Täytyy tunnustaa, että laittaessani linkin vähenevistä kouluista pohdin, että mitäköhän ajatuksia tai ratkaisuehdotuksia tämä täällä herättää. En kuitenkaan tajunnut - enkä auki kirjoittanut - että omat ajatukseni olivat oikeastaan kokonaan lapsissa. Mitä koulujen väheneminen tarkoittaa lapsille?
Olen itse opiskellut Skotlannissa ja moni ystäväni on käynyt sisäoppilaitoksen. Myös opiskelukaupungissani oli varakkaiden suosimia sisäoppilaitoksia, johon lapset lähetettiin olemasta kotona tiellä - tai sen käsityksen sain. Ystävieni kokemusten perusteella en suosisi asuntoloita ratkaisuna. Eivät ne oppilaitokset mitään romaanien kidutuslaitoksia olleet, mutta ei niissä kasvaminen perheen ja kodin lämpöä vastannut.
Toisaalta tuntien koulukuljetuksetkaan eivät ole lapsen elämän kannalta mielekkäitä. Vähintään niiden sujuvuuteen pitäisi panostaa niin, ettei osalle tule pitkiä odotusaikoja ja viimeinen kyydissä olija joudu kiertelemään koko kulmakuntaa tunnin verran ennen kotiin pääsyä.
Etäopetuksesta saimme kokemusta muutama vuosi sitten ja ymmärtääkseni ainakin alakoulun kohdalla oli aika hankala yhtälö laittaa lapsi lähes yksin vastuuseen opiskelustaan. Suurimmalle osalle lukiolaisistakin tämä lienee vaikeaa. Ja olisivatko lapset yksin kotona vanhempien ollessa töissä? Vai pitääkö vanhemman etätyön ohessa valvoa lapsensa koulunkäyntiä?
Kaikkia voi tietysti kehottaa muuttamaan kaupunkeihin, mutta kai maaseudullakin joitain työntekijöitä tarvitaan. Ainakin rajavartijoita olisi kiva pitää rajalla. Tämä on tietysti itseään ruokkiva ilmiö: jos ei ole koulua lähellä, alkaa lapsiperheidenkin määrä entisestään vähetä ja koululaisten määrä vähenee entisestään.
Eniten ihmetyttää, että tästä ei juurikaan keskustella. Todetaan vain, että ei ole rahaa, lopetetaan koulu ja sen enempää seurauksia pohtimatta hyväksytään, että osa lapsista on koulutiellä kymmenen tuntia päivässä ja huonojen kelien aikana kauemminkin.