Kauteen lähdettiin pitkästä aikaan hyvistä asetelmista: Joukkue oli jo ajoissa kasassa, oli oikea päävalmentajakin ja Viuhkolakin oli kuntoutunut. Tästähän oli vallan hyvät asetelmat lähteä uuteen kauteen. Toki Iiro Tarkkia ei saatu pidettyä maalissa, mutta aikaa oli etsiä korvaava maalivahti.
No eihän se ruusuisesti lopulta alkanut. Vondrka floppasi ja peli oli hyvin vuoristoratamaista, loukkaantumiset vaivasi ja Viuhkolakin lensi taas kerran lasaretin puolelle. Vondrka ulostettiin pois ja tilalle hankittiin Sindel väliaikaisesti korvaamaan, useimmat ehtivät pelkäämään jo herran loppukautta koskevan sopimuksen julkistamista mutta toisin kävin. Ylivoima oli erittäin heikkoa eikä mitään parannusta näkynyt missään vaiheessa.
Koitti pelastus, ainakin niin luulin. Herra Josef Stümpel saapui joukkueeseen, nappasimme Johan Backlundin vaikka osa ehkä kirosi Endrasin menetystä Hifkiin, sinne samaan seuraan minne petturi/sankari Janne Pesonenkin meni. Noo, kyllä se siitä kunhan maajoukkue tauko tulee. Ja niinhä se oli, taukojen jälkeen meillä kulki mutta sitten alettiin hyytymään ja vähän jokaisella pelaajalla oli nivuset sökönä ja niin edelleen.
Niukin naukin jäimme kuuden joukosta, harmitti ja ei harmittanut. Vältimme Hifkin kohtaamisen, joukkueen joka lähestulkoon raiskasi aina Kärpät. Jouduimme tosin sääliplejareihin meidän kauden toista pisteautomaattia, TPS:ssää vastaan. Selvitimmekin puhtaasti 2-0 voitoin jatkoon ja vastaan saimme, ah niin ihanan, Pelicansin.
Eipä kukaan tiennyt mitä tulevan piti, Pelicansia veikattiin tästä menevän jatkoon ilman suurempia ongelmia. Ja ensimmäisen pelin jälkeen niin näytti käyvän. Sen jälkeen Pelicansille iski käsittämätön kipsi (vai Junnon ja Kaarnan salajuoni lipputulojen maksimoimiseen) ja Kärpät vei seuraavat 3 peliä enemmän ja vähemmän ansaitusti. Väkisinhän siinä alkaa luulemaan että hei, mehän mennään jatkoon. Noh, viidenteen peliin ei ollut pakkovoittoon tarvetta, koska pelattiin hurmioituneessa Lahdessa. Ja lopulta Pelicans voiton nappasikin, tosin heidän pelaajansa melkein kuoli teurastaja Salomäen järjettömän ajojahdin päätteeksi. Salomäelle pelikieltoa ja Hodgmanille lausui kaikki rukoukset ja ihmettä toivottiin. Ja ihme tapahtui! Hodgman heräsi henkiin kuudenteen peliin, ai että. Kuudes peli ja Oulussa, tämä oli se paikka milloin piti iskeä voitto sisään. Ja hyvältä näytti kolmanteen erään asti, turvallinen 2-0 johto ja kaikki oli omissa käsissä. Sitten valitettavasti alkoi ruotsalainen tositeevee ohjelma, Johan Backlund imuroi! Käsittämättömät kolme helppoa maalia taakse ja johtoasema vaihtui 2-3 tappioksi. Fy fan! Koimme vielä pienen toivon pilkahduksen kun onnistuimme tasoittamaan ottelun vielä 3-3. Mutta jatkoerä oli Pelicansin heiniä ja he onnistuivat ryöväämään voiton kotiin. Seitsemäs peli, helvetti ja taivas, Pelicans oli ottelun alussa sillassa mutta Kärpät eivät onnistuneet maalaamaan. Pelicans tuli, näki ja teki. Ensin superpappa Latvala nakkasi vain maalille ja maaliin osu. Toisessa erässä Backlund imuroi, osa 2, ja lahtelaiset kasvattivat johdon turvalliseen 2-0. Tappio tuli...
Mitä positiivista tästä kaudesta jäi?
+ Junttila
+ Komulainen, the man of the season!
+ Pokka
+ Eklund
+ Ohtamaa
Ei hirveän montaa positiivistä asiaa...
Ja miinukset:
- Backlund, the hoover
- Loukkaantumiset, oliko meillä edes kesäohjelmaa yms?
- Aravirta, ei saanut koko kautena ylivoimaa kuntoon. Ja kyllä tuon Pelicans sarjan 3-1 johdon kusemisen voi hänen piikkiin pistää vaikka pelaajat ne siellä kentällä pelaakin
- Epätasaisuus, oli hyviä jaksoja, mutta sitten tuli aivan surkeita jaksoja
- Maalivahdin peluutus, peluutettiin ensin Hostikka puhki, sitten Backlund
- Painetilassa pelaaminen, vähän kun vastustaja karvasi aktiivisesti niin kustiin alle
Piru vie....
No eihän se ruusuisesti lopulta alkanut. Vondrka floppasi ja peli oli hyvin vuoristoratamaista, loukkaantumiset vaivasi ja Viuhkolakin lensi taas kerran lasaretin puolelle. Vondrka ulostettiin pois ja tilalle hankittiin Sindel väliaikaisesti korvaamaan, useimmat ehtivät pelkäämään jo herran loppukautta koskevan sopimuksen julkistamista mutta toisin kävin. Ylivoima oli erittäin heikkoa eikä mitään parannusta näkynyt missään vaiheessa.
Koitti pelastus, ainakin niin luulin. Herra Josef Stümpel saapui joukkueeseen, nappasimme Johan Backlundin vaikka osa ehkä kirosi Endrasin menetystä Hifkiin, sinne samaan seuraan minne petturi/sankari Janne Pesonenkin meni. Noo, kyllä se siitä kunhan maajoukkue tauko tulee. Ja niinhä se oli, taukojen jälkeen meillä kulki mutta sitten alettiin hyytymään ja vähän jokaisella pelaajalla oli nivuset sökönä ja niin edelleen.
Niukin naukin jäimme kuuden joukosta, harmitti ja ei harmittanut. Vältimme Hifkin kohtaamisen, joukkueen joka lähestulkoon raiskasi aina Kärpät. Jouduimme tosin sääliplejareihin meidän kauden toista pisteautomaattia, TPS:ssää vastaan. Selvitimmekin puhtaasti 2-0 voitoin jatkoon ja vastaan saimme, ah niin ihanan, Pelicansin.
Eipä kukaan tiennyt mitä tulevan piti, Pelicansia veikattiin tästä menevän jatkoon ilman suurempia ongelmia. Ja ensimmäisen pelin jälkeen niin näytti käyvän. Sen jälkeen Pelicansille iski käsittämätön kipsi (vai Junnon ja Kaarnan salajuoni lipputulojen maksimoimiseen) ja Kärpät vei seuraavat 3 peliä enemmän ja vähemmän ansaitusti. Väkisinhän siinä alkaa luulemaan että hei, mehän mennään jatkoon. Noh, viidenteen peliin ei ollut pakkovoittoon tarvetta, koska pelattiin hurmioituneessa Lahdessa. Ja lopulta Pelicans voiton nappasikin, tosin heidän pelaajansa melkein kuoli teurastaja Salomäen järjettömän ajojahdin päätteeksi. Salomäelle pelikieltoa ja Hodgmanille lausui kaikki rukoukset ja ihmettä toivottiin. Ja ihme tapahtui! Hodgman heräsi henkiin kuudenteen peliin, ai että. Kuudes peli ja Oulussa, tämä oli se paikka milloin piti iskeä voitto sisään. Ja hyvältä näytti kolmanteen erään asti, turvallinen 2-0 johto ja kaikki oli omissa käsissä. Sitten valitettavasti alkoi ruotsalainen tositeevee ohjelma, Johan Backlund imuroi! Käsittämättömät kolme helppoa maalia taakse ja johtoasema vaihtui 2-3 tappioksi. Fy fan! Koimme vielä pienen toivon pilkahduksen kun onnistuimme tasoittamaan ottelun vielä 3-3. Mutta jatkoerä oli Pelicansin heiniä ja he onnistuivat ryöväämään voiton kotiin. Seitsemäs peli, helvetti ja taivas, Pelicans oli ottelun alussa sillassa mutta Kärpät eivät onnistuneet maalaamaan. Pelicans tuli, näki ja teki. Ensin superpappa Latvala nakkasi vain maalille ja maaliin osu. Toisessa erässä Backlund imuroi, osa 2, ja lahtelaiset kasvattivat johdon turvalliseen 2-0. Tappio tuli...
Mitä positiivista tästä kaudesta jäi?
+ Junttila
+ Komulainen, the man of the season!
+ Pokka
+ Eklund
+ Ohtamaa
Ei hirveän montaa positiivistä asiaa...
Ja miinukset:
- Backlund, the hoover
- Loukkaantumiset, oliko meillä edes kesäohjelmaa yms?
- Aravirta, ei saanut koko kautena ylivoimaa kuntoon. Ja kyllä tuon Pelicans sarjan 3-1 johdon kusemisen voi hänen piikkiin pistää vaikka pelaajat ne siellä kentällä pelaakin
- Epätasaisuus, oli hyviä jaksoja, mutta sitten tuli aivan surkeita jaksoja
- Maalivahdin peluutus, peluutettiin ensin Hostikka puhki, sitten Backlund
- Painetilassa pelaaminen, vähän kun vastustaja karvasi aktiivisesti niin kustiin alle
Piru vie....