Viestin lähetti timosusi
Pahoittelen asiantuntemattomuuttani, mutta jotenkin musta tuntuisi oudolta että 5000 miehellä olisi ihan tosissaan menty kyykyttämään Pietarin miljoonakaupunkia. Siis mikäli tää oli vain suomalaisten nationalistien oma juttu, kuten ketjun useimmista viesteistä olen itselleni antanut ymmärtää, ja ko. apulaisprofessoria on lainattu puolueettomasti, niin äijä suoltaa sitten mielestäni suoranaista tuubaa. Tuskin Mannerheim ihan suhteellisuudentajuton äijä oli.
Jags tapansa mukaan lainailee lähteitä puutteellisesti joko tietoisesti, tai vastoin parempaa tietoaan. Kyseinen lainaus on peräisin Vahtolan kirjan arvostelusta, eikä varsinaisesti ilman lisäselvityksiä kerro mitään kyseisestä asiasta.
Suomella tai Mannerheimilla ei ollut minkäänlaista intressiä tai mahdollisuutta vallata Pietaria omatoimisesti tai tarkoitusta esim. liittää kyseistä aluetta Suomeen. Tapahtuma liittyy Venäjän sisällissotaan, jolloin valkoiset kenraalit ottivat yhteyttä Mannerheimiin tiedustellen tämän halukkuutta avustaa bolsevikkien hallussa olleen Pietarin valtaamisessa. Tämä aie kariutui Suomen valtiovallan vastustukseen ja erityisesti siihen, ettei ns. valkoinen Venäjä ollut kiinnostunut tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä.
Viestin lähetti varjo
Mitkä sodat?
Jos lukion opettaja ei kykene tekemään eroa sodalla ja tuollaisella mikälie seikkailuretkellä niin ei vahvasti mene.
Oma lukion historian opettajani mainitsi asioista, mutta ei keskittynyt niihin enempää, koska ne eivät ole kovinkaan merkityksellisiä historiassa. Toki jos tarkoitus on kertoa tarkemmin itsenäistymisen jälkeisten vuosien kansallisesta hurmoksesta ja toisaalta Venäjän sekasorrosta niin silloin retkiä voi käsitellä tarkemminkin, mutta muuten on aika hyödytöntä paneutua noin mitättömään asiaan.
Oikeastaan jos puhut tapauksista hyökkäyssotina niin pääsit samantien ammattitaidottomien opettajien listaani, jota nyt en tosin enää pariin vuoteen ole voinut täydentää, kun en varsinaisesti "koulussa" ole ollut.
Sodan määritelmäähän voi opiskella vaikkapa Von Clausewitzilta. Ehkäpä tuollainen retki nykyaikana määritettäisiin terrorismiksi.
Tärkeää on tiedostaa toki se, ettei Suomi (ja etenkin valkoiset voittajat) olleet mitenkään erityisen puhtoisia, mutta isompien johtopäätösten teko Suomen valtion sotapolitiikasta on kyseenalaista.
"Aunuksen retkistä" puhutaan yleisesti sotatoimina, mitä ne vapaaehtoisuudestaan huolimatta ovatkin. Tuohon aikaan Suomen ja Venäjän/Nevosto-Venäjän välillä vallitsi teknisesti sotatila, sillä Tarton rauhansopimus kirjoitettiin vasta loppuvuodesta 1920. Se, että joku käyttää omasta mielestäsi vääriä termejä, ei tee kyseisestä henkilöstä missään mielessä epäpätevää. Esittämäsi suhtautuminen on lähinnä lapsellista pätemisen tarvetta. Mielestäni sinulla ei ole tarvetta alentua moiseen, sillä olet tietosi ja asiantuntemuksesi moneen kertaan osoittanut. Toki huomautuksia ja korjauksia pitää tehdä, mutta niiden tyyliä sietää harkita.
Se, ettei kyseisiä tapahtumia tarkemmin koulun historiantunneilla käsitellä, johtuu tosiaankin hyvin pitkälle ajan puutteesta. Tuntimäärät eivät yksinkertaisesti riitä jokaisen asian lähempään tarkasteluun. Tässä tapauksessa on kyseessä suuressa mittakaavassa varsin pieni ja merkityksetön yksityiskohta, eikä esimerkiksi kokonaisen oppitunnin käyttäminen asian tarkasteluun ole millään muotoa perusteltavissa. Toki asia on hyvinkin mainitsemisen arvoinen, mutta en usko, että kyseessä olisi mitenkään tietoinen maton alle lakaiseminen. Itse muistan asiaa käsitellyn päällisin puolin omana kouluaikanani ja olen myös itse siitä maininnut, vaikken varsinaisesti historianopettaja olekaan. Kyseisellä ajanjaksolla vaan nyt sattuu olemaan muita, huomattavasti merkityksellisempiä asioita opetettavaksi peruskoulu- ja lukiotasolla. Mikäli oppilas ei osoita erityistä mielenkiintoa koko aihetta kohtaan, hänelle tuskin jäävät tuonkaltaiset yksityiskohdat mieleen. Muutenkin maininnat siitä, että nämä retket tai edes sisällisota olisivat arkoja aiheita nykypäivän ihmisille, tuntuu hieman liiotellulta.