Stressi - ikuinen seuralainen

[Aatos]

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöön kohdistuu haasteita ja vaatimuksia siinä määrin, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.

Tuttu tilanne jokaiselle.

Aivot ovat stressin syntymisen kannalta keskeinen elin, sillä tulkinta siitä, mikä on stressaavaa, tapahtuu aivoissa.

Akuutissa tilanteessa stressivaste käynnistyy, kun ärsyke ei vastaa turvallisiksi hahmotettuja mielikuvia. Seurauksena on aistien ja valppauden tehostuminen.

Loisto juttu hätätilanteessa – vaikkapa auton hallinnan menetyksessä.

Saman reaktion käynnistyminen työpaikan palaverissa tuntuu epämiellyttävältä, jopa ahdistavalta. Äärimmäinen tunne on paniikki.

Tätä sanotaan Taistele ja Pakene –reaktioksi. Tämä johtaa pitkittyessään krooniseen stressitilanteeseen.

Kroonistuessa stressi aiheuttaa pahimmillaan vakavia sairauksia.
Kuten astma, ms-tauti, allergiat, infektiot jne,

Miten hoidat stressiäsi ? Mitä vaikutuksia olet huomannut pitkittyneellä stressillä ?

 

[kiljander]

Hieno aihe. Parhaat hoitotulokset saan olemalla raitis ja urheilemalla mieluiten ulkona. Auta armias jos stressiä hoidan alkoholilla niin tilanne vain pahenee. Nukkua pitää myös hyvin mutta akuutissa stressissä on aikoinaan ollut myös uniongelmia. Itselleni kaikkien tärkeintä on kuitenkin se että minulla on kontrolli eli paras ratkaisu työstressin hoitoon on tehdä se stressaava asia pois alta. Sitten helpottaa.
Edit. Tuli vielä mieleen sellainen buddhalaisuuden asenne stressin: jos sinulla on ongelma jolle voi tehdä jotain niin tee. Jos sinulla on ongelma jolle et voi tehdä mitään niin älä murehdi siitä

 

[Urheiluministeri]

Tuli vielä mieleen sellainen buddhalaisuuden asenne stressin: jos sinulla on ongelma jolle voi tehdä jotain niin tee. Jos sinulla on ongelma jolle et voi tehdä mitään niin älä murehdi siitä

Itse olen viime vuosina hokenut tätä mantraa itselleni, ja mielestäni ihan hyvin tuloksiin. Entisestä stressipesästä on kuoriutumassa aika cool kaveri. Tottakai nuorella miehellä tämä liittyy myös siihen että alkaa hahmottamaan entistä enemmän elämän realiteetteja ja sitä, mihin voi itse vaikuttaa ja mitkä vain ovat niin valtavia asioita ettei niitä auta etukäteen stressailla tai pelätä. Lasten syntymä on muuttanut todella paljon suhtautumista, ja vähentänyt turhista asioista stressaamista. Sitä mukaa kun vastuu läheisistä kasvaa, vähenee stressaaminen. Asiat, kuten oma ja perheenjäsenten terveys tai työpaikan säilyminen ovat suuren kokoluokan asioita jotka ovat tietyn rajan jälkeen omien tekojen ulottumattomissa.

Joskus sunnuntai-iltana vilkaisu tulevan viikon kalenteriin saattaa käynnistää pienimuotoisen stressaamisen. Mutta yleensä maanantai-aamuna on stressi käännetty toimintatarmoksi, kalenteriin kun tulee lähinnä kirjattua niitä asioita joihin voi vaikuttaa.

 

[sampio]

En oikein tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Aloitetaan nyt siitä, että jonkinmoisesta stressistä kärsin parhaillaan. En oikein osaa määritellä, kuinka vakavasta, mutta muutamiin oireisiin olen havahtunut. Lähinnä kropan toiminta - aineenvaihdunta ja uni - on muuttunut verrattuna alkusyksyyn ja kesään, jolloin fiilikseni oli paras vuosiin.

Painetta tulee lähinnä töistä. Opinnot menevät tuossa sivussa ainakin vielä, vaikka kyllä ne toki aikaa haukkaavat levolta ja vaikkapa liikunnalta. Punttisali on ollut hyvä paikka nollata päätä, vaikken aivan väsyneimpänä ole sinne viitsinyt mennä. Lenkkeily on jäänyt näillä keleillä, en tykkää, vaikka mahdollista se varmasti olisikin. Perheelle yritän järjestää aikaa joka ilta jossain muodossa, ellei ole aivan akuutti koenippu tai oma opintosuoritus odottamassa.

Tänään pidin pitkästä aikaa totaalisen vapaan illan, kun alkoi päivällä piiputtaa sen verran rankasti töissä. Katsoin telkkaria kolmisen tuntia putkeen, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Teki ihan hyvää.

Harmittaa tässä kaikessa se, että yhdella suunnittelumokalla aiheutin itselleni turhaa kiirettä töissä, ja tämä sitten kertautui. Ei se elämää vakavampi ole, mutta haluaisin saada hommat tiettyyn pisteeseen kunnolla perehtyen, ja nyt pitikin koko show vetää hirveällä kiireellä lävitse. Siihen päälle puolenkymmentä valvontaluokan oppilasta, joille saa täytellä paperia jos toista ja sopia huoltajatapaamisia, ja kaiken maailman palaverit sun muut suunnittelut. Pakko vain asennoitua siten, että tekemällä oppii.

Stressaavissa tilanteissa parasta on empatiakykyinen duunikaveri. Ei mikään lässyttäjä, mutta sellainen realisti, joka kykenee myös empatiaan. Pahinta on ylimalkainen ja väheksyä kommentointi. Jos joku kokee painetta omassa työssään, ei sitä ainakaan vähättelyllä korjata.

 

[pernaveikko]

Tuossahan se tulee heti avauksessa ja sitä seuraavassa viestissä. Ei ollut todellakaan vaikeaa arvata ihan vain otsikon näkemällä mistä tässä on kyse.

Stressiä voi tietenkin tulla monestakin asiasta, mutta lähes sata prosenttia suomalaisesta stressistä on työperäistä. Siis sitä, että tehdään rahaa toisille ja stressataan vielä siitä, että ei ollakaan saatu tehtyä sitä riittävästi.

Tämän tiedostaminen olisi jo askel parempaan ja sen jälkeen sitten vain hakemaan sitä uutta työpaikkaa. Tietenkin pidemmällä aikavälillä pitäisi tehdä aivan yhteiskunnallisia muutoksia, mutta ihan alkuun jokainen voi itsekkäästi suojella itseään.

 

[Dängleri]

Miten hoidat stressiäsi ?

Puhumalla.

Asioista puhuminen, ja niiden jakaminen toiselle ihmiselle auttaa yleensä välittömästi, vähän "kuin kivi tippuisi sydämeltä". Optimaallinen tilanne on tietysti se, että kuuntelijalla on omakohtaisia vastaavia kokemuksia, ja kykenee sen myötä tarjoamaan vertaistukea. Toisaalta joskus kuuntelijan ei tarvitse edes sanoa mitään, sillä kertoja käsittelee tiedostamattaan asioita kertoessaan, ja vastaus ongelmiin saattaa löytyä kuin itsestään.

 

[julle-jr]

Stressi on melko tuttu seuralainen. Ja työasioistahan se pääasiassa johtuu. Erityisesti työreissussa ollessa stressi helposti painaa. Nyt sain juuri hotellissa valmiiksi jonkinlaisen koosteen tämän päivän hommista (tai siis eilisen jos tarkkoja ollaan). En tiedä onko järkeä painaa ympäripyöreää päivää mutta minkäs teet, en halua jättää töitä roikkumaankaan eikä maksavaa asiakasta toisaalta kiinnosta miten myöhään minulla on mennyt. Hän haluaa aamulla nähdä mitä päivän aikana on saatu tehtyä.

Öisin tulee valvottua kun jokin työasia alkaa kalvaa mieltä, olisiko sittenkin pitänyt tehdä joku jotenkin toisin jne. Tai olisiko sittenkin palaverissa pitänyt tuoda asia esiin jollain eri tavalla jne. No, oma valintahan tämä on ja toisaalta tykkään kyllä siitä, että joutuu vähän venymään. On sitten parempi fiilis vetää lonkaa kun siihen tulee tilaisuus. Ja se hyvä puoli mun työssä on, että vaikka välillä joutuu venymään melko äärimmileen, on sitten vastapainoksi välillä helpompaa.

En tiedä mitä stressi on aiheuttanut. Ehkä yösäpsähtelyt ovat stressin oire. Ja kai sitä välillä tulee oltua melko kireä, johtuneeko sitten stressistä vai jostain muusta.

 

[Surukuku]

...
Edit. Tuli vielä mieleen sellainen buddhalaisuuden asenne stressin: jos sinulla on ongelma jolle voi tehdä jotain niin tee. Jos sinulla on ongelma jolle et voi tehdä mitään niin älä murehdi siitä

Niin - itse asiassa tämä sama asia on kiteytetty myös eräässä ikivanhassa rukouksessa:

"Herra, anna minulle voimaa suoriutua niistä tehtävistä, jotka ovat minun kykyjeni rajoissa ja nöyryyttä hyväksyä ne, joille en mitään voi ja - ennen kaikkea - Herra, anna minulle viisautta erottaa nuo asiat toisistaan"

Tuo mainittu itämainen filosofia menetelmineen on myös perustana jo 70-luvulla länsimaiseen ympäristöön sovelletulle, mutta nykyään suorastaan muodissa oleville "mindfulness"-ajattelulle ("tietoisuustaidot" suomeksi). Se on myös nopeasti noussut nykyisen kognitiivisen psykoterapian kulmakiveksi.
Asiasta, menetelmistä on kirjoitettu lukuisia teoksia, joihin on liitetty mukaan myös cd-levyjä harjoitteineen ja tarjolla on tietysti myös koulutusta, kursseja mindfulness-otsikolla.
Mutta - pelkkä tietohan ei yksin auta mitään mihinkään, jos se ei realisoidu ymmärrykseksi ja sitä kautta muuta haitallisia, stressiä ja ahdistusta aiheuttavia ajatus-/käyttäytymismalleja - been there, seen that...

Anyway, ammattilaisen ohjauksessa asiaan siis jo hieman perehtyneenä voin kertoa, että tuossa filosofiassa on kuitenkin vinha perä ja vaikutus eli ainakin minulle tuo periaatteessa aika yksinkertainen ajattelu- ja käyttäytymismalli harjoitteineen on tuonut helpotusta stressin/sairauteni hallintaan jokapäiväisessä elämässäni - suosittelen tutustumaan.

 

[Suomi-Salama]

Tuttu tunne uusien työtehtävien myötä. Etenkin, kun tehtävä on organisaatiossakin uusi, jolloin kukaan ei ole perehdyttämässä, mutta kaikki olettavat, että homma hoituu ja organisaatio nousee avullani uuteen kukoistukseen.

Siinäpä sitä painetta kerrakseen. Uskon ja oikeastaan tiedän kyllä selviytyväni, mutta tosiaan stressi on viime kuukausina ollut tuttu vieras.

Miten hoidan sitä?

1. Tekemällä työtehtävät niin hyvin kuin osaan
2. Yrittämällä pitää kirjaa kulloinkin työn alla olevista työtehtävistä ja priorisoimalla ne
3. Uskottelemalla itselle, ettei maailma tule valmiiksi yhtään sen nopeammin, vaikka minä kuinka pitäisin kiirettä ja yrittäisin saada kaiken valmiiksi yhtä aikaa
4. Yrittämällä siirtää ajatukset välillä muualle tekemällä tietoisesti jotain aivan muuta, nauttimalla pienistä hetkistä pois työn ääreltä
5. Välillä pitää rentoutuakin. Tuomittavanahan tätä pidetään, mutta yksi ylimääräinen saunaolut auttaa joskus kummasti

Kokemuksen perusteella tärkeintä on tuo kohta kaksi. Sillä tavalla hommat pysyvät jotenkin kasassa. Muuten sitä helposti tekee vähän sieltä ja vähän täältä, jolloin mistään ei tahdo tulla valmista.

 

[Girardi #5]

Kyllähän se hektinen IT-duuni ja koko ajan muuttuvat työtehtävät stressiä tuo. Vastuu kasvaa ja työpäivät pitenee. Kun pääsen kotia niin stressaan sitten etten kerkiä leikkiä riittävästi tyttären kaa ennen kuin hänen nukutus alkaa ja sitten kavereita pitäisi keritä kans näkemään, puhumattakaan vaimosta. Haluaisin myös enemmän harrastaa liikuntaa kun se auttaisi stressiin mutta aika ei vaan riitä, ei se vaimokaan jaksa koko ajan itsekseen vauvaa hoitaa.

Onneksi puhuminen on auttanut, välillä myös viina. Parasta on kuitenkin ollut lomat perheen kesken silloin kun niitä saa töistä pitää. Nyt sain sitten koko jouluviikon sekä vuodenvaihteen lomaa. Jospa se tästä!

 

[kiljander]

Jospa se tästä!

Tsemppiä! Vaikeintahan tuossa tilanteessa on itselleni olla "läsnä" silloin kun perheelle on aikaa ilman että työasia vyöryvät koko ajan mieleen.

Mä joudun viimeaikaisten muutosten vuoksi uudelleenjärjestelemään organisaationi vastuita - ei ole helpot viikot edessä. Stressin myötä minusta tulee välillä jopa räyhättyä lapsilleni. Huoh. Peilin eteen mars.

 

[Aatos]

Keskustelua stressin hoidosta linkistä..

Teemaillat: Stressitön ilta | Radio | Areena | yle.fi