Niinpä, veikkaanpa että nämä vasemman kaistan tukkijat ovat joidenkin mielestä niitä jotka ohittavat ihan asiallisesti 5-10kmh kovemmalla nopeudella niitä muita. Mutta kun ei mikään riitä ja ei malteta odottaa. Ei se vasen kaista ole niitä varten jotka ajavat selvää ylinopeutta, en yhtään ihmettele että niille tulee koko ajan niitä edessä roikkuvia eteen. :)
Olen huomannut oman psyykeni kannalta olevan parasta, että en yritä ajaa moottoritiellä (mieluummin käytän muutenkin ns. ”vanhoja teitä” eli esim. Helsinki-Lahti -välillä tietä 140) esim. 130 km/h, vaan mieluummin vähän alle 120 km/h, jolloin ohitettavia on huomattavasti vähemmän. Rekoista, karavaanareista ja peräkärry-yhdistelmistä sitten reilusti hanaa antaen ohi. Kovempaa ajaessa siihen ohituskaistalle ilmestyy aina ihmisiä, joiden ohitusnopeus on selvästi alhaisempi ja olen huomannut tämän ärsyttävän minua itseäni. Mitään vaikutusta sillä ei ole sen kannalta, mihin aikaan olen perillä (esim. 200 km matkalla puhutaan oikeasti muutamasta minuutista, korkeintaan), mutta ärsytyskynnys ylittyy, kun etenemistäni ”häiritään”. Siksi on ollut ihan terve ratkaisu pudottaa se matkanopeus ja sopeuttaa se muuhun liikenteeseen sopivammaksi. Stressitaso laskee huomattavasti, kun liikenteessä ani harvoin on aidosti kiire yhtään mihinkään. Kiire on mielen luoma illuusio siitä, että pitäisi olla jotenkin aikaisemmin perillä. Perille pääsee myös lähtemällä aiemmin liikkelle tai saapumalla sen muutaman minuutin myöhemmin.
Edelleen on kuitenkin asioita, jotka ärsyttävät ja korostuvat etenkin moottoriteillä, joissa sitä tilaa on enemmän kaikille. Yksi tällainen on, kun joku ohittaa minut ja vaihtaa kaistaa eteeni keulaa viistäen, vaikka siirtymisen olisi voinut tehdä vaikka 200 metriä myöhemminkin. Liian usein tämän ohittajan vauhti myös putoaa heti ohittamisen jälkeen, jolloin hän jää ikään kuin ”roikkumaan” siihen eteen.
Toinen on tämä pienemmillä teillä sivutieltä päätielle liittyminen. Kauhealla kiireellä painetaan se oma kikkare siihen pääväylälle, jonka jälkeen kiire loppuu kuin seinään. Usein takanani ei näy ketään, eli sen liittymisen olisi voinut suorittaa vähän myöhemminkin. Ei haittaisi lainkaan, mikäli tämä sivutieltä tulija löytäisi välittömästi sen kaasupolkimen, mutta liian usein ei löydä. Monesti 80-alueella madellaan reilu kilometri alle 70 km/h hiljalleen kiihdyttäen eikä sittenkään saavuteta sitä 80 km/h nopeutta. Jälleen kerran, ei vaikuta olennaisesti perille pääsemiseeni, mutta aiheuttaa ärsytystä vain ja ainoastaan siksi, että myös sinne taakseni olisi voinut liittyä ja jatkaa matkaa omaan rauhalliseen tahtiinsa. Eteen työntämällä pakotetaan tekemään nopea jarrutus täysin turhaan. Tuskin kiusallaan, vaan ihan puhtaasti ajattelemattomuuttaan, kun ei ole mitään havaintoa omista ajotottumuksistaan, eli siitä mitä vauhtia itse ajaa esim. 80-alueella vs. mitä vauhtia muut ajavat. Ymmärtäisin tuon paremmin, mikäli tie olisi ruuhkaisempi, jolloin sillä toiminnalla vältettäisiin jopa minuuttien odottelu, mutta en tilanteessa, jossa muuta liikennettä ei hirveästi ole. Niin, ja nämä risteykset, joista puhun, ovat alueella, joilla ohitusmahdollisuuksia ei välttämättä juurikaan ole, eli sitten körötellään sunnuntaisuharin perässä. Ja edelleen, ei vaikuta suuresti omaan tekemiseeni, mutta nostaa ärsytystä.
www.aamulehti.fi
www.is.fi