suomessa silti menee ihan ihmeenkin hyvin globaalissa vertailussa, vaikka sitä iänkaikenwanhaa rahaa ja arvokiinteistöjä Tukholman/Milanon/minkään vanhasta kaupungista harvemmalla löytyykään.

 

[Petri1981]

Jos tämä kokemasi kurjuus ja köyhyys johtuu ainoastaan rikkaudet varastavista sosialistihallituksista, niin ilmeisesti Suomi ja suomalaiset olivat joskus n. 100 vuotta sitten erittäin varakas entiteetti ja erot muihin Euroopan valtioihin reilusti pienempiä kuin nyt? Ei ainakaan sosialistit juhlineet ja tulonsiirrot (=köyhäinapu) meni täysin markkinatalouden sääntöjen mukaan ts. ne antoivat almuja keistä siltä tuntui ja huutolaiset sijoitettiin taloihin missä niiden sijoituksesta otettiin pienin korvaus. Jos Suomi kaiken järjen vastaisesti ei ollutkaan niin rikas kuin voisi kuvitella kun ei ole sosialistien iettä ollut estämässä menestymistä, mistä tämä voisi johtua ja voisiko tuolla vanhan varallisuuden puuttumisella olla seurauksia joita nähdään vaikkapa vielä näinä aikoina?

Vähän lähti laukalle, kun en ole tietääkseni mistään tuollaisista mainitsemistasi asioista tässä ketjussa puhunut, vaikkakin Suomen hallitukset ovat tehneet sellaista politiikkaa jo pitkään mikä on kampittanut Suomen vaurastumista. Toki kansa saa sellaista politiikkaa mitä se haluaa. En muista koska Suomessa olisi politiikan vuoksi menty siinä määrin kaduille kun mentiin Sipilän hallituksen "kyykytyspolitiikan" aikana.

 

[Jussih]

Jos tämä kokemasi kurjuus ja köyhyys johtuu ainoastaan rikkaudet varastavista sosialistihallituksista, niin ilmeisesti Suomi ja suomalaiset olivat joskus n. 100 vuotta sitten erittäin varakas entiteetti ja erot muihin Euroopan valtioihin reilusti pienempiä kuin nyt? Ei ainakaan sosialistit juhlineet ja tulonsiirrot (=köyhäinapu) meni täysin markkinatalouden sääntöjen mukaan ts. ne antoivat almuja keistä siltä tuntui ja huutolaiset sijoitettiin taloihin missä niiden sijoituksesta otettiin pienin korvaus. Jos Suomi kaiken järjen vastaisesti ei ollutkaan niin rikas kuin voisi kuvitella kun ei ole sosialistien iettä ollut estämässä menestymistä, mistä tämä voisi johtua ja voisiko tuolla vanhan varallisuuden puuttumisella olla seurauksia joita nähdään vaikkapa vielä näinä aikoina?

Lainaamalleni ja @Jussih onko Suomi oikeasti mielestänne tuollainen sosialistidystopia kuin mitä viestienne perusteella on tulkittavissa, vai käytättekö viestinnän tehokeinona taiteellista värikynää reilummanlaisesti? Kuvittelisi äkkiseltään noin pahaa vainoa kokevien henkilöiden vähintään harkitsevan jo turvapaikan hakemista (lähinnä USA:sta), jos viestit ovat akkurantti kuvaus koetusta tilanteesta.

Vastaanpa omasta puolestani. Kyllä, Suomesta on tulossa sosialistinen dystopia. Vielä se ei sitä ole, mutta kansantalouden romahdus, joka tällä politiikalla alkaa olla kohta oven takana, viimeistään tekee siitä sellaisen. Taloudenhoito on tällä hallituskaudella jopa demareiden track recordilla mitattuna ollut totaalisen katastrofaalista. Vanha sääntö: "Käytä julkista rahaa niin kuin käyttäisit omaasi" on unohtunut hallitukselta.

En kuitenkaan kaipaile USA:n systeemiä, joka on toiseen suuntaan vedetty överiksi. Sosialismin ja yövartijavaltion väliltä löytyy se kultainen keskitie, jota kaipaisin. Esimerkiksi nykypäivän Ruotsi on demarihallituksista huolimatta paljon lähempänä toimivaa yhteiskuntamallia kuin Suomi. Meillä asiat olivat melko hyvin jiirissä 80- ja 90-luvuilla. Julkinen sektori ei ollut ihan niin pöhöttynyt kuin nykyään. Sosiaaliturva oli tolkullisemmalla tasolla, muttei silti mitenkään surkea/epäinhimillinen.

 

[Denverin Munasyndi]

En kuitenkaan kaipaile USA:n systeemiä, joka on toiseen suuntaan vedetty överiksi. Sosialismin ja yövartijavaltion väliltä löytyy se kultainen keskitie, jota kaipaisin. Esimerkiksi nykypäivän Ruotsi on demarihallituksista huolimatta paljon lähempänä toimivaa yhteiskuntamallia kuin Suomi. Meillä asiat olivat melko hyvin jiirissä 80- ja 90-luvuilla. Julkinen sektori ei ollut ihan niin pöhöttynyt kuin nykyään. Sosiaaliturva oli tolkullisemmalla tasolla, muttei silti mitenkään surkea/epäinhimillinen.

Itselleni 80-luvun kansanrintamahallitukset, suomettuneisuus ja riippuvaisuus idänkaupasta tuovat paljon enemmän mieleen "sosialistisen dystopian" kuin nykyinen Suomi, joka on kansainvälinen, innovatiivinen, omaa monipuolisen talouden sekä huippuosaamista. Ikärakenteen muutos on tietysti yksi niistä haasteista, jotka vaikuttavat suuresti nykypäivän sosiaalimenoihin. Eniten rahaa meillä menee vanhusten terveydenhuoltoon, "pummien" hyysääminen muodostaa kuluista murto-osan. Toki se menee eniten tunteisiin, minkä ymmärrän hyvin.

 

[Byvajet]

Ihmettelen, miksi porukka, joka kokee Suomen liian sosialistiseksi, ei lähde ulkomaille. Koulutetuille ihmisille on siellä vaikka kuinka paljon töitä, jotka ovat usein vieläpä paremmin palkattuja kuin vastaavat suomalaiset työpaikat.

Tässäkin tullaan taas siihen, että oman elämän hallinta ei näytä olevan omissa käsissä. Mahdollisuuksia olisi tehdä valinta kohti parempaa, mutta sitä ei kyetä tekemään. Ei kyetä, koska ei ole tahtoa. On vain päänsisäinen ristiriitainen tunnekuohunta, joka ei jäsenny valinnoiksi.

Sossun tukiin juuttuneet ja Suomen tilasta nillittävät hyväosaiset ovat henkisesti ihan samanlaista porukkaa. Kyky toimia kohti omaa parempaa puuttuu.

 

[Cobol]

Itselleni 80-luvun kansanrintamahallitukset, suomettuneisuus ja riippuvaisuus idänkaupasta tuovat paljon enemmän mieleen "" kuin nykyinen Suomi, joka on kansainvälinen, innovatiivinen, omaa monipuolisen talouden sekä huippuosaamista. Ikärakenteen muutos on tietysti yksi niistä haasteista, jotka vaikuttavat suuresti nykypäivän sosiaalimenoihin. Eniten rahaa meillä menee vanhusten terveydenhuoltoon, "pummien" hyysääminen muodostaa kuluista murto-osan. Toki se menee eniten tunteisiin, minkä ymmärrän hyvin.

Tähän voisi vastata kuten eräs jääkiekkovalmentaja: kun katsotaan taaksepäin, eteenpäin on menty. Palaan lopussa tuohon kirjoittamaasi sosialistiseen dystopiaan.

Vertailua vuonna 2021 kannattaa kuitenkin tehdä esimerkiksi vuosien 2021-2031 ennustettuun kehitykseen. Miten Suomen talous, investoinnit, kestävyysvaje, ilmastotoimet, kaupungistuminen, työvoima- ja työmarkkinapolitiikka ja työperäinen maahanmuutto, Suomen kiinnostavuus huipputyövoiman silmin, hintakilpailukyky ja muut kilpailukyvyt sekä tukipolitiikan määrä suhteessa BKT kehittyvät verrattuna ns. kilpailijamaihin.

Kaikki muu on aika turhaa, jos tuolla listalla on kaukana kärjestä. Tai tukien määrässä kakkosena OECD-maista.

e: Tässä muutama esimerkki sosialistisesta ja/tai markkitalouden vastaisesta tavasta, mitä Marinin hallitus harrastaa ja tässä esimerkissä perustamansa ilmastorahaston kautta:

1. Jos ilmaston kannalta järkevät hankkeet eivät ole kannattavia, ongelma on talouden pelisäännöissä ja puutteellisessa hintaohjauksessa.

2. Sen sijaan, että subventoimme hyviä hankkeita, meidän pitäisi verottaa ympäristöä vahingoittavaa toimintaa. Silloin ei tarvittaisi mitään valtiollista elintä päättämään, mitkä teknologiat ovat parhaita torjumaan ongelmaa, vaan markkinat löytäisivät ne.

Kohdat 1 ja 2 ovat Soininvaaran tekstiä, jonka allekirjoitan täysin.

 

[Radiopää]

Ihmettelen, miksi porukka, joka kokee Suomen liian sosialistiseksi, ei lähde ulkomaille.

Ulkomaat ovat liian oikeistolaisia, ainakin lapsiperheille, jotka haluavat sosialidemokraattisia neuvoloita ja päiväkoteja. Paitsi Ruotsi, jossa on helvetti irti. Osalta puuttuu lisäksi kielitaito, jota täytyy olla pystyäkseen arvostelemaan paikallista politiikkaa viherkommunistiseksi.

 

[Petri1981]

Ihmettelen, miksi porukka, joka kokee Suomen liian sosialistiseksi, ei lähde ulkomaille. Koulutetuille ihmisille on siellä vaikka kuinka paljon töitä, jotka ovat usein vieläpä paremmin palkattuja kuin vastaavat suomalaiset työpaikat.

Tässäkin tullaan taas siihen, että oman elämän hallinta ei näytä olevan omissa käsissä. Mahdollisuuksia olisi tehdä valinta kohti parempaa, mutta sitä ei kyetä tekemään. Ei kyetä, koska ei ole tahtoa. On vain päänsisäinen ristiriitainen tunnekuohunta, joka ei jäsenny valinnoiksi.

Sossun tukiin juuttuneet ja Suomen tilasta nillittävät hyväosaiset ovat henkisesti ihan samanlaista porukkaa. Kyky toimia kohti omaa parempaa puuttuu.

Ehkä moni kaikesta huolimatta rakastaa sitä omaa kotimaataan, jossa saa puhua omaa kieltä, sekä tavata läheisiä, ystäviä ja perhettä, ja täten arvostaa nämä asiat sen korkeamman palkkapussin yläpuolelle. Eli sinun teoriallasi tälläisessä tapauksessa se elämä nimenomaan on hallinnassa, kun yksilö valitsee itselleen kokonaisuudessaan sopivimman tien. Se taas kuuluu vähän demokratian luonteeseen, että kun vallassa on sellaisia päättäjiä, joiden tekemiset ei itseä miellytä, niin sitten siitä valitetaan. Jos näin ei ole, niin kyseessä ei ole demokratia.

 

[Byvajet]

Ehkä moni kaikesta huolimatta rakastaa sitä omaa kotimaataan, jossa saa puhua omaa kieltä, sekä tavata läheisiä ja perhettä, ja täten arvostaa nämä asiat sen korkeamman palkkapussin yläpuolelle. Se taas kuuluu vähän demokratian luonteeseen, että kun vallassa on sellaisia päättäjiä, joiden tekemiset ei itseä miellytä, niin sitten siitä valitetaan. Jos näin ei ole, niin kyseessä ei ole demokratia.

Näinhän se on. Lisäksi ulkomaat tai jokin Ruotsi ovat hyviä argumentteja keskusteluissa, mutta sitten kun rupeaa ihan konkreettisesti pohtimaan muuttoa ja alkaa ottaa asioista selvää, niin maasta jos toisestakin rupeaa löytymään epäkohtia, jotka eivät oikein houkuttele.

Suomessa on varmasti ongelmansa, mutta kun mennään konkretian tasolle, niin eipä elämä edes hyväosaiselle ole ulkomailla niin auvoista kuin sopivasti tilastoja poimimalla keskusteluissa annetaan ymmärtää.

 

[Tadu]

Ihmettelen, miksi porukka, joka kokee Suomen liian sosialistiseksi, ei lähde ulkomaille.

Tiedoksesi, että Suomesta koko ajan muuttaa enemmän koulutettua porukkaa pois kuin tänne muuttaa tilalle.

 

[Byvajet]

Tiedoksesi, että Suomesta koko ajan muuttaa enemmän koulutettua porukkaa pois kuin tänne muuttaa tilalle.

Eikö se ole hyvä? Kun on ensin hyödyntänyt suomalaisen julkisesti rahoitetun koulujärjestelmän, voi lähteä kokeilemaan siipiään maailmalle. Ei tarvitse harmitella, miten kurjasti asiat Suomessa ovat. Voi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kokeilla, miltä ratkaisu tuntuu.

Pitkällä aikavälillä moni kuitenkin palaa. Muistaakseni palaajien määrä vuosikymmenten mittaan on noin 80 prosenttia. Yllättävän harva jää pysyvästi.

Lisäksi mututuntumalla nuoremmissa ikäluokissa Suomen järjestelmän arvostus on korkeampaa kuin keski-ikäisten keskuudessa. Se johtunee ihan vain siitä, että nuoremmat ovat ihan oikeasti asuneet ulkomailla ja päässeet hoksaamaan esimerkiksi sen, millaiseksi elämä muuttuu, kun tulee lapsia tai miten surkeaa asumisen laatu on suhteessa siihen käytettyyn rahamäärään.

Kun ei ole suomalaista järjestelmää tukena, yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa kummankin vanhemman työssä käyminen muuttuu mahdottomaksi. Toisen on jäätävä kotiin tai tehtävä vain osa-aikaista työtä, koska lastenhoidon ulkoistaminen ammattilaisille on niin kallista, ettei siihen ole varaa.

Ulkomaat korkeasti koulutetulle nuorelle ja terveelle sinkulle ovat eri asiat kuin ulkomaat elämänmittaisena kokemuksena. Elämän mitassa vastaan tulee erilaisia tilanteita, joista kaikki eivät ole miellyttäviä. Näissä kohtaloissa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on harvinaisen toimiva järjestelmä, vaikka ongelmansa siinäkin on.

Minäkin olen asunut ulkomailla, mutta tullut takaisin.

 

[BigRedCat]

Ihmettelen, miksi porukka, joka kokee Suomen liian sosialistiseksi, ei lähde ulkomaille. Koulutetuille ihmisille on siellä vaikka kuinka paljon töitä, jotka ovat usein vieläpä paremmin palkattuja kuin vastaavat suomalaiset työpaikat.

Niin, miksi kaikki jotka kokevat jonkun asian olevan jossain muualla paremmin eivät lähde pois? Voisiko liittyä kokonaisuuteen, jossa pienin osanen ei ole kaikki sosiaaliset verkostot ja perhesuhteet? Mutta toki osa päätyy pois muuttamaan ja aivovuodostakin on puhuttu, joten sikäli hassua naureskella koulutettujen ihmisten muualle muuttamiselle.

Eivätkö takaisin muuttajat muuten näy nettolukemissa?

Meillähän tämä keskustelu on toki siinä mielessä demariuden eri vivahteista, että juuri kukaan ei halua hyvinvointiyhteiskuntaa lakkauttaa (meillä on varmaan enemmän kommunisteja kuin hyvinvointiyhteiskunnan lakkauttajia). Edellä viljeltyjen historiallisten vertailujen osalta on kuitenkin syytä muistaa, että Suomi alkoi vaurastua ensin ja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa sitten, siis kasvu edelsi hyvinvointiyhteiskuntaa, ei päinvastoin. Siksi onkin erittäin tärkeää huolehtia tämän valtavan rakennelman kestävyydestä sen sijaan että sorrutaan toiveajatteluun ja harhakuvitelmiin siitä, että sosiaaliset turvaverkot jotenkin rahoittavat itse itsensä.

 

[Tadu]

Eikö se ole hyvä? Kun on ensin hyödyntänyt suomalaisen julkisesti rahoitetun koulujärjestelmän, voi lähteä kokeilemaan siipiään maailmalle. Ei tarvitse harmitella, miten kurjasti asiat Suomessa ovat. Voi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kokeilla, miltä ratkaisu tuntuu.

Pitkällä aikavälillä moni kuitenkin palaa. Muistaakseni palaajien määrä vuosikymmenten mittaan on noin 80 prosenttia. Yllättävän harva jää pysyvästi.

On se yksilölle hyvä. Suomalaiselle yhteiskunnalle taasen huono. Palaajien määrä on kuitenkin koko ajan pienempi kuin täältä poismuuttaneiden koulutettujen määrä. En ymmärrä miten fakta, että täältä muutetaan paljon pois, saadaan jotenkin positiiviseksi asiaksi.

 

[hammer lynx]

Itse harkitsen aika ajoin muuttoa ulkomaille.
Käypäsiä maita ovat Tanska, Tsekki, Itävalta, Hollanti, Saksa ja Portugali.
Ehkä Puola ja Slovakia pitkin hampain ja Ruotsista Skåne.

 

[/dev/null]

Itselleni 80-luvun kansanrintamahallitukset, suomettuneisuus ja riippuvaisuus idänkaupasta tuovat paljon enemmän mieleen "sosialistisen dystopian" kuin nykyinen Suomi, joka on kansainvälinen, innovatiivinen, omaa monipuolisen talouden sekä huippuosaamista. Ikärakenteen muutos on tietysti yksi niistä haasteista, jotka vaikuttavat suuresti nykypäivän sosiaalimenoihin. Eniten rahaa meillä menee vanhusten terveydenhuoltoon, "pummien" hyysääminen muodostaa kuluista murto-osan. Toki se menee eniten tunteisiin, minkä ymmärrän hyvin.

Pummejakin kyllä taatusti piisaa. Kun mietin luokkakavereitani kasarilta, jakauma yllättää. Akateemisesti koulutettuja yllättävän vähän, keskivertoporukkaa iso osa. Tuilla eläviä elämäntapapummeja yllättävän monta. Pari kasarin lopussa itseään liikemieheksi luullutta velkavankia.

 

[PetriVaris]

Vaikka kuinka saa hammasta välillä Suomessa purra, niin kyllä ulkomailta (=Espanjasta) Suomeen muuton jälkeen on tullut monesti huokailtua helpotuksesta, että suomalainen yhteiskunta toimii kuten toimii. Räikeä ja näkyvä korruptio loistaa poissaolollaan ja yleisesti ottaen kaikki liikkeenharjoittajat eivät lähtökohtaisesti yritä kusettaa sinua tavalla tai toisella. Jos tilaat vaikka korjaajan perjantaiksi klo 12, niin hän suurella todennäköisyydellä saapuu tuohon aikaan eikä vasta sunnuntaina klo 23 jne.

 

[Jussih]

Itselleni 80-luvun kansanrintamahallitukset, suomettuneisuus ja riippuvaisuus idänkaupasta tuovat paljon enemmän mieleen "sosialistisen dystopian" kuin nykyinen Suomi, joka on kansainvälinen, innovatiivinen, omaa monipuolisen talouden sekä huippuosaamista. Ikärakenteen muutos on tietysti yksi niistä haasteista, jotka vaikuttavat suuresti nykypäivän sosiaalimenoihin. Eniten rahaa meillä menee vanhusten terveydenhuoltoon, "pummien" hyysääminen muodostaa kuluista murto-osan. Toki se menee eniten tunteisiin, minkä ymmärrän hyvin.

Olen samaa mieltä suomettuneisuudesta ja idänkauppariippuvuudesta, joten ei niistä sen enempää. Tarkoitin tuolla viittauksella 80- ja 90-lukuihin vain julkisen sektorin kokoa ja verotuksen tasoa. Muuten ne eivät todellakaan olleet mitään ihanneaikaa.

On selvää, että vanhustenhoidon menot ovat suuri ja kasvava osuus julkisen sektorin menoista. Tämän luonnollisen ja vääjäämättömän menojen kasvun vastapainoksi pitäisikin sitten tarkastella kaikkia julkisen sektorin menoja kriittisesti ja etsien säästöjä - silloinkin kun säästöt näyttävät koko luokaltaan merkityksettömiltä.

Otanpa nyt konkreettiseksi esimerkiksi ministerien avustajat. Kun on selvää näyttöä siitä, että puolet pienemmälläkin määrällä pärjäillään, ei ole mitään erityistä syytä pitää veronmaksajien palveluksessa komppaniaa ylimääräisiä ideologisia elättejä (ja tämä on kantani myös siinä tapauksessa, että Kokoomus olisi seuraavassa hallituksessa ja jatkaisi samaa kaveria ei jätetä vaikka hän putoaisi eduskunnasta -linjaa). Kaksikymmentä ylimääräistä erityisavustajaa maksaa (jos käytetään arviona 10 000 euron totaalikustannuksia per politrukki per kuukausi, joka on varsin varovainen arvio) veronmaksajille 200 000 kuussa tai 2,4 miljoonaa vuodessa tai 9,6 miljoonaa vaalikaudessa. Summa toki on pieni suhteutettuna valtion n. 56 miljardin vuosibudjettiin (siis tuo on se normaalitaso, ei tämän hallituksen jaetaan omille intressiryhmille kaksin käsin kun vielä ehditään korona-alibin avulla taso). Sen sijaan jos sitä verrataan vaikka tieteen 30 miljoonan summaan, jonka hallitus olisi leikannut ilman negativiisen julkisuuden luomaa painetta, on kyse merkittävästä rahasta.

Isompi merkitys syntyy sitten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Kymmenen edellä kuvatun kaltaista esimerkkiä eri hallinnon aloilta tuottaisikin jo 100 miljoonaa hallituskauden aikana (tutun kuuloinen summa, ai niin, sehän oli se summa jolla julkisen talouden epätasapainoa piti korjata ennen budjettiriihtä Saarikon mukaan - mitään ei tietenkään tehty).

Joku sanoo, että melko laihoiksi tulokset jäävät jos tuohon loppuu mielikuvitus julkisen talouden säästöjen osalta. Totta, siksi heitänkin tähän vielä yhden esimerkin: Perutaan tuo EU:n elvytysrahaston luomisneuvotteluiden yhteydessä maataloudelle saatu 300 miljoonan lisämaataloustuki ja siirretään se valtion velkojen leikkaamiseen. Samalla voidaan perua suoraan koronatukeen liittyviä 400 miljoonaa lukuunottamatta kaikki kehyksen ylittävä rahan jakelu budjetista. Siten budjetti olisi vain 400 miljoonaa alijäämäinen ja (tulevien) veronmaksajien kukkarolla käytäisiin 6,5 miljardia vähemmän (+ tietenkin korot).

Perutaan saman tien myös toisen asteen maksuttomuus, jonka mahdolliset hyödyt koskevat maksimissaan joitakin kymmeniä ihmisiä. Tässä säästyisi vuosittain valtion rahaa 110 miljoonaa + kuntien rahaa n. 70 miljoonaa (valtio laskee kustannuksien olevan 110 megaa, todellisuudessa ne ovat vähintään 180 megaa ja erotus jää tietenkin kuntien eli kuntaveron maksajien maksettavaksi).

Näillä toimilla jo päästäisiin aika pitkälle veronmaksajiin kohdistuvan paineen kohtuullistamisessa.

 

[ernestipotsi]

Vastaus otsikon kysymykseen:

Paljon. Todella paljon. Todennäköisesti enemmän kuin juuri missään muualla.

Kukaan ei Suomessa synny tuomittuna loppuiäkseen köyhäksi/rikolliseksi/moniongelmaiseksi/yms.
Tietysti ympäristö vaikuttaa, köyhyys periytyy jne, mutta Suomessa annetaan paljon mahdollisuuksia vaikuttaa elintasoonsa.
Opiskelu on maksutonta (tai oikeastaan siitä jopa maksetaan), yrityksen perustaminen on helppoa ja töitä on paljon tarjolla kaikille halukkaille. Jokaisella on halutessaan mahdollisuus julkiseen terveydenhuoltoon sekä kartuttaa varallisuutta säästämällä ja sijoittamalla.

 

[Petri1981]

List of countries by number of millionaires - Wikipedia

en.m.wikipedia.org

Tähän ketjuun liittyen tuli etsittyä taas mielenkiintoinen tilasto, eli mikä osuus maan väestöstä on miljonäärejä. Suomen aikuisväestöstä 1,9% on miljonäärejä. Tämäkin osuus eroaa merkittävästi kilpailijamaiden osuuksista, sillä käytännössä kaikilla kilpailijamailla on suhteessa moninkertainen määrä miljonäärejä Suomeen nähden. Tähän mennessä Suomessa on siis merkittävästi pienempi määrä liikkunut sosiaalisesti sinne ylimmille tikkaille yhteiskuntaluokassa, eli Suomi ei ole ollut hyvä maa vaurastua. Olisi toki mukavaa tietää, että miltä tuollaisen tilaston liukuva lukema näyttäisi, eli kuinka iso osa nousee miljonääreiksi tällä hetkellä.

 

[El Gordo]

Miljonääriksi on helppo päästä, jos aloittaa miljardöörinä ja ostaa lentoyhtiöiden osakkeita.

Nollasta aloittamalla ja tekemällä ahkerasti töitä ja säästämällä palkasta sukanvarteen, voi olla vaikea päästä. Jos on poikkeuksellista älykkyyttä, bisnesvaistoa, hyvää tuuria tai kaikkia edellisiä niin mikä jottei. Mutta pelkällä ahkeruudella miljonääriys ei ehkä ole tavoitettavissa.

Toisaalta eihän se edes ole suomalainen unelma. Suomalainen unelma on punainen tupa ja perunamaa, ja se kyllä pitäisi olla silkalla ahkeruudellakin saavutettavissa ilman massasta poikkeavia erityiskykyjä.

 

[penaz]

Miljonääriksi on helppo päästä, jos aloittaa miljardöörinä ja ostaa lentoyhtiöiden osakkeita.

Toisaalta jotkut ovat ihan tyhjästä aloittaneet ja nyt heillä on jo monta miljoonaa velkaa.

 

[pettter]

Sisko on enemmän punainen tupa ja perunamaa -ihmisiä kuin mä. Kaks ja puoli lasta ja farmarivolvo, vai miten se menikään.

On myös pientä eroa asuuko, syntyykö tai kaipaako ns. maaseutu- vai kaupunkielämää. Jossain on halu asua omakotitalossa, pitkien välimatkojen takia tarvitsee auton jne. Joku täällä joskus kirjoitti että saa kiksejä jonkun metsänkin omistamisesta. Ja jos jotain tuttuja mietin niin niillä on varasto, autotalli tai mikä lie liiteri täynnä erilaisia vekottimia, missä isommalla rahalla saa paremman. Kämppä samoin kun ne siellä paljon oleskelee. Mutta ei kaupungissa silleen tarvitse sellaisia. Täällä on vähän eri harrastuksetkin. Ei ratikoissa ole erikseen parin euron lippua ja kymmenen euron lippua kullatulle penkille. Se on kaikille aikuisille sama hinta. Enkä mä tarvitse kahtakymmentä Jopoa kun pari kolme eriväristä riittää täysin. Jossain menee se raja. Aina kun saa vähänkin enemmän rahaa niin ei keksi mitään ostettavaa. On jo valmiiksi ns. ravintoketjun huipulla, tälleen vähän kärjistetysti sanottuna. Kaupunkielämää ja kulttuuria, mistä arki ja viihde koostuu. Rahalla ei niin paljoa ole merkitystä kun jutut ei muutu isommalla rahalla paremmiksi.

 

[pettter]

Tai no tietty vois ajatella vaikka että futis ja lätkä onkin paskaa ja mennä osterit suussa oopperataloon katsomaan miten miehillä pullottaa munat trikoissa. Ei vaan ehkä ole mun juttu.

 

[julle-jr]

Tai no tietty vois ajatella vaikka että futis ja lätkä onkin paskaa ja mennä osterit suussa oopperataloon katsomaan miten miehillä pullottaa munat trikoissa. Ei vaan ehkä ole mun juttu.

No kyl se aika paljon massia vaatii jos vaikka 2 lasta haluaa pelata lätkää. Vai mistä niitä pelaajia niihin matseihin tulisi sun katsottavaksi, jos vanhemmat eivät tienaisi riittävästi ja rahoittaisi junnujen harrastuksia?