Tässä kun on muutaman päivän putkeen ollut auton takapenkillä kaksi koiraa (ei viitsi viistoperän takaluukkuunkaan änkeä), niin on joutunut vähän enemmän miettimään omia ajotottumuksiaan. Ylenmääräinen jarrupolkimen käyttö kun aiheutti penkiltä putoamista ja mutkissa kaverit luisuivat välillä toistensa päälle, niin aika paljon tuo meno muuttui hyvinkin lyhyessä ajassa. Sitä kun on tottunut joko ajamaan yksin tai sitten vain yksi ihminen kyydissä, niin tuollaisiin asioihin ei kiinnitä mitään huomiota. Eikä kyse ole suinkaan mistään kaahaamisesta tai sladittelusta, joskin pieni ”driftaus” nelivedolla lumisilla teillä on toisinaan ihan hauskaa, vaan ihan vain siitä, että kun takapenkkiläisillä ei ollut turvavöitä, niin aika paljon joutuu ennakoimaan jyrkkiä mutkia ja risteyksiä. Tästä luonnollinen seuraus on, että perskärpäsiä riitti sitäkin enemmän, kun esim. liittymää lähestyttäessä tullaan lähes konttiin kiinni, kun oma vauhtini hiljeni jo hyvissä ajoin. Eikä kyse ole edes mistään ”satoja metrejä puolinopeudella rajoitukseen nähden”, vaan hiljalleen hiljentämisestä, kun tilanne sitä vaatii.